Kohtaamisia

Mietin joskus suunnilleen viikko sitten, mitä mahtaa kuulua eräälle entiselle työkaverille. Aloitimme samana vuonna työt Idän suurimmassa kirjastossa. Silloin aina samana vuonna aloittaneet järjestivät  henkilökunnan syysjuhlat ja meistä sekä muista tuli hyvät ystävät, vietimme vapaa-aikaa yhdessä esim baarireissuilla (mies jäi aina kotiin, vaikka nämä muut olivatkin nuoria miehiä myös ja yrittivät houkutella mukaan), joilla minä olin yleensä joko ainoa nainen tai toinen.

Torstai-iltana olin lähellä metroasemaa, kun huomasin hänen kävelevän kohti. Ehdin juuri sanoa hänen nimensä, kun olimme kohdakkain ja vaihdoimme muutaman sanan. Oli iloinen kohtaaminen ja olin tyytyväinen, että uskalsin huikata hänelle. (Introverttina luonteena en aina uskalla.)

Perjantai-aamuna ratikassa ihailin erästä naista, joka jaksoi olla kohtelias eräälle juopolle tämän yrittäessä kaikkensa saadakseen naisen mukaansa. Johdonmukaisesti nainen vastasi tälle ystävällisesti ja kun miekkonen esimerkiksi rupesi yhdelle nuorelle teinipojalle sanomaan, ett' "Olteko imenyt.." niin nainen sanoi, että sellaisia asioita ei sanota varsinkaan nuorille pojille. Miehen lähdettyä pois minä ja tuo nainen pyörittelimme silmiämme hetken aikaa, seisoin siis niin lähellä että olin todistanut koko keskustelun. Ei voi kuin ihailla joitain ihmisiä, arvelen hänen olleen sosiaalialalla tms.

Töiden jälkeen perjantaina menin ystävieni kanssa Fredan Kakkugalleriaan juhlistamaan maanantaina koittavaa syntymäpäivääni ja oli oikein hauskaa. Juttua riitti niin, että pari tuntia kului kuin siivillä ja vaeltaessamme kohti Kamppia poikkesimme vielä Fredan UFFassa. Tosin minun piti mennä hetken päästä ulos odottamaan, kun alkoi ahdistaa ja siellä oli aika paljon ihmisiäkin.

Esikoinenkin tuli vielä perjantai-iltana käymään, osuimme juuri peräkkäisiin metroihin ja pääsimme sitten samalla kyydillä miehen hakemana kotiin. Leikkasin opiskelijan tukan, kerrankin onnistuin erittäin hyvin, ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Esikoinen kertoi mm. ystävänsä kirjailija-vanhemmista ja opiskeluaikeistaan.

Eilen aloitin nuorimmaisen kanssa Harry Potter-elokuvamaratonin jälleen, katsoimme kaksi ensimmäistä ja ehkä jatkamme tänään. Olemme menossa koko porukalla syömään illalla Eliteen, joten en ole varma, mutta elokuvat jaksavat odottaa.

20 vuotta eikä suotta

Ainakin äiti on oppinut siinä ajassa tekemään kakkuja :)

Poikanen lensi pesästä

Esikoinen muutti nyt sitten melkolailla kokonaisvaltaisesti kimppakämppään. Joitain vaatteita on vielä meillä, samoin joitain tavaroita, mutta nyt hän on periaatteessa lentänyt pesästä. On aika hieno tunne, kun tietää onnistuneensa kasvatuksessa. Tarkoitan siis sitä, että yllättäen sieltä on kuoriutunut ihan järkevä ja suht aikuinen ihminen, joka osaa toimia itsenäisesti.

Viikonloppu meni muutenkin jotenkin hassuissa merkeissä, sillä lauantaina keskimmäinen lähti isosen rooliinsa kirkon hommiin puku päällä ja palasi vasta puoliltaöin. Minä puolestani kävin ystäväni sekä pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Jasper Pääkköstä eli Spike Leen leffan BlacKkKlansman. Oli aikast vaikuttava, huumoriakin oli ja Jasper oli oikeasti aika pelottava. Hyvin leffassa vertautui mennyt ja nykyaika, se jopa alkoi pätkällä Tuulen viemästä.

Sunnuntaina pienin kävi ystävänsä kanssa SuperParkissa pomppimassa, keskimmäinen lähti tyttöystävää odottelemaan Stockalle ja mies ja esikoinen ajelivat pitkin ja poikin. Olin siis yksin kotona, kissakin juoksi ulkona ja ollessani ripustamassa pyykkejä eräs työtoveri ilmaantui pihalle. Hän asuu Hakunilassa ja oli päättänyt lähteä päiväkävelylle. Joimme kahvit yhdessä ja oli oikein rattoisaa. Sirius kävi myös esittäytymässä.

Tänä aamuna kävin uimassa ensimmäisen kerran tälle syksylle ja olikin aika mukavaa. Tosin lähdin pienimmän kouluunmenon mukaan ja sepä ei ollutkaan hyvä idea, sillä väkeä oli aika paljon alkuun. Pitänee ensi kerralla lähteä varttia aikaisemmin.

Nyt lähden kotiin, työpäivä alkaa olla pulkassa.

Aktiivilomaa mökillä

Olemme palanneet sivistyksen pariin parin viikon mökkeilyn jälkeen. En ole pariin viikkoon päässyt nettiin juuri ollenkaan, mikä ei sinällään haittaa. Pienintä se luultavasti haittasi enemmän, mutta nyt olemme taas vuodeksi kyllästettyjä tv-tarjonnalla.

Mies vei minut ja pienimmän sekä kissan heinäkuun viimeisenä lauantaina mökille ja olikin aika mukavaa, pelasimme erilaisia pelejä iltaisin ja lämmitimme saunaa ja takkaa helteestä huolimatta. Tiistai-aamuna ystäväni Johanna kävi meillä aamukahvilla ja jatkoi siitä sitten Jyväskylään työpaikalleen. Oli oikein mukava tavata pitkästä aikaa :)

Sauna palamassa.

Niitin kaislat rannasta, kuten joka kesä. Oli mukavampi uida.

Tiistaina illalla saapuivat loputkin seurueesta eli esikoinen sekä keskimmäinen tyttöystävänsä (=GF) kera. Matka, johon yleensä menee pari tuntia, kestikin viitisen tuntia, sillä tuulettimen hihna katkesi Mäntsälässä. Oikein mukavaa, varsinkin kun luurissani ei toiminut se mobiilidata.. Pääsivät lopulta meidän kylille, jossa auto sammui ensimmäisen korjaamon pihalle valiten sen siten korjauspaikaksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin eli lapsukaiset kaikki mökillä.

Joku ilta raivasin mustaherukkapensaita tämän puskissan kera.

Torstaina meille tuli kylään serkkuni pienen poikansa kanssa ja he viipyivätkin koko päivän.  Kävimme myös rannassa, mutta ukkonen nousi juuri, kun  pääsimme veteen joten pikkukaveri oli vähän kärttyisä, kun ei päässytkään leikkimään vedessä. Onneksi harmi unohtui pian, kun oli jotain muuta ihmeteltävää. Keskimmäisen GF leikki pienen kanssa väsymättä, mikä oli tosi ihanaa. Ehdimme jutella serkkuni kanssa kaikenlaisista muista asioista myös.

Ihailimme Siriuksen kanssa järkyn isoa toukkaa, sillä oli piikki takapuolessa enkä antanut Siriuksen leikkiä uuden kaverin kanssa sen vuoksi.

Perjantaina kävimme ensi kertaa vuosiin kahvilla Karoliinan kahvimyllyssä. Olikin oikein kivaa, vaikka kahvila oli aika kuuma. Ostimme maistelun jälkeen myös erilaisia cheddarjuustoja Jukolan juustolta ja voisilmäpullia Karoliinalta.

Lauantai-illan hommia. Viimeinen kuva Volvosta.

Sunnuntaina esikoinen lähti illansuussa keskimmäisen ja tämän GFn kanssa käymään kaupassa, ihan vain limunhakureissulle sillä seurauksella, että kapealla mökkitiellä tuli rekka vastaan ja sitä väistäessään esikoinen ajoi ojaan. Onneksi oli vanha Volvo, sillä tietysti oja oli se kaikkein syvin ja kivikkoisin, mikä koko matkalle osuu. Läheisen tilan nuori isäntä (minun ikäiseni) kävi traktorilla vetämässä auton pellolle ojasta ja kyyditsi nuoret takaisin mökille. Autosta hajosi ohjaus ja pakoputki, lisäksi myöhemmin mies sitä kurkisti ja sanoi, että keskipalkki oli pettänyt. Jollain muulla autolla nuoret olisivat joutuneet ambulanssikyytiin, nyt kävelivät omin jaloin ulos autosta.

Esikoista harmitti niin, että melkein itki päästyään kotiin. Keskimmäisen GF oli hiukan lyönyt päätään ovenkamanaan ja tietysti olivat kaikki vähän järkyttyneitä, mutta se meni ohi, kun juteltiin ja juotiin iltakahvit. Illempana keskimmäinen ja GF lähtivät vielä uimaan ja tietysti lämmitettiin saunakin, kuten joka ilta.

Viimeisen illan iltarusko.

Maanantai-iltana keskimmäinen ja GF kävivät vielä kalassa ja saivatkin aika ison hauen, jonka keskimmäinen savusti tiistaina. Se oli tosi maukasta.

Tarkoitus oli alunperin lähteä tiistaina kotiin, koska GFn piti päästä keskiviikkona töihin. Pienen sumplimisen jälkeen teimme niin, että mies tuli tiistaina hakemaan pakettiautolla (halvempi kuin henkilöauto) keskimmäisen tyttöystävineen ja tyhjensi samalla autonraadosta kaiken, mitä tarvitsi tyhjentää. Samaan kyytiin laitettiin muut meidän kamat, joita emme enää tarvinneet. Keskiviikkona veljeni oli tulossa jokatapauksessa käymään mökillä, joten minä ja esikoinen, pienin ja kissa pääsimme hänen kyydissään kotiin eilen illalla. Matkan varrella kävimme Tähtihovissa syömässä, kissa kopassaan vieressä.

Viimeine uintiretki tälle kesälle.

Ensi viikolla saamme uuden vanhan Volvomme kaupasta kotiin. Toki olimme jo muutamankin kerran pohtineet auton vaihtoa, nyt se tapahtui hiukan aiemmin kuin olimme miehen kanssa alunperin ajatelleet.

Oli kyllä varsinainen loma. Melkein kaipaisin lomaltapaluulomaa.

Kuulumisia

Tiistaina lääkärisetä soitteli röntgenkuvien tuloksista ja niiden perusteella käsissä on nyt todettu nivelrikko. Ei tule vanhuus yksin. Toki etsin asiasta hyvän puolen ja totesin ystävälle, että pitänee alkaa vaihtaa neulepuikot neliskanttisiin pyöreiden sijaan.

Kävin ystävän kanssa tiistaina katsomassa "Kirjallisuuspiiri perunankuoripaistoksen ystäville"-elokuvan, joka oli ihan kelvollinen. Toki kirja oli parempi ja elokuva oli hiukan siirappisempi, mutta puvustus oli tehty huolella ja tuli aivan vimma neuloa erilaisia pullovereita ja villatakkeja. Tulispa vain viileämmät kelit, jotta vois neuloa. Muuten ei helle haittaa.

Koska en voi neuloa kuumalla, tein mekon. Eurokankaan kangaspala maksoi 9 € ja siitä tuli tällainen riepu.  No ei vaan ihan tyytyväinen olen, varsinkin kun muokkasin kaavaa vielä itse ja lisäsin taskut.  Olen alkanut suunnitella tilkkutyön aloittamista. Haluaisin ommella sen käsin, mutta saattaa olla hiukan liian iso kakkupala jopa minulle.

Tänään kävin työ-ystävän luona kahvilla illansuussa, oli mukava vaihtaa kuulumisia. Hän oli ollut Oulussa ja minä lähden viikonloppuna netin ulottumattomiin Keski-Suomeen. Näyttää siltä, että minä ja pienin menemme edeltä kissan kanssa miehen kuskaamina ja esikoinen ja keskimmäinen saapuvat myöhemmin esikoisen ajamana. Mies ei tarvitse autoa, koska on viikolla töissä ja liikkuu julkisilla. Ensimmäinen kerta useampaan vuoteen, kun meillä on oma auto käytössä mökillä.

Esikoinen on edelleen Tokiossa, sinne on luvattu taifuunia lauantaiksi. Huoh.

Kirsikoiden suolistusta

Olemme jo/taas kotona, tulimme lauantai-iltana kello kymmenen hujakoilla. Olimme etukäteen vähän miettineet, kuinka käy taksin kanssa, mutta hyvin onnistuimme. Saimme taksin jopa halvemmalla kuin ennen.

Viime päivityksen jälkeen olemme viettäneet aikaa rannalla ja uima-altaassa sekä syöden hyvin. Reissu meni mukavasti samoin kuin kotimatka. Qatarin lennolla Denpasarista Qatariin meille osui firman toinen suomalainen lentoemäntä, oikein mukava nuori nainen.

Kissallakin oli ollut oma seikkailunsa. Viime viikon alussa olin saanut yön aikana s-postin Löytöeläintalosta ja kunhan kello eteni sopivaan aikaan, soitimme esikoiselle. Hän kertoi, että Sirius oli kovasti etsinyt meitä ja ilmeisesti mennyt aina vain kauemmas ulkoiluretkillään. Löytöeläintalon sivuilla luki, että se oli löytynyt Vesalasta. Hyvä, että löytyi elävänä.. Esikoinen sitten haki sen ja loppuviikon kissa oli kotiarestissa. Kyllä se olikin tyytyväinen kun kotiuduimme lauantaina :)

Tänään sitten esikoinen lähti puolestaan pariksi viikoksi Tokioon kahden ystävänsä kanssa. Odotin, että talo olisi ollut kuin pommin jäljiltä, mutta oli yllättävän siistiä. Nuori mies oli pessyt pyykkiä sekä tiskejä ja ihan oikeasti jopa kokannut itselleen joka päivä.

Säät ovat suosineet täälläkin ja olen saanut pestyä kaikki mahdolliset pyykit. Keräsimme tänään kirsikat, kun nyt kerrankin olemme kotona niin, että ne ovat kypsiä. Osa oli pakko jättää puuhun, koska tikkaat eivät yletä aivan latvaan saakka. Sain silti puolitoista litraa pakkaseen.

Nyt on pakko päästä nukkumaan, huomenna menen lääkäriin näyttämään nivelrikkoani. Palataan :)

Jussi

Jussi on taas ja sataa kuin Esterin ahterista ja välillä välähtelee. Onneksi se ei pahemmin liikauta meitä, koska huomenna iltapäivällä nousemme ilmaan kohti kaukaisia rantoja ja esikoinen jää kissavahdiksi. Esikoinen aikoo pitää grillibileet ja onneksi ilmeisesti sateen pitäisi loppu jo ennen niitäkin, mutta ainahan pihvit saa paistettua pannullakin.

Eilen loman alkajaisiksi kävin leffassa ystävieni kanssa. Sitä ennen hain luotto-kosmetologilta naamarasvan ja se olikin metka juttu. Menin putiikkiin sisälle ja siinä eteisessä istui joku vanhempi rouva katsomassa puhelinta. Tarkoitan nyt vanhemmalla noin 80-vuotiasta. Astuin sisään ja hän nosti päätään ja nyökkäsimme toisillemme kohteliaasti ja vasta sen jälkeen tajusin, että se oli Seela Sella :O En kehdannut häiritä häntä enempää, vaikka mieli teki sanoa, että hän on yksi mun Idoleita isolla alkukirjaimella.

Menin sitten siitä Kamppiin ja hirveässä nälässä ostin aivan järkyn määrän salmiakkia ja vielä vähän lisää leffateatterista. Olin hyvissä ajoin ja menin kahvilaan, jossa olimme sopineet tapaavamme. Leffan alussa söin ehkä kolme salmiakkia varastoistani, koska olin kahvilassa vetänyt ison porkkanakakun palasen eikä ollut enää yhtään nälkä :P

Leffa oli tosi kiva kevyt veijarikomedia Ocean's 8, jossa miespääosaa esittää Richard. Hänen lisäkseen siinä oli mm. Cate Blanchett (edelleen mun mielestä maailman kaunein nainen), Anne Hathaway, Helena Bonham-Carter ja Sandra Bullock ja Rihanna. Oikein hauska kesäleffa, voin lämpimästi suositella :)

Loppuviikon lätinöitä

Ajattelin tervehtää ennen kuin taas pitää mennä.

Torstaina kävimme miehen ja pienimmän voimin katsomassa The Death of Stalin-elokuvan. Täytyy sanoa, että se oli aika ravisuttava ja lopussa hetken mietin itkisinkö vai nauraisinko. Mietin koko iltapäivän ja illan sitä, miten hyvä oikeasti oli, että saksalaiset olivat aseveljiä Toisen Maailmansodan aikaan, vaikka sittemmin menikin sukset ristiin.

Eilen olin pienimmän kanssa asioilla eli kävimme Itiksessä ensin lääkärissä hakemassa siitepölylääkkeet hänelle ja sitten optikolla molemmat.

Koulussa olisi ollut ulkoilupäivä (Unicef-kävely), en päästänyt lasta kouluun ja lääkäri kehui päätöstä. Saimme melkoisen määrän lääkkeitä, toivottavasti ne nyt auttavat. Nuhasuihke on sama, jota itse käytän koko työkauden. Puhuin lääkärirouvan kanssa mysö esmes lasten työpaikan saamisesta armeijan jälkeen sekä opinnoista ja myös sivusimme Jan Vapaavuorta ja hänen mahdollista urakehitystään. Oli aika erilainen lääkärikäynti.

Optikko oli pienimmän kummitäti, joten vaihdoimme kuulumisia samalla. Pienimmän näkö on erinomainen, ilmeisesti näköhäiriöt johtuvat vain aivojen hitaasta kalibroitumisesta näytön tuijottmisen jälkeen. Minä sain uudet lasit, vanhat ovatkin jo jotain 20 vuotta vanhat. Vieläkään en periaatteessa tarvitsisi muuten, mutta näyttö on tarkempi lasien kanssa kuin ilman.

Optikon jälkeen katsastimme shortsitarjonnan huonolla menestyksellä ja samalla ostin sitten Akateemisesta lahjakortin ihmiselle, jonka 60-vuotispäiville olen lähdössä kohtapuoliin työparin kanssa edustamaan. Tein kortinkin.

Illalla keskimmäisen oli tarkoitus tulla kotiin Lontoosta siten, että lento olisi puolenyön maissa täällä. Lapsi soittaa kuuden jälkeen, että olivat olleet check-in'iä tekemässä ja huomanneet, että matkatoimisto olikin ottanut lennot seuraavalle päivälle.. No, opettajat hoitivat homman kotiin ja saivat kaikki kotiin. Keskimmäinen tuli tuntia myöhemmällä lennolla. Kuulemma koneet oli ylibuukattuja, mutta hyvin olivat silti pääseet. Lapset vissiin on etusijalla kuitenkin.

Nyt menen maalaamaan silmät päähän. Kiinnostaisi huomattavasti enemmän mennä pihalle aurinkoon lukemaan, kuin lähteä puolitutun juhliin. No ei auta.

Esikoinen tulee huomenna lomille ja lähtee tiistaina. Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Ämpäri päässä

Nimittäin Sirius-raukka on tänään käynyt sterilisaatiossa. Arvelin, ettei sieltä tule kupua päähän, mutta tulipas. Sitä pitäisi pitää 10-12 vuorokautta. Hee, joo. Pysyisi nyt edes tämän illan. Kaksi kertaa on jo laitettu uudestaan.

"Et kyllä laita mitään nolostuskuvia instaan.. ai laitoit jo. Montako tykkäystä?"

Esikoinen oli tullut kotiin sillä välin, kun kävin viemässä kissan leikkaukseen. Kummallisesti onnistunut juuri pujahtamaan siinä vartissa, jonka odottelin eläinlääkärissä, olemme menneet ristiin. 

Siinäpä ne tämän päivän tärkeimmät. Menen sohvalle neulomaan, jos tuo kotieläin rauhoittuisi siihen mun viereen. Toki varmaan nukkuu koko yön nyt.. (tähän tulisi epäuskoista naurua).

Pieni asia

joka ärsyttää juuri nyt eniten, on se, että tämä ruutu on vinossa. Onneksi se on toistaiseksi helppo korjata *noin* ja nyt ei enää ärsytä. Paitsi se, että olen pitkästä aikaa kitutuntia viettämässä huoneessa, jossa saan pahimmat oireet ja täältä on hävinnyt rullahiiri. Olen laittanut siitä kyselyn it-tuelle, mutta en ole saanut vastausta. Tahdon rullahiireni takaisin!

Asia, josta olen oikeasti iloinnut tänään, on ollut uutinen Englannin Prinssi Harryn kihlautumisesta. Niin, joku varmaan pitää minua tosi pinnallisena, mutta kun muistan hänet pikkuisena poikana veljnsä kanssa äitinsä hautajaisissa kulkemassa surun murtamana arkun perässä, en voi muuta kuin ajatella, miten hienoa on, että hän on löytänyt rakkaan ihmisen rinnalleen ja että isoäiti ei laittanut pahemmin kapuloita rattaisiin.

Tuon äskeisenkin uutisen kommentteja kävin aiemmin lukemassa Ylen fb-sivuilla. En ihan ymmärrä, miksi kaikkeen pitää valittaa miten huonosti itsellä menee. Välillä toivoisi, että ihmiset ottaisivat päänsä pois perseestään ja katsoisivat vähän ympärilleen.

Luin ip-lehdestä, että santahaminalaiset ovat sotaharjoituksessa ja kuulemma kevätpuolella esikoinen pääsee niissä merkeissä myös läntiseen naapurimaahan reippailemaan. En juuri ehtinyt nähdä esikoista viikonloppuna, hän tuli torstaina ja lähti perjantaina kaverille, josta kotiutui eilen. Ehdimme syödä yhdessä ja sitten hän palautui armeijan kurkkusalaattiin.

Loppuun vähän Ismoa.

ShopBailut

Vaikken vietäkään ns. Black Fridayta, koska en ymmärrä miksi minun pitäisi näin suomalaisena moiseen amerikkalaiseen hömpötykseen osallistua, ostin silti tänään aika isolla rahalla erilaisia asioita.

Nimittäin keskimmäinen haluaa mennä kaverinsa kanssa IronMaidenin keikalle ja sinne piti saada liput. Minäpä onnistuin ostamaan liput kuten pitikin, paitsi yläkatsomoon (permanto ei edes ollut myynnissä kuin VIP-hinnoilla). No, asia jäi harmittamaan sen verran, että kun olin käynyt suhkussa aloin katsella Ticketmasteria uudestaan ja nytpä olikin ilmestynyt lisäkeikka seuraavalle päivälle. Ostin siis liput sinnekin, tällä kertaa alakatsomoon (koska se hemmetin permanto..) eli nyt on sitten lippuja. Aloin töissä manata Ticketmasterin p*skoja sivuja ja työpari sanoi, että hän voisi ehkä ostaa ne huonommat paikat. Wau. Toki ainahan ne varmaan kaupaksi saa, mutta kävisi niinhelposti jos saisin ne heti pois käpälistä. Keskimmäinen on ihan tyytyväinen kuitenkin.

Äsken sitten muistin, että olen jo pitemmän aikaa lykännyt erilaisten kirjallisten hankintojen tekemistä, joten nyt muistaessani ostin pari pokkaria Amazonin virroilta ja lisäksi pienimmälle (ehkä) joululahjan eli pelin, jota meillä on himoittu Worldconista asti.

Muita tapahtuneita asioita: kävin eilen työpaikkalääkärissä vinkumassa lähetettä kilpirauhaskokeisiin. Lääkäri oli sama mukava naislääkäri, joka elokuussa ihmettelin korvaani ja nytkin hän kuunteli tarkasti, mitä minulla oli sanottavaa ja kokeili sitten kaulaani (joka vähän tuntui ikävältä). Lopputulos; sain lähetteen kilpirauhasen ultraäänitutkimukseen ja palaamme asiaan, kun sieltä tulee tulokset. Aamulla katselin peilistä kaulaani ja huomasin, että siinä on oikealla puolella sellainen turvotus, joka näyttää hiukan valumalta. Kuvaus on parin viikon päästä, oletan valuman olevan silloin vielä paikoillaan.

Naapurin rouvan haastattelu oli tänään Hesarissa. Ovat käyneet ihan tuossa meidän pihalla kuvaamassa, vähän jänskää ajatella :D Moni ei pidä hänestä, mutta meille hän on aina ollut oikein kiva. Lisäksi jos ihminen pitää jääkapiissa aina lettutaikinaa voidakseen paistaa perheelleen lettuja, niin ei hän voi olla kovin paha, vai mitä?

Esikoinen tuli eilen lomille ja lähti tänään lukiokaverin järjestämään lukioluokan tapaamiseen ja kotiutuu sieltä vasta sunnuntaina. Ensi talvena sitä varmaan näkyy vielä vähemmän, kun muuttaa opiskelukämppään kesän kuluessa.

Pienimmän oli tarkoitus lähteä kahden yön partioretkelle, mutta hän oli hiukan haluton ja arvelin, että koska ollaan juuri tervehdytty (tai melkein) niin ei olisi ihan välttämätöntä lähteä pyydystämään uutta tautia. Miestäkään ei yhtään innostanut ajatus lähteä ajamaan pimeyteen perjantai-iltana, joten peruimme tämän homman. 

Sirius on löytänyt aivan ihana asian eli käsienpesulavuaarit. Kun niihin laskee vettä ja tulppaa veden pysymään altaassa, kissa jaksaa kalastaa vaikka kuinka kauan. Eilenkin se oli aivan likomärkä tullessaan sohvalle viereeni. yyh.

Olin melkein unohtanut Deadpoolin trailerin, joka tuli ulos joskus ennen sairastumistani. Tuskin maltan odottaa!!

Kotipäiviä

Olen ollut eilisen ja tämän päivän kpienimmän kanssa. Maanantai-iltana pienimmällä nousi kuume 40:een asteeseen, tiistaiaamuna oli vähemmän ja lähdin töihin aikeena lähteä takaisin kotiin heti, kun se olisi mahdollista. Kuitenkin itselleni iski migreeni ja koska työkaverille sopi, lähdin jo yhden maissa takaisin.

Se ilta menikin sitten koomaillessa, sekä minun että pienimmän suhteen. Keskiviikkoaamuna lähdin pienimmän kanssa lähi-terveyskeskukseen viettämään rattoisat pari tuntia. Pääsimme vartin jonotuksen jälkeen sairaanhoitajalle ja sitten kestikin lääkäriin pääsyssä, mutta vihdoin pääsimme sinnekin. Lääkäri tutki tarkasti ja otatti pika-crp:n ja taas odotettiin. Siinä istuskellessa pienimmälle iski pahaolo, melkein jo oksensikin mutta sen sijaan iski tuskanhiki ja pyörrytys. Sanoin tästä sille hoitajalle, jolla olimme olleet ja joka kulki sopivasti ohi ja hän laittoi meidät lääkärijonoon ensimmäiseksi. Aika pian pääsimmekin taas lääkärille, joka totesi että crp oli ollut hiukan koholla ja että jos olo huononee, niin sitten voi klo 16 jälkeen mennä jo Peijaksen lisäksi Jorviin tai Meilahteenkin.

Lähdimme sitten kotiinpäin ja pienin sanoi, että ulkona oli helpompi olla. Kotona hän majoittui sohvalle kissan kanssa ja minä neuloin ja katselin Raidia Areenasta. Illalla lämpö nousi enää lähelle 39:ää.

Aamusitruuna

Tänään tuo on ollut melkein normaali, mikä on helpotus. En kuitenkaan aio päästää vielä huomenna kouluun, levätköön nyt ihan kunnolla. Mies arveli tekevänsä huomenna lyhyemmän päivän ja minä menen ihan koko päiväksi, työpari on ilmoittautunut webinaariin klo 10-16 väliseksi ajaksi.

Käytin tänään tilaisuutta hyväkseni ja imuroin kämpän. Pienin kaiversi kurpitsan ja minä tein piirakan.

Esikoinen täytti tänään 19 vuotta. Kyllä en ymmärrä, minne nekin vuodet ovat menneet. Kun muistelen sitä aikaa, kun makasin eteisen lattialla pukemassa raivovan uhmaikäisen jalkoihin sukkia ja nyt se on tuollainen iso mies, ja silti minä itse en ole juurikaan muuttunut, niin onhan se kummallista. 

19-vuotias

Keskimmäinen oli eilen tyttöystävän kanssa katsomassa Tuntematonta, oli kuulemma ihan hyvä.

Ruttu

Nimittäin Raaseporissa aamulla tapahtunut junan ja miehistönkuljetusvehkeen ruttaus säikäytti hyvän kerran. Ihan siksi, että ensimmäisissä uutisissa kerrottiin onnettomuuspaikan varusmiesten olevan Uudenmaan pataljoonasta eikä prikaatista, jolloin esikoinen olisi ollut siellä. Piti ihan tarkistaa asia mieheltä, mutta siis toimittajat olivat taas toimittaneet. Myös ajoneuvon suhteen oli pitkään epätietoisuus, itsekin ihmettelin ensimmäisiä uutisia siitä, että pnassarivaunu jäisi junan yliajamaksi. Eiköhän asia menisi toisinpäin kuitenkin.

Joka tapauksessa surullinen asia, olen koko päivän ajatellut niiden kolmen menehtyneen varusmiehen äitejä.

Ensilumi Kalliossa

Sitten toisiin asioihin. Lähetin alkuviikosta  parikin neulepakettia sekä koti-että ulkomaille. Kahdet vauvan villasukat, Suomi100-mallistoa, toiset Lontooseen ja toiset Jyväskylään. Lähialueille lähti myös polvenlämmittimet eräälle tutulle miehelle, joka pyöräilee talvellakin ja ystävälleni Pulmulle kämmekkäät, joiden arvelin ilmeisen oikein mahtuvan kipsikäden yli. Alla kuvia.

Suomi 100-sukat, sama kuin alla

Polvenlämmittimet, merinoa ja silkkiä koska kutiava henkilö kyseessä

Kämmekkäät Pulmulle, ohje kirjasta 'Little luxury knits'

Meh

Ystäväni eli esikoisen kummitäti kävi syömässä poikansa eli meidän kummipojan kanssa ja lähtivät hetki sitten kotiinsa. Yleensä olemme nähneet hiukan useammin, mutta nyt on ollut kaikenlaista tautia sekä heillä että meillä, joten muutama kuukausi mennyt välissä.

Kummipoikani on eskarissa (jo) ja oli hyvin kiinnostunut kissasta, hiukan pelkäsikin koska on tottuneempi enonsa koiriin. Minusta on ihan terveellistä vähän pelätäkin kissaa, koska kissat voivat olla aika teräväkyntisiäkin. Onneksi Sirius oli vieraskorea ja nautti täysin rinnoin uudesta lelusta, jonka vieraat toivat.

Esikoinen karkasi jo ennen kummitädin saapumista ja keskimmäinenkin ruoan jälkeen, joten pääsin kertomaan viimeisimmän uutisen eli keskimmäisellä on tyttöystävä! Olemme pitkin syksyä ihmetelleet, kun hän lähtee 'jonnekin'. Maanantai-iltana tuli sitten takaisin sielt' 'jostakin' ja sanoi minulle, että oli 'yhden Juulian luona', johon en oikeastaan reagoinut mitenkään. Sanoin varmaan, että aijaa ja sehän kiva. Tiistaina kävellessämme kotiinpäin eläinlääkäristä kysyin, että onko Juulia 'vain' kaveri vai seurustelevatko ja hän sanoi, että ovat olleet kuusi viikkoa yhdessä. Sanoin, että ookoo, hoitavat homman sitten niin, ettei minusta tule vielä mummoa :P

Tämän lomaviikon aikana en ole kovin paljoa ehtinyt lukea. Sen sijaan olen katsonut Lucifer-sarjasta kaikki katsottavissa olevat jaksot ja neulonut sekä opettanut kissaa. Olen myös tehnyt jonkinlaista vaatehuoltoa ja siivonnut omani sekä pineimmän vaatekaapit ja raivannut vaatehuoneen lattialta vanhat vaatekassit.

Tein törkeän hyvää omenapiirakkaa viimeisistä omenoistamme, joten nyt ei tarvitse enää huolehtia niistäkään. Nyt voisin ottaa jäätelöä kulhoon ja mennä taas sohvalle neulomaan ja katsomaan jotakin kissa koiismassa jalkaa vasten.

Sirius, esikoinenkin tykästyi hassuun pikkukattiin.

Catnaps.

Jokseenkin raskas päivä

Olin tänään Porvoossa seuraamassa uusien jääkärien valanvannomista. Olikin varsin raskas päivä tunteiden kannalta, sillä heti bussin kurvatessa äidin entisen asuintalon ohi alkoi itkettää ja sitä sitten jatkui, kunnes paraati alkoi.

Mutta selvisin hengissä.  Kun uusi jääkäri vapautui, kävimme maukkaalla lounaalla Gabrielissa Kaupunginmuseon vieressä ja sen jälkeen käppäilimme Brunbergin kautta hautausmaalle. Onneksi hautuumaan vieressä on nykyään kukkakauppa, joten ostin sieltä miniruusun äidin haudalle. Veimme sen ja istuksimme hetken nauttimassa hautuumaan rauhasta, kunnes mies tuli hakemaan. Esikoinen ajeli kotiin, melkein oli liian painavat ajokengät.

Muutama kuva, en löytänyt esikoista mistään otoksesta koska tyyppejä oli tosiaankin sen 700.

En todellakaan jaksanut lähteä enää Coneilemaan Pasilaan.

Synttäreitä ja Santista

Eilen vietimme keskimmäisen 16-vuotissynttäriä eli päivänsankarin toiveesta tein pellillisen mustikkapiirakkaa. Yöksi hän lähti ystävänsä luo ja palautui tänä aamuna. Itse katselin illalla hupaisan elokuvan The Losers itsekseni.

Tässä myös yksi kuva Poppiuksestamme, joka vihdoin kukkii. Tuoksu on huumaava.

Olimme siinä käsityksessä, että Santahaminan vierailupäivä olisi ollut huomenna (esikoinen ei koskaan korjannut miehen käsitystä) ja mies jatkoi parvekkeen kimpussa, kunnes esikoinen soitteli, missä olemme. Onneksi olemme nopeasti liikkellepääsevää sorttia ja puoli tuntia soiton jälkeen olimmekin jo Santiksessa alokkaan luona.
 

Siellä kävimme tsekkaamassa tuvan ja kalustoesittelyssä (aseita) sekä Perinnetalossa. Ase-esittelystä oli pakko mennä ulos odottelemaan, koska alkoi käydä henkeen ja museossa tarvitsinkin jo avaavan lääkkeen.

Mannerheimin auto

Saimme myös lounaan sekä omakustanteiset kahvit Sotkussa, mies osti myös lankkia pari putkiloa. Esikoinen vaikutti ihan tyytyväiseltä oloonsa ja tullee viikon päästä ensimmäiselle lomalle.

Loppuun vielä Christopher Walken tanssimassa.

Alokas

Sinne se lähti, esikoinen. Talo tuntuu hiljaisemmalta, mikä on jotenkin metkaa, kun onhan se nyt ollut ennenkin poissa kotoa. Mutta toisaalta tämä on lopullisen irtautumisen kenraaliharjoitus.

Eilen hautasimme vihdoin Sysikin uurnan ja kissanlelut pihalle, raparperin viereen. Pienin laittoi vielä kukkivan kissanmintun oksan kummun eteen. En löytänyt kaulapantaa mistään, mikä oli vähän harmi.

Iltapäivällä esikoisen kummitäti tuli poikansa kanssa meille syömään. Oli ihan mukava nähdä pitkästä aikaa, mutta emme vain kovin jaksa 6-vuotiasta pikkupomoa. Tottakai on luonnollista, kun on vain toinen vanhempi, niin rajojen asettaminen on erilaista plus lisäksi tämä esikoisen kummitäti on luonteeltaan hyvinkin pitkähermoinen. Joka tapauksessa kestimme urheasti :P

Olin leiponut Key Lime-piiraan ja marenkeja kahvin kera ja sen jälkeen esikoinen lähti vielä Linnanmäelle ystäviensä kanssa, he kaikki aloittavat armeijan tänään (yksi jopa samassa komppaniassa esikoisen kanssa).

Pelasimme melkein koko pelin rommia, kunnes seurueen nuorimmaisen elokuva loppui ja hän väsähti. Loppupeli meni vähän keturoilleen siksi ja piti lopettaa ennen finaalierää. Lisäksi olemme kaikki sen verran introvertteja, että väsymme kovaäänisestä keskustelusta aika nopeasti, joten ehkä oli ihan hyväkin lopettaa siihen.

Tänä aamuna skannasin esikoiselle rokotustodistuksen mukaan ja leikkasin herran hiukset. Ihan hyvin onnistui mielestäni, vaikka ilme onkin vähän vakava. Hyvästellessä sanoin, että en soittele perään ja mies sanoi, että laittaa viestiä jos tarttee jotain ja tuomme sitten ensi sunnuntaina perhepäivään.

Alokas ajoi itse Santahaminaan portille ja mies sanoi, että siellä olikin melkoinen ruuhka sekä lisäksi äitejä plus muita sukulaisia aikamoinen lössi. Onneksi en ollut edes aikonut lähteä mukaan.


En tiedä, menemmekö valatilaisuuteen ollenkaan. Se on elokuussa Porvoossa ja ensimmäisen työviikkoni perjantaina, joten joutuisin heti olemaan poissa. Lisäksi Porvooseen mahtuu aika rajallinen määrä ihmisiä. Mietimme asiaa.

Nyt olemme sitten nelisin viikon verran ennen kuin keskimmäinen lähtee partioleirille Helsingin edustan saareen. Olimme ensin puhuneet miehen kanssa, että voisimme mennä sitten kolmisin Tukholmaan mutta miehen laiva-painajaisten takia olemmekin pohtineet Köpistä. No, sitäkin ehtii vielä miettiä.

Päivittelyä

Onkin aika taas vilahtanut lomaillessa. Olin luvannut perheelle, että käymme syömässä kesän ja loman kunniaksi SeaHorsessa (=Sikalassa) ja menimme keskiviikkona sinne. Samalla myös mies pääsi sinne ensimmäistä kertaa eläessään, vaikka on (kuten minä) syntyperäinen helsinkiläinen.

Menimme alkuillasta ja olikin mukavaa, ravintola oli aika hiljainen ja ruoka oli hyvää. Esikoinen halusi alkupaloiksi etanoita (*puistatus*) eikä sitten ottanut jälkiruokaa, kuten me muut.

Myöhemmin illalla kotona esikoinen tarkisti opiskelupaikan tilan ja nyt olikin jo pisteet tiedossa eli niiden mukaan oli hyväksytty Helsingin yliopistoon lukemaan fysiikkaa. Vasta eilen tuli virallinen tieto ja tänään tuo on hyväksynyt opiskelupaikan :) Täytyy sanoa, että olin jo hieman huolissani, kun tuloksissa kesti niin kauan. Nyt on yksi huoli vähemmän.

Eilen aamulla heräsimme kuudelta ehtiäksemme kahdeksan laivaan Tallinnaan. Menimme Viikingin Fasterilla, joka olikin mukavaa matkantekoa. Varsinkin kun mies oli ostanut meille paikat loungesta, jossa oli hyvinkin rauhallista. Tietysti yksi miehen työtoveri (firman talouspäällikkönainen) oli samassa paikassa, mutta vaihtoivat muutaman sanan ja se siitä.

Tallinnassa oli mukavan lämmin päivä, vaikka tuuli oli hiukan viileä. Ensimmäiseksi menimme tutustumaan Eesti Ajaloomuuseumiin Kiltojen taloon ja se olikin oikein mukava. Siellä oli heti sisääntulossa Uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuoden kunniaksi uskonvapauteen jne. liittyvä näyttely. Sisempänä jatkui Viron historian näyttely, joka sekin oli mielenkiintoinen. Alakerrassa oli vielä erilaisia aseita, jotka ovat aikojen saatossa ja sotien melskeissä Viroon ajautuneet sekä erilaisia esineitä eri puolilta maailmaa., esimerkiksi kiinattaren liljankukka-jalkoihin sopivat kengät (*puist*) sekä kivettynyt käsi ja kissamuumioita Egyptistä.

Kiekkomaailma vai keskiaika

Vihdoin lähdimme eteenpäin, esikoisella jäi näkemättä osa ja pienin oli innosta soikea ymmärtäessään, että Killan historiaa käsittelevä osa oli todellakin tapahtunut juuri tässä rakennuksessa. (Syitä sille, miksi raahaamme mukulat museoihin.)

Kävelimme muiden turistien jatkona Neitsitorniin ja yritimme päästä myös Kiek in die Köök-torniin, mutta sinne olisi ollut oma sisäänpääsymaksu. Olemme ilmeisesti tottuneet Tukholmassa liian halpoihin museoihin.

Laventeli kasvoi hurjasti Neitsitornin sisäpihalla, samoin kuin muut mausteet lavoissaan. Ihmisiä oli ihan järkyttävästi, ei pelkästään suomalaisia vaan ihan ympäriinsä. Kuulimme saksaa, tanskaa ja flaamia sekä kiinaa ainakin englannin lisäksi. Rannassa oli 'tavallisten' reittilaivojen lisäksi Royal Princess-alus, joka näköjään käy paluumatkalla täälläkin.

Kivuttuamme alas mäeltä päätimme Virukeskukseen tutustuttuamme mennä kahville Maiasmokk'iin, jossa olemme käyneet viimeksi silloin kauan sitten. Saimme lievällä kyynärpäätaktiikalla varmistettua sopivan pöydän ja sitten herkuttelimme. Olin iskenyt silmäni Pavlovaan ja sain viimeisen! Se oli ihana :)

Jos laskee, niin huomaa, että kakkuja on seitsemän mutta syöjiä viisi. Tämä siksi, että halusimme maistella erilaisia leivonnaisia.

Kahvin jälkeen mietimme, minne suuntaisimme sillä aikaa oli vielä vaikka kuinka. Sattumalta olimme taas Kiltatalon vieressä, joten jatkoimme sinne. Ensin menimme ylimpään kerrokseen katsomaan rahanäyttelyä ja tapasimme Smaugin.

Siirryimme vielä kellariin, jotta esikoinenkin sai katsottua kaikki läpi. Ihailimme yhdessä Saksan armeijan SS-joukkojen paraatipuukkoa, jonka terässä luki "Mein Ehre sind Freue". Siinä oli muutenkin kaunis koristelu, Hannunvaakunaa ja swastikoita sekä kädensijassa pieni rasia syanidipilleriä varten.

Tämänkin jälkeen aikaa oli vielä vaikka kuinka ja koska kaipasimme juotavaa (=vettä tjsp), päätimme kävellä takaisin Virukeskukseen ja käydä Kaubamajan ruokaosastolla, jota eräs tuttu kovasti kehui fasessa minun ja Marjaanan yhteisen ystävän seinällä.

Voisinkin sanoa, että 'Mitäs läksit'.. tuli niin surku. Nimittäin meidän kauppojamme ja Stockan Herkkua, eiväthän nämä mitenkään pärjää vertailussa. Melkein itku pääsi. Hamstrasimme halvaa ja Kanes-limuja, jotka täällä maksavat aivan järkyttävästi, mutta tuolla ei käytännössä juuri mitään.

Istuimme hetken nauttimassa auringosta ja kiljuvista pikkulapsista ja päätimme lähteä rantaan. Onneksi laivaan pääsikin jo, joten menimme hyttiimme loikoilemaan. Jossain vaiheessa kävin pienimmän kanssa katsomassa Viking Expressin kaupan, lapsi osti karkkia ja minä kaksi huulipunaa. Menimme hyttiin ja sitten mies lähti minun ja keskimmäisen kanssa katsomaan ruokatarjontaa. Kävelimme laivan ylhäältä alas ja ympäri emmekä löytäneet mitään emmekä halunneet mitään. Sekä mies että minä koimme tuskallisen paluun lapsuus- ja nuoruusvuosiin kaikkien niiden olutpöhnässään sammaltavien suomalaisten keskellä. Se oli hirveää.

Loppujen lopuksi nautimme hytissä salmiakkia, lueskelimme ja katselimme telkkaria ja katselimme Kuninkaan miekkaa, kun kerrankin pääsimme katsomaan sen lähietäisyydeltä.