Talvilomailua

 Olen ollut tämän viikon lomalla ja se onkin ollut ihan tarpeen. 

Mies lähti viime perjantaina Peijakseen munuaiskivien ja ohitusputken poistoon. Olimme arvelleet, että hän olisi yhden yön osastolla, mutta munuaisessa olikin iso verenvuoto ja hän tuli kotiin vasta tiistaina. 

Ilmeisesti miehen mennessä toistamiseen Peijakseen Tapaninpäivänä oli tehty putkitusoperaatio hieman huolimattomasti, näin olivat kirurgit selittäneet. Ei oltu otettu kaikkia verikokeita eikä myöskään kuvattu ja siitä ilmeisesti oli se vuoto saanut alkunsa. Mieshän on koko ajan valittanut kipuja. Nyt odotettiin ensin, että suoni menee itsestään kiinni (rupeutuu) ja onneksi niin kävi, muuten suoni olisi pitänyt polttaa ja silloin se osa munuaisesta olisi mennyt kuolioon. Mies kertoi saaneensa jonain yönä viisi pussia verta. 

Olin tiistaina lapiohommissa, kun taksi kurvasi pihaan ja mies tuli kotiin. Onneksi tuli, mahdollisuudet olivat muuhunkin. Nyt sitten pitää tehdä Potilasvahinkoilmoitus. 

En ole oikein saanut mitään aikaiseksi tällä viikolla, suunnitelmia oli  kyllä. edes elokuviin en jaksanut lähteä nuorimmaisen kanssa, toisaalta olemme katsoneet Marvel-leffoja telkkarista Disney+:lta ihan tyytyväisinä. 

Tässäpä oikeastaan nämä kiihkeimmät uutiset täältä Kattilasta. Maanantaina taas töihin. Jos lunta vielä tulee, niin en tiedä mihin sen lykkään. Pitää ehkä hankkia liekinheitin.

Lisää nenäjuttuja

Eilen olin nuorimmaisen kanssa Kirralla nenää oikaisemassa. Menimme sinne aamupäivällä ja iltapäivällä pääsimme pois. Uuden apottisysteemin vuoksi sairaalassa oltiin ensin sitä mieltä, että oikaisu tehdään nukutuksessa, mutta kaiveltuaan systeemiä ja meidän kanssa juteltuaan hoitaja totesi, että paikallispuudutuksesta oli merkintä Apotin syövereissä. 

Odottelimme toimenpiteeseen pääsyä pari tuntia. Siinä odotellessamme kirurgi kävi vääntelemässä nuorimmaisen nenää ja pohtimassa asiaa. Tuli sitten siihen tulokseen, että isku oli osunut nenäluun ja ruston liitoskohtaan ja rusto mennyt aavistuksen lyttyyn, mistä syystä oli vinossa. 

Toimenpide itsessään kesti noin 45 minuuttia, jonka aikana kävin kahvilla (oli tosi hyvää tiikerikakkua!) ja palasin jo hyvissä ajoin istuskelemaan käytävään, josta kirurgi minut bongasi ja tuli kertomaan, miten oli mennyt. Vähän ajan päästä nuorimmainenkin saapui kärrykuljetuksellaan ja menin sängyn perässä odotustilaan/huoneeseen. 

Kunnolla olivat puuduttaneet, kun sekä hampaat että sormet olivat tunnottomat. Onneksi aika pian palautui tunto ainakin käsiin ja nuori joi mehua ja söi yhden jugurtinkin. Soitin miehen meitä hakemaan ja pääsimme lähtemään kotiin. Kotimatkalla mies kieppasi työpaikkani kautta ja pääsin vielä pariksi tunniksi töihinkin sekä illempana pilatekseen. 

Illalla katsoimme potilaan kanssa Galaxy Quest-elokuvan ties kuinka monennen kerran, se on niin ihana :) 

Tänään olenkin taas töissä 10-tuntisen työpäivän, koska meidän puolikas ihmisemme joutuu striimaushommiin. Toisaalta eilisiä tunteja pitää tehdä takaisin kuitenkin, joten eipä haittaa. 

Viikon varrelta

Tiistai-aamuna kiskoin pienimmän aikaisin aamulla metron ja ratikan avustamaan Allergiasairaalaan prick-testeihin. Koivuallergian vuoksi halusin selvittää myös pähkinä-altistuksen ja hasselpähkinästä tulikin suunnilleen yhtä iso ellei isompikin patti, kuin koivun siitepölystä. Myös manteli ja saksanpähkinä olivat aika muhevat. Nyt vain odottelemme lääkärin soittoa ja jatkotoimenpiteitä asian suhteen.

Pidin tiistaipäivän vapaata töistä, koska oli muutakin menoa iltapäivällä ja mentyämme kotiin ennen puoltapäivää ehdin tehdä sekä kalakeittoa meille kaikille lounaaksi että porkkana-yms-sosekeittoa evääksi töihin koko viikoksi (ja vielä seuraavaksikin). Iltapäivällä kävin pilateksessa ja sitä ennen ostin uuden ohuen villatakin sekä kivan paidan Sokokselta ja pilateksen jälkeen kävin ostamassa Siriukselle uuden raapimapuun, jonka bongasimme nuorimmaisen kanssa jo aiemmin.

Keskiviikko olikin ihan normipäivä. Kävin töissä ja tulin ajoissa kotiin ja istuin illan neulomassa Sorjosen seurassa. Posti toi kivan yllätyksen eli Robin kertoi jokin aika sitten twitterissä lähettävänsä postikortin jokaista saamaansa korttia vastaan. Kirjoitin omaan tervehdykseeni kyselyn siitä, vieläkö hän on tyytyväinen villasukkiinsa ja näin hän vastasi :)

Torstaina sitten nuorin oli lähdössä kouluun yhdeksäksi, kun mies jo tuli töistä kotiinpäin huonovointisena. Itse lähdin iltavuoroon vähän aikaisemmin kuin tavallisesti, koska kesken työpaivää oleva pilates sotkee työtunnit. Pääsin töihin, niin mies soitti olevansa 39 asteen kuumeessa. No eipä siinä sen kummempaa, pilateskin peruuntui.

Katja Ketun uuden kirjan alkusanoista, tykkään intiaanien ajatuksenjuoksusta.

Ennen kuin lähdin töistä kotiinpäin, mies soitteli, ettei hakisi minua metrolta, sillä kuume oli jo melkein neljässäkympissä. Kävelin siis kotiin mterolta ja ensitöikseni kysyin, että pitääkö soittaa lanssi hakemaan, mistä mies kieltäytyi ehdottomasti ja otti särkylääkkeen.

 Tänäaamuna mies jäi sitten nukkumaan, kun lähdin kokoukseen, mutta ilmoitteli myöhemmin menevänsä työterveyteen. Olin kokouksessa ja siitä jatkoin Kirjamessuille tapaamaan ystävää. Sitten mies ilmoitteli menevänsä Meilahteen jatkotutkimuksiin, tulehdusarvot olivat jossain 200:n kieppeillä. Messuilin minkä jaksoin, mies oli tutkittavana ja järjesti esikoisen hakemaan auton metroasemalta kotiin (perjantai-ilta..) .

Pasila

Kotimatkalla olin aivan varma, että miehellä on vähintään kasvain vatsassa, koska olen aika hyvä kehittämään kaikenlaisia skenaarioita. Jossain vaiheessa esikoinenkin tuli autonsiirtoon ja siitä hetken päästä mies ilmoitteli tulevansa kotio ihan kokonaisena, vaiva oli suolenpullistuma. Sille ei kuulemma tehdä yhtään mitään, paranee itsekseen.

Että tällaista tänne. Kirjamessuilta en ostanut kuin kaksi (metro)pokkaria ja yhden joululahjakirjan kummipojalle, Herkkumessuilta sen sijaan ostin aivan tajuttoman hyvää herkkujuustoa eli Valion Keisarinnaa.

Huda huda

Täällä ollaan, edelleen. Näköjään on jonkinlainen lomamoodi päällä, enkä keksi kirjoitettavaa. On niin kiirekin (pöh).

Viime viikolla kävin tiistaina Jorvissa haavahoitajan puheilla. Kaikki oli ihan kunnossa, hän vaihtoi teippaukset ja otti suurimman osan tikinjäänteistä pois. Sanoi jättävänsä pariin isompaan risteyskohtaan vielä tikit, kirurgi ottakoon sitten ensi viikolla ne pois. Saan vielä pari-kolme kuukautta teippailla aina suihkun jälkeen, nyt alkuun vaihdan viikon välein (vaihdoin siis tänään ekan kerran itse, mutta siitä tuonnempana).

Jorvin jälkeen ystävä kävi noukkimassa minut sieltä kyytiinsä ja kävimme Sellossa kahvilla. Oli oikein kiva jutella mukavia. Sitten lähdin kaupungin ja työpaikan kautta kotiin. Töissä kävin vain postittamassa s-lomatodistuksen ja vein joulutähden, kun en muutakaan keksinyt. Työpari oli kokoontumassa jossain, mutta laittoi myöhemmin tekstarilla kiitoksen kukasta :)

Keskiviikkona ja torstaina lepäilin Hobitin seurassa. Mies tuli torstaina takaisin kotiin jo aamuyhdeksältä ja perjantaina sekä mies että pienin olivat kotona flunssassa. Kävimmekin sitten iltapäivällä tukussa ostosreissulla ja sitten olinkin taas aivan poikki. Tosin katsoin keskimmäisen kanssa Viiden armeijan taistelun illan ratoksi.

Lauantaina kävin kahden ystävän kanssa elokuvissa katsomassa Crimson peak-nimisen goottikauhuleffan. No, se oli joo.. ihanhirveänpelottava. No eikä ollut. Jos yhtään on tutustunut goottilais-romanttiseen kauhukirjallisuuteen, niin aika kevyttä kamaa ovat ja tuossakin arvaa juonen heti alkuun. Puvustus oli todella hieno ja Tom Hiddleston oli suloinen. Niin.

Leffan jälkeen oli ensin ollut hieman puhetta Vanhan Sataman messuista, mutta totesimme kaikki ei-jaksavamme ja sitenpä nautimme vain kupposet kahvia ja erkanimme. Kotona katsoin pienimmän kanssa elokuvan Percy Jackson ja salamavaras, joka oli ihan hupaisa. Olemme juuri lukeneet kirjan eikä leffa muistuttanut sitä juuri ollenkaan, lähinnä päähenkilöt olivat samannimisiä.

Eilen oli sunnuntai ja Itsenäisyyspäivä, kuuntelimme vesisadetta ja minä katselin Supernatural-sarjaa ja neuloin. Olen viikon aikana saanut valmiiksi puolitoista polvisukkaa ystävälle (lanka loppui kesken kantapään ja nyt odotan, että sitä tulee lankakauppaan lisää), pipon pienimmälle ja jatkanut keskenjäänyttä kirjoneule-polvisukkaa toiselle ystävälle (luin alkuun kirjoneulemallia nurinpäin viiden kerroksen ajan..). Illalla mies lämmitti saunan ja kävin sitten suihkussa.

Jaques Costeau-pipo

 Tänään aamulla suihkun jälkeen aloin ottaa teippejä pois vaihtaakseni ne uusiin. Oli kauhea päänsärky koko yön ja niinpä oli tipalla, etten pyörtynyt siihen hommaan. menin kesken kaiken parikin kertaa jo istumaan lattialle pää polviin, kun alkoi sen verran heikottaa. Loppujen lopuksi kuitenkin sain teipit pois ja uudet tilalle pyörtymättä, mutta loppupäivä on ollut vähän hassu olo. Näin iltaa kohti alkaa kuitenkin helpottaa.

Ainiin, ostin myös pari lippua kesäkuiseen Queenin ja Adam Lambertin konserttiin! Haluan ehdottomasti nähdä Brian Mayn livenä! 

Aion huomenna mennä kaikesta huolimatta kampaajalle. Entinen luottokampaajani, jonka luulin suunnilleen kuolleen, löytyi ja avasi viime viikolla uuden paikan Vuosaaressa, joten menen sinne heti aamupäivällä. Kiva nähdä häntäkin pitkästä aikaa.

Katkon alla taas 'uusi aluevaltaus' eli tissikuva. On pakko ottaa kuvia, että voi arvioida parantumista :) 

Olen selkä

Jos jaksan hetken olla koneen ääressä, niin saatte ehkä lukea jotain leikkauksesta ja sen jälkeisestä elämästä. Kaikki on kuitenkin hyvin, särkyjä ei juuri ole ja uudet tissit on ihan mahtavan upeat.

Keskiviikkona lähdin siis aamuvarhain taksikyydillä kotoa Jorviin ja matka sujuikin joutuisasti. Varttia vaille kahdeksan minut ja muutama muu opastettiin päiväkirurgian yksikköön, jossa saimme vaihtaa vaatteet sairaalamuotiin. En ehtinyt päästä edes pedille, kun kirurgi kaappasi minut mukaansa.

Menimme pieneen sivuhuoneeseen, jossa kirurgi piirteli spriitussilla kaavat nahkoihin. Todella kiltti ja kohtelias nuori mies, hiukan rokkikundin oloinen, selitti mitä tekee ja mistä ja kuinka paljon. Kirurgiopastettava kuulemma kuroisi sitten haavat kiinni, kun hän olisi tehnyt muut. Kaavapiirtelyn jälkeen ehdin juuri istahtaa telkun ääreen ehkä kymmeneksi minuutiksi, kun jo tultiin hakemaan.

Leikkaussalissa oli ainakin kuusi hoitajaa, jotka kaikki halusivat esitellä itsensä minulle. Kauhean ystävällistä, mutta siinä mielentilassa ei hirveästi jäänyt nimiä mieleen. Kasvot tietysti muistin ja myöhemmin heräillessä anestesiologi tuli juttelemaan niin oli mukava tietää, että hän oli huolehtinut unistani. Molempiin ranteisiin laitettiin tunnisteet, ilmeisesti siksi että voi tsekata nimen kummalta puolen tahansa. Joka tapauksessa tuntui hiukan kuin olisi ollut jossain erikoiskylpylässä, kun kasvoihin siveltiin tököttejä ja laitettiin antureita sinne tänne ja peiteltiin lämpimillä peitoilla.

Seuraavaksi olinkin jo heräämön puolella alkuiltapäivästä. Leikkaus oli kestänyt noin kaksi ja puoli tuntia ja kaikki oli mennyt hyvin. Siinä sitten ihmettelin, nukuskelin ja jossain vaiheessa sain aamiaistakin, joka oli melkein tulla saman tien takaisin. Kirurgi kiiruhti ohi ja kokeili rinnat siinä ohimennessään, olivat kuulemma hyväntuntuiset ;) En muista paljoakaan, mutta jossain vaiheessa kävin vessassa dreenien kanssa ja yritin istua hetken katsellen töllöä, mutta totesin ettei pysty. Menin takaisin makuulle ja oksensin aiemmin syömäni aamiaisen, nukutusaine tekee sen minulle. Mieskin soitteli jossain vaiheessa ja sanoin jääväni osastolle yöksi ja sitten jo kruisailinkin kiltin hoitajani kanssa ylempään kerrokseen.

Osastolla juttelin hetken hoitajan kanssa, hän oli sattumalta etunimikaima, ja sitten tuotiin iltapalaa.. Ehdin haistaa leivän ja taas lensi. En sitten syönyt iltapalaa vaan sain tipan. Onneksi en ollut ehtinyt ottaa lääkkeitä, sain ne nyt sitten tipan kautta. Yö meni miten ne nyt sairaalassa menevät.. eli huonosti ja torkkuen.

Aamulla olin jo enemmän elävien kirjoissa. Söin aamiaisen, kävin vessassa dreenien kanssa  ja käppäilin vähän osastolla, luin Hesaria ja söin lounasta päivähuoneessa, jossa oli kaksi kovaäänistä miestä (räyh). Sain fysioterapistin ohjeet ja kaikki muut lappuset ja pääsin lähtemään kotiin vihdoin ilman dreenejä kahden maissa kela-taksilla.

Kotona olen makaillut olkkariin viritetyllä isolla ilmapatjalla (en pääsisi vesisängystä ylös nyt) ja katsellut Greyn anatomian väliinjääneitä kausia. Vähitellen olen voinut olla pitempiäkin aikoja istuskelemassa, mutta on ihan kiva mennä makoilemaankin välillä.

Sairaslomaa sain kuukauden, haavahoitajalle menen parin viikon päästä leikkauksesta ja kirurgi tsekkaa rinnat vielä ennen töihinmenoa. B-kupin urheiluliivejä pidän nyt kuukauden ajan 24/7 ja sitten vielä puoli vuotta päivittäin. Rinnoista otettiin yhteensä melkein puolitoista kiloa tavaraa pois, vasemmasta 512 ja oikeasta 533 grammaa. Nyt jo huomaan (kuten fyssari sanoi), että pitää olla tarkkana ryhdin suhteen ja siitä pitää koko ajan muistuttaa itseä.

Laitan katkon alle kuvan tältä aamulta eli  kolme vuorokautta leikkauksesta. Kipein kohta on oikeastaan tuo nännialue, mutta se lienee ymmärrettävää.