Turhan tavaran markkinat

Kyllä oli väljää Stockalla tänään, vaikka on Hullujen päivien ensimmäinen myyntipäivä. Kun muistaa ne ajat, kun piti tapella mummojen kanssa päästäkseen myyntilaarien ääreen, niin muutos on melkoinen. Eikä siitä ole edes kovin kauan. 

Toki olen plärännyt koko nettisivuston läpi, lähinnä katsoakseni hintatasoa. Jotain ehkä saattaisi tarvita, kuten muutamia lakanoita vanhojen puhkinukuttujen tilalle, mutta enpä tiedä. Jostain Hemtexistä tai Ikeasta saa melko samaa laatua halvemmalla. 

Vakio-ostokseni Hulluilta päiviltä on nippu Finnkinon sarjalippuja, koska ne ovat niin tavattoman halpoja. Enimmäkseen iskee ahdistus kaikesta tavaran määrästä, mikä on esillä. Sama ahdistus iskee välillä kirpputorilla, kun ihmettelee miten helvetin paljon maailmassa on turhaa tavaraa. Turhalla tarkoitan sitä, mikä ei kelpaa enää kellekään. Sellaistakin nimittäin on. 

Tavara-ahdistus iskee myös välillä kotona, vaikka suht hyvin olen saanutkin kaapit järjestykseen. Oma vaatekaappi pitäisi käydä läpi. Kääk. 

Onneksi tänään(kin) voin halia Siriusta ahdistuksen lievittämiseen, sillä tänään vietetään Maailman Eläinten päivää :)

Hyytelö vai ryytelö?

Olen herännyt aivan liian aikaisin tarkastelemaan kelloa tällä viikolla ja useimpina aamuina noussut ylös vähän kuuden jälkeen (epätavallisen aikaisin minulle), koska en ole jaksanut enää odottaa kellon soimista sängyssä pyörien. Kaiken lisäksi keskimmäinen lähti tänään rippikoululeirilleen Lappiin klo 5.30 ja piti siis toki herätä jo hieman aiemmin hyvästelemään sitä.

Juuri äsken tuli viesti, että ovat päässeet perille Hettaan. Hyvä niin. Aloin eilen jo stressata sitäkin, että jos bussi ajaa ojaan liukkailla.. Jep. Meikäläinen on tällainen.

Mies oli tänään ensi kertaa töissä pariin viikkoon, ihan hyvin oli jaksanut. Iltapuolella hän haki minut töistä, sillä kuskasimme äidin vanhan sohvapöydän erään työkaverin siskolle Koskelaan. Olikin kiva, kun sinne päästyämme mies avasi takakontin ja ulos melkein vierähti yksi muovikassi, jossa oli pienimmän vanhoja vaatteita. Tämä Hanna sanoi, että voisi ottaa kaikki kolme muovikassia ja viedä työpaikalleen, hän kun työskentelee ryhmäperhepäiväkodissa ja siellä tarvitaan aina vaatteita. Tuli niin hyvä mieli, että melkein itkin ilosta. Mielelläni annan vanhoja vaatteita niitä tarvitseville ilman välikäsiä, se on ihan parasta auttamista minusta.

Yksi hyvän mielen tuoja tänään oli  'työpaikkasuhde', jonka kanssa kävin lounaalla ja hän maksoi ruoat, koska sovimme niin maksun yhdestä pienestä poikien polkupyörästä. Heidän poikansa on kuulemma aivan ihastunut fillariin, vaikka juuri ja juuri ylettää polkimiin :)

Huomenna saan yhdet vanhat lasit eteenpäin. Alkaa hiukan helpottaa, kun saa tavaran liikkeelle. Tosin eteisessä on kymmenen muovikassillista vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä, jotka pitäisi kuskata Hesyyn. Kaipa nekin vähitellen..

Nyt taidan mennä nukkumaan, etten huomenna nukahda leffaan. CU.

Kaikenlaista

Kaikenlaista on taas tapahtunut tässä parin päivän kuluessa.

Eilen eli keskiviikkoaamuna kävimme nuorimmaisen kanssa koululla varttikeskustelussa. Hankalia ovat keskustelut.. olisi nimittäin aikoinaan pitänyt esikoisen keskustelut nauhoittaa, samat jutut on kuultu jo ainakin kahdesti :D

Suurin ongelma tällä hetkellä on pienimmän kohdalla se, että hän saattaa hypätä kesken hiljaisen työskentelyn ylös penkistä ja ruveta pyörimään. Tosin sen tehtyään hän sitten istuu takaisin alas jatkamaan hommaa. En oikein tiedä mitä sille tekisi, kun opettajakin sanoi, että hän ja luokkakaverit on oikeastaan jo niin tottuneita siihen. Myöhemmin pohdin asiaa ja laitoin Wilman kautta viestin, että jos lisäisivät hiukan taukojumppaa kaikille.. ehkä se voisi auttaa? Pienin myös beatboxaa jatkuvasti, huomaamattaan ja myös kotona. Noin kouluaineiden suhteen ei ole ongelmia. 

Töissä juttelin erään uuden ihmisemme kanssa altistuksestani ja hän huomautti, että kolmanne kerroksen yhdessä pienessä välitilassa haisee maakellarille.. Sanoin asiasta heti tänäaamuna sille ihmiselle, joka vastaa meidän yksikössä näistä rakennusjutuista. 

Vein ja myin (työ)kaverille viime syksynä ostamani DocMartensit, jotka olivat mulle liian isot ja raskaat ja hän ilahtui ikihyviksi niistä. Ne olivat kuin tehdyt juuri hänelle. Oikein kiva, sain jotain pois kaapista ja hän sai kengät, joita tarvitsi :)

Tänään sitten soittelin leikkausjonohoitajalle. On hiukan rieponut, kun ei mitään ole kuulunut siitäkään, kun se sairausloma sentään vaikuttaa vähän muihinkin. Hoitaja kysyi minulta, että mikä päivä haluan tulla, kun vaihtoehtoja on kolme ja valitsin sitten marraskuun puolivälistä. Hiukan jännittää jo.

Kävin pilatestunnin jälkeen Stockan Hulluilla päivillä katsomassa pienimmälle verkkareita ja itselleni yöpaitaa, mutta täytyy sanoa, että Stocka alkaa jo alittaa itsensä. Loppujen lopuksi ostin leivoksia ja kotona nautimme oikein leivoskahvit.

Vielä kun huomisen jaksaisi, niin sitten koittaa viikonloppu. Tosin menen keskimmäisen kanssa kenkäkaupoille.. Voi kääk.

Päivän video valittu siksi, että luin huhun The Curen comebackistä.

Flowssa ja muussa imussa

Olin eilen varsin tehokkaalla tuulella ja sain tehtyä kaikenlaista myöhempäänlykättyä hommaa, kuten aloitettua vaatehuoneen siivousta, jota jatkoin tänään tultuani töistä hiukan normaalia aikaisemmin.

Olen nyt käynyt läpi erinäisiä epämääräisiä läjiä sun muuta ja lopputuloksena on pari isoa jätesäkillistä vaatteita kierrätykseen ja muutama muovikassillinen ihan roskikseen. Kirjoja lähtee kirjaston kierrätyshyllyyn pari kassillista (ainakin) ja siistejä vaatteita kummipojalle sekä työpaikkasuhteen pojalle eteenpäin. Yksi läjä mm. toppahousuja odottaa lattialla opposition (=isompien poikien) karsintaa ja olkkarissa on pari laatikollista vanhoja kenkiä tsekattavaksi, jos ei ole muuta tekemistä. Lisäksi 'löysin' yhden pahvilaatikollisen vanhoja kankaita sekä pari laatikollista lankoja (ne ovat olleet sen verran korkealle, että ovat säilyneet). Nämä pitäisi vielä katsella lävitse.. pahaksi onneksi aloin viedä lankoja Ravelryn muistikirjaan ylös, jos vaikka löytyisi joku kiva projekti :P

Puhekupla?

Kävin eilen illalla ystävän kera Flow festareilla ja täytyy sanoa, että meille täti-ihmisille se pari-kolme tuntia riitti ihan mainiosti. Florence oli ihana, tanssitti ja laulatti, kun taas Alt-J on parempi studioversiona (ystäävni lainatakseni). Tosin jälemmässä oli sellainenkin vika, että ääni voimistui biisi biisiltä ja loppujen lopuksi oli pakko paeta pois teltasta. Ehdimme siten kuuntelemaan Florencen vika piisin sopivasti. Kotia kohti lähdin klo 23.10 metrolla ja mies tuli noukkimaan metroasemalta, kun pyysin kauniisti.

Illan tummetessa

Florence & the Machine

Alt-J

Tosiaan tänään menin ajoissa töihin ja ensin tapasin yhden ex-kolleegan, sitten kadunkulmassa kehuin erään tumman nuoren naisen kenkiä ja neuvoin hänet työterveyteen ja iltapäivällä moikkasin vielä pikaisesti lähikirjaston tuttua ihmistä, hänkin ex-kolleega siltä ajalta kun olin evakossa vakipaikasta rempan takia 17 v sitten.

Ihan rattoisa päivä, paljon ehtii kun kyllästyy olemaan netissä :)

Viikatehenkilö

Veljeni pyynnöstä raivasin rantaa kaisloista viikatteella, samoin kuin viime kesänä. Homma on minusta ihan kivaa, koska olen sillä tavalla outo. Aloitin raivauksen pari päivää sitten laiturin vierestä ja tänään vetäisin (=kiemurtelin) jalkaani keskimmäisen varvastossut. Nillä oli mukavampi mennä vettyneiden ja talvehtineiden vanhojen kaislanraatojen päältä kuin paljain jaloin.

Viikatekeikan jälkeen uin tavallista pitemmälle. Olen useasti uinut melkein eräälle lokkikivelle ja nyt uin sinne asti vain muistaakseni, miksi en ole enää kymmeniin vuosiin mennyt sinne. Ei lokkien vuoksi, vaan siksi, että näkyvän kiven(osan) vieressä pinnan alla on muutama iso kivi. Muistin ne, kun melkein löin polveni kiveen ja onnistuin iskemään vain vasemman isovarpaan siihen. Kääntyessäni kylkeäni pyyhkäisi toisen ison kiven pinta, onneksi kivi oli pyöreä siitä kohti. Tarvinneeko mainita, että inhoan pinnan alla olevien kivien koskettamista? *värisee*

Äitini suree kattilaa. Siis puurokattilaa. Veljeni ja vaimonsa olivat siivonneet kaappeja ja koska tämä vasta kolmekymmentä vuotta uskollisesti palvelleen puurokattilan teflon oli hiukan riekaleina olivat sitten heittäneet sen ns. mäkeen. Äitini suorittaman kolmannen asteen kuulustelun jälkeen veljeni on nyt paineessa ostaa uutta kattilaa. Sanoin vain äidilleni, etten ihan oikeasti käsitä. Kattiloita on niin, ettei kaappi mahdu kiinni ja yksi kattila on nyt sitten maailman arvokkain aarre. Luoja suokoon, etten koskaan kiinny mihinkään tavaraan yhtä tiiviisti.

Kolmas asia, joka oli mielessäni, ovat hajuvesipullot siellä täällä makuukammarissa ja uudessa pikkuvessassa. Siis miksi kukaan laittaisi hajuvettä mökillä? (Kysyy ihminen, joka juuri ja juuri muistaa laittaa joskus johonkin juhlatilaisuuteen suihkauksen.) Niinkuin oikeasti.. voi Jeesuksen partaveitsi.

Tervehdys

Pitkästä aikaa. Eiole oikein asiaa, päivittäisten kuulumisten kertominen näin lomalla on hiukan hankalaa plus kaikki päivät ovat suht samanlaisia.

Puhelimeni ja pieni kameramme kokivat kuoleman. Vesipullo vuoti laukkuuni huvipuistossa ja nuo juotuivat tulvaan eivätkä selvinneet. Kameran muistikortista sentään saatiin kuvat siirrettyä tähän läppärille, mutta puhelimesta ei pysty. Siinä nimittäin kosketusnäyttö ei avaudu.. tai avautuu, mutta hiukan hankala käyttää kun ei näe mitä tekee. Vaikeinta on ehkä ollut se, että aina puhelimen avatessani näin Filin hymyn ja nyt on pitänyt selviytyä ilman sitä jo monta päivää. Kamalinta on herätä miehen kännyn normaaliin herätyspingutukseen, omassa oli Rammsteinin 'Frühling in Paris' ja se Filin hymy, niillä päivä käynnistyi aurinkoisesti.

Tilasin jo uuden puhelimen kotiin odottamaan, mutta uutta kameraa emme osta ainakaan täältä. Aiempi oli täältä Walmartista ja uuden saisi myös, mutta nykyään se pitäisi tilata etukäteen ja näillä näkymin se olisi paikaillisessa kaupassa juuri lähtöpäivänä. Hyvässä lykyssä siis.

No, onneksi näitä laitteita kuitenkin on. Esikoiselle ostettiin täältä Nook, jolla pääsee myös nettiin, mutta sillä ei pysty soittamaan :P

Lauantaina tapaamme taas ystäväperheen. Tutustuin tämän perheen äitiin yhteisen ystävämme Laiskan Vaimon kautta ja olemme sittemmin tavanneet aika monesti perheinemme. Hänen miehensä bloggaa myös ja meillä on aina hauskaa keskenämme. pojat odottavat kovasti tapaavansa heidän lapsensa taas. Viime kesänä emme tavanneetkaan, sillä olimme väärällä rannikolla.

Taidamme olla lähdössä vesipuistoon tms. Olen kohta vesirakoilla.

Huomenna menemme Nasalle katsomaan raketteja. Josta tulikin mileeni, että näimme eilen hieman huvittavan rekisterikilven. Siinä oli raketin kuva ja siinä luki PUM ja alareunassa Challenger / Columbia. Heh.