Suomi sata lasissa

Eräs tuttava sanoi fasessa, että hänen mielestään Finlandia-hymnin voisi nyt laittaa suunnilleen vuodeksi arkistoon takaisin ja alan olla aika samaa mieltä. Tulee jonkinlainen Suomi100-väsymys nyt, kun sitä on meillä töissäkin melkein pari vuotta väännetty. Ei siinä mitään, kivahan se on ollut kaikkea tätä seurata, mutta jotenkin silti tuntuu, että käteen on jäänyt aika vähän mitään konkreettista.

Meillä on Itsenäisyyspäivää vietetty perinteisin menoin eli piparien teossa. Pienin teki pienen talon rakenteet ja minä tein ison talon rakenteet ja niiden lisäksi tuli aika paljon muutakin.

Sombreromies

Lopputulos, piti olla vaaka mutta blogger..

Ikkunallakin oli kaksi kynttilää oikeastaan äitini sukulaismiesten muistoksi, he lähtivät alle 20-vuotiaina Saksaan kouluttautumaan jääkäreiksi. Sisällissodasta ei meillä puhuttu varsinkaan mummien kanssa, äidin suku oli valkoisten puolella ja isän puolesta en tiedä. Oletan, että siellä ehkä oli enemmän väriä tunnustavia, koska he olivat maanviljelijöitä ja käsityöläisiä Pohjois-Savosta.

Äidinäiti oli Lottana kotirintamalla ja siten myös äitini sekä hänen siskonsa olivat pikkuLottia ja auttoivat esimerkiksi tekemällä lakanoista sidetarpeita, sen muistan äidin joskus kertoneen. Mummini Lotta-merkkejä en saanut koskaan katsoa, ne piti aina laittaa heti piiloon kun pikkutyttönä yritin niistä kysellä. Se oli suuri harmi.

Tähän loppuun haluan laittaa linkin videoon, jonka jaoin FB:ssä. Siinä tuttavani Samu kertoo historiasta, hän on Helsingin historiaan keskittynyt tutkija ja teki mm. työpaikan historiikin. Mielestäni aika asiaa.

Esikoinenkin lähti jo takaisin kasarmille ja katsoin keskimmäisen kanssa pitkästä aikaa Linnan juhlia. Sirius nukkui sohvalla meidän välissä ja sanoin sille, että se oli hienosti pukeutunut mustaan silkkiseen asuun, jossa oli valkeat koristeet. Aina hienona.