Terapiassa

Nuppia alkoi kiristää pahemman kerran tänään. Kiristi jo eilen sen verran, että mies kysyi mikä on. Itse asiassa marraskuu saa aikaan kaikenlaista kiristystä, mutta tämän viikon kuluessa hampaatkin ovat taas soineet. Purulelu ei ole auttanut vaan olen herännyt saman jomotuksen kanssa, jonka kanssa illall menin nukkumaan.

Terapoin siis itseni. Leivoin suklaapikkuleipiä, joita viikko sitten Hesarissa kehuttiin. Kummasti pipon kiristys väheni taas ja tuntuu jopa melkein ihmiseltä.

Olen ollut kohta viisi viikkoa syömättä vehnäjauhoja, olen saanut saman verran painoa pois, mikä oli oikeastaan koko jutun ideakin. Toinen syy oli vehnäjauhoriippuvuuteni. En pysty syömään vain yhtä palaa kakkua tms. vaan helposti saatan vetää vaikka viisi palaa. Se ei oikein kannata eikä ole edes kovin järkevää. Onneksi keksit onnistuivat hyvin manteli- ja riisijauhoillakin. Niistä tuli ehkä aavistuksen kuivakkaita, mutta pidän juuri sellaisista kekseistä. Tai sanotaan niin, etten ole mikään suuri keksien ystävä, mutta toki syön niitä jos niitä tarjotaan. Kotona en syö kaupan keksejä, vaikka niitä olisi kaappi pullollaan.

Olen rajoitteinen. Piponlöysäysmusiikkina soikoon Devendra Banhart.

Siekkarit

On kyllä aivan pakko vielä kirjoittaa eilisestä keikasta Tavastialla. Siis Siekkarien keikasta, jota olin katsomassa.

Se oli SÄKENÖIVÄ. Ismo lauloi niin kauniisti ja Orman kitara räytyi. On upeaa seurata ihmisiä, joilla on suuri lahja, kuinka he käyttävät lahjaansa oikein iloksi ja voimaksi kaikille. Sitä eivät sanat riitä kertomaan.

Taas yksi teini-iän trauma purettu. En nimittäin päässyt koskaan minkäänlaisille keikoille, en edes Kaivariin :P

Terapiaa

Tänään meinasi olla Erittäin Huono Päivä. Syitä on monia, yhtenä niistä naapurin tädin syöpä, mutta suurin osa johtui ihan omasta korvienvälitilanteesta. Eli eniten vitutti kaikki. Kunnes kontattuani omenat pihalta säkkeihin ja saatuani hillokattilan porisemaan aloin vääntää omenapiirakkaa muistin, ettei sellaista vaivaa olekaan mihin ei leipominen auttaisi. Siis henk.koht-terapiamuotona. Muutama päivä sitten mietin, miten selvisin järjissäni kotiäitivuosista mutta minähän leivoin, melkein päivittäin.

Huomenna taas sorvin ääreen.