keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Sirkusta

Kyllä on ihan sirkusta kaikki. Olimme nimittäin työpaikan kustantamina katsomassa Talvisirkus BAU'ta Kaapelitehtaalla ja olipas se hauska. En ole koskaan ennen käynyt siellä, en itse hallissa enkä talvisirkuksessa ja oli kyllä ihan positiivinen kokemus. Tosin lämpiö on ahdas ja sekava, mutta muuten oli kivaa.

Tässä Hesarin arvostelu näytöksestä, voin lämpimästi yhtyä. Hurjaa akrobatiaa ja hienoa kehonhallintaa sekä huumoria ja livemusaa :)


sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Kaikenlaista

On taas tapahtunut täällä Kattilassakin.

Olin tiistaina kahvilla erään jyväskyläläisen ystävän kanssa ja oli tosi mukavaa. Valitsimme hänelle kivan huulipunan vielä ennen junaan kiirehtimistä.


Keskiviikkona olikin kaksi kokousta ja niiden välillä ehdin töissä askarrella mm. paukkukaramellin työpaikan joulutapahtumassa. Iltakokous olikin Liiton tiloissa ja sain taas muistutuksen sisäilmaongelmasta. Yli parituntinen kokous tuntui vielä pitemmältä, kun kärvistelin salissa tuttavan vierellä. Onneksi sekin loppui aikanaan.


Torstaina tein vähän lyhyemmän työpäivän ja kotiinpäästyä itkin väsymyksestä, mies ja nuorimmainen osoittivat mieltään toisilleen eräästä asiasta enkä enää jaksanut siinä. Saivat sen sitten selvitettyä kuitenkin, itse vetäydyin television ja neuleen sekä kissan viereen.

Perjantaina nuorimmainen lähti SuperParkiin ystävänsä kanssa ja itse bujoilin. Myöhemmin tein piparitaikinan samalla, kun kuuntelin Linnan juhlia. Leivoin myös banaani-suklaamuffinsseja, joista tuli aika hyvejä.

Eilen esikoinen tuli syömään illalla. Olin ehtinyt leipoa piparit ja tehdä suklaa-kirsikkakakun, joka olikin ihan törkeän hyvää. Esikoinen on hukannut puhelimensa, onneksi vanha toimii nyt, kun hankkivat siihen eilen prepaid-liittymän. Hän aikoo käydä viikolla Löytötavaratoimistossa kyselemässä, josko puhelin olisi tuotu sinne Siljalta. Puhelin jäi siis opiskelijaristeilyn päätteeksi hyttiin.. Tähän asti olemme kommunikoineet s-postitse, mikä on hieman hankalaa.

Tänään olen vain ollut ja bujoillut ja kuunnellut äänikirjaa ja katsellut tv-sarjoja Areenasta sekä silittänyt viimeisten kolmen viikon pyykit. Mies siivosi kiukaan, kun siitä oli arina palanut puhki ja löysi samalla tuliputkesta kuolleen harakan. Ollaan jokin aika sitten ihmetelty kummallista hajua saunanlämmityksen yhteydessä.

Nyt menen neulomaan töllön ääreen kissan kera.







sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Suloinen sunnuntai

Tai jotain sellaista. Hyvää ensimmäistä adventtia ainakin, taas on vuoden loppu lähenemässä. 
Hyvän joulun toivotus pikakirjoituksella
Kuluneella viikolla olen ollut töiden lisäksi tämän vuoden viimeisellä pilatestunnilla (oli kivaa), elokuvissa ystävien kanssa katsomassa Last Christmas-joululeffan (ihan kiva, Emma Thompson on huippu), kääntynyt Tikkurilassa (kirjaimellisesti), ollut yksikön kokouksessa ja sen jälkeen samojen tyyppien kanssa Mamma Rosassa syömässä ja hohtokeilaamassa Ruusulankadulla (oli oikein hauskaa) ja näiden lisäksi eilen oli meillä syömässä esikoinen ja hänen kummitätinsä poikansa kanssa.

Tänään olen pessyt koneellisen pyykkiä ja lukenut Katja Ketun Rose on poissa-teoksen. Olin aikonut lukea tänä vuonna 80 kirjaa, tämä on nyt 81. Yli menee aika mukavasti, vielä on koko joulukuu aikaa lukea <3

Avokado-kesäkurpitsakakkua ennen leffaa.


Mamma Rosan blinit

Mamma Rosan päivän kala oli siikaa korvasienikastikkeessa

Suklaafondant vadelmavaahdon(?) kera

Ihan rennosti vaan, ei mitään kilpahenkistä...
Täytyy sanoa, että on vieläkin koivet vähän jäykkänä keilaamisesta. Pelkäsin, että käsi kipeytyy, mutta ei se ollut kovin pahana.

Ensi viikosta näyttää tulevan suht samanlainen, on ystävän tapaamista ja kokouksia parikin. Onneksi on Itsenäisyyspäiväkin tulossa, piparit voisi leipoa silloin.




maanantai 25. marraskuuta 2019

Maanantaki

Olen hengissä, vaikka melkein ei siltä tuntunut lauantaina :D

Perjantai-illan keikka oli tosi hieno ja Ismo kumppaneineen soitteli yli kaksi tuntia ja minä tietysti tanssin koko ajan. Hyvä, että pääsin kävelemään omin jaloin kotiin sen jälkeen.

Viikonloppu menikin lähinnä toipuessa ja tänään jätin uinnin väliin. Sen sijaan kävin aamusta reissukaverin luona kahvilla (ex-työpaikallani) ja varasimme vihdoin hotellinkin tammikuun matkalle. Nyt on kaikki kunnossa.

 Sunnuntai-iltana nuorin ilmoitti tekevänsä korvapuusteja ja mikäs siinä, onhan puustit aina makoisia. Nyt niitä tuli sen verran enemmän, että laitoin osan pakastimeen ensi viikonloppua varten, silloin tulevat esikoinen sekä kummitätinsä poikansa kanssa syömään.

Tullessani kotiin nyt illalla oli keskimmäisen tekemää thai-kanaa (taikana :D ) odottelemassa, se oli ihan järkyn hyvää. Jäisiköhän tuo kotiin kokkailemaan vanhuksilleen intin jälkeen?

Varoituksen sana; keikkakuvat on pienennetty ap-koosta. Ettette säikähdä. Nyt menen neulomaan Miss Phrynen kanssa.












torstai 21. marraskuuta 2019

Terppa!

Mitään ei kuulu sen kummempia tännepäin, kuin huominen Ismon keikka Tavastialla. Olen nyt jo ihan täpinöissä, mitähän huomisesta tulee?

Taas on aikaa vilahtanut viime päivittelystä. Viime loppuviikko ja viikonloppu meni tuskassa, nimittäin syvät vatsa- ja selkälihakset oli niin jumissa, että oikeastaan vasta maanantaina pystyin hengittämään kunnolla syvään ja haukottelemaankin. Tiistain pilates ei onneksi uusinut vaivaa, päinvastoin.

Aion tänään katsoa The Crownin loppuun, enää viimeinen osa jäljellä. Neuleetkin valmistuivat jo eilen ja pitäisi aloitella uutta, mutta ehkä jätän sen lauantaille. Huomenna ei ehdi.

Huomenna pitää mennä kokoukseen töihin ja ajattelin olla pari tuntia lisääkin ihan siksi, jos Postin tukilakot laajenevat niin, että metrokuskit päättävät maanantaina olla ajamatta junia. Joka tapauksessa eivät ne tunnit hukkaan mene, koska joululomakin lähestyy uhkaavasti ja aion pitää koko sen kaksi viikkoa vapaata.

Kaiken muun lisäksi on ollut havaittavissa lievää blondi-ilmiötä, mutta sen voi varmaankin laittaa liian vähien yöunien ja pimeyden syyksi, eikös vain? :)



keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Raatona maantiellä

Tai ainakin himassa ja töissäkin. Eilinen pilates oli niin rankka, etten tänään pystynyt hengittämään kunnolla syvään. Sattuu selkäfileisiin sen verran.Huomenna sattuu varmaan enemmän, kun se uintitekniikkahomma oli aikast tehokas sekin.

Kivaa se oli myös. Meitä oli viisi naista ja yksi mies siellä eli ihan riittävästi. Ensin uimem pari lämmittelykierrosta ihan miten halusimme ja sitten harjoiteltiin liukuja, potkuja ja molempia yhtäaikaa. Potkujen harjoittelussa meillä oli uimalauta ja piti mennä selkäuintia, meinasin hukkua ristiaallokossa, mutta se oli ainoa hankaluus. Alun perin olin huolissani siitä, etten ole kovin hyvä pitämään naamaa vedessä, mutta sekin alkoi sujua tuolla. Ohjaaja sanoi samaa kuin mies on sanonut, että mä en malta antaa sen liu'un mennä tarpeeksi pitkään eli sitä pitää alkaa korjaamaan.

Mies oli ihana ja haki mut Itiksestä hallilta ja lisäksi teki ruokaa, kun mulla oli niin kamala nälkä, etten olis jaksanut ruveta tekemään edes mitään ja olisin varmaan syönyt sit jotain tosi älykästä. Nyt söimme yhdessä pyttistä.

Huomenna en aio mennä aamu-lavikseen, koska olen aika tyytyväinen jos pääsen ylös sängystä ylipäätään ja töihin. Sitten onkin vapaa perjantai! Jee!


tiistai 12. marraskuuta 2019

Sporttiviikko

Tästä näyttää tulevan urheilullinen viikko. Eilen kävin uimassa maanantai-aamun ratoksi, sain jopa ihan oman radan ja pääsin hyvään uintivauhtiin, aikaa kilsaan meni 33 minsaa. Lättärit ja lasit on aika hyvä juttu!

Tänään oli pilates ja sepä olikin aika rankka keikka, hikeä pukkasi ja vatsassa tuntuu, että jotain on tehty.

Huomenna on uintitekniikkaopastus töiden jälkeen, Kaupungin henkilöstöliikunnan järjestämänä Itiksessä. Kun vain muistaisin aamulla ottaa kaikki kamat mukaan.. Olen ilmoittautunut vain tähän kertaan, koska tämä on rintauintitekniikka. Muut kerrat olivat niitä muita juttuja, joita en ui. Joskus harvoin saatan uida selkää.

Muuten olen lähinnä katsellut tv-sarjoja. Sain vihdoin Black sails'in loppuun, oli vähän tuskaista. Varsinkin eka ja vika kausi olivat tylsähköt. Miehen kanssa katsoimme Good Omens'in dvd:ltä ja se oli todella hauska, montypythonmainen. Nyt katson toiseen kertaan Broadchurchin kakkoskautta.

Sunnuntaina luin lainaamani Satu Vasantolan kirjan "En palaa takaisin koskaan, luulen". Se oli suht hyvä, ehkä pari lankaa liikaa mutta ihan kelvollinen ensimmäinen teos. Nyt on työn alla äänikrjana Joy Ellisin dekkari "Stolen boys" (tietysti Richardin lukemana) ja metrokirjana Kelley Armstrongin "City of the lost souls" (Rockton-sarjan eka osa), vaikuttaa hyvältä. Tälle vuodelle aikomani 80 kirjaa alkaa olla loppusuoralla, nyt on 76 kirjaa jo plakkarissa ja vielä on joulunpuyhätkin edessä lukuaikaa :)

Ei tänne sen kummempia kuulu, lähinnä olen tutkaillut bujo-juttuja pinterestistä ja tumblrista. Houkuttaa kovasti ruveta taiteilemaan uutta bujoa taas.


torstai 7. marraskuuta 2019

Valkeaa marraskuuta

Tai ainakin torstaita.

Tiistaina soitteli lääkäri siitä kilpirauhasesta ja kuten odotinkin, verikokeista tuli aivan priimalukemat eli ei niin minkäänlaista mitään arvoissa. Lääkäri kysyi haluanko, että hän laittaa lähetteen kirurgille, joka voisi katsoa mitä kilpparille voisi tehdä ja sanoin joo, koska ajattelin nyt katsoa tämän loppuun saakka.

Kävin pilateksessa ja kuulin, että yksi ryhmän vanhemmista naisista, joka kävi aina tyttärensä kanssa, oli saanut sairaskohtauksen ja menehtynyt edellisviikolla. Hän oli siis noin 60-vuotias, tytär on varmaan vähän päälle kolmekymppinen. Todella kurja juttu. Itse pilates meni kivasti ja meillä oli sijainen, joka oli oikein hyvä myös. venyttelimme mm. reiden ulkosyrjän sidekudosta ja se tuntuu edelleen.

Keskiviikkona lähdin töistä jo puoli kaksi, koska menin Tikkurilaan näyttämään paria luomea ihomuutosvastaanotolle. Minusta oli vähän hassua katsella terveysaseman odotusaulassa Casualtyä, mutta onneksi oli kirja mukana eikä tarvinnut odotella kovin kauan. Sekin oli hassua, että molemmat lääkärit huusivat mua yhtäaikaa eli toisinsanoen ehdin juuri mennä ekan huutelijan perässä tutkimushuoneeseen, kun toinen alkoi huudella mua ja se mun lääkäri kävi sitten sanomassa, että ehti jo. No eniveis luomissa ei ollut mitään, ovat ihan tavallisia rasvaluomia ja niitä voi hoitaa perusrasvalla, jolloin saattavat jopa pienentyä tai hävitä kokonaan. Huh.

Tulin sieltä sitten kotiin tavallista aikaisemmin ja postimies oli tuonut mun Good omens-dvd:n postilaatikkoon. Voi että se on hyvä! Katsottiin miehen kanssa ekat kaksi osaa ja säästetään huomiseen seuraavat. Mies ei yleensä jaksa katsoa sarjoja pahemmin, mutta tykkäsi että kirja on hyvin saatu siirrettyä tv-sarjaksi, arvatenkin Gaimanin ansiosta.

Nyt aion kellistyä petiin. Huomenna aamulla on kokous Pasilassa ja sen jälkeen menen käymään ystävän luona. Pääsen ajelemaan melkein koko 69:n reitin läpi, jeee.

Allaolevassa videossa on pelottavia lastenloruja :)


maanantai 4. marraskuuta 2019

Makeata maanantaita

Tai jotain. Oli kiva viikonloppu, mutta se meni taas turhan nopeasti.

Perjantaina kävin nuorimmaisen arviointikeskustelussa koulussa ja nyt tässä mietin, kuinka ylpeä saa olla. Luokanvalvoja, joka on suomen ope, sanoi toivovansa useampien oppilaidensa olevan suomen kielessä ysiltä päästessään samalla tasolla kuin nuorimmainen on nyt. Samoin kuulemma matikanope (hänen miehensä) on kehunut nuorimmaisen matikantaitoja. Kyllähän äidin sydäntä lämmittää tuo, jotain sentään ehkä osannut tehdä oikeinkin.



Perjantai jatkui mukavasti eli ystäväni tuli meille ja katselimme yhdessä North & South-sarjan. Oli tosi kivaa, meillä oli hyviä herkkuja ja aika kului rattoisasti. Onneksi kyseissä sarjassa on vain neljä noin tunnin mittaista jaksoa, joten saimme sen loppuun ennen miehen kotiutumista.

Lauantaina teimme nuorimmaisen kanssa korvapuusteja, niistä tulikin oikein kauniita ja hyviä. Mietimme lähtöä hautuumaille, mutta emme viitsineet. Lisäksi Honkanummelle olisi ollut tuskaa mennä, koska uusi Outlet-ostari veti tiet tukkoon. Illalla katselimme nuorimmaisen kanssa Preacher-sarjaa, nyt olemme yli puolivälin jo.



Sunnuntaina esikoinen tuli käymään, söimme hyvää lohta ja jälkkäriksi Ellen Svinhufvud-kakkua, joka on esikoisen suosikkikakku. Hän kertoi päässeensä Metropoliaan opiskelemaan ohjelmointia ensi vuoden alusta yhdessä ystävänsä kanssa, molemmat suoraan todistuksella. Hän pitää Yliopiston paikan vielä ja suorittaa niitäkin opintoja lisäksi. Olen todella iloinen, että hän pääsi Metropoliaan.

Keskimmäinen on myös kotona ja on kiva, kun hän tekee välillä ruokaa koko perheelle. Osat vaihtuvat.

Sellaista kuuluu Kattilasta, ihan hyvää siis. Nyt menen jatkamaan sukantekoa sohvalle kissan viereen.
 



torstai 31. lokakuuta 2019

Kävipä munkki

Meillä on nimittäin töissä jälleen jokasyksyinen tietyn ikäisiä nuoria miehiä koskeva valtakunnallinen liikekannallepano. Sieltä saa loppupäivästä hakea munkkeja ja sämpylöitä, joten ensimmäisen kerran ikinä kävin tänään lokkeilemassa. Olikin hyvät munkkikahvit hetki sitten.

Olen taas ollut aika väsynyt ja siksikin on bloggaaminen jäänyt vähemmälle. Kotiin päästessä olen lähinnä istunut sohvalla kissan ja neuleen kera katsomassa Netflixiä. Mukavasti on illat kuluneet niinkin ja jotain olen saanut tehtyäkin. Yksi huivi valmistui (uudelleen.. eli purkasin keväällä valmistuneen ja neuloin uudestaan samalla ohjeella, nyt onnistui paremmin) ja lisäksi sain viime sunnuntain ja eilisen välisenä aikana tehtyä tämän kaverin serkun pienelle pojalle.

Vain kaulahuivi puuttuu
Keskimmäinen kävi kutsunnoissa viime viikolla ja teki eilen anomuksen ilmavoimiin. Tyttöystävä on hakenut sinne myös, toivottavasti pääsevät yhtäaikaa. Se olisi aika hauskaa.

Esikoinen täyttää lauantaina 21v (miten se on mahdollista, kun mä olen vielä näin nuori?) ja tulee 'kotiin' sununtaina syömään ja kakutettavaksi.

Nuorimmainen on ollut muuten terveenä, mutta oli tiistaina poissa koulusta vastan vuoksi. Sekä minulla että miehellä oli vatsat jotenkin oudot viikonloppuna ja alkuviikosta, mutta se meni ohi.

Hulannutkin olen, se on kivaa. Mielestäni kyljet eivät tuleet pahasti kipeiksi siitä, ehkä vähän tuntui.

Kävin työterveydessä ultrauttamassa kilpirauhasta. Viime vuonnahan ultraava lääkäri sanoi, että ei siellä kannata joka vuosi ravata.. Nyt sama lääkäri sanoi, että eipä ihme jos on vähän ahdistanut, kun vasen puoli kilpparista on kasvanut noin sentin viime vuodesta. Tiistaina pitäisi lähettävän lääkärin soittaa, katsotaan sitten miten homma etenee. Verikokeetkin on jo otettu, mutta enpä tiedä. Ne on mulla olleet aina ihan normaalit tjsp. eli en ole saanut tyroksiinilääkitystä. Öisin hikoan kuin pistetty sika ja kaikki on turvoksissa. Mummotautia varmaan vaan.

Töissä on kaikenlaista 'hauskaa' meneillään. Äsken selvisi esimerkiksi, että kun syysloman aikaan on päivitetty koneita, niin nyt niissä on erään toisen saman viraston osion kotisivu meidän oman kotisivun asemesta. Että miten meni ICT noin niinkuin omasta mielestä?

Onneksi huomenna on eka vapaa perjantai, kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Istun koko päivän sohvalla töllön ääressä kissan kanssa. Nih.






keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Terppa!

Ei, kuulkaa, kannata käydä ainakaan Vaajakoskella sellaisen mustavalkoisen nallekarhun kaupassa. Kyllä oli laukku täynnä suklaata ja lakritsia. Samoin olisi pitänyt välttää Taito-kauppaa ja Titityytä, mutta minkäs teet, kun lanka houkuttaa :D

Nyt on taas arki alkanut, mutta lyhyt lomasemme oli juuri sopivan pitkä arkihuolien heittämiseen. Jaksoin aloittaa maanantain uintiretkellä, vaikka lättäreistä tulikin vasen hartia niin kipeäksi, että nauraessa sattuu jonnekin syvälle olkaan. Pitänee vältellä nauramista.

Eilen pilateksessa oli sijainen ja olkapään takia olikin mielenkiintoista vääntää liikkeitä. Loppujen lopuksi pilates kyllä sujui, mutta illalla (ja aamulla) piti laittaa Feldeniä olkaan ja särkylääkettä huiviin.

Aamulla metrossa ärsytti eräs reppuselkäinen matkustaja. Hän seisoi ovivälikössä juttelemassa ystävänsä kanssa, vaikka tyhjiä paikkojakin olisi ollut, ja onnistui reppuineen tukkimaan sekä käytävän että ovivälikön. En ymmärrä, miksi ihmiset käyttävät sellaisia ylisuuria reppuja. Aikoinaan muistan ihmetelleeni Harrodsilla näkemääni reput kieltävää huomiotaulua, mutta kyllähän sen aika pian tajusi. Itse harvoin reppua käyttävänä riisun sen metrossa aina selästä, vaikka seisoisinkin.

Nyt pitää mennä ripustamaan pyykit.

Ainiin! Tilasin itselleni äsken sileän hulavanteen! Marjaana, voidaan hulata yhdessä :D

torstai 17. lokakuuta 2019

Here I come

Jyväskylään käy matka nuorimmaisen kanssa tänään, ihan kohtapuoliin lähdemme bussille. kunhan nyt pakkaan hammasharjat mukaan.

Olen ollut työpäivien jälkeen sen verran poikki, etten ole jaksanut tännekään kirjoitella. Lähinnä olen istunut sohvalla katsomassa töllöä ja neulonut.

Tiistai-iltana ollessani tulossa metrolla kotiinpäin, Itäkeskuksessa vastapäätä istahti vanhempi nainen ja haukotellen totesi, että pitää keittää vielä kahvit kun kotiin pääsee. vastasin, että niin pitää ja ettei minua ole koskaan haitannut myöhäinen kahvinjuonti. Juttelimme siinä sitten loppumatkan mm. rouvan lehtitilauskylkiäisenä saamasta askelmittarista, joka oli jostain syystä jäänyt uniasentoon eikä siis oikein mitannut sitä mitä piti. Se huvitti meitä molempia suuresti.

Eilen menin töiden jälkeen kampaajalle ja sen jälkeen käymään jalkaleikatulla ystävällä, mutta jotta olisi ollut riittävän kiire aioin lähteä töistä hyvissä ajoin ja käydä ostamassa talvikengät matkan varrella. Tähän lisätään takin vetoketjun hajoaminen niin katastrofi oli aika lähellä, nimittäin se 'hyvä aika', jonka olin varannut hupeni kymmenellä minuutilla. ehdin kuitenkin loppujen lopuksi kampaajalle vartin myöhässä ja kakki meni hyvin, kunnes lähtiessänis ieltä tajusin, että kello oli seitsemän. Olin sanonut ystävälle, että tulen sinne noin seitsemältä.. No, soitin ystävälle ja hän sanoi, että tervetuloa vain. Kiva! Ja sitten puhelimesta loppui akku.

Myöhästyin bussista, joka olisi mennyt ystävän kotioven viereen. Kipitin asemalle, menin P-junaan ja tajusin, että se pysähtyy Pasilan jälkeen Ilmalassa. Onneksi ehdin ulos ennen kuin juna lähti ja katsoin I-junan aikataulua huomatakseni sen juuri lähtevän aseman toiselta puolelta. En ehtinyt siihen ja odottelin vartin seuraavaa. No, pääsin vihdoin ystävän luo varttia yli kahdeksan ja heittelin pikkukiviä ikkunaan, että hän tulisi avaamaan rappukäytävän oven.

Kyllä oli melkoinen seikkailu. Huomasin myös, kuinka riippuvainen olen puhelimesta nykyään, kun siinä on kaikki. Ihan hurjaa.

Nyt aamukahvi kitaan ja pakkaamaan :)


tiistai 8. lokakuuta 2019

Viikko, joka tuntui kuukaudelta

Olen edelleen hengissä, vaikka viime viikko yritti parhaansa. Oli Kuopiota ja nuorimmaisen koulujuttuja ja kirsikkana kakun päälle kuulin serkkuni pienen pojan sairastavan parantumatonta luustosairautta, jonka hoitomuotona on fysioterapia ja kipulääkitys.

Onneksi on ollut ihan kivojakin asioita vastapainona; olen käynyt kahvilla ja Hulluilla päivillä ystävien kanssa ja kokoustanut ja sen sellaista. Ihan rattoisaa menoa. Lisäksi pidimme nuorimmaisen kanssa viime viikolla Harry Potter-maratonin lopettaen eilen Kuoleman varjelusten kakkososaan.

Tälläkin viikolla olen jo ehtinyt pahoittaa mieleni erään ihmisen tokaistessa kuullessaan, että ensi syksynä on tasaluku tiedossa, enkä aio järjestää juhlia, että 'nykyään ihmiset ovat niin laiskoja'. Joo, olen toki laiska, kun juuri elokuun lopussa pidämme elojuhlat koko ystäväporukalle, enkä heti muutaman viikon päästä kutsu heitä uudelleen.

Tänä aamuna ystävä, jonka kanssa lähdemme tammikuussa Lontooseen, toi minut töihin ja olinkin sorvin ääressä jo ennen kahdeksaa.

Alla kuva Lontoon teatteriretken suurimmasta vetonaulasta. Jep, Richard siinä mietteissään pohdiskelee jotain tsehovlaista ajatelmaa. Hän esittää Astrovia Vanja-enossa.



sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Kohtaamisia

Mietin joskus suunnilleen viikko sitten, mitä mahtaa kuulua eräälle entiselle työkaverille. Aloitimme samana vuonna työt Idän suurimmassa kirjastossa. Silloin aina samana vuonna aloittaneet järjestivät  henkilökunnan syysjuhlat ja meistä sekä muista tuli hyvät ystävät, vietimme vapaa-aikaa yhdessä esim baarireissuilla (mies jäi aina kotiin, vaikka nämä muut olivatkin nuoria miehiä myös ja yrittivät houkutella mukaan), joilla minä olin yleensä joko ainoa nainen tai toinen.

Torstai-iltana olin lähellä metroasemaa, kun huomasin hänen kävelevän kohti. Ehdin juuri sanoa hänen nimensä, kun olimme kohdakkain ja vaihdoimme muutaman sanan. Oli iloinen kohtaaminen ja olin tyytyväinen, että uskalsin huikata hänelle. (Introverttina luonteena en aina uskalla.)

Perjantai-aamuna ratikassa ihailin erästä naista, joka jaksoi olla kohtelias eräälle juopolle tämän yrittäessä kaikkensa saadakseen naisen mukaansa. Johdonmukaisesti nainen vastasi tälle ystävällisesti ja kun miekkonen esimerkiksi rupesi yhdelle nuorelle teinipojalle sanomaan, ett' "Olteko imenyt.." niin nainen sanoi, että sellaisia asioita ei sanota varsinkaan nuorille pojille. Miehen lähdettyä pois minä ja tuo nainen pyörittelimme silmiämme hetken aikaa, seisoin siis niin lähellä että olin todistanut koko keskustelun. Ei voi kuin ihailla joitain ihmisiä, arvelen hänen olleen sosiaalialalla tms.

Töiden jälkeen perjantaina menin ystävieni kanssa Fredan Kakkugalleriaan juhlistamaan maanantaina koittavaa syntymäpäivääni ja oli oikein hauskaa. Juttua riitti niin, että pari tuntia kului kuin siivillä ja vaeltaessamme kohti Kamppia poikkesimme vielä Fredan UFFassa. Tosin minun piti mennä hetken päästä ulos odottamaan, kun alkoi ahdistaa ja siellä oli aika paljon ihmisiäkin.

Esikoinenkin tuli vielä perjantai-iltana käymään, osuimme juuri peräkkäisiin metroihin ja pääsimme sitten samalla kyydillä miehen hakemana kotiin. Leikkasin opiskelijan tukan, kerrankin onnistuin erittäin hyvin, ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Esikoinen kertoi mm. ystävänsä kirjailija-vanhemmista ja opiskeluaikeistaan.

Eilen aloitin nuorimmaisen kanssa Harry Potter-elokuvamaratonin jälleen, katsoimme kaksi ensimmäistä ja ehkä jatkamme tänään. Olemme menossa koko porukalla syömään illalla Eliteen, joten en ole varma, mutta elokuvat jaksavat odottaa.



keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Hupsista


Eilen julkaistiin mainosjuliste kauan kaipaamastamme Richardin seuraavasta live-esiintymisestä eräässä Lontoon teattereista ja koko fandom on ollut vuorokauden verran käymistilassa ja tänään siis tulivat liput myyntiin.

Minun oli tarkoituksena ihan vain katsoa paikkoja M:n kanssa ajatellulle päivälle tammikuussa ja siinä sitten klikkaillessani ikäänkuin puolivahingossa ostin meille liput sille kaikken sopivimmalle päivälle.

Että juu.. Kaiken lisäksi on aivan kauhea lankakuume, vaikka vihreästä villatakista puuttuu vielä nappilista (se kaikkein ärsyttävin neulottava) ja napit. Tarvitsisin ihan oikeasti ohuen mutta lämpimän villatakin töihin, koska työpisteeni yläpuolella pöhisee ilmastointi jäätävästi koko ajan.

Lopuksi kuva omena-kaurapaistoksesta, jonka tein äsken ja abiturientin eilen tekemästä kesäkurpitsaleivästä, joka oli oikein hyvää.




maanantai 23. syyskuuta 2019

Terve vain

Vihdoin ehdin tännekin jotain kirjailemaan. Ollut jotenkin kiire tai jotain, iltaisin ei oikein jaksa kirjoitella vaan istuu mieluummin sohvalle töllön ääreen ennen kuin kellahtaa petiin.

Omia makeita tomaatteja
Viime perjantaina keskimmäisellä oli siis enkun kirjoitukset, jotka ehkä menivät suht hyvin. Kuulemma koe oli aika hiivatin vaikea jopa opettajan mielestä ja se tarkoittaa taas arvosteluasteikon muokkausta. Tämän syksyn koetta pääsee tutkailemaan täältä, jos kiinnostaa.

Itse hurvittelin perjantaina töiden jälkeen käymällä hierojalla ja sen jälkeen elokuvissa ystävän kanssa. Hierontapaikka on muutaman näkövammaisen pitämä paikka Kallion kirjaston vieressä ja oikein mukavia ovat siellä, hyvin lähti jumi vasemmasta lavasta ja niskasta. Saatan ehkä mennä uudestaankin vielä, että saan tuon kokonaan auki.
 
Kakkugallerian kakkubuffetin ensimmäiset kolme palaa: lime-lemon, sitruuna-laku ja vadelma-herukka(?)

Hierojan jälkeen kipaisin metroon ja Itiksessä ystävä jo odotteli Kakkugalleriassa leffalippujen kanssa. Ehdimme nauttia kakkubuffetistakin mukavasti ennen Downton Abbeytä, joka oli aika mukavan kevyt ja iloinen pätkä. On aina ilo katsoa huolellisesti tehtyä historiallista elokuvaa ja hyviä näyttelijöitä eikä DA pettänyt nytkään. Maggie Smith oli hurmaava Lady Violetina ja Penelope Wiltonin Isobel Merton oli ihana vastine osaten piikitellä juuri sopivasti takaisin:



  • Violet Crawley : Machiavelli is frequently underrated. He had many qualities.
    Isobel Merton : So did Caligula - not all of them charming.

Lauantai meni neuloen ja tuijotellen töllöä. Sain vihdoinkin loppuun Sleepy Hollow'n neloskauden eikä se ehkä ollut aivan niin huono loppujen lopuksi kuin olin pelännyt, vaikka kaipasinkin Abbie Millsiä Ichabodin pariksi.

Omenapuu vuoristoradan keskellä

Eilen sunnuntaina kävimme mies, minä ja nuorimmainen Linnanmäellä käyttämässä keskimmäisen synttärilahjarannekkeen. Mies ja minä siis ostimme omat sieltä ja heti ensi töiksemme riensimme Taigaan, se kun oli lippukojua vastapäätä. Oi, se oli hieno! Mahtava vauhti ja mukavan pitkä rata. Tosin ääni vähän kärsi kiljumisesta, oli vaan pakko :D 

Taiga


Kävin vastapainoksi sitten kolme kertaa Vuoristoradassa ja kertaalleen menimme CityExpressiin. Siinä portilla mies kysyi, josko juna menisi kolme kertaa, kun on niin hiljaista ja laitteenkäyttäjätyttö nyökkäsi ja lopulta ajatti neljä kierrosta! Ihan mahtavaa!!

Hyrrä tms johon mies ja nuorimmainen menivät minun ottaessani aurinkoa

Melkein tuli vilu, tuuli ja oli sellainen raikas syyssää, mutta olin varautunut pukemalla jopa sukkahousut farkkujen alle. Kotiuduimme viiden jälkeen ja jossain vaiheessa minua alkoi pyörryttää pahasti, menin sitten sohvalle makoilemaan ja katselin Areenasta tositapahtumiin perustuvan englantilaisen dekkarisarjan Bussipysäkkimurhaaja, joka oli varsin hyvä. Huimaus jatkui, mutta nukkumaanmennessä otin särkylääkkeen ja aamulla vielä pari ja ainakin päivä suijui kohtuullisesti. Epäilen, että huimaus johtui sekä hieronnasta että laitteista plus tuulesta. Olen huomannut, että usein saan hupilaitteista jonkinlaisen nitkahduksen joko niskaan tai selkään tai molempiin, ei tule vanhuus yksin.

Nyt menen tekemään huomiset eväät ja sitten petiin. Tässä syyslomaa kaivatessa aloin muistella kesäloman alkua ja Lennyä, tämä kappale varsinkin pistää edelleen tanssimaan:




torstai 19. syyskuuta 2019

Taas se alkaa

Nimittäin yo-kirjoitukset, osa 2. Huomenna keskimmäinen tekee enkun kokeen ja ensi viikolla on vuorossa bilsa. Loput sitten keväällä. Äsken se teki tuossa eväitä itselleen.

Muihin kuulumisiin; olen edelleen kurkkukipuinen ja vähän kipeänoloinen, mutta olen nyt ollut töissä tämän viikon. En osaa sanoa, johtuuko olo flunssasta vai sisäilmasta. Lisäksi niskat on niin jumissa, että korvia vihloo ja menenkin huomenna hierojalle töiden jälkeen.

Eilen tein viikon hyvän työn, kun kaupassa kassalla oli pari pikkukundia. Toinen yritti ostaa heille jäätelöpuikkoja K-kortilla (?), jossa oli kuitenkin liian vähän arvoa ja koska mulla nyt sattui olemaan yksi euron kolikko lompakossa vapaana, niin sanoin kassalle, että maksan poikien jätskit. Pojat olivat aika liikuttavia sanoessaan moneen kertaan kiitoksiaan :)

Tänään kävin ennen töihinmenoa viemässä entiseen työpaikkaan kirjoja kierrätyshyllyyn ja juutuin juttelemaan parin vanhan työkaverin kanssa, mikä oli sinällään ihan kiva, mutta kun piti ehtiä vielä muuallekin niin tuli kiire :)  Kävin nimittäin Menitassa ostamassa nappeja villatakkiin ja pääsin ulos sieltä ilman lankoja! Ihan ennenkuulumaton juttu!!

Nyt taidan mennä petiin. Aamulla pääsen miehen kyydillä Itikseen, kun viemme keskimmäisen ensin koululleen.


perjantai 13. syyskuuta 2019

Kotipäiviä

Eilen oli pakko soittaa töihin, etten kykene kurkkukivun vuoksi sinne raahautumaan. Tarvitsen ääntäni töissä ja olisi ollut vieläpä iltavuoro, joten päätin säästää isteäni. Iltaa kohti olo huononi ja kuumekin alkoi nousta, joten soitin työparille olevani vielä perjantain kotona.

Aamusella tuntui, että olisin ehkä voinutkin mennä töihin, mutta nyt olo jälleen huononee ja kuume on nousussa jo nyt. Luulen siirtyväni sohvalle television ääreen suht pian.

Harmittaa nuorimmaiselle luvatun kissakahvilan jääminne väliin, mutta toisaalta se pysynee paikoillaan ja ehdimme sinne parempikuntoisina seurustelemaan kissojen kera. Niin on mukavampaa kaikille.

Sataa sataa lotisee jo toista päivää. Kissa ulkoilee, mutta eilen se istui jonkin aikaa pohtimassa päätöstään kuistin pöydän alla. Tomaatin alkavat kypsyä ja niitä on paljon.

Tähän vielä ammattiin liittyvä video. Kuten Henriika sanoo videolla, myös minä olen sitä mieltä, että kirjastossa saa kyllä tehdä ihan kaikenlaista eikä yksikään päivä ole samanlainen.


keskiviikko 11. syyskuuta 2019

Unetus

Nukuttaa ihan hurjasti tässä nyt, eikä kello ole edes kahdeksaa illalla. Toivon, ettei tämä ole se pöpö mikä on kaatanut petiin sekä miehen että keskimmäisen. Mies sai sen viime viikolla ja on edelleen kauheassa kröhässä ja keskimmäinen on ollut aika hurjassa kuumeessa ja on yskäinen ja räkäinen.

Meinasin mennä huomenna ennen iltavuoroa jumppaan, mutta jos tuntuu hassulta niin se on jätettävä väliin. Eilen alkoi pilates ja olikin tosi hyvä tunti, pääsin melkein kokonaan ilman kramppejakin.

Perjantaina olisi mentävä nuorimman kanssa hakemaan uusia verkkareita ja ulkoilutakkia, vanha on ihan liian pieni emmekä saaneet sitä hankittua ennen koulun alkua. Lupasin, että käymme kissakahvilassa ennen shoppailua.

Esikoinen muutti maanantaina takaisin kimppakämppään ja ilmeisesti kaikki on hyvin, kun ei ole mitään kuulunut. Luennotkin ovat alkaneet tiistaina.

Taidan mennä sohvalle tuijottamaan MindHuntersin kakkoskautta, villatakin toinenkin hiha alkaa valmistua. Tosin koska olen perfektionisti joissain asioissa, saattaa olla, että puran sen ensimmäisen hihan. Siinä on virhe, jonka vain minä tiedän.

Väsyttäää...


keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Runotus

Viime viikolla töihin kävellessä iski tällainen tunnelma eräästä vastaantulijasta.

Jos sinä
koskisit minua
kuin puhelintasi
Sivelisit hellästi
painaisit kevyesti
Hyrähtäisin eloon
kosketuksestasi
Antaisin äänimerkin

Punainen luuri
- ehkä ei tänäänkään.


maanantai 2. syyskuuta 2019

Syksyn eka iltavuoro

on ohi! JEE. No, ei, ihan nopeasti meni. Sen sijaan aamulla sain kammo-ällöherätyksen, kun suihkun jälkeen rasvailin itseäni ja olkavarressa oli jotain.. Ajattelin, että miten voi uusi luomi kasvaa yhdessä yössä, kunnes tajusin sen olevan punkki! Rasvasin sitten punkin huolella ja puin ylleni, laitoin naaman ja etsin punkkipihdit ja herätin esikoisen irrottamaan mokoman verenimijän. Lähti se lopulta, vaikkei ollut päästää millään irti. Yyh. Ilmeisesti se kipitti minuun, kun otin eilen ulkona kuivumassa olleiden puhtaiden pyykkien kasasta paitaa tai sitten kissa oli ravistellut itsensä sinne suihkuhuoneeseen.

Eilinen meni Elojuhlien jälkeisessä koomassa, vaikka saimmekin kämpän kuntoon todella nopeasti eikä tiskejäkään ollut mitenkään älyttömästi. (Joskus on ollut enemmänkin.) Itse Elojuhlissa meitä 'vanhoja' oli kourallinen ja saunaan sain seurakseni keskimmäisen tyttöystävän, mikä oli ihan kivaa. Nuorisoa olikin sitten viitisentoista ja niin kilttejä ja kohteliaita olivat. Esikoinen kavereineen pelasi koko illan Exploding kittens-peliä ja  keskimmäisen ystävät juttelivat ringissä keskenään, siitä porukasta on ainakin kaksi poikaa armeijassa.

Nuroimmaisen kummivanhemmatkin tulivat poikansa ja tämän kihlatun kanssa, mikä oli todella mukavaa, ja yksi keskimmäisen kavereista on heidän naapureitaan Landbosta, joten vaihtoivat kuulumisia. Samoin esikoinen muisteli yhden keskimmäisen kaverin käyneen samaa yläastetta kuin hän. Suomi on pieni.

Katselin eilen illalla bujoillessani Downton Abbeyn 6-kauden pikakelauksella läpi, kun muistin nähneeni sen aiemmin. Nyt voi mennä elokuviin jahka se saapuu tännekin :)

Piti vielä lisätä, että sain tänään töissä silmäiltyä/luettua läpi Antti Röngän kirjan 'Jalat ilmassa',  joka siis pohjautuu omakohtaisiin kokemuksiin pitkään jatkuneesta koulukiusaamisesta ja miten se vaikuttaa loppuelämään. Löysin paljon samaistumistunteita, vaikka en ollutkaan yhtä pahasti kiusattu kuin Rönkä. Kirja oli mielestäni hyvin kirjoitettu siitä, miten tavallaan pienillä asioilla saa ihmisen itsetunnon nitistettyä ja lisäksi se on tietysti selvitymistarina ja rakkaustarina. Nopealukuinen ja hyvä, osin liikuttava tarina rikkinäisistä ihmisistä.

Loppuun vielä hassu biisi. Ihmettelen, miten kundi on jaksanut hypellä koko ajan. 


tiistai 27. elokuuta 2019

Leffaa ja lehmiä

Long time no see. En ole jaksanut ja lisäksi olen uppoutunut Kuuden herttuakunnan tapahtumiin, mutta eilen sain sen trilogian loppuun ja ehkä jaksan pikaisesti jotain kirjoittaakin.

Torstaina kävin ystävän kanssa tsekkaamassa Ars Fennica-ehdokkaat AmosRex-museossa. Olipa kiva näyttely, tykkäsin erityisesti seinän mittaisesta metsä-maalauksesta ja nukeista.

Perjantaina satoi hiukan. Onneksi oli kumpparit, sadetakki ja sateenvarjo, niin en juuri kastunut. Töissä tuli vedet sisään neloskerroksessa ikkunanpuitteista (?), lattia kuulemma aivan lainehti.

Perjantai-iltana kävin leffassa katsomassa Tarantinon 'Once upon a time in Hollywood' ja tykkäsin kyllä tosi paljon. Joitain Tarantinon elokuvia en ole nähnyt, mutta esim Inglorious basterds oli todella hyvä ja mielestäni tämä ylitti sen. En ole Leon enkä Bradin fani, mutta täytyy sanoa että he tekivät todella hyvät roolityöt, varsinkin Leo. Ja Margot Robbie oli ihana Sharon Tate.

Lauantaina piti tehdä vaikka sun mitä, mutta iski aivan hillitön migreeni. Sellaista ei olekaan hetkeen ollut. En tiennyt, olisinko pyörtynyt vai oksentanut, joten aloinkin sitten vain itkemään. Otin maksimimäärän lääkettä ja se vähän helpotti, mutta pelkäsin, että olisin vielä sunnuntaina aivan rättipoikki. Onneksi en ollut vaan sain luettua kirjaa ja ommeltua keittiöön uudet verhot, tykkään niistä kovasti.

Eilen ja tänään olen polkenut töihin Viikin lehmihaan halki. Siellä ne olla möllöttivät, mutta tykkään nähdä ne reitin varrella. Muuten meni polkeminen oikein hyvin, mutta eilen melkein perillä tein yhtäkkiä vahingossa äkkijarrutuksen ja nyt on pohkeessa kaunis polkimen jälki. Sattui aika mahtavasti, mutta onneksi en mennyt ohjaustangon yli.

Ainiin.. rahanmenoa ei voi estää, joten keskimmäinen aloitti eilen autokoulun. Juuri onnittelin itseäni, kun sain kesälomarahoista vähän säästöön. No, eipä sillä.. käytettäväksihän ne oli tarkoitettu.

Nyt katson pätkän Versacen murhaajasta ja sitten kellistyn petiin. HY :)

keskiviikko 21. elokuuta 2019

Hiki päässä

Aamulla virtasi hiki ihan purosina päästessäni vihdoin kokoukseen. Olin nimittäin lähtenyt ajoissa ja kävellyt reippaasti ehtiäkseni hiukan huokaista ennen kokousta, mutta metroliikenne olikin aivan sekaisin jonkun jäätyä Rautiksella vaunun ja laiturin väliin (miten??). Onneksi metro sentään kulki harvennetusti, mutta olin Sörkassa siten, että taas piti pistää käpälää toisen eteen, jos aioin ehtiä ajoissa ja ehdinkin, mutta kuuma tuli, kun oli aika kostea aamu.

Nyt illalla kävimme seiskaluokan vanhempainillassa. Ennen auditoriotilaisuutta aulassa olikin varsin monta kerhoäitiä kotiäitivuosilta, mikä oli hauskaa. Myöhemmin pienimmän luokassa luokanvalvoja sanoi, että ainiin, te olette *keskimmäisen* vanhemmat. Nauroimme ja sanoimme, että senkin, mutta myös pienimmän :)  Itse asiassa tämä pienimmäisen lv:n mies oli keskimmäisen luokanvalvoja, mutta toki opettajat muistavat sisaruksetkin.

Olen myös osallistunut Richard-fanien synttärihuutokauppaan eli joka vuosi näihin aikoihin eräs fandomin perustajajäsen organisoi huutokaupan erilaisista fanituotteista ja tuotto menee jollekin Richardin suosimalle hyväntekeväisyyssysteemille. Huusinpa sitten itselleni taas yhden rintamerkin parilla kympillä, kun ajattelin, että samallahan sitä voi jotain yrittää saada, jos kuitenkin olisin sen saman rahan laittanut Richardin synttärilahjaan eli siihen hyväntekeväisyyteen.

Nyt taidan mennä nukkumaan, aamulla on taas noustava kukonlaulun aikaan. En yhtään tykkää näistä pelkistä aamuvuoroviikoista, en ehdi olla kotona yksin enkä siis lataudu. Vähän auttaa se, että ehdin lukea kissa kainalossa parvekkeella.

Eilen oli hankalla kirjoittaa mitään, kun eräs tuli nukkumaan näppiksen päälle.

lauantai 17. elokuuta 2019

Villiä menoa

Ensimmäinen työviikko on ohi. Olin jo tiistaina niin poikki, että koko illan makasin parvekkeen sohvalla kissa kainalossa lukemassa. Oikeasti oli kyllä ihan mukava viikko ja kaienlaista ehti tapahtua.
Siriuksen uusi leikkikaveri


Keskiviikkona oli eka oikea kokous ja onnistuin kommentoimaan erääseen asiaan ihan fiksusti, asian esittelijä sanoi paneutuvansa esiinnostamaani syvemmin. Myöhemmin metrossa eräs nuori mies istui penkillä koivet oikosenaan. Sanoin hänelle, että " Nosta koipesi pois, että pääsee ihmiset istumaan." Totteli hyvin, vissiin tuli jotenkin äitipainotteisesti sanottua.

Torstaina kävin töiden jälkeen luovuttamassa verta, kutsu kilahti s-postiin ja löytyi sopiva aika. Osui kiva hoitajakin, jonka kanssa juttelimme kissoista ja harrastamisesta ja sen sellaisesta. Lopuksi join kahvit ja söin jäätelön, ja illalla luin taas parvekkeella kirjan kanssa.

Linnunlaulun villat

Eilen perjantaina kävin ystävän kanssa katsomassa 'Suruton kaupunki'-näyttelyn ja se oli oikein hyvin tehty ja mielenkiintoinen. Jälkeenpäin kävimme pihapiirin kahvilassa kahvilla ja söin feta-pinaattipiirakkaa sivusalaatin kera. Siinä istuskellessamme vierestämme vilahti jokin pieni ja karvainen kukkapenkkiin. Naapuripöydän naiset kysyivät meiltä, ehdimmekö nähdä mikä se oli ja vastasimme yksissätuumin, että päätimme juuri sen olevan isohko metsähiiri.

Pehtoorin talo

Nam

Nyt olemme taas miehen kanssa kahden viettämässä lauantai-iltaa, nuoriso lähti omiin huvituksiinsa. Kävimme jo aikaisemmin tukussa ja ruokakaupassa miehen kera, joten siirryn kohta telkkarin ääreen katsomaan Downton Abbeyä Areenasta, en muista vitos- ja kutoskaudesta mitään ja elokuva tulee teattereihin syksyllä.

Kohmeinen kimalainen


sunnuntai 11. elokuuta 2019

Sinne meni

Nimittäin kesä ja loma. Huomenna aamusta raahaudun taas sorvin ääreen, samoin lukiolaisen syksy alkaa. Pitää muistaa pakata työkassi, työavaimet ja tehdä eväät. Ja aamulla ladata matkakortti. Huuh

Vietimme lauantaina miehen kanssa 23tta hääpäiväämme. Kävimme kahdestaan elokuvissa katsomassa 'Late night'-elokuvan ja se oli varsin hyvä.

Tänään kävimme ostamassa uusia verhoja keittöön ja olkkariin. Aika kalliiksi tuli, mutta kaipa nuo kestävät seuraavat 10 vuotta :P

En oikein tiedä, mitä muuta tähän runoilisin, joten menen jatkamaan Dark'in kakkoskautta. Aivan liian jännä sarja.


sunnuntai 4. elokuuta 2019

Terrrrve!

Kotiuduimme torstai-iltana mökiltä jälleen veljeni kyydillä, sillä menomatkalla oman perheen Volvo sai kohtauksen ja on edelleen pajalla. Kuulemma ilmastoinnin sulakkeen palaminen aiheutti koko hybridin sähköjärjestelmien oikarin ja jätti miehen Heinolassa tien päälle. Toivon mukaan saamme auton takaisin ensi viikon kuluessa, olisi aika kiva juttu.

Mökillä meillä kävi onneksi viihdytysjoukkoja eli Marjaana kuopuksineen <3, veljeni ja lisäksi eräs keskustelupalsta-ystävä. Ilmatkin suosivat suurimmaksi osaksi, vasta viimeisestä tiistaista alkoi kylmä kausi enkä mennyt silloin enää uimaan. Sain luettua joitain kirjojakin, tai kaksi kuunneltua ja puolitoista luettua. Ihan mukava mökkireissu.

Nyt alkaa pyykkikori olla tyhjä. Onneksi keskimmäinen tuli partioleiriltä pelastamaan tilannetta :P

Alkavalla viikolla pitäisi käydä ostamassa nuorimmaiselle uudet (ehjät) verkkarit ja muuta koulujuttua sekä minun pitäisi päästä kampaajalle hoitamaan pää töihinpaluukuosiin.

Siinäpä sitä. Loppuun vanha biisi, joka tuli vastaan kaverin seinällä fasessa. Ilmeisesti on taas kokenut uuden tulemisen tämäkin Stranger Things-sarjan myötä, mutta itse olin auttamattomasti pihkassa Limahliin silloin teininä.



perjantai 19. heinäkuuta 2019

Kotoilua

Tämä viikko on mennyt lähinnä tehden ei mitään. Olen surffaillut netissä ihan kyllikseni, pessyt pyykkiä, lukenut, kuunnellut musiikkia, käynyt elokuvissa ja silitellyt kesäkurpitsaa. Tänään tosin viimemainittu päätyi pannulle.  Tänään myös imuroin kämpän ja vihdoin viikkasin pyykitkin pois kuunnellen samalla Richardin lukemaa äänikirjaa (ruotsalainen dekkari, jaaritusta).

 

Luin eilen loppuun keskiviikkona aloittamani J.K. Rowlingin teoksen "Paikka vapaana" enkä oikein osaa sanoa siitä mitään. Henkilöitä oli aivan liikaa, oli ihmissuhdeongelmia, teiniongelmia, huumeongelmia, kyläpolitiikkaa ja niin edelleen. Lähinnä kirjaa voisi kuvailla sekavaksi, vaikka loppu olikin ihan ookoo. Myös useamman sivun mittaiset sulkeiden sisällä olevat pitkät pätkät häiritsivät, ne olisivat ihan hyvin voineet olla ilman sulkeita. Siihen nähden, kuinka paljon enemmän pidin J.K. Rowlingin Robert Galbraithin nimellä kirjoittamista dekkareista, tämä oli melkein ajanhukkaa.  Melkein siis.

Kävin myös eilen elokuvissa nuorimmaisen kanssa katsomassa "John Wick 3 - Parabellum"in ja se oli tosi hyvä.  Kaikki John Wickithän ovat hyviä, mutta tämä oli kyllä varsin viihdyttävä. Koska se oli K16, en ollut varma pääsisikö 13-v katsomaan sitä, mutta Finnkinon sivujen ja ystävän opastamana pääsimme vihdoin leffaan, nuorimmainen oli kovin iloinen.

Keskimmäinen teki  tänään ruoaksi curry kanaa ja riisiä ja minä tein kukkakaali-parsakaali-kesäkurpitsagratiinia karppiohjeella, molemmat onnistuivat yli odotusten. Nyt meillä on myös blenderi keskimmäisen kokkailujen vuoksi, tuohon curry-kanaan laitetaan cashew-pähkinäkastike. 

Kurkku

Kesäkurmitsa

Lisää kesäkurmitsaa tulossa
 Toivon, etteivät ihan kaikki kesäkurpitsat ilmiinny kahden seuraavan viikon aikana, kun olemme mökillä nuorimmaisen  ja kissan kanssa. Tosin keskimmäinen lupasi kyllä pakastaa niitä, jos kypsyvät.
New dawn-ruusu

Kukkis-ym gratiini

Curry

Kissakorvisten määrä kasvaa..
Katsoin tänään tämän Cats-musikaalin elokuvasovituksen ensimmäisen trailerin enkä tiedä mitä ajatella siitä. Jostain syystä en vissiin vaan tajua, miksi tämä piti tehdä CGInä ja toinen häiritsevä asia ovat laavsteet, joissa kissat näyttävät lähinnä hiiren kokoisilta. Todella outo ratkaisu, aiheuttaa jonkinlaisen myötähäpeän ailahduksen myös.