Huuhaa

Piti kirjoittaa, mutten taida jaksaa mitään kovin syvällistä. Kävin elokuvissa tyttöystävän kanssa katsomassa 'Talvisen tarinan'. Se oli hyvä, kaunis elokuva, mutta silti kirjasta muutettu aika paljon ja siksi se ei ehkä ollut ihan sitä, mitä odotin. Mutta kaunis se oli, ehdottomasti kaunis. Lisäksi Russell Crowe, josta en pidä, oli jopa hyvä ja Will Smith itse pääpiru Luciferina oli hupaisa. Silti paras kaikista hahmoista oli hevonen, joka on kirjassakin tärkeä hahmo. Toki Beverlyn isää esittävä William Hurt oli myös hieno, hän on yksi ikisuosikeistani aina sen jälkeen, kun näin 'Hämähäkkinaisen suudelman' joskus 80-luvun loppupuolella.

Elokuvan jälkeen tulin kotiin ja luin pienimmälle Katto-Kassista. Aloin itkeä kohdassa, jossa Pikkuveli vihdoin saa oman koiran ja pienin tietysti huolestui kysyen, mikä mulle tuli.  Yritin selittäää, että muistin vain kun itse sain pitkän vonkumisen jälkeen (siis vuosien) lukioaikaan kissan ja sitten se raukka jäi auton alle puolen vuoden päästä. Seuraava kissa olikin sitten tuo nykyinen dementikko, jonka haimme miehen kanssa. Pian taitaa siitäkin aika jättää ja se siirtyy paremmille hiirestysmaille.