On taas ilmoja pidellyt... (tällä tavalla aloitamme _aina_ keskustelun erään ystäväni kanssa, halusin vain jakaa tämän nyt teille.)
Kävin töiden jälkeen joogassa ja tultuani kotiin keskimmäisen kummitäti kävi kahvilla ja ostamassa joulukalenterin. Oli oikein kivaa vaihtaa kuulumisia. Hän on yksi vanhimpia ystäviäni, kävimme lukiota yhdessä :)
Kun saan pienimmän petiin taidan vilkaista lainaamani Tietoasiantuntija-lehdet läpi, pitää nimittäin huomenna aloittaa informaatiolukutaito-tehtävän kirjoittaminen. Toisaalta.. voisin hetken neuloakin.. Taisin keksiä pienimmälle jouluahjan, jos vain ehdin neuloa sen. Pitää nimittäin kohta aloittaa kummipojankin joululahjan teko. (Älkääkä mainitko joulukortteja..)
Ura.. työuraani tässä ajattelin. Joo. Jonkin aikaa olen jo ajatellut valineeni ihan väärän uran. Nyt jos pitäisi valita, niin varmaankin opiskelisin joksikin elokuva-maskeeraajaksi tai -puvustajaksi. Siten voisi päästä jonkun ihanan tähden naisystäväksi.
Ehkä voisin vielä ruveta ammattimaiseksi fanitytöksi? Tosin siihen taidan olla jo liian vanha ja perhekin pistäisi vastaan.
Huomenna en uskalla vielä mennä uimaan. Jalka ei enää ole krampannut eilen eikä tänään, mutta on vielä vähän arka. Eilen ja perjantaina pidin säärystintä koko päivän, ehkä se auttoi.
Kuuntelin päivällä silittäessäni Night Valen jälkeen hetken Hamletia. En ehkä osta äänikirjaa, mutta katkelmatkin riittävät oikean henkilön lukemina.
Loppuun vielä kevätpiisi. Aurinko kun maan lämmittää. Krookukset jo kukkivat pihallamme.
Tänään pysyttelin kotosalla. Aamusella lähetin pienimmän kouluun, keskimmäinen oli jo mennyt, ja menin takaisin nukkumaan. Esikoinen kuorsasi syyslomalaisena koko aamun, kuten minäkin tuon keskeytyksen jälkeen. Nousin yhdentoista jälkeen huomattavasti paremminvoivana kuin eilen, vaikka päätä edelleen särkee lievästi.
Olen pohdiskellut eilen ja tänään lausetta, jonka joku hurjan viisas ihminen sanoi eilen tulleessa Kotiliedessä. 'Lapsuus on viidakko, siitä on vain selviydyttävä'. Karu totuushan se on. Tämä ihminen perusteli sanomaansa sillä, että lapselle kaikki on uutta, mutta minusta se kuvaa myös lapsuuden julmuutta. On pakko oppia selviytymään, enimmäkseen omin voimin. Voisin jatkaa aiheesta kauankin, mutten juuri nyt halua enkä jaksa paneutua siihen, koska alkaa vain itkettää. Joskus olen miettinyt sitäkin, etten oikeastaan muista kovinkaan paljon asioita ajalta ennen kuin täytin noin 10 v. Itsesuojelua varmaan sekin.
Tähän samaan syssyyn voisin linkata hienon kolumnin Hesarista, kun kerrankin osui silmään. Sekin antoi paljon ajattelemisen aihetta. Ensi keväänä isäni kuolemasta tulee kuluneeksi kaksikymmentä vuotta ja muistan, kuinka äitini sanoi silloin aina ajatelleensa lähtevänsä ensimmäisenä ja vastasin hänelle, että sitä en olisi kestänyt. En olisi pystynyt enkä jaksanut huolehtia isästäni, joka olisi varmasti juonut itsensä hengiltä. Se olisi ollut liian julmaa meille kaikille. Voin siis sanoa ihan suoraan, että onneksi kävi näin päin.
Näistä vakavista aiheista voisin hypätä otsikon lupaamaani leivontaterapiaan. Tässä sen tuloksia. Oli pakko käyttää neljä ylikypsää banaania pois, kun ne alkoivat jo valua pitkin. Suklaa-kaurapikkuleivät onnistuivat kerrankin erinomaisesti, niistä tuli juuri sellaiset cookies-tyyppiset aavistuksen tahmaiset kuten pitikin.
Suklaa-kaurapikkuleivät
Banaanikuivakakku
Tämä ei silti muuta leivontablogiksi, älkää pelätkö. Päänsäryn poistamiseksi olen tänäänkin kuunnellut 'kauheaa goottiheviä', kuten eräs ex-kollega asian ilmaisi :D Tämä on tosin hieman kesympi balladi, ei aivan raskaimmasta päästä.
Tietyssä väsymysasteessa alan pulista. Voin kertoa ihan mitä tahansa kenelle tahansa. En tarvitse siihen alkoholia, vain sopivan väsyneen flow-tilan. Kaikkein vaarallisinta on, jos ihminen vain kuuntelee vastaamatta mutta tarkkaavaisena. Pahinta on, etten useinkaan tiedä milloin lopettaa. Onneksi sitä ei tapahdu usein (vaikka olenkin nykyään usein todella väsynyt).
Se päivän aiheesta ja sitten Kikin viiden piisin haasteeseen, johon lupauduin osallistumaan. Kyseessä on siis julkisesti esitellä viisi suosikkipiisiä. Nämä minun ovat satunnaisessa järjestyksessä enkä takaa laatua mihinkään suuntaan.
Rammstein on Rammstein ja Till.. huh. (Ei mennä tähän, eihän?)
Pink Floyd: Comfortably numb. Yksi maailmankaikkeuden parhaita piisejä ikinä.
Yksi Princen parhaista. Teininä tapasin kuunnella Princeä perheen olohuoneessa, enkä oikein jaksanut aina käsittää miksi äitini huokaili lyriikoille. Ihan kaikkea en silloin vielä käsittänytkään :)
Progen kuningas. Yes ja Jon Anderson, aikoinaan yksi maailman korkeimpia tenoreita.
Queen ja David Bowie. Tarvinneeko sanoa enempää?
Ja bonusraitana kevätpiisi In Extremolta. Omnia sol temperat iskee vanhaan latinistiin ja roomalaishitorian rakastajaan :) Lisäksi säkkipillit. Oi.
Aika raskaita taitavat olla enkä saanut yhtään suomalaista mahdutettua mukaan.
Ihana rauha mökissämme. Neulon pienimmälle sukkia ja katselin yhden sarjan Yleltä, se alkoi eilen. Englantilaista laatuviihdettä jaksaa aina katsoa. Mies ja isommat kasaavat poikain uutta tietokonetta, esikoinen on kypsempi kuin muut.
Pienin sai Hobittimiekan, jota suuresti toivoi ja sillä piti miekkailla koko eilisilta. Isoveljetkin tykästyivät ja välillä miekkailivat puumiekalla ja hobittimiekalla. Kerrankin sellainen jouluaatto, että ei hajonnut purulelukaan.
Appiukko pisti jälleen parastaan. Kuten poikansa sanoo 'Kuinka ylenpalttisen tyhmä voi ihminen olla'. Tämä on suora lainaus enkä puutu siihen sen enempää, minä olen kohtelias ja hyvinkasvatettu ihminen.
Joka tapauksessa minttusuklaapallerot onnistuivat erinomaisesti. Hieman alan kaivata salmiakkia... Huomenna matkaamme Keski-Maahan... Éomer.. *köh*
Saamme iltavuoroistamme iltalisää, työkaveri saa sen rahana ja minä olen vaihtanut sen plussaminuuteiksi. Puhumme siis päätähuimaavista lisistä. Niin päätähuimaavista, ettemme työkaverin kanssa edes ole tajunneet koko vuonna, ettemme ole moisia lisiä saaneet.
Ne kun pitää erikseen anoa. Siis henkilöstösihteeri lähettää työajanseurantalomakkeen meille, siitä pitäisi itse laskea kys. tunnit ja ilmoittaa joko taloushallintoon (=rahaversio) tai henkilöstösihteerille (=aika). Tätä ei oltu meille kerrottu, vaan elimme siinä ihanassa uskossa, että kaikki työt on meille maksettu, kunnes viime viikolla työkaverini valaistui.
Tämän iltavuoron aikana olen laskenut koko kuluneen vuoden iltalisä-minuutit. Niitä tulee sen verran, ettei minun tarvitse joululoman vapaapäiviä varten tehdä kuin kaksi päivää sisään. Niillä saan sitten pidettyä kaksi viikkoa 'lomaa'. ('Lomaa' siksi, että saan oikeasti kuunnella kaksi viikkoa poikasten kitinää.) No ei vaan ihan kiva oikeasti :)
Tämän tuulipäivän kunniaksi yhden suosikkiyhtyeeni Wind-kappale.
Työpaikalla vaihdettiin vihdoin minullekin Kaupunkiverkko. Ihan kiva toki... Tosin kun samaa konetta käyttää muutama muu päivystäjä lisäkseni, niin en ihan ymmärtänyt homman tärkeyttä. Entinen helppokäyttöisyys hävisi eli nyt joudumme jokainen kirjautumaan omilla tunnuksillamme koneeseen ja asentamaan ohjelmat yms pikakuvakkeet uudestaan omannäköisiksi. Plus tietysti minun taustakuvani hävisi, se oli aika rentouttava maisemakuva Grand Canyonilta. *niisk*
Halusinpa sitten kuunnella työkoneelta musiikkia. Olin lähettänyt Laiskalle vaimolle musiikkia s-postitse, joten ajattelin että siinähän se helposta latautuu Mökäpleieriin. Noh, eipä latautunut. Kunnes tajusin mennä asiakaskoneelle tikun kanssa. Latasin musat tikulle ja siirsin tikun päivystyskoneelle. Ai kun soi makiasti säkkipillit <3 Nyt en tosin voi kuunnella asiakkaiden vuoksi. Huaah. Voi minua raukkaa.
Mutta ihan oikeasti, mitä järkeä on ns. virkaverkosta, jos sen voi kiertää noin näppärästi? Sama kun ihmettelin ATK-henkilölle, että kuinka hoidan nyt sitten virtuaalimaailman kirjanäyttelyt niin hän vastasi, että onhan sinulla huone täynnä asiakaspäätteitä. Aivan.
Kädessä on kramppi. Neulomisesta. Eilispäivänä ja tänään olen neulonut yhteensä ehkä kymmenisen tuntia, ellen jo ylikin. Ei tee ihan hyvää vanhalle jännetupentulehdus-ongelmalle. Vähän alkaa oikutella.
Neuloessa olen katsellut viime talvena kesken jäänyttä Good Wife-sarjaa. Siis se jäi minulta kesken jostain syystä, en enää muista mistä. Mutta tykkään kyllä, vaikka siinä onkin oikeussalidraamaa. Julianne Margulies hakkaa kundit mennen tullen :P
