Kävin töissä jälleen, tosin useamman tunnin rupeaman mutta silti ehdin tulla kotiin jo hyvissä ajoin ennen työajan virallista päättymistä. Olo huonontui tunti tunnilta ja niinpä päätimme työkaverin kanssa, että on parempi minun mennä kotiin sairastamaan nyt, koska huomenna joudun pitämään ovia auki yksin parisen tuntia. Tällä hetkellä meitä on vielä vain me kaksi hommissa, ensi viikolla saamme puolikkaan apupoikamme takaisin remmiin ja sitten hiukan helpottaa.
Päivän kuvahaasteen aiheena oli nappi ja kun en muutakaan keksinyt, otin kuvan surunapista.
Laittaessani kuvaa FB-sivulleni aloin pohtia sitä, milloin surunapeista luovuttiin? Milloin surusta tuli yksityistä ja huomaamatonta? Tuokin nappi on jostain 60-luvulta, käsittääkseni. En tiedä, onko appiukko käyttänyt sitä 80-luvulla miehen äidin kuoltua. Luultavasti ei, silloin ehkä alkoi tämä 'yksityisyyden' suojelu tässäkin. En tiedä. Ehkä joku sosiologi tekee aiheesta väitöskirjan joskus tulevaisuudessa.
Kepeämpiin aiheisiin palatakseni vanhuskissamme käväisi vuositarkastuksessa tuossa parinsadan metrin päässä ja kaikki kunnossa. Eläinlääkärin mukaan on jo 'laina-ajalla' vuosissaan. Hampaat oli putsattu kevytnukutuksessa ja kynnet leikattu. Miehen kerrottua turkkiongelmista trimmattiin vielä turkkiakin, nyt kissa on aika hoikan näköinen. Kuulemma hedelmäpussillisen verran otettiin karvaa pois, mikä on kyllä ihan hyvä. Reipas kattihan tuo on, ikäisekseen sai mökilläkin vielä tuoreravintoa saalistettua :)
Sain ensimmäisen tenttikirjankin tänään. Aihe käsittelee leuttelointia ja sisällönkuvailua. Jeeee.
Loppuun hiukan vanhaa progea. Marillionia, tykkäsin tästä levystä ja pidän siitä edelleen.
Hyvä, että ehti edes tajuta viikonloppua olevankaan. Perjantai meni, piti lukea Runousopin perusteita, mutta sen sijaan sain yhden luvun valmiiksi ja sitten tein kaikenlaista muuta. Lauantai meni ensin ruokakaupoissa (tukussa ja Liiterissä) ja sen jälkeen elokuvissa työkaverin kera. Leffan varmaan arvaattekin... *köh* (Voi minua raukkaaaa. Menin sitten ihastumaan hulluun kuninkaaseen.) Tänään olen lukenut sen pahuksen Runousopin, vaikka tiukkaa teki. Onneksi onneksi olen lukenut sen opuksen aiemminkin, joten joitain kohtia vielä muistin.
Elokuvista sen verran, että seuraavaksi haluaisin nähdä ensi viikolla ensi-iltaan tulevan "Dallas buyers club"in (yllättäen?). Tosin uskoisin, että sen ehtii nähdä myöhemminkin kuin ensi viikolla. Lisäksi haluaisn ehtiä näkemään "Winters tale"'n, joka on ikisuosikkini kirjoista, Mark Helprinin kirjoittama aivan ihana maagisen realismin rakkaustarina. Luen kirjan, samoin kuin Tarun, aina muutamien vuosien välein uudelleen ja uudelleen. (Katsoin trailerin; ensin ajattelin, että eieieinoin.. ja nyt itken. Ihana. Pakko nähdä.)
Toivon myös, että Finnkinon ohjelmistoon tulisi jossain välissä 'Only lovers left alive', joka oli jo viime kesänä Cannes'issa (en osaa taivuttaa ranskankielisiä nimiä), vaikka se onkin vampyyritarina. Saattaisin mennä katsomaan "August: Osage county"nkin, joka täällä saa tyhmääkin tyhmemmän nimen "Perhe" (voi elämä). Se on aika amerikkalaisen oloinen, mutta 'Hammaspeikkoa' (=Julia Roberts) lukuunottamatta siinä on monta hienoa näyttelijää, kuten Ewan ja Meryl sekä Benedict.
Hammaspeikoista pääsebkin lopettamaan tämänkertaisen epistolan, sillä huomenaamulla tasan 8 olen pienimmän kera hammashoitolassa. Onneksi siellä on kouluavustaja lapsia vastassa, joten pääsen jatkamaan matkaani uima-altaaseen.
Marillionia loppuun, kannattaa kuunnella suht kovalla äänenvoimakkuudella.
