Perjantaina vietimme työpaikalla erään kauanpalvelleen henkilön eläkejuhlia ja oli varsin rattoisaa. Taas kertaalleen voi sanoa, että humanisteilla on parhaat kemut. Päivänsankari oli leiponut aivan ihanaa porkkanakakkua ja muutakin oli tarjolla.
Eilen meillä oli jälleen jokavuotiset Elojuhlat ystäville. Nämä olivat jo luultavasti 30nnet, vähän laskutavasta riippuen. Joka tapauksessa aika monennet.
On kiva nähdä vanhoja kavereita, joista osa on ollut mukana omassa elämässäni jo peruskoulu- ja lukioajoilta saakka. Kaikki olemme vanhenneet, ensimmäiset vauvat kasvattavat jo omiaan ja meillä alkaa olla vanhusten vaivoja, kuten verenpainetta ja muuta mukavaa.
Söimme hyvin, grillasimme kanaa, nautaa ja possua sekä vegepihvejä, myös vihanneksia, ja jälkkäriksi olin leiponut marjapiirakkaa, jossa oli valkoherukkaa ja karviaisia.
Grilli- ja ruokakuvat otti eräs ystävä.
Toki edelleen olemme hiukan hassuja ja eräskin pariskunta on hankkinut kolme lemmikkikanaa, joista riittää tarinaa. Kuulemma niillä on ihan omat valjaat kävelyretkiä varten. (Meillähän ei ole edes kissalla valjaita.. )
Katselin torstai-iltana Netflixistä juuri ilmestyneen Torstain murhakerho-elokuvan, joka oli erittäin hauska. Todella hyvät näyttelijät kantoivat koko leffan upeasti.
Nyt katselen Siriuksen kanssa Areenasta uutta tanskalaista sarjaa Sukupolvien salaisuus.
Syksy on jo, vaikka vasta päästiin elokuusta. Hiukan kauhulla odotan, miten jaksan, jos tämä jatkuu tällaisena sateisena aina jouluun asti.
Viikko sitten meillä vietettiin nuorimmaisen rippijuhlia. Olikin tosi kivaa ja vieraatkin viihtyivät pitkään, oli mukava jutella kaikkien kanssa. Harmiksi keskimmäisen piti reippailla kadettiopinnoissa eikä hän päässyt juhliin. Sen sijaan tuli sunnuntaina kotiin ja lääkitsi aukinaisia kantapäitä ja puhkoi rakkoja, olivat kävelleet Munkasta Suomenlinnaan ja Suomenlinnasta Santikseen. Kiitettävä päivämarssi.
Töissäkin huomaa, että ihmiset ovat kaivanneet sosiaalisia kontakteja. Useamman asiakkaan kanssa kuulumisten vaihtoon menee yllättävän hyvin aikaa. Omakin harrastus eli pilates alkoi lähiopetuksena ja olihan se kiva nähdä uusia ja vanhoja kurssikavereita. Ensi viikolla aloitan Yin-joogan, toivottavasti sekin on kiva.
Hammaslääkäri ehdotti osteopaattia ja löysinkin aivan hurjan mukavan nuoren naisen, joka on innostunut purulihasten hoidosta ja on ollut todella hyvä juttu. Toivottavasti saadaan mun hammaskalusto näillä kohta kuntoon.
Tänne Kattilaan ei kuulu tämän kummempia, joten lisään pari kuvaa. Hyvää syksyn jatkoa!
Lauantaina meillä juhlittiin herra ylioppilasta ja olipa oikeasti tosi mukavat juhlat. Monikin sanoi, että oli kiva kun päätimme pitää juhlat nyt eikä vasta elokuussa ja samaa mieltä olen/olemme.
Meillä oli lähinnä ystäväperheitä vieraana, vain siskoni poikansa kera ja serkkuni miehensä kanssa edustivat sukua. Tosin veljeni Kimmo kävi jo torstaina, mökkiviikonloppua ei voinut uhrata juhlille enkä siitä kaunaa kanna.
Ylioppilaan kummitkin olivat edustettuina 50%, yksi puolisko oli töissä ja toinen pkummipari on eronnut, joten heiltä tuli vain 'läheisempi' ystävä edustamaan. Yhteensä vieraita oli noin kolmisenkymmentä kaikki lapsivieraatkin mukaanluettuna.
Siriuskin oli viihtynyt pihalla vieraiden jaloissa, vieraat levittäytyivät ympäri lukaalia ja juhlateltassammekin olivat loppuneet istuimet kesken.
Sunnuntai kului toipuessa eli pesin kolme koneellista pyykkiä, luin yhden kirjan loppuun, hoidin puutarhakasveja ja vaihdoimme lakanat. Ehkä tein vielä jotain muutakin, mutta laiskahan se töitään luettelee.
Töissä alkaa olla loppu käsillä, huomenna minulla on viimeinen työpäivä ennen lomaa. Kaikenlaista on mahtunutkin taas näihin päiviin. Eilen tuli kalusteita kolmella autolla yhtäaikaa ja silti meiltä puuttuu esim. työtuolit. Se ei sinällään haittaa, koska akustinen paperikuitumatto pestään ennen uusien kalusteiden asentamista ja nyt meidän uudet nostettavat työpöydät muun muassa ovat edelleen kirjaston aulassa.
Tänään kävin Onnistumiskeskustelun tiimpsissä esimieheni kanssa ja se meni oikein mukavasti. Alustavasti sovimme siitä, että voisin jatkossa tehdä etätöitä perjantaisin kotoakäsin, se olisi aika kivaa kyllä.
Alla pari kuvaa viikonlopulta. Herra ylioppilas teki itse pullat ja ruisleivät, joista tehtiin nuo lohi- ja mozzarellaleivät. Karjalanpiirakat teki leipomo, samoin kuin pasteijat, muut ovat allekirjoittaneen tekosia.
Tarjoiluja. Lohi- ja mozzarellaleipiä, karjalanpiirakoita, pasteijoita, salaattia, korvapuusteja, heikkakakkua, herrasväen pikkuleipiä ja raparperi-mansikkakakkua.
Sunnuntain aamukahvit
Pioneja tuli riemastuttava määrä, nyt niitä on seitsemän.
Kotieläin-terapiayksikkö
Ainiin, mies sai uuden työpaikan. Kävi laittamassa nimen sopimukseenkin jo viikkos itten, uudet hommat alkavat elokuussa.
Tänään vietimme töissä erään työkaverin 60-vuotisjuhlaa. Hän totesi olevansa aika samanikäinen Madonnan kanssa, mutta toimivansa hiukan erilaisilla foorumeilla. Saimme kuohuviiniä, ihania italialaisia juustoja sekä mielettömän hyvää mustaherukkakakkua, jota söin vain kolme palaa. Kahvia näissä humanistin juhlissa ei tarjottu.
Saimme myös uuden automme kotiin tänään, mies kävi sen hakemassa Espoon perukoilta. Kuulemma ilmastointilaitteen nollaus pitää vielä tehdä maanantaina Herttoniemessä Volvon omassa huollossa.
Teimme koeajon ruokakauppaan, sillä muonaa on saanut kantaa niska vääränä. Onneksi yksi lapsi on Kiljavalla, joten nämä tämänpäiväiset ostokset saattavat kestää jopa huomiseen saakka. Auto on ihana. IIH.
Tai ehkä Kesäinen iltapäivä runouden parissa voisi kuvata tämänpäiväisiä juhlia.
Kuten edellä kerroin, oli työtuttavan 60-vuotispäivät. Koska kyseinen herrahenkilö on yksi maan tunnetuimmista lausujista, olivat juhlatkin runopainotteiset. Ihan hakemattakin muistui mieleeni miehen runoilijatädin häät keskimmäisen ollessa kolmeviikkoinen.
Onneksi siellä oli ihan oikeitakin ihmisiä, jotka tunnen jo useamman vuoden ajalta enkä ollut kuin orpo piru vieraassa helvetissä. Työparin lisäksi paikalle olivat tulleet mm. entinen esinaiseni, josta kovasti pidän sekä pari muuta mukavaa ihmistä. Lisäksi päivänsankarin vaimoke oli tuttuja töistä hänkin, myöskin lausujaihmisiä.
Päivänsankari on kotoisin Raumalta, joten kuulimme myös raum kiält ja loppuvaiheessa vaihdoin muutaman sanan parin sellaisen ihmisen kanssa, jotka tunsivat serkkujani sekä muistivat tätini. Tulipa kauhea Rauman-kaipuu, pitäisi ehkä mennä kesällä käymään.
No, eniveis... mansikkakakun jälkeen livistimme samoin kuin suurin osa vieraista. Ihan mukavaa oli, mutta siltikin olisin mieluummin nauttinut aurinkoisesta päivästä ihan kotipihalla. Onneksi huomenna on sunnuntai.
Loppuun uusi biisi Florencelta. yritin katsoa Euroviisuja, en jaksa/pysty/kykene. Siirryn siis Agentti Carterin seuraan.
Nimittäin ilmastointi on entistä kovemmalla sekä voiman että äänen puolesta ja mulla tuo röörinpuoleinen korva kutiaa niin, että välillä olen raapinut sen verille sisältä yrittäessäni saada kutinaa loppumaan. Keksin kyllä oivallisen rasvan; käyttämäni silmänympärysvoide on soopivan ohutta mutta kosteuttavaa korvaan ja sitäpä sitten iltaisin pumpulipuikolla lotraan. Kaveria hiukan huvitti tämä, kun tunnustin.
Muuten aika on taas vilahtanut. Iltaisin olen aikonut kirjoitella jotain kuulumisia, mutta sitten olen juuttunut sohvaan tai Islantiin ja unohtanut koko jutun.
Viikonloppu meni juhlan merkeissä eli lauantaina perheen kera juhlistimme taas uuden numeron vaihtumista meikäläisen mittarissa käymällä Kakkugallerian kakkubuffetissa vetämässä navat täyteen hiilareita. Ikävä kyllä keskimmäinen meni toisiin kakkupöytiin eli yksi opetuslapsista juhlikin konfirmaatiotaan viikkoa myöhemmin kuin muut ja siten menetti tämän perhekekskeisen pakkokakun.
Myöhemmin lauantaina läksin Kaapelitehtaalle Hima&Sali-ravintolaan vanhan opinahjoni 55-vuotisjuhliin ja olikin oikein kiva ilta. Luultavasti siitä syystä, että kaikki sellaiset 'nihkeät' tyypit luokaltamme eivät olleet paikalla ja paikalla oli vain meitä 'normaaleja' ihmisiä :P Tapasin pitkästä aikaa myös muutamia partioaikaisia ystäviä, jotka olivat muutamaa luokkaa ylempänä aikoinaan. Olihan siellä myöskin pääkaupungin johtaja Vapaavuori itse ja hänestä nuo tuttavani sanoivat, etteivät kovin lämmöllä muista, sillä kyseinen henkilöhän oli/on kuuluisa koulukiusaaja. Sai aikoinaan tuomionkin pahoinpideltyään koulukaveria. Mutta kyynärpäätaktiikalla pääsee pitkälle.
Ilta kului rattoisasti ja juttelimme vanhojen opettajiemmekin kanssa. Heistä mukavimmat olivat entinen historianope ja äikänope-luokanvalvojamme, joka sanoi että olisi minut tunnistanut näin yli 30 vuoden jälkeenkin. vastasin, että olen ikuinen babyface :) Hissanopen kanssa jutellessa selvisi, että asumme melkein naapureina ja hänen kasvimaansa on meiltä noin 500 metrin päässä :P
Kouluaikainen hyvä ystäväni, jonka kanssa olemme viime aikoina nähneet kovin harvoin, kertoi isänsä kuolleen viikko sitten maanantaina. Hänen äitinsä kuoli vajaat 10 vuotta sitten ja isä oli siitä asti ollut aika toistaitoinen ja yksinäinen, eikä oikein koskaan selvinnyt siitä iskusta. Nyt hän oli ollut sydämen pallolaajennuksessa ja seuraavana päivänä menehtynyt komplikaatioihin. Hän oli kuollessaan 70-vuotias ja aloin jälleen pohtia, kuinka nuoria he olivat olleet silloin, kun lapsena pidin heitä ikäloppuina.
Tänään laitoin Hesylle kyselyn kissanpoikasesta, jos olisi tarjolla. Se ihminen, joka pentuasioita hoitaa, ei ole vielä vastannut ja päivitän s-postia muutaman minuutin välein. Ääh.
Viikon muusikko-suru-uutiseen liittyen korvamato 80-luvun loppuolelta.
P.S. Puhelinta ei ole palautettu emmekä sitä odottaneet.
On aika vilpoisaa ollut tänään. Keskimmäinen meni Lintsille kuten muutkin ysit, mutta olivat perillä pyytäneet opelta luvan lähteä leffaan sään takia. Oikein kiva ope, tosin kaverin oli pitänyt soittaa äidilleen (tämä kertoi illalla alakoulun juhlissa mulle) ja anoa lupa. Meitä nauratti :)
Meillä alkaa olla homma kasassa. Kahvikupit on pesty, kuoharilasit on tiskikoneessa ja hopeat kiillotettu. Minäkin alan tosin olla aika kasassa, mutta ehkä vielä elämä voittaa toistaiseksi ja tämäkin hoituu. Sain pienimmän luokkakaverin äidiltä lainaan astetta isomman kahvitermarin, niin ehtii ehkä itsekin hetken jutella ihmisten kanssa.
Esikoinen on saanut ainakin Jyväskylästä opiskelupaikan, mutta odottelemme vielä Helsingin yliopiston tulosta.
Tosiaan koulun juhlissa oli taas aika hauskaa. Tapasin muutaman äitikaverin (tutustuimme aikanaan hiekkalaatikon reunalla) ja vaihdettiin kuulumiset. Musaope lauloi Nightwish'iä oikein upeasti ja ihana rehtori (Juha Saaresaho Sir Elwoodeista) kertoi puheessaan saavansa jatkaa ja luki ekaluokkalaiselta Ninniltä saamansa kortin, jossa kovasti kehuttiin reksiä. Lopuksi oli stipendien jako ja eräs ekaluokkalainen tyttö pelkäsi olla lavalla niin, että otti kiinni kaksi käsin reksin reidestä <3 Tuo koulu on ollut todella ihana, kyläkoulumainen tunnelmaltaan aina.
Nyt kellahdan petiin. Huomenna on ohjelmassa ainakin imurointia ja lattioiden pesu sekä kakkujen täyttö. Ah ja kynsien lakkaus..
ETA
Piti vielä lisätä, että koko eilispäivän pystyin vihdoin julkisesti pöyristelemään Helsingin uutta graafista ilmettä. "One Hel of an Impact" todellakin..
Viimeinenkin ikkuna on nyt pesty ja Helatorstaina kävimme tukkuilemassa, joten suurin osa juhlaostoksista on tehty. Olen leiponut kaksi hiekkakakkua ja kaksi tiikerikakkua sekä 70 herrasväen pikkuleipää.
Huomenna lainaan töistä Teeman voileipälautasia ja esikoinen tulee noutamaan meidät. Illalla menemme pienimmän luokan jokakeväiselle kesänaloitukseen eli grillaamaan Uutelaan. Laitoin juuri viikonloppuna rikkinäiset sukkikset roskikseen eli pitänee kaivaa pitkät kalsarit farkkujen alle.
Töissä olen vielä huomisen ja sitten alkaa siivousloma :P Eiköhän kaikki hoidu suht hyvin, vaikka jännittääkin lauantai kovasti. Uaah. Rentoutuakseni olen katsellut Supernatural-sarjaa ja päässyt jo neljännen kauden puoliväliin. Jep.
Posti tyri taas eli tiedättehän, kun okt-alueille tulee se, että kaikkien postilaatikoiden tulee olla yhdessä paikassa? No.. meidän tiellä on tänään laitettu kaksi merkkiä, joihin laatikot tulee siirtää. Ainut vain, että kohdat ovat juuri pahimmat lumien kasauspaikat ja lisäksi vanha naapurimme sanoi, että hän oli jo sopinut ettei tarvitse laatikkoa siirrellä. Toinen naapurimme sanoi, että "eiköhän unohdeta koko siirto" :D
Vielä toinenkin posti-juttu eli ainakin yksi Balilta lähettämämme kortti on tullut perille! Jee!
Täällä ollaan, taas. Olen ollut nyt eilen ja tänään itsekseni töissä, koska työpari on lomalla. Ihan hyvin on mennyt pienistä ongelmista huolimatta.
Työpaikkaan liittyen ihmettelin eilen, kun kirjastoon tuli joku porukka tutkailemaan tuuletuskanavaa ja kerroin sitten lounaalla asiasta eräille toisille ihmisille. Tässä vaiheessa kuulin, että alakertaan (kirjasto on siis talon kakkoskerroksessa) on tulossa keramiikanpolttouunit ja kiertue oli liittynyt uunien ilmanvaihtosysteemeihin ja esitin vienon toiveen siitä, että uunit olisivat päällä öisin. Entisenä posliininmaalauksen harrastajana kun tiedän, että keramiikkaakin poltettaessa tulee kaikenlaisia mukavia yhdisteitä.
Lisäksi kuulin viime viikolla, että erästä talon kattoa purkavat työmiehet olivat sanoneet purkutyön alkuvaiheessa, etteivät ole missään tavanneet yhtä homeista työmaata. Näin kaupunki säästää.
Muuten olen tutkaillut esimerkiksi keväisiä/kesäisiä salaatti-ideoita sun muuta juhlasyötävää. Lisäksi kokeilin sunnuntaina juhlamekkoa ja sepä menikin kiinni yllättävän helposti eikä näyttänyt yhtään hullummalta.
Nyt menenkin tekemään muutaman vatsalihasliikkeet ja sitten nukkumaan :P
Voi laittaa kuvia nettiin, eikös se ole koko jutun pääidea? Kerrankin näyttää suht ihmismäiselle :D
Olimme varautuneet useampaan vieraaseen, mutta Kusti ei polkenut oikein nappiin ja niinpä kutsut myöhästyivät, miehen tädit olivat saaneet kutsut vasta perjantaina vaikka lähetin ne 28.8. Hiukan nyppi, mutta toisaalta (eläköitynyt) veljeni sai mansikkakakkua mukaansa ja hän loisti kuin Naantalin aurinko ja vaimoaan nauratti. Onneksi myös keskimmäisen molemmat papit ja 5 isosta kävivät auttamassa osaltaan. Oli oikein kivaa :)
Pelkäsin saavani aivan hirveän itkukohtauksen jossain vaiheessa tänään, mutta loppujen lopuksi itkin vain vähän kirkossa. Haikea olo on kyllä. Äiti olisi niin nauttinut tästä päivästä, mutta kaipa hän oli hengessä mukana.
Tänään käväisin töissä. Nimittäin juhlimassa jälleen työpaikan 100-vuotista taivalta. Oli ihan kivaa, oli puheita (mm. Tarja Halonen) ja tanssillisia esityksiä sekä kuorolausuntaa, mikä oli varsin hupaisaa :) Lopuksi Helsingin Balalaikkaorkesteri (tiettävästi maailamn vanhin balalaikkayhtye tällä hetkellä) soitti pari kappaletta, joista yksi oli Finlandia-hymni. Täytyy sanoa, ettei ihan ollut mun juttu (eikä kaverinkaan).
Paikkasimme järkytystämme herkullisella leivoksella (suklaa-mustaherukka) ja kahvilla ja sitten suunnistin kotio.
Yritin tapella wordin kanssa.. eli halusin yhdistää taulukoita normitekstiin ja word päätti yhtäkkiä tehtyään ihan nätisti siihen asti, että viimeiset taulukot ei nyt kyllä mene tällälailla vaan heittämällä. Loppujen lopuksi pienen turhautumiskyynelehtimisen jälkeen sain miehen avustuksella homman menemään kuten halusinkin.
Tänään kuvahaasteen aiheena oli 'Miltä nyt tuntuu?'. Hyvältä tuntuu, juhlavalta. Tänään oli aika rattoisa työpäivä. Normiaamun (tosin hiukan myöhäisemmän) jälkeen vaihdoimme juhlatamineet yllemme ja hurautimme ratikalla Kaupungintalolle juhlimaan satavuotiasta virastoamme. Meidän kanssamme juhlivat myös kuapungin isä Pajunen ja koko maan isä Niinistö (sekä naapurinrouva).
Oli kyllä hauskat juhlat, se täytyy sanoa. Oli klassista musiikkia ja rentoja puheita, vähemmän rentoja puheita, hyvät juontajat, a capella-versio 'Sata salamaa'-viisusta, stadin slangilla esitetty puhe (jonka ymmärsin kokonaan kiitos veljeni ahkeran Stadin slangin käytön) ja yhteislaulua sekä torvisoittoa. Lopuksi buffet viineineen ja sitten näyttelyn avajaiset alakerrassa. Tämä kaikki sujuvasti suomen ja ruotsin vaihdellessa saumattomasti.
Hauskinta oli tietysti nähdä kaikkia entisiä ja nykyisiä työkavereita hieman hienommissa puitteissa. Hauskaa oli myös huomata, että Herra Presidentti ihan oikeasti ilahtui muistelmateoksista. Minusta hän onkin humaani ihminen, toisin kuin moni muu poliitikko.
Ihana työkaveri otti kuvan minusta Käärmenäyttelyssä :)
Tultuani kotiin leivoin pienimmän luokan Sadonkorjuujuhliin yhden kuivakakun, jossa on omenahilloa. Se pitäisi vielä kääräistä muoviin ja laittaa lappu, mitä se sisältää. Sanoin pienimmälle, että laitan lappuun myös siitä, että kakku ei tule enää takaisin kotiin. Jos sitä jää, niin ottakoon opehuoneeseen. Arvon hekin ansaitsevat.
Loppuun vielä Jukka Poikaa, joka ie kuulostanut hassumalta sekään a capella-versiona :)
Eilen vietimme mukavan parituntisen kummipojan 2v-synttäreillä. Mukava se oli siksi, että meno oli rentoa ja kaikki tunsivat toisensa, joten juttua riitti. Nuorisokin käyttäytyi hyvin ja leikki keskenään sekä erään kummin koiran kanssa.
Ensi lauantaina menemme veljentyttäreni ylioppilasjuhliin. Veljeni ex-vaimon suku on ns. bättre folk kirjaimellisesti ja se on lievästi sanottuna tuskallista. He saattavat puhua meidän ohitsemme meistä, vaikka tietävät, että me ymmärrämme kaiken hyvin. Minusta se on hyvin epäkohteliasta.
Onneksi seuraavat yo-juhlat ovat luultavasti meillä.
Sunnuntaina ikävuodet karttuivat jälleen, mikä ei minua haittaa yhtään. Minulle sisäinen ikä merkitsee enemmän ja voinen kertoa, että minun henkinen ikäni taitaa olla jossain siellä parinkymmenen korvilla.
Tiistaina tuli 20 vuotta siitä, kun aloin ihan vakituisesti Kaupungin virkanaiseksi. Hyvin olen viihtynyt, leipä on kapea mutta riittoisa. Kuulemma saan jonkin palkkionkin tästä uhrautumisestani, en pelkkää lämmintä kättä. Jään odottelemaan.
Kaiken tämän kunniaksi vanhat Converse-koristossuni sanoivat työsopimuksensa irti, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja ostaa paukautin Marimekko-kankaiset Converset. Ne vain olivat niin mehevät.
Mehevyydestä puheenollen tykästyin aika lailla tähän Marinan videoon ;)
