Viime vuoden loppupuolella netissä puhuttiin Lasinen lapsuus-sivujen videosta, joka on todella herättävä. Minua se ahdisti kovasti, itken vieläkin kun ajattelen/katson sitä. Leikkipuistokohta on se kaikkein vaikein, en ensin edes tajunnut miksi se olikin niin paha, kunnes muistin lapsuuteni/nuoruuteni ainoan painajaisen. Painajaiseni liittyi isäni delirium-kohtauksiin minun ollessani ehkä 3-vuotias, häntä hoidettiin Lapinlahdessa. Videon ansiosta voisin sanoa päässeeni yli tuosta painajaisesta. Hänen ongelmansa ei ollut minun ongelmani.
Isä kuoli vuonna 1994, maaliskuussa. Vihdoinkin tuntuu, että olen valmis antamaan hänen mennä.
Loppuun kevennys.. Yksi pahimmista tietämistäni korvamadoista.
