Eilen kävimme miehen kanssa tutustumassa keskimmäisen kouluun eli Viikin Norssiin. Oikein kuvan tuntuinen ja iso koulu ja mukava henkilökunta (rehtori plus muutama ope). Erityisesti kolmen kerroksen läpi nouseva kirjasto oli hieno :)
Yhteisen alkujutun jälkeen jakauduimme ryhmänohjaajien mukaan luokkiin ja siellä sitten kerroimme kenen vanhempia olemme. Olimme melkein viimeisinä luokassa, joten en juurikaan katsonut muita vanhempia ja siten yllätyinkin, kun huomasin erään äidin olevan entinen lukioaikainen luokkakaverini. Lähtiessämme kiertokäynnille vaihdoimme kuulumisia vaikka emme koskaan kouluaikoina olleet kovin läheisissä väleissä. (Kouluaikaan eräs parhaista ystävistäni oli näiden porukan kanssa enemmän tekemisissä ja minä aina välillä pyörin porukan liepeillä hänen ansiostaan, muutenhan olin yksi kummajaisista.)
Joka tapauksessa oli a) ihan kiva nähdä, mutta b) en edelleenkään keksinyt hänen kanssaan mitään puhuttavaa. Nou hard feelings.
Tänään oli uusien opettajien tervetulotilaisuus töissä ja meidänkin piti mennä esittäytymään, olikin ihan mukavaa. Moikkasin pikaisesti erästä ihmistä, johon ensikerran tutustuin informaatiotieteen peruskurssilla pienintä odottaessani ja olisin mielelläni vaihtanut hänen kanssaan muutaman sanan, mutta hänen oli kiirehdittävä jonnekin. Ehkä näen hänet vielä.
Töistä lähdin pienintä vastaan jousiammuntapaikalle, Pienin oli odotellessaan ehtinyt käydä ostamassa salmiakkia Liiteristä ja metrossa sitten avasi askin Apteekin salmiakkia. Ojensin käteni ja pienin antoi pari ja sitten vastapäätä istuva vanha mies ojensi myös kätensä saadakseen salmiakkia. Katsoin, mitä pienin tekee ja antoihan hän pari karkkia sedällekin, joka ilahtui suuresti. Oli aika mukava hetki ja lisäksi hän kiitti vielä lähtiessäänkin :)
Useimmat ihmiset ovat ihan mukavia.
