Kepeästi keskiviikkona

Taas yksi päivä lähempänä joulua ja Hobittia. Tuskin maltan odottaa!

Maanantai-ilta tein oikealle ranteelle jotain. Tarkoitus oli siis hieroa sitä, mutta se jotenkin 'sävähti' ja siitä lähtien sitä on särkenyt. Nyt kipu on sen verran jatkuva, että otan huomenna mukaan tukirannekkeen, jonka hankin jännetupentulehduksen aikoihin monta vuotta sitten. Jos tämä jatkuu vielä ensi viikolla, menen työpaikkalääkäriin. Naapuritaloon. Liian pitkä matka :P

Nyt illalla tein Rocky Road-suklaata, yhtäkkiä päivällä ajattelin ilahduttaa kotiväkeä sillä. Ihan hyväähän se on, mutta järjettömän makeaa. Meinasi iskeä paha olo, kun sokerit nousi niin nopsaan. Oli pakko syödä pari juusto-metwursti-ruikkaria. Vähän helpotti.

Väkersin myös eläkkeellejäävälle työkaverille kortin, kahvitilaisuus on huomenna. Vaikein osuus on keksiä sopiva aforismi. Lopulta löysin tämän vanhan Minna Canthin sanonnan:

Hullu työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin. Mutta työ se sentään on hauskinta elämässä – ei siitä mihinkään pääse. 

Loppuun piisi, joka soi erään kuppilan tupakkaterassin kajareista ravatessani metrolle. Tiesittekö muuten, että yhtyeen nimi tulee soittajapoikien liikkaopettajan nimestä? Tämän kertoi veljeni joskus, hän näitä enemmän kuunteli :)

Turinoita

Stressasimme turhaan työkaverin kanssa tämän aamuista ruotsin kielen kuullun luulemista, sillä se umpiruotsalainen kolleega oli sairaana ja tämä toinen osaa kyllä ihan rahvastakin. Meillä oli kuitenkin oikein rattoisa tuokio keskustan kulttuurimaisemissa ja pois lähtiessämme sain vielä kadulla opastaa muutamaa turistia kohti erästä kallioon louhittua kirkkoa (jonka katolla lapsena leikin).

Se asia, minkä eilen unohdin, oli eräs persoonallisuustesti. Ystävä kertoi saaneensa lyhenteen INFJ ja minä muistin saaneeni saman. Se on kuulemma harvinaisin noista 16 eri versiosta (kirvesmurhaajaa), mutta ilmeisesti kirjalijat ja bloggaajat ovat tämän kirjainyhdistelmän kärjessä. Joka tapauksessa tein testin pariinkin eri kertaan eri sivuilla ja sain kaikista saman, joten kai se on vain uskottava sitten.

Illalla kotona tein pienimmän pyynnöstä riisimurosuklaata. Hän on parin viikon ajan kaivannut sitä, ihan hyviähän niistä tuli. Muuten en olekaan tehnyt oikeastaan mitään, neulonut ja katsonut erään elokuvan fanitapahtuman streamauksen juutuupista näin jälkikäteen. Tulisipa joulukuun 11s päivä pian, pian!

Nyt taidan mennä neulomaan ja katsomaan töllöstä 'Olipa kerran'-sarjaa. Siis tämä:

Hyvää vappua

Tai vapun aattoiltaa vielä toistaiseksi. Meillä on kaikki kotona ja illan ratoksi ajattelin katsoa Rambon kunhan saan pienimmän sammumaan. Rattoisa ilta tiedossa :)

Samalla voin varoittaa kamalasta uutuudesta eli Fazerin uusi appelsiinisuklaa. Hyi helkatti, että oli kamalaa. YYYH. En varmasti ikinä koske siihen töhkään hanskat kädessä talikollakaan. Hyi. Yök. En. Syö.

Lisäksi feissari (naamakirja) pääsi taas yllättämään. Entinen työkaveri linkitti kaverinsa haastattelun tms, johon kommentoin. Kommentoi sitten joku muukin, toinen ex-työkaveri ja heidän yhteinen ystävänsä, jolla yllättäen onkin kaverina minun vanhin veljeni. Nyt yritän pohtia pääni puhki onko tämä kommentoija serkkuni poika vai muuten saman (serkkuni) sukunimen omaava.

Yöunet ovat olleet tällä viikolla muutenkin huonot. Syynä niinkin typerä asia kuin Cats-musikaali. Niin. Se on suosikkimusikaalini, voisin katsoa sen vaikka kuinka monesti (=kissoja siis). Nyt on niin, että Richard Armitage (mm. Thorin Hobitista) on tanssinut Cats-musikaalissa Macavity-kissan roolin vuonna 1994. Sunnuntai-iltana katselin harjoitusvideota ehkä neljä kertaa, jonka seurauksena Richard on hypähdellyt kissamaisesti pari yötä meikäläisen unissa. Hän on se pisin tanssija sinissä trikoissa, jos ketä kiinnostaa. Voi Macavity, kurja rontti!

Vastapainoksi saatte hiukan uudempaa punk rockia. Tykästyin tähän.