Niin, sitäkin olisi saanut glögiin. En ottanut. Sen sijaan lokkeilin pöytänaapureiden punkkupulloilla sen verran, että sain ehkä kokonaisuudessaan pari pientä lasillista nautittua kinkun ja laatikoiden kyytipoikana.
Ylipäänsä pikkujoulut olivat ihan mukavat, ruoka oli hyvää ja musiikkikin toimi, koska sen tarjosivat osallistujat itse. Paitsi Tiernapojat, jotka kävivät meitä ilahduttamassa heti alkuun kauniilla laulullaan. Lahjatkin jaettiin rokkipukin (esimieheni) ja kahden tontuntampion (toiset esimiehet) toimesta. Kovasti toivoin saavani suklaata, mutta vetäisinkin korista tällaisen. Olen hieman pettynyt (lapsellisesti).
No, tiedän mitä annan veljelleni kun hän tulee tuomaan pienimmän lahjan. Meillä ei ole noille mitään käyttöä enkä halua täyttää kaappeja turhilla tavaroilla.
Tuon ylläolevan kuvan oli kaveri löytänyt netin syövereistä. Käännös kohdillaan :P
Tässä vielä jouluruno. Kuten esittäjän runokokoelma "Kauheimmat runot" myös, aivan helmi :P
Taidan mennä lauantain kunniaksi sohvalle tuijottamaan ruutua ja neulomaan. Jos saisin hihan tänään valmiiksi, voisin siirtyä seuraavaan neulottavaan :P Simon's cat on asian ytimessä :P
Fanikuva ryökäleestä, jonka jouduin illalla kahteen kertaan viemään hanan alle, kun tuo yritti mm. kiivetä peikonlehteen.
Nimittäin minä itse. Tuntuu, että olen suunnilleen ainoa ihminen Suomessa, jota ei todellakaan kiinnosta Saara Aallon menestys X-Factoryssa (en tiedä edes, menikö ohjelman nimi oikein). Tähän maahan mahtuu tasan yksi uutinen kerrallaan, sanoi joku joskus ja olen samaa mieltä. Minua ei muutenkaan jaksa kiinnostaa mikään reality-tv tai muu roskaohjelma, joita ilmeisesti muut seuraavat silmät tapilla ja niinpä vietin viikonlopun katsoen Ylen kehumaa sarjaa 'Paranoid' sekä Richardin uutta sarjaa 'Berlin Station', jossa ikävä kyllä alkaa olla viimeiset jaksot käsillä.
Kävimme perjantaina pienimmän ja miehen voimin katsomassa 'Ihmeotukset ja niiden olinpaikat' ja sepä oli varsin hauska elokuva. Ihan sekä aikuisille että lapsille oli riittävästi juonta ja meidän (koko porukan) mielestä paras HP-maailmaan sijoittuva leffa tähän asti. Ehkä siksikin, että HP-kirjoja lukemattomille tämä auttaa selittämään niiden taustahistoriaa, mutta myös siksi, että leffassa oli varsin mukavasti saatu 20-luvun USA esille ja erikoistehosteet olivat paikallaan ja sopivissa määrin. Kuulemma seuraaviin osiin onneuvoteltu nuoren Dumbledoren näytellijästä ja Richard on ilmeisen vahvoilla. Jei!
Lauantaina aloitimme Harry Potter-leffat uudestaan ja katsoin pienimmän kanssa "Viisasten kiven" ja sunnuntaina "Salaisuuksien kammion" (Oi Lucius <3).
Muuten olen lähinnä neulonut tosiaan "Paranoidin" seurassa. Eilen kokosimme kolme piparitaloa pienimmän kanssa, lisäksi tein joulukortit melkein valmiiksi ja pesin pyykkiä ja viikkasin parin viime viikon pyykit.
Sikäli oli raskas viikonloppu, että jatkuvasti jouluhommia tehdessä muistelen äitiä ja vedentuloa ei voi estää. Eilen oli sen lisäksi sunnuntai-ahdistus, jollaista en olekaan kokenut aikoihin ellei oteta lukuun marraskuuta.
Olemme myös päättäneet, ettemme yritä enää saada jouluksi matkaa minnekään. Ajattelimme, että voisimme lähteä pääsiäisenä, silloin se voisi vähän korvata kesälomaakin, jota emme yhdessä juurikaan ensi kesänä vietä. En tiedä vielä edes ensi kesän mökkeilystä, on paljon mahdollista että sekin jää väliin aikatauluttamisen aiheuttamien ongelmien vuoksi, mutat sen näkee lähempänä kesää.
Yritän kovasti ajatella, että joulun jälkeen alkaa päivä pidetä ja valo lisääntyä. Nyt jos voisin tehdä, kuten Simonin kissat, niin se olisi ihan parasta.
Nimittäin Sipilän sipilöinti Ylen kanssa alkaa ottaa pannuun. Eilen mokoma jupakka oli ollut BBCn pääutisissakin. Vähän noloa, kun muistaa Suomen olleen seitsemästi peräkkäin journalistisen vapauden ykkösmaaksi rankattu. Kummasti vain tulee Trump mieleen näistä Sipilän mielensäpahoittamisista.
Olen tällä viikolla kokeillut niinkin yllättävää asiaa, kuin nukkumista yli 7 tuntia per yö. Täytyy sanoa, että olo alkaa olla parempi, vaikka olenkin herännyt stressin takia parikin kertaa yössä ja yleensä viiden jälkeen alkanut odottaa kellon soimista.
Suuri osa stressistä purkautui tiistai-iltana hirveänä itkukohtauksena. Esikoinen ja pienin ovat niin samanluonteisia, että sanan säilä helisi rattoisasti, kun tuo kohta-11-v huusi isoveljelleen. Ehkä oli ihan hyväkin, että sain pahan olon ulos, sillä eilinen oli jo huomattavasti helpompi päivä ja eilisillan tentin jälkeen tunsin oloni suorastaan kuiviinpuserretuksi.
Tentti ehkä meni läpi, minulle riittäisi todellakin ihan vain läpimeno. Jouluviikolla saamme tulokset, joten sinne pitää odottaa. Kysymykset olivat sillätavoin jännittävät, etten ollut ihan varma mitä niissä haettiin. Vastasin kuitenkin.
Tänään olen ollut huomattavasti positiivisemmalla mielellä, onhan jo joulukuu ja kolmen viikon päästä alkaa jo päiväkin pidentyä jälleen! Ihme!
Kävin tänään pilateksen jälkeen ostamassa muistikirjan, sillä ajattelin kokeilla bullet journalin tekoa ja käyttöä. En yleensä ole kovin hyvä pitämään mitään listoja, mutta HSn artikkeli oli aika mielenkiintoinen. Lisäksi kun käytän nykyään vain luurin allakkaa, niin en siihen oikein saa aina kaikkea muistiin.
Saattaa olla, etten ehdi paljoa täällä pällistelemään. On kaikenlaista hommaa. Pitää lukea tenttiin ja tehdä tehtävä, leipoa piparit ja vääntää joulukortit ja siinä sivussa vähän neuloa ja niin edelleen. Eipä tule tyhjää hetkeä.
Joo. Aina sen kuulee Njassan äänellä laulettuna. Vaikka kuinka yrittäisi jotain muuta. Näin sitä leimautuu tietyn aikakauden radiokuuntelijaksi. Tosin enää en kuuntelekaan radiota kuin äärimmäisessä hätätilanteessa.
Tänään menimme pienimmän kera elokuviin tarkoituksena katsoa 'Minisankarit' (Minuscule) ja alku menikin ihan hyvin. Ehdimme elokuviin, pienimmän ope päästi hänet koulusta 5 minuuttia etuajassa ollen todella ihana, saimme popcornit ja lunastin yhdet toisetkin liput ja menimme saliin. Noin puoli tuntia pyörittyään leffa katkesi.. ihmettelimme siellä pimeässä, kaikki viisi katsojaa (3 aikuista + 2 lasta) ja juuri kun aioin mennä sanomaan asiasta se käynnistyi uudelleen ja henkilökuntaan kuuluva mies kysyi kauanko ehdimme katsella piemää kangasta ja laittoi pätkän oikeaan kohtaan. No jonkin ajan kuluttua meni taas pimeäski, ehkä 15 sekuntia ja sitten taas jonkin ajan päästä, jonka jälkeen valot syytyivät ja eräs naishenkilö toi meille vapaaliput ja suklaapatukoita valitellen, että projektorin lamppu oli kuollut. Ihme kyllä emme kukaan saanet kohtausta ja lähdimme hieman ihmeissämme ulos.
Jatkoimme matkaa pienimmän kanssa Ateneumiin ja jonotimme ehkä 15 minuuttia Tove Jansson-näyttelyyn. Se oli erityisesti minulle tärkeä, mutta pieninkin piti kuvista. Meillä nimittäin pojat eivät ole koskaan olleet Muumi-faneja, minä enemmänkin. Näyttely oli hieno, mutta aivan liian täynnä ihmisiä. Nyt olimme kuitenkin aika hyvissä ajoin, en viitsi edes kuvitella sunnuntain jonoja, kun näyttely on viimeistä päivää auki.
Kuvahaasteen 4s päivä 'Ylösalaisin'. Kuvassa on puu, mutta hiukan nurinniskoin.
Sitten menimme Stockalle katsomaan pienimmälle uutta takkia, joka kestää myös vettä. Vanha takki kun on kutistunut, siis jäänyt pieneksi. Löysimmekin oivallisen kivan takin ja maksettuani sen menimme syömään siihen Heseen, jossa pienin katkaisi kätensä pari vuotta sitten. Jonkin ajan päästä ystäväni Kristiina saapui kahviseuraksi. Pienin riekkui Hesen kiipeily-yms systeemissä ja me juttelimme, annoin Kristiinalle myös hänen British Museumista tilaamansa tavarat (postikulut olisivat olleet tuskalliset).
Vihdoin juoruiltuamme tarpeeksi erkanimme. Mies tuli meitä vastaan, sillä kaupassa piti käydä taas. Huomenna pienimmällä on koulupäivä ja esikoinen mennee metsään, joten aion syventyä luetteloinnin ihmeelliseen maailmaan. Tentti on parin viikon päästä.
Alla uusin Simon's cat. Hämähäkki on ihan paras :D
Maanantaina esikoinen aloitti lukion ja tänään keskimmäisellä alkoi yläaste ja pienin meni toiselle luokalle. Hyvin meni, kaikilla. Pienintä saattelin aamulla koulua lähinnä olevaan risteykseen, ei kuulemma tarvinnut viedä perille asti. Oli tuo jo koulun jälkeen monta tuntia luokkakaverin luona, ihan kiva kun viime vuonna pelkäsin, että jää ihan yksin.
Minä kävin tänään parturissa, nyt on työlook kuosissa. Tapasin myös ystävääni ja odotellessani häntä vapautumaan työstään ostin itselleni Gaborin sandaalit ja pari kirjaa sekä muutamia muita pikkujuttuja. Tapasin myös pari ex-työkaveria, kun vierailin heidän nykyisessä työpaikassaan. Ihan kiva lasku työn alkuun minulla siis.
Huomenna onkin tuskallisen aikainen aamu, sillä opastan esikoisen kädestäpitäen Sörkassa bussipysäkille, josta menevät hänen koulunsa suuntaan ajavat bussit. Oh joy.
Älkää käsittäkö väärin, pidän työstäni kyllä ja pidän useimmista ihmisistäkin siellä. En vain aina jaksaisi työmatkaa. Vaikka se ei olekaan paha, näin pääkaupunkiseudulla.
Aamulla kävin uimassa. Kolmannen kierroksen alussa luulin hetken, että jalat kuoli, mutta onneksi vertyivät. Lihakset eivät siis krampanneet vaan jotenkin kuumottivat. Onneksi nyt päivän ajan kuitenkin ovat olleet ihan kunnolla. Hieroin pohkeita saunassa ja sekin varmaan auttoi.
Huomenna on pitkä päivä. Ensin aamulla on pienimmän lääkärintarkastus koululla, sieltä ravaan töihin ja illalla vielä luennolle. Saatan olla illalla hiukan väsy. Niin ja eilen luin siis ensin Saarikosken, sitten Märta Tikkasen ja vielä puolet Sonja O:sta (joka oli tylsä kuin mikä).
Meinasin vielä kirjoittaa kaksi lausetta Saleihin, mutta en tiedä jaksanko. Ehkä kaadun petiin vähän aiemmin kuin yleensä. Loppuu kaikille kissaihmisille tuttu kuvaus kakkaravista. Siltä se ainakin minusta vaikuttaa :D
Ystävänpäivä on samanlainen pakkokaupallisuuden ruummilistuma kuin Isänpäivä tai Halloween, minun mielestäni. Minusta on tärkeämpää olla ystävä silloin, kun sinua tarvitaan eikä vain yhtenä nimenomaisena päivänä. Toki toivotan jenkkikavereille hyvää valentinen päivää, koska heidän kulttuurissaan se on ihan eri luokan juttu kuin täällä.
Minä olen viettänyt tätä päivää vääntäen lyriikka-analyysia. Saa nähdä saanko edes ykköstä. Sen verran vastustaa, vaikka seitsemisen sivua kymmenestä on jo kasassa. Huomenna jatkan yhteen vedolla ja sitten saa tapahtua ihan mitä tahansa. Evvk.
Loppuun laitan yhden suosikkikirjailijani Neil Gaimanin Valentinenpäivärunon. Se oli minusta hauska. Saa nähdä näettekö te tuosta tekstistä mitään... Jos ette, niin tuossa on tuo linkki. ja sen alta löytyy uusin Simon's cat.
Vihdoinkin se tapahtui hiukan itse avittamalla. Sain siis vihdoin vain vuoden myöhässä olleen virkalahjani kaupungilta parinkymmenen vuoden kakusta palveluksesta. Uusi lähiesimieheni sanoi, että muistuta häntä s-postilla ja minä mmuistutin ja eilen sain sitten maksulapun itse valitsemaani tuotteeseen.
Olen tässä pohdiskellessani tullut siihen tulokseen, että vaikka keittiömme kaipaisikin yhtä Artek-tuolia lisää niin silti taidan sijoittaa itseeni ja ostaa ihan turkasen kalliin sormuksen, jota en ikunamilloinkaan ostaisi omilla rahoillani. Eikä siinä edes ole kiveä, ihan vain silkkaa hopeaa on se. Laitan kuvan kun saan sen hankittua.
Että vaikka leipä on pitkä ja kapea niin kyllä siitä joskus on iloakin.
Kävin eilen jopa kahdesti Tukkimiehen Pöljillä päivillä (Aku Ankka-nimitys). Aamulla oli ihan järjettömästi ihmisiä Itiksessä jo kello kahdeksalta, mutta iltaseiskalta keskustasa oli jo väljää. Omituinen juttu oli se. Tänä aamuna metro oli täynnä kuin Turusen pyssy jo kolmannella pysäkillä ja paheni vain, mitä lähemmäs keskustaa päästiin. Onneksi ei tarvinnut mennä sinne asti.
Löysin yhden uuden sukkamallinkin, jota taidan kokeilla. Kunhan ehdin. Viikonloppu kulunee kuitenkin Järnefeltin ja Tavastjernan herrojen parissa. Loppuun pätkä Simonin kissaa, varsin vekkuli otus on hän.
EDIT
Näin lopuksi mainostan vielä hivenen veljentyttären blogia, se on tuo ranskankielinen otsake tuossa mun blogivirrassa oikeassa reunassa. Että jos haluatte vilkaista niin olkaatten hyvät.
Totesin jälleen olevani puuma. Sikäli se ei minua haittaa, koska sehän vain pitää mehut liikkeessä, mutta ehkä vähän ihmettelen välillä kuinka voinkin ihastua aivan päättömästi ja nopeasti ties kehen.
Viimeisin ihastus on nyt eräs kääpiö. Siis elokuvakääpiö. *huokaus* Kuten olen joskus sanonut, voisin niin mielelläni muuttaa Keski-Maahan... Mutta palatakseni kääpiöihin, nämä veljekset ovat elokuvan parasta antia ja erityisesti tuo vaalea Fili. Hänellä on se tietty pilke silmissään ;)
Katsokaa vaikka, eikö vain olekin tässäkin? Onneksi en kuulu tuon alan ihmisiin eikä ole pelkoa, että koskaan häntä tapaisin. Se voisi olla noloa. Pyyhkisin kuolaa rinnuksiltani ennen kuin ehtisin sanoa mitään järjellistä.
*huokaus* Taidan mennä kylmään kylpyyn. Lähetin eilen Salarakas nro1:lle jouluntoivotukset. Tosin naamioin sen työasiaksi. Voi itkut.
