Uutisotsikoista

Meinasin, että jätän  tämän vaan tähän. Olen sen verran blondi, että kesti hetken kun pohdin veneiden elävyyden selvittämistä. Vielä Hesarin otsikko *pudistelee päätään*.

Toinen asia tässä ennen nukkumaanmenoa on se, että Avengers : Endgame taisi rikkoa mut. Se oli hieno päätös tarinan kaarelle, mutta siltikin jotain jäi uupumaan tai jotain. Siis sellainen WAU ja sen jälkeen tyhjyys sisällä, sen paremmin en osaa selittää. Ehkä se oli Stan Leen viimeinen cameo, joka tekee tän. Paitsi että joku olikin jo ehtinyt kirjoittamaan siitä.Kaipa se pitää katsoa vielä joitain kertoja uudestaan :P

Voi muruset

Liikennevahingossa menehtynyt auto ja muuta juttua

Ihanaa, kun on perjantaivapaa. Vieläpä sellainen perjantai, ettei tarvitse lähteä yhtään minnekään. Siksipä imuroinkin ajankuluksi ja huomasin yllätyksekseni, että jopa pidänkin siitä, kun saan tehdä omaan tahtiin ja ilman painetta Disturbedin seurassa.

Tuo otsikko tulee Hesarin uutisesta Harri Marstion kuolemasta. Hiukan rasittavaa lukea uutisia, joissa on hillittömästi kielioppivirheitä. Nykyään on sentään jo koneellinen oikoluku ja jotkin tekstinkäsittelyohjelmat ymmärtääkseni jopa osaavat kielioppiakin, mutta joo.

Samasta syystä en juurikaan jaksa lukea ip-lehtien uutisia ulkomaiden tapahtumista, koska niissä on usein käännös- ja asiavirheitä. Yksi viime viikkojen sellainen uutinen oli esim. Havaijin vesillä liikkunut valkohai, joka suomalaisten lehtien mukaan oli tullut tervehtimään sukeltajia. Ulkomaisten lähteiden mukaan sukeltajat olivat itse menneet ottamaan kuvia hain viereen. Mitäpä siitä jos hai haukkaisee.

Keskiviikkona kävin ystävän kanssa juhlistamassa hänen syntymäpäiväänsä Cafe Aallossa Akateemisen kirjakaupan yläkerrassa. Oli oikein mukava jutelal pitkästä aikaa ja lopuksi vielä kierrellä hetki kirjakaupassa. Turha varmaan sanoa, mutta olemme molemmat alunperin kirjastolaisia, nykyään hän työskentelee Käräjäoikeuden arkistossa.

 Ainiin. Töissäkin on taas tapahtunut. Kuulemma katto vuotaa jo nyt eikä vasta maaliskuussa ja toinen siivojistamme oli saanut sairaskohtauksen eilen ihan silkan työmäärän vuoksi. Kilpailutetaan tarpeeksi.

Onneksi kohta on Ystävänpäivä.

Ärrinmurrin

Jotenkin oli kummallinen artikkeli Ylen sivuilla Itä-Helsingin ongelmista (jälleen kerran). En oikein ymmärrä, mitä haetaan tällaisella uutisoinnilla ellei tehdä samanlaista artikkelia kaupungin länsipuolen vastaavista lähiöistä. Lisäksi artikkelin lopussa todettiin, että

"Vain vajaa viidennes sosioekonomisesti heikoimmilta alueilta muuttaneista vastasi ykskantaan, ettei yleisesti pitänyt lainkaan alueesta, jolta muutti pois."

Lisäksi on tämä, minkä itsekin myönnän. Olen asunut näiden kahden allamainitun lähiön läheisyydessä 41 vuotta eivätkä ne ole sen kummempia nyt kuin 70-luvulla. Kävin jo kommentoimassa Ylen fb-sivuillakin. Aargh.

"Monia Helsingin Kontulan ja Jakomäen kaltaisten lähiöiden asukkaita ärsyttää se, että heidän kotikulmansa esitetään julkisuudessa usein kielteisessä valossa."


Edit: Kopioidut tekstit ovat siksi punaisella, että teksti ei näkynyt muuten ollenkaan.

Kuusimetsän tuoksu

leijuu työpaikalla, koska tänne on raahattu 23 kuusipuuta viikonlopun Suomi100-tapahtuman vuoksi. Minäkin tulen perjantaina rakentamaan leirinuotiota kirjastoon, siis sellaista feikkitulijuttua, koska täällä on tarinanlukupiiri.

Päivän zombivaroitus linkissä eli nainen, joka ei tiedä olevansa zombi vaan luulee olevansa kuin filmitähti. Tässäkin haluaisin nähdä, miltä hän on näyttänyt ennen 'kauneusleikkauksiaan'. Hiukan myös aina ihmettelen leikkaavien lääkäreiden ammattietiikkaa, mutta kaipa se on raha, joka ratkaisee.

Koko syksyn ensimmäinen pienimmän käytöstä koskeva wilmaviesti tuli tänään. Oletteko yllättyneitä, jos sanon sen tulleen ekaluokan syksyn luokanvalvojalta? Kauhea takauma iski aamulla, kun avasin viestiä. Kysyin pienimmältä asiasta ja se ei ollut ihan niin paha, kuin opettaja kertoi. Mutta juu.. pitää laittaa vastaus, että olemme keskustelleet.

Luetteloin taas vaihteeksi kässänkirjoja, joita oli tullut lahjoituksena. Menee hermo, yksi oli kiinankielinen (onneksi löytyi isbn ja sillä löytyi worldcatista) ja sitten on monistenivaska erilaisten kansallisasujen päähineiden teko-ohjeita. Niitä en viitsinyt vielä edes aloittaa, kun niihin menee niin paljon aikaa. Ärsyti.

Kotimatkalla käymme pienimmän kera ostamassa luokan pikkujoululahjan Tigerista, pienin sai kerrankin ensimmäisen arvan ja saa siis jotakin perjantaina. Muistimme molemmat väärin, että luokan ja kummiluokan nyyttärit olisivat olleet torstaina, mutta ne olivatkin olleet tänään. Ärsyti. No, huomenna on partion nyyttärit.

Päivän korvamato, iski luetteloidessani sitä kiinankielistä opusta.

P.S. Kävimme eilen miehen ja pienimmän kera katsomassa Thor : Ragnarök-elokuvan, joka olikin varsinainen komedia :) Tänään tuli ulos ensimmäinen traileri Avengers : Infinity War'ista. Uijui! 

Ruttu

Nimittäin Raaseporissa aamulla tapahtunut junan ja miehistönkuljetusvehkeen ruttaus säikäytti hyvän kerran. Ihan siksi, että ensimmäisissä uutisissa kerrottiin onnettomuuspaikan varusmiesten olevan Uudenmaan pataljoonasta eikä prikaatista, jolloin esikoinen olisi ollut siellä. Piti ihan tarkistaa asia mieheltä, mutta siis toimittajat olivat taas toimittaneet. Myös ajoneuvon suhteen oli pitkään epätietoisuus, itsekin ihmettelin ensimmäisiä uutisia siitä, että pnassarivaunu jäisi junan yliajamaksi. Eiköhän asia menisi toisinpäin kuitenkin.

Joka tapauksessa surullinen asia, olen koko päivän ajatellut niiden kolmen menehtyneen varusmiehen äitejä.

Ensilumi Kalliossa

Sitten toisiin asioihin. Lähetin alkuviikosta  parikin neulepakettia sekä koti-että ulkomaille. Kahdet vauvan villasukat, Suomi100-mallistoa, toiset Lontooseen ja toiset Jyväskylään. Lähialueille lähti myös polvenlämmittimet eräälle tutulle miehelle, joka pyöräilee talvellakin ja ystävälleni Pulmulle kämmekkäät, joiden arvelin ilmeisen oikein mahtuvan kipsikäden yli. Alla kuvia.

Suomi 100-sukat, sama kuin alla

Polvenlämmittimet, merinoa ja silkkiä koska kutiava henkilö kyseessä

Kämmekkäät Pulmulle, ohje kirjasta 'Little luxury knits'

Ällötys

Ellei suorastaan oksetus. Nimittäin päivän uutinen "vantaalaisesta musiikinopettajasta", joka hyväksikäytti poikaoppilaitaan. Tuli oikeasti ihan paha olo, kun ajattelin että olen ollut samalla keskustelupalstalla useamman vuoden tämän ihmisen kanssa. Ei hän mielestäni vaikuttanut pedofiililtä vaan ihan tavalliselta perheenäidiltä, mutta ilmeisesti aivot niksahtivat pahan avioeron myötä. En vain ymmärrä, miten hän pystyy elämään itsensä kanssa tuhottuaan niin monta elämää. Enkä tarkoita vain näitä uhriksi joutuneita lapsia vaan myös hänen omia lapsiaan, käy niin sääliksi tyttäriä. Ikuinen stigma.

Naistenpäivän kunniaksi sain metroasemalla ruusun käpälääni ja vein sen sitten töihin. Aika huonossa kunnossa se oli jo aamulla, mutta hyvä kun päivän kesti. Viesti ruusun mukana oli kiva, vaikka mainostikin jotain kauneushoitolaa työpaikan lähellä.

Hiljaiseloa

Olen ollut aika paljon offlinessa tämän joulunajan. En oikein ole jaksanut, lähinnä vilkaissut kavereiden kuulumiset fasessa ja uutisotsikot, jotka nekin ovat olleet masentavia sekä tylsiä. Ensin meni Puna-armeijan mieskuoro, sitten George Michael ja nyt vielä Prinsessa Leia sekä Ruohometsän kansan kirjoittanut Richard Adams.

Kuten eiliset uutiset

On ollut sekä huojentavaa että surullista, ettei ole tarvinnut lähteä ajelemaan minnekäänpäin viettämään puolipakollista jouluvierailua. Samalla olen tietysti saanut siitäkin väännettyä jonkinlaisen huonon omantunnon, että olen ollut helpottunut ja voinut vain istua kotona nauttimassa joulusta ihan oman perheen kesken. Jep.

Kissan kiusausta joulun ratoksi

Joka tapauksessa olen nyt neulomisen ohella katsellut Downton Abbeyn kaudet 4-6, koska en oikein jaksanut niitä aiemmin katsoa. Lisäksi katsoimme nuorimmaisen kanssa elokuvan Alien, jota olen vältellyt ihan siksi etten niin välitä kauhuleffoista. Nyt siis rohkaisin mieleni ja nauroimme elokuvan kliseille katketaksemme nuorimmaisen kanssa. Paha avaruusolento oli mielestämme lähinnä surullisehko ja paras elokuvan henkilöistä oli tietysti kissa.

Olen myös lukenut muutaman kirjan.  Ei saa mennä ulos saunaiholla-kirja oli ehkä hienoinen pettymys, koska pidän kovasti samannimisestä blogista. Sen sijaan Kinnusen Lopotti vei mukanaan paremmin kuin ensimmäinen osa, joka oli vain ahdistavan surullinen mielestäni, ja nyt odotankin sarjaan kolmatta osaa, tämä jäi sen verran kesken. Oli varsin veretseisauttava juonenkäänne loppupuolella juuri, kun odotti asioiden alkavan mennä kohti parempaa.

Tänään kävimme elokuvissa asti katsomassa uuden Sing-leffan. Se olikin varsin hauska, tosin tuntuu että minä ja nuorin olimme ainoat ääneennaurajat teatterissa. Olimme alkukielisessä esityksessä, ehkä se oli osittain syynä, sillä pienimmät katsojat eivät osanneet vielä lukea tekstejä. Tosin edessämme istui englanninkielinen perhe, mutta en kuullut heistäkään pihaustakaan.

Taidamme huomenna tehdä päiväajelun Porvoon, Honkanummen ja Malmin hautuumaille. Näiden lisäksi pitäisi lyhentää uusien farkkujen lahkeet.. Järjestyksestä en vielä tiedä.

Päivittelyä ja käsittämättömiä asioita

Tuntuu kerrankin, että ehdin jotain tännekin kirjoittaa. On ollut kaikenlaista säätöä ja kiirettä ja vielä jatkuu.

Viime perjantaina oli työpaikan tyhypäivä Vuosaaren Ramsinniemessä ja olikin ensi kertaa luentoa pitämässä ihminen, joka tiesi asiansa. Hän on ollut kehittämässä suomalaista työhyvinvointia 70-luvulta alkaen ja osasi kertoa mukaansatempaavasti erilaisista asioista siihen liittyen. Iltapäivällä menin työ-ystäväni kanssa ohjatulle metsäretkelle ja kiersimme Vuosaaren metsiä ryhmässä pari tuntia tutustuen erilaisiin sieniin, yksi ryhmämme jäsen löysi suppilovahveroitakin ihan polun vierestä ja tutustuimme limanuljaskaan sekä kaikenlaiseen muuhun asiaan liittyvään ja halasimme mäntyjä. 

Viikonloppu kului siivoillessa ja pyykätessä. On tulossa sekä Elojuhlat että rippijuhlat, joten on pitänyt pestä sohvanpäällisiä myöten kaikenlaista. Tuntuu, että tein paljon kaikenlaista koko viikonlopun niin, etten oikein istumaan ehtinyt, ja silti se ei näy missään. Kävimme sunnuntaina miehen kanssa Ikeassa ja multakaupassa. Ostin Ikeasta ison lasiastian, johon mahtuisivat kaikki eri matkoilta keräämämme simpukankuoret.. Kotona sitten keräsin simpukankuoret ja laitoin lasiastiaan sillä seurauksella, että ne peittivät hädintuskin astian pohjan! Kaivelin kaappeja ja löysin sieltä kannellisen lasipurkin, johon ne mahtuivat kaikki oikein sievästi ja kansi meni juuri kiinni. Mies sai käydä viikolla Ikeassa viemässä tarpeettoman astian pois.

Töissäkin on mennyt rattoisasti eikä hommia ole puuttunut. Viime viikolla sovimme kesäihmisen kanssa, että alan poistaa hänen hyllystä perkaamiaan vanhentuneita atk-oppaita pois ja sovimme poistettavien sijaintipaikasta sillä seurauksella, että sain ne hoidettua maanantaina pois käsistäni. Hetken päästä häneltä tuli viesti tiedustellen, missä ne kirjat mahtoivat olla kun ne pitäisi saada takaisin hyllyyn.. Onneksi kirjastonhoitaja totesi vain, että tyhjät hyllyt ovat paljon kivemmat kuin täydet tulevaisuuden kannalta, joten nou hätä :)

Maanantaina nousi taas savu korvista pienimmän soittaessa koulun jälkeen. Luokkakaveri oli liikkatunnilla astunut tahallaan käden päälle kenkineen niin, että pikkusormen ylin nivel oli kipeä ja turvoksissa. Sama poika on joka syksy ollut kovakourainen pienintä kohtaan, mutta yleensä se on mennyt ohi opettajan avulla nopeasti ja on hän ollut meillä synttäreilläkin. Harmittaa hiukan, että unohdin ottaa kuvan pienimmän sormesta. Muuten se on parantunut ihan hyvin, ilmeisesti vain litistyi. Pienin vain sanoi, että tuon pojan ilme oli juuri sellainen, että tiesi satuttavansa tahallaan toista. Aion puhua asiasta ensi tiistaina vanhempainillassa opettajan kanssa ja sen jälkeen, jos homma jatkuu, pojan vanhempien kanssa.

Nyt pienin onkin ollut kotona pari päivää kovin flunssaisena ja äänettömänä, saa nähdä pääseekö huomenna kouluun. 


Tänään on ollut hiukan raskas iltapäivä ja ilta. Entinen keskustelupalstatuttava, jota en koskaan tuntenut hyvin enkä livenä, on saanut tuomion. En pysty käsittämään ihmistä, joka hyväksikäyttää lapsia, ei vain mun aivot taivu. Surettaa hänen lapsensa, jotka varmasti saavat kuulla tästä sekä koulussa että kylällä ja joka lööpissä.

Lisäksi juttelin serkkuni kanssa.  Hän odottaa kauan kaipaamaansa vauvaa (yksin), mutta kesäkuussa vauvalla todettiin paha sydänvika. Nyt tilanne on se, että vauvan syntyessä katsotaan, voidaanko lapsi leikata samantien vai aloitetaanko saattohoito. Jotenkin niin surullista ja turhaa taas tämäkin.

Ja kolmas ikävä asia oli tämän uutisen lukeminen. Olen tuntenut Birgitan ja hänen sisarensa jo 70-luvulta asti enkä pysty käsittämään tätäkään asiaa.

Huomenna on onneksi taas (jo) perjantai ja jotta se saapuisi nopeammin menen nyt nukkumaan. 

Pari kuvaa eilisaamun työmatkalta Viikistä. Varsinainen lähiöhelvetti.

Henkinen kuvotus

Tiedättehän sen tunteen, kun toisten ihmisten kanssa ei vain tule juttuun millään ilveellä ja toisten kanssa taas ihan päinvastoin?

Tuohon ensinmainittuun ryhmään kuuluu eräs ihminen, joka oli vielä pari vuotta sitten samalla keskustelupalstalla kanssani. En koskaan oikein tullut juttuun hänen kanssaan ja tuntui, että kaikki kiinnostuksen kohteemme olivat aivan erilaiset. En silti olisi koskaan voinut kuvitellakaan, että hän päätyy iltapäivälehtien ja oikeastaan kaikkien muidenkin uutisvälineiden lööppeihin. Hän on nimittäin se 'vantaalainen musiikinopettaja', jota syytetään lasten hyväksikäytöstä.

Kuvottaa henkisesti aivan kamalasti. Itse poikalasten äitinä en voi kuvitellakaan, mitä niiden lasten vanhemmat käyvät lävitse enkä myöskään voi kuvitellakaan, miten se ihminen itse äitinä on pystynyt siihen.

Tämä vuosi on ollut raskas ja tuntuu käyvän aina vain raskaammaksi.

Tunti sitten sain onneksi FBn kautta yhteyden saksalaiseen kirjekaveriini, joka asuu Münchenissä. Hän sentään on onneksi kotona ja turvassa, mutta kertoi vain työkavereidensa olleen juuri menossa Olympia-ostoskeskukseen. Toivon, että hekin ovat turvassa.

Jostain syystä Pokemon Go saa mielestäni painua sinne mistä tulikin. Evvk.

Pikaisesti ennen petiä

Viikonloppu on mennyt taas. Tuntui, että se kului hitaasti vaikka tein kaikenlaisia asioita.

Luin tänään erään tutun linkkaamana tämän uutisen ja olen aika ihmeissäni. Mietin kuka oikeasti haluaisi ostaa tuollaisen ja samalla pohdin, kuinka vaarallinen tuollainen olisi jos puoliso on pahasti mustasukkaista sorttia. Tiedän erään naisen, jonka mies oli hyvin mustasukkainen jopa puhelinmyyjistä. Se ei ollut hauskaa.

Olen myös lukenut erilaisia juorulehtiä Johnny Deppistä, joka on ilmeisesti hyväillyt nuorikkoaan hiukan liian kovakouraisesti ja he ovat nyt eroamassa. Ikävää. Toivottavasti Depp saa jotain 'anger management'ia tuomarin määrämänä.

Juttelin serkkuni kanssa ja tuli taas suru puseroon. Hän on kovasti odottanut iloista perhetapahtumaa, monta vuotta toivonut ja nyt se on alussa, mutta näyttää huonolta. Pienellä on sydämessä jotain vikaa eikä loppuodotus näytä hyvältä. Lokakuun alkuun pitäisi pysyä kuitenkin vielä masussa.

Jokseenkin raskasta ja jatkuu.

Itkut

Törmäsin tänään uutiseen, joka teki aika haljun ja itkettäväisen olon minulle. Nimittäin Metro-lehden uutinen kolmisen viikkoa sitten kadonneesta 65-vuotiaasta naisesta. Luin sitä ja ajattelin, että kuva näyttää jotenkin tutulta. Jatkoin lukemista ja ajattelin, että nimikin on tuttu jostain, kunnes tajusin että kyseessä on entinen kampaajani. Kävin hänellä vuosikausia ja sitä ennen hänen siskollaan. Tunsin molemmat jo lapsena, sillä vanhemman sisaren kampaamo oli silloisen kotitalomme katutasossa ja he olivat aina hyvin ystävällisiä minulle. Äitini kävi heillä asiakkaana myös ja samoin myöhemmin veljeni Kimmo nimenomaan tällä nuoremmalla siskolla.

En uskalla sanoa asiasta äidilleni, turha murhe hänellekin. Kolme viikkoa kateissa on melko lailla varma nakki.

Keksiviikko

Kävin eilen tyttökaverini kanssa Helsingin kissakahvilassa ja oli oikein mukava kahvihetki. Pari kissoista yritti tunkea itsensä mukaan kassiini, mutta onneksi huomasin ajoissa :)

Eilen oli pakko lähteä töistä muutenkin etuajassa, sillä ilmastointikanavien rassaus juuri työpisteeni vieressä/yläpuolella aiheutti ahdistuskohtauksen ja oli pakko ottaa avaavaakin. Ajattelin, että eihän ole mitään järkeä siinä, että istun siellä kärvistelemässä (jolloin asia ei näy kenellekään paitsi lähimmälle työkaverille), kun olo oli oikeasti huono.

Tänään onkin ollut jännittävää puhua ihmisten kanssa hallituksen eilen julkistamasta ilosanomasta. Seuraan jännityksellä tätä kehitystä, sillä tämä kolmikkohan rikkoo kaikkia mahdollisia sopimuksia. Aion liittyä uudestaan aiemmin SAK:laiseen liittooni, josta erosin parikymmentä vuotta sitten. En edelleenkään ole kaikista asioista samaa mieltä, mutta en oikein uskalla olla kuulumattakaan tässä tilanteessa.

Saa nähdä, mihin tämä maa menee. Minä menen nyt Sleepy hollow'hun.

Tsup

Huomaan, että taas on mennyt muutama päivä viime kirjoituksesta. Oli hiukan kiirus viikko, joka ilta jotakin ja muistin päivittämisen siinä vaiheessa, kun katkaisin koneesta virran.

Torstai oli ja meni, kävin syksyn ensimmäisessä pilateksessa. Ohjaaja oli nuori, valmistunut tanssijaksi ja nyt opiskelee koreografiksi, ihan vaikutti hyvältä. Huomasin ennen tunnin alkua, että 'maailman paras' lankakauppa on aivan paikan lähietäisyydellä.. Voi olla, että käyn lankaostoksilla useammin kuin ennen :P

Kotona leivoin pienen omenapiirakan, koska pienimmällä oli koulussa perjantaina Sadonkorjuujuhlat ja sinne oli pyydetty jokaista tuomaan jotakin. Omenapiirakka oli onnistunut niin hyvin, ettei muruakaan jäänyt kotiintuotavaksi, mikä olikin ihan hyvä.

Lauantaina aamulla pienin oli vähän kärtty ja selvisi, että eräs luokkalainen kiusaa. Ikävintä on, että kiusaajalla on usein kaverina poika, jonka kanssa pienin on ollut ystävä ja käy myös tämän luona leikkimässä silloin tällöin. Sanoimme pienimmälle, että viettäisi välkät mahdollisimman kaukana tästä parivaljakosta, koska hänellä kuitenkin on kaveri, jonka kanssa tykkää olla ja joka ei kiusaa. Tämä kiusaajapari kun kuulemma esittää itse olevansa kiusattuja, jos pienin ystävänsä kera menee valittamaan välkkävalvojalle. Ikävä tilanne.

Viikonlopun kuluessa hermostuin sen verran erääseen punaniska-persuun, että blokkasin hänet fb:ssä kokonaan. Olen parhaani mukaan yrittänyt olla poissa netistä tai ainakin pakolaiskeskusteluista, mutta nyt riitti. Tästä pakolaisasiasta en jaksa enää keskustella sen enempää, tulee vain paha olo ja paha mieli.

Tänään vihdoin sain aikaiseksi korjata vanhan laukkuni olkahihnan, se piti kantata uudelleen ja siinä olikin aika homma. Loppuviimeksi onnistuin vielä ompelemaan hihnan ainakin neljästi väärin kiinni, joko se oli kierteellä tai nurinpäin tai jotain, mutta sitkeästi yrittämällä sain sen kasaan. Kyllä en tee uudelleen ihan heti.

Ajattelin mennä hetkeksi töllön ääreen päättelemään uuden piponi langanloppuja, samalla voin katsoa Sleepy hollow'ta ja nauttia mukillisen teetä. Loppuun tämä ihan siksi, että se on pöljä :D

Sinne meni

Vappu nimittäin. Nyt ollaan jo lauantai-illassa. Tänä aamuna tuntui aivan sunnuntailta, koska perjantaina koko porukka oli kotona toisin kuin minun tavanomaisina perjantainani.

Torstaina eli vappuaattona kävimme työpaikalla katsomassa erään Prinsessa Ruusus-näytelmän, jossa kaikki esiintyjät olivat jonkinasteisesti kehitysvammaisia. He olivat upeita, suoriutuivat hommasta hienosti ja lopuksi olivat niin hurjan ylpeitä saadessaan kukat. Lisäksi yleisö osallistui varsin mukavasti, koska siellä oli paljon samanlaisia ihmisiä. Minun oli vaikea olla, ei siksi etten pitäisi kehitysvammaisia ihmisiä yhtälailla oikeutettuina elämään kuin muitakin, vaan siksi, että se rakkauden määrä sai minut itkemään aivan hillittömästi. Jopa nyt sitä muistellessani alkaa taas silmänurkka kostua (tai suorastaan valua). Onneksi sain itkuni naamioitua flunssaksi, vaikka taisi kolleega silti arvata. Ei se haittaa. Nykyään itken usein rakkauden määrää tällaisissa kokoontumisissa, aiemmin en edes kiinnittänyt huomiota. Joskus tuntuu vain, että on liian herkillä.

Torstaina minua itketti myös se seinäjokinen tyttö, joka tappoi luokkakaverinsa. Tuli aivan liikaa mieleeni se ysiluokan aamu, kun keskusradiossa rehtori ilmoitti rinnakkaisluokkalaisen tytön kuolleen junaonnettomuudessa. Hän oli ollut jo täysi-ikäisen poikakaverinsa kanssa ajelulla ja olivat saaneet jonkun kuningasidean ajaa Tapanilassa kävelysillan kautta radan ylitse. kaiken huipuksi oli pitänyt tehdä U-käännös keskellä siltää, jolloin auto tippui raiteille. Olivat lähteneet siitä ajamaan asemaa kohti raiteita pitkin ja sitten.. niin. Juna tuli vastaan. Vaikka se tyttö kuuluikin yhteen kiusaajaporukkaan, en silti olisi halunnut hänen kuolevan. Siihen aikaan ei tällaisia asioita käsitelty mitenkään koulussa, ei meille kukaan mitään kriisiapuja tarjonnut. Aikuisena puhuin siitä erään Rosen-terapistin kanssa ja se auttoi kyllä.

Mutta iloisempiin asioihin eli Vappuun. Onneksi meille ei ollut kukaan tunkemassa, olin nimittäin aivan poikki. Ostin kotimatkalla kaksi foliopalloa ja kotona nautimme simaa donitsien kera. Munkit oli syöty jo aikaisemmin. Illalla katselin vielä pienimmän kanssa Madagascarin pingviinit toiseen kertaan, yritimme bongata lisää nimi-vitsejä ("Nicholas, gace them", "Helen, hunt them down", "Hugh, Jack, man the stations")

Mistähän saisi ihan elävän minionin?

Kalaonnea

Kerrankin muistimme laittaa siman ajoissa

Eilen ompelin itselleni jakun hautajaisia varten, sain sen melkein valmiiksi. Enää puuttuu alavarojen kiinnittäminen. Ommellessani kuuntelin vihdoinkin loppuun richardin lukeman uuden version Hamletista, se olikin varsin mainio. Piti raivata kämppää, mutta jotenkin emme jaksaneet. Söimme pitkästä aikaa kotitekoista pitsaa, joka olikin niin hyvää, että loppuillan istuin vatsani vieressä..

Jakku. Laitan kuvan koko ensemblestä, jahka valmistuu.

Pienin väitti iskeneensä sormiinsa vasaralla :)

Tänään sitten olenkin kirjoittanut nelisen sivua PR-analyysiä Fennovoiman mainosläpykästä. Alkuun ei meinannut irrota mitään, mutta sitten sain puppulausegeneraattorin käyntiin. Kyllä se tästä.. Maanantai-iltana olisi palautusaika. Hyvin ehtii..

Tämän päivän iloisiin uutisiin luen Englannin pikkuprinsessan syntymän. Sen vastapainoksi tosin on ilmoitettu kirjailija Ruth Rendellin sekä balettitanssija Maya Plisetskajan kuolemasta. Tasapaino säilyy.

Sattumuksia

Saimme äsken puhelinsoiton, jota olemme jo jonkin aikaa odottaneet. Appiukko on poistunut keskuudestamme. Olemme miehen kanssa yhtäaikaa helpottuneita ja surullisia. Tavallaan appi oli minullekin jonkinlainen isänkorvike, kun isäni kuoli 21 vuotta sitten ja hän oli poikien ainut miespuolinen isovanhempi. Nyt alkavat sitten käytännön järjestelyt.

Muihin asioihin..

Eilen metrossa minua huvitti se, että osuin istumaan sellaiseen looshiin, jossa vain yksi neljästä ei uppoutunut kirjaan. Yleensä nimittäin minä olen se, joka erottuu joukosta kirjoineen eikä ole liimautuneena luuriin tai ämpärisoittimeen.

Tänään neuleryhmässä käänsin ja annoin raparperikiisselin ohjeen eräälle ranskalaiselle kirjastonhoitajalle. Minä pääsin antamaan reseptin(!) ranskalaiselle! Hee.

Jos tänään olisi aprillipäivä, olisi ainakin kaksi mahdollista aprilliuutista. Arjan lättyyn ilmestynyt outo mies (Arjalla on huono iho?), joka muistuttaa nuorta Sibeliusta sekä intiaanihemo, jolle valaat suosittelivat muuttamista. Toisaalta olen lukenut jostain, että intiaaneilla ja suomalaisillla on samanlainen suhtautuminen metsään ja luontoon, joten eihän tuo pahasti hätkähdytä. Hupaisaa lähinnä. Ainakaan suomalaisille ja intiaaneille ei tarjottu alkoholia kultakuumeen aikaan Kaliforniassa, koska molemmat muuttuvat kovin pahapäisiksi humaltuessaan.

Posti toi minulle neljä uutta kirjaa. Viikonloppuna pitäisi kirjoittaa opiskeluhommeleitakin ja tehdä yksi hautajaismekko. Onneksi on yöt..

Kuulin myös juuri ilouutisen siitä, että pääsen jälleen kerran säätämään mökkillä vietettäviä kesälomaviikkoja veljeni kanssa. Tätä on väännetty joka kesä ainakin kymmenen viime vuoden aikana, alkaa vähitellen hiukan vituttaa ihmetyttää miten se voi olla niin helvetin vaikeata aina.

Nyt menen petiin. Hyveli yöteli.

Jep

Jotenkin tuntuu, että aina unohtaa asiat joista aikoi kirjoittaa.

Aamulla kävin uimassa ja mielestäni ihan hyvä veto joulu- (ja kesäloma)läskeistä huolimatta, sillä pääsin kilsani 34 minuutissa. Uinnin jälkeen kävin Itiksen kirjastossa ja Kallion kirjastossa vielä ennen töihinmenoa. Töissä aika kuluikin rattoisasti nuotteja muovittaessa. No, onneksi iltavuorokin loppuu joskus.

Päivän aikana ehdin ihmetellä ainakin Pähkinäraivo-uutista. Tuntuu vähän siltä, että taustalla on jokin isompi asia kuin pelkät pähkinät. Toisaalta eräs tuttu stuertti kertoi, että esim. Japaninlennot ovat aivan hirveitä varsinkin jos joutuu ekaan luokkaan vuoroon, koska siellä kaiken pitää olla ihan juuri eikä melkein.

Pohdiskelen tässä Salejakin.. Eräs kirje on päässä aika valmiina mutta en tiedä milloin ja miten saan sen kirjoitettua. Sen myötä nimittäin on herännyt taas kaikenlaisia omia sisäisiä tunnelmia, jotka olisi tietysti hyvä saada ulos, mutta en tiedä. Jouduin nimittäin kotiin kävellessäni sellaisen tunnekuohun valtaan siihenliittyvistä asioista, että itkin päästessäni kotiovesta sisälle. Mies vähän huolestui.. Onneksi halaaminen auttaa aina.

Pienimmän kanssa olemme jo ihan Harry Potterin lopussa, puuttuu enää 'loppulause' lukea huomenna ja sitten se on  ohi. Yritämme miettiä, mitä seuraavaksi.

Taidan lähteä tästä petiin. Onnistuin pyydystämään jostain tämän kamalan rallatuksen korvamadoksi, joten koitanpa jos se tarttuisi teillekin.

Joopa joo

Aamulla heräsin ajoissa ja ehdin käydä suihkussa ja pukeakin ennen nuohoojan saapumista. Onneksi mieskin oli kotona, niin hän sai avata pellit. Minä en (eikä nuohoojat) saa niitä ikinä auki.

Ehdin töihin mukavasti ja sain hommatkin hoidettua oikein näppärästi, mm. luetteloitua ne satamiljoonaa kässänkirjaa loppuun vihdoin viimein.Jouduin myös yllättäen poseeraamaan työpaikan virallisia (mainos- yms.) kuvia varten, koska asiakkaita ei ollut.

Menin ratikalla eiskoisen lukioon vanhempainilttaan, jossa mies jo odotteli ja tapasimme heti aulaan astuttuamme erään vanhan partiokaverini, joka on tuossa lukiossa opona. Oli hauskaa, kun hänkin heti tunnisti minut vaikka siitä on varmaan kaksikymmentä vuotta, kun olemme viimeksi tavanneet. Joka tapauksessa itse asiatkin olivat ihan mielenkiintoisia, esikoisen ryhmänohjaaja on oikein kiva ja lopuksi vaihdoimme vielä muutaman sanan tuttuni kanssa.

Tulimme kotiin, söin, luin Harry Potteria pienimmälle ja nyt kohta kellistyn petiin. Itse asiassa kirjoitin tämän koko jutun vain siksi, että voin jakaa hupaisan videon teidän kanssanne. Ihana Sir Ian (=Gandalf) :)

 

Niin ja koska olen inhottava ihminen, olen aikalailla samaa mieltä Ulla Appelsinin kanssa. Tosin ihan oikeasti ajattelen vain, että se joka voisi kertoa ratkaisunsa taustoista, on nyt kuollut. Ihan turhaa spekulointia on kaikki muu.

Niin.. ja huomenna on tentti.. Jep.

Ihan vaan tiedoksi

Mahdollisesti huomenna saatan jopa ehtiä kirjoittamaankin tänne jotain älykästä. Nyt nimittäin jatkan luentomuistiinpanojen lukemisella. Viimeinen tentti on huomenna ja sitten se on ohi (ainakin tältä talvelta).

Joskus päivän (tai eilisenkin) uutisten lukeminen kirvoittaa sellaisen ilonpurskahduksen, että sillä saa kummasti tilaa aamumetroruuhkassakin. Sellainen oli tämä uutinen tänään. En mitenkään pystynyt pitämään artikkelin herättämää iloa sisälläni.

Mutta nyt kutsuvat luentomuistiinpanot, joten näkymiin huomiseen!

Raunioruntti

Ihan teidän kiusaksenne laitan otsakkeeksi erään pikkulinnun nimen savolaisittain äännettynä. Iisalmenmummini sitä kutsui noin ja nyt Aho romaanissaan. Ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen pohjoissavon oma sana sievälle pikkulinnulle, joka paremmin tunnetaan nimellä kivitasku.

Tänään lueskelin jälleen Amppareita (netin paras uutissivu, jos ette tiedä) ja sieltä menin jotain kautta lukemaan Metro-lehden kolumnin. Se oli minusta jokseenkin hyvä, vaikken edelleenkään ymmärrä ihmisen viiden perustunteen olevan pelko, suru, viha, ilo ja inho. Melko negatiivista vai? Mutta eniveis piti kertoa anekdootti viime syyslomalta. Olimme Lontoon kaupungissa ja siinä maailman maineikkaimmassa tavaratalossa eli Harrodsilla. Käppäilimme jouluosastolla, sehän on siellä aina paikoillaan ja katselimme mitä löytyy. Pienin katseli lasipalloja ja tietysti tipautti yhden, joka meni tuhannen säleiksi lattialle. Menin hakemaan myyjän ollen melko varma, että pääsen maksamaan tästäkin huvista, mutta myyjä vain lakaisi tyynesti ja hymyillen(!) sälät pois lattialta pienimmän ulvoessa vieressä. Olin hämmentynyt, mutta en nolo saati että olisin hävennyt. Olen nimittäin huomannut, etten nolostu tai häpeä enää juuri mitään. Kaikkein vähiten siitä, jos lapsen kanssa sattuu jotain pöljää.

Tässä töistä ja luennolta saavuttuani pikaisesti vilkaisin uutisotsikoita ja totesin, että onpa onni, etten ole Helsingin Pelastuslaitoksella töissä. Siellä on pitänyt kiirettä. Sörkassa joku jäi metron alle (oli tajuissaan kun viety amppariin :/), joku tippunut mereen Kaivarissa ja asunto palanut Töölössä. Ihan noin kaiken muun kivan lisäksi. Juu, ei käy kateeksi oikeasti. Poikaparat.

Siitä piti vielä mainita, että pienimmällä oli tänään ensi kertaa luokkakaveri  vieraana. Minusta oikein kiva juttu. Kotiin tultuani kysyin pienimmältä, mitä olivat tehneet. Tuo vastasi 'pelasimme shakkia'. Voi elämä.. lapseni eivät todellakaan ole minun. 

Nyt taidan mennä koisimaan. Viime yön viisi tuntia kaipaavat jo seuraa. Loppuun suosikkini Bunny Movies-klipeistä. Arvatkaa vain miksi (vihaan kys. leffaa) :P