Maanantai onkin tiistai

Aamulla kävin hakemassa lounassalaatin työpaikan vierestä. Kassalla oli eräs nainen maksamassa juuri ja ajattelin, ettei menisi kauankaan. No, jostain syystä maksulaite ei saanut yhteyttä (meidän) pankkiin ja jono kasvoi ja nainen punastui entisestään. Otin lompakostani setelin (harvinainen tapaus) ja sanoin kassaneidille, että ottaa sekä rouvan että minun ostokset samasta rahasta ja pääsin jatkamaan matkaani. Minun salaattiparkani maksoi enemmän kuin naisen ostokset. Joskus on mukavaa tehdä jotain pientä.

Töissä meni mukavasti, osasin jopa auttaa erästä ihmistä. Tosin asia ei ollut minulle hankala, mutta joskus ihmettelen kuinka tekniikasta vieraantuneita ihmisiä meillä on töissä.

Työkaverin kanssa ihmettelimme myös talon iPadien olinpaikkoja.. Niitä oli kymmenkunta, nyt tiedämme varmasti missä yksi on. Niin.. se on Intiassa. Erään vuorotteluvapaalla olevan henkilön mukana. Juuh.

No mutta.. kotimatkalla tein kiepahduksen Hakaniemen hallin kautta, mutta ihmeekseni Vihreä vyyhti onkin lopettanut majailunsa siellä. Koska en sitten jaksanut alkaa etsimään sitä sen enempää, karautin metrolla Itiksen Tikataan, jossa on aina mukavaa asioida. Sain lankani ja jopa napitkin, pääsen vihdoin neulomaan ensimmäistä vaaleanpunaista vauvan villatakkia.

Kotona olen koomaillut loppuillan, söin Mignon-munani (yyh, riitti vuodeksi taas) ja kohta menen katsomaan loppupätkän Bansheen ekasta kaudesta.

Otin pari kuvaa pihalta, siellä oli jotain pientä ja sievää. Sinisistä krookuksista muistan aina isäni surukimpun, mutta sehän ei ole kukan vika.

Rapanperi!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää yötä.