Vappu nimittäin. Nyt ollaan jo lauantai-illassa. Tänä aamuna tuntui aivan sunnuntailta, koska perjantaina koko porukka oli kotona toisin kuin minun tavanomaisina perjantainani.
Torstaina eli vappuaattona kävimme työpaikalla katsomassa erään Prinsessa Ruusus-näytelmän, jossa kaikki esiintyjät olivat jonkinasteisesti kehitysvammaisia. He olivat upeita, suoriutuivat hommasta hienosti ja lopuksi olivat niin hurjan ylpeitä saadessaan kukat. Lisäksi yleisö osallistui varsin mukavasti, koska siellä oli paljon samanlaisia ihmisiä. Minun oli vaikea olla, ei siksi etten pitäisi kehitysvammaisia ihmisiä yhtälailla oikeutettuina elämään kuin muitakin, vaan siksi, että se rakkauden määrä sai minut itkemään aivan hillittömästi. Jopa nyt sitä muistellessani alkaa taas silmänurkka kostua (tai suorastaan valua). Onneksi sain itkuni naamioitua flunssaksi, vaikka taisi kolleega silti arvata. Ei se haittaa. Nykyään itken usein rakkauden määrää tällaisissa kokoontumisissa, aiemmin en edes kiinnittänyt huomiota. Joskus tuntuu vain, että on liian herkillä.
Torstaina minua itketti myös se seinäjokinen tyttö, joka tappoi luokkakaverinsa. Tuli aivan liikaa mieleeni se ysiluokan aamu, kun keskusradiossa rehtori ilmoitti rinnakkaisluokkalaisen tytön kuolleen junaonnettomuudessa. Hän oli ollut jo täysi-ikäisen poikakaverinsa kanssa ajelulla ja olivat saaneet jonkun kuningasidean ajaa Tapanilassa kävelysillan kautta radan ylitse. kaiken huipuksi oli pitänyt tehdä U-käännös keskellä siltää, jolloin auto tippui raiteille. Olivat lähteneet siitä ajamaan asemaa kohti raiteita pitkin ja sitten.. niin. Juna tuli vastaan. Vaikka se tyttö kuuluikin yhteen kiusaajaporukkaan, en silti olisi halunnut hänen kuolevan. Siihen aikaan ei tällaisia asioita käsitelty mitenkään koulussa, ei meille kukaan mitään kriisiapuja tarjonnut. Aikuisena puhuin siitä erään Rosen-terapistin kanssa ja se auttoi kyllä.
Mutta iloisempiin asioihin eli Vappuun. Onneksi meille ei ollut kukaan tunkemassa, olin nimittäin aivan poikki. Ostin kotimatkalla kaksi foliopalloa ja kotona nautimme simaa donitsien kera. Munkit oli syöty jo aikaisemmin. Illalla katselin vielä pienimmän kanssa Madagascarin pingviinit toiseen kertaan, yritimme bongata lisää nimi-vitsejä ("Nicholas, gace them", "Helen, hunt them down", "Hugh, Jack, man the stations")
Mistähän saisi ihan elävän minionin?
Kalaonnea
Kerrankin muistimme laittaa siman ajoissa
Eilen ompelin itselleni jakun hautajaisia varten, sain sen melkein valmiiksi. Enää puuttuu alavarojen kiinnittäminen. Ommellessani kuuntelin vihdoinkin loppuun richardin lukeman uuden version Hamletista, se olikin varsin mainio. Piti raivata kämppää, mutta jotenkin emme jaksaneet. Söimme pitkästä aikaa kotitekoista pitsaa, joka olikin niin hyvää, että loppuillan istuin vatsani vieressä..
Jakku. Laitan kuvan koko ensemblestä, jahka valmistuu.
Pienin väitti iskeneensä sormiinsa vasaralla :)
Tänään sitten olenkin kirjoittanut nelisen sivua PR-analyysiä Fennovoiman mainosläpykästä. Alkuun ei meinannut irrota mitään, mutta sitten sain puppulausegeneraattorin käyntiin. Kyllä se tästä.. Maanantai-iltana olisi palautusaika. Hyvin ehtii..
Tämän päivän iloisiin uutisiin luen Englannin pikkuprinsessan syntymän. Sen vastapainoksi tosin on ilmoitettu kirjailija Ruth Rendellin sekä balettitanssija Maya Plisetskajan kuolemasta. Tasapaino säilyy.
Olin lauantaina opintojen lähipäivässä ja siellä oli ihan mukavaa jopa. Tosin sen jälkeen olin aivan raato, melkein nukahdin pystyyn päästyäni kotiin. Sunnuntai menikin sitten koomaillessa, onnistuin kuitenkin kirjoittamaan jonkin verran raporttia oppimisnäkökulmasta.
Kävin luentojen jälkeen hakemassa 10 lippua erääseen teatterinäytökseen... *krhm*
Tänään olin töissä ja sen jälkeen vilahdin kotona poimimassa pienimmän, menimme balettiin katsomaan Pähkinänsärkijää ja hiirikuningasta. On kiva, kun tuo yksi vielä haluaa lähteä. Sovimme miehen kanssa, että tulemme sitten metrolla kotiin ja soitamme, milloin tulee vastaan.. No näytöksen jälkeen juoksemme ratikkaan, jossa alan laittaa puhelimen ääniä päälle vain huomatakseni miehen juuri soittavan. Vastaan ja mies sanoo, että hän on oopperan ulkopuolella odottamassa. Sanoin, että olemme ratikassa, joka juuri lähti liikkeelle :D Ja mies sanoo, että voi halvattu.. no hyppäsimme pois parin pysäkin jälkeen, pienin sai Hesestä iltapalan ja mies karautti odottelemaan meitä. Lähinnä meitä kumpaakin huvitti :D On se kiltti :)
Nyt pääsen vihdoin vaakatasoon. Eilen 'löysin' vanhan bändin, joka on minulle uusi. Tykästyin luultavasti proge-historiani takia tähän allaolevaan.
