maanantai 6. lokakuuta 2014

Olipa kerran Maanantai

Se olikin oikein perinteinen maanantai. Tai ainakin yritti olla. Alku lähti lupaavasti käyntiin.

Ensin käynnistyi kissa, joka huusi puolen yötä eikä antanut perheenäidin nukkua. Vihdoin kello soi ja äiti nousi pöpperöisenä ylös, sillä huolimatta kissan huutelusta hän oli onnistunut nukahtamaan hetkeksi ennen kellonsoittoa.

Äiti pukeutui ja pakkasi uintivarusteensa kassiin, kuten joka maanantai ja lähti herättämään nuorinta poikaansa löytäen tämän umpiunesta sohvalta. Siihen poika usein vaelsi yöllä, jos sattui heräämään kesken unien, joten se ei äitiä hämmästyttänyt.

Keskimmäinen poika ilmestyi silmiään hieroskellen esiin ja äiti alkoi herätellä nuorimmaista, joka nukkuikin varsin sikeästi. Vihdoin tämä heräsi ja alkoi valitella särkyä ja tukkoisuutta. Keskimmäinen lähti kouluun,  mies oli jo mennyt jo hetkeä aiemmin. Äiti mittasi nuorimmalta kuumetta, mutta eipä mittari kovin kiivennyt ylemmäs 36:sta asteesta. Lapsi oli kuitenkin kovin sairaan oloinen, joten äiti päätti pitää tämän kotona.

Jonkin ajan päästä esikoinenkin kolisteli luolastaan ja linnoittautui nuorimmalta vapautuneeseen sohvaan aamukahvinsa kera. Äiti yritti lähettää Wilma-viestiä nuorimman kouluun lapsen höpöttäessä vieressä. Saatuaan nuorimmaisen wilman säädettyä äiti muisti yhtäkkiä, että keskimmäisellä olisi hammastarkastus! Lapsi ei varmasti muistaisi sitä, kun siitä oli ollut ohimennen puhetta viikonloppuna. Niinpä äiti yritti soittaa keskimmäiselle tietäen tämän jo olevan tunnilla. Kohta saapui pojalta viesti 'Mikä sulla on?' ja äiti vastasi kertoen hammastarkastuksesta.

Loppujen lopuksi maanantai sujui kuitenkin kohtuullisesti. Yksi ehti hammaslääkäriin, yksi oli sairaana kotona ja mies tuli kotiin lounastunnilta, että äiti ehti iltavuoroon.

Sen pituinen se.