Perjantaita

Aamulla istahdin metrossa vastapäätä suunnilleen ikäistäni naishenkilöä, jolla oli kudin kädessä. Siinä körötellessämme hän ensinnäkin hihkaisi eräälle kanssamatkustajalle kuulokkeiden käytöstä ja kertoi sitten minulle, että jos joku ei tajua laittaa kuulokkeita, niin hän alkaa luukuttaa suomalaista suosikkikappalettaan luuristaan niin lujaa, että varmasti menee perille. 

Juttelimme sitten neulomisesta ynnä muista käsitöistä ja paljastui, että olemme molemmat kaupungin palveluksessa. Sörnäisissä erosimme, hän jatkoi Käpylään päin ja siinä hän muisti vielä varoittaa lankakaupasta, jonka ohitse kuljen töihin. 

Varsin hauska aamuhetki :)

Viikonloppu kuluneekin ompelukoneen ääressä, pikkujuhlamekko pitäisi vääntää. Juhlien teemana on kuohuva 1920-luku. Kääk.

Viikonlopun ratoksi yksi suosikkibiiseistäni ja suosikkivideoistani. Sam Rockwell on ihq <3

Irlannista palattua

Tervehdys vain. Kiva, jos vielä joku tätä blogia lukee, sillä aika huonolle on jäänyt kaikenlainen kirjoittelu. Sen lisäksi huomasin, etten pääse kirjautumaan niin, että voisin kommentoida muille. Päivittämään näköjään pääsen, vaikka sekin mutkan kautta. 

Olin toukokuun viimeiden viikon Irlannissa työkavereideni Sarin ja Mikon kanssa Erasmus+-hankkeen maksamina tutkailemassa, miten Limerickissä on hoidettu aikuisten medialukutaidon opetusta. Oli erittäin kiva reissu, matkatoverit olivat aivan parhaat ja paikalliset ihmiset myös aivan ihania. Limerickin jälkeen vietimme vielä pe-su Dublinissa, joka tuntui Limerickin jälkeen eräänlaiselta Irlanti-teemapuistolta. 

Limerickin aikuisoppilaitos oli jakaantunut monelle kampukselle, mutta eniten aikaa vietimme Kilmallock Roadin kampuksella. Pari ensimmäistä päivää saimme niin paljon informaatiota, että en jaksanut edes lukea illalla hotellissa mitään. Keskiviikkona teimme ekskursion toiselle kampukselle, jossa on mm. elokuvalinja ja tapasimme suomalaisen kässnopen, joka on työskennellyt tuolla parikymmentä vuotta. Oli erittäin antoisa keskustelu ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Torstaina näytimme naamamme Unesco Learning Cities-tapahtumassa ja sieltä jatkoimme Kilmallock Roadin monikulttuurisuuspäivään. Tällä videolla voitte ehkä bongata allekirjoittaneenkin mm. rummutussessiossa. Jossain välissä viikkoa näimme myös erittäin hienoja videoita, jotka opiskelijat olivat tehneet stop motion-tekniikalla vanhoista kansantarinoista ja tutuistuimme pariinkin eri taidenäyttelyyn sekä ehdimme käydä yksityisellä opastetulla kierroksella kaupunginmuseossa. Sen sijaan King Johnin linnaan meidän piti hieman pujahtaa ohjelman ohi, että ehdimme nähdä sen. Tietysti kaikki kaupat yms. menevät kiinni klo 17, kuten sivistysmaissa ainakin, mutta tästä toki aiheutui lieviä ongelmia mm. ostostelun suhteen. 

 

Perjantaina eräs ihana opettaja nimeltään Móira ajelutti meitä ympäri countya, sillä irlantilaisten mukaan auton viikonloppuvokra saattaa olla jopa 15 000 €. Meillä oli upea päivä, aloitimme aamun patikoinnilla Burrenin kansallispuistossa ja sieltä jatkoimme pitkin rannikkoa. Näimme Galwayn sekä Aran-saaret, ostimme paikallista juustoa Aillween luolien läheltä,  kastelimme varpaat Fanore beachillä, jatkoimme Moherin kallioita kohti ja  seurueen ainoa mies kävi jättämässä talviturkkinsa Atlanttiin Liscannorin kiviselle rannalle. Aivan uskomattoman hieno päivä myös sään puolesta, illalla puolikuolleina saavuimme Dubliniin (teen siitä varmaan oman postauksen). 

Hieno reissu, ihania ihmisiä ja hauskoja hetkiä. Kyllä kannatti :)

Laitan lisää joitain kuvia myöhemmin, nyt saatte vain huonon videon. 

 

Hyytelö

Otsikko kuvaa meikämandariinia juuri nyt. Aloitin pyöräilykauden ja sen lisäksi, että oli helkkarin kylmä aamu enkä ottanut hanskoja, niin meinasin suoraan sanottuna kuolla jo pitkälti ennen puoltaväliä. Sisulla mentiin.

Tämä on eiliseltä, esikoisen kimppakämpän vierestä.

Takaisinpäin oli ehkä aavistuksen helpompi tulla, mutta nyt on polvet kipeät. Kyllä se tästä taas, ehkä. Kuvissa näyttää kovin tyyneltä, mutta kyllä siellä tuuli.

Vanhankaupunginlahden koski oli kaunis.

Kalasataman korkeat rumilukset eivät ihan näy puiden takaa. 

Entinen työkaveri tuli käymään Tampesterista asti ja kävimme yhdessä syömässä lähikahvilan jättilounassalaatin.

Nyt siirryn neuleosastolle. Nähdään.

Lyhytkätinen

Työmatkan varrella kävin hakemassa eväitä Alepasta. Halusin parsakaalia, mutta kaikki pakasteet olivat ihan kaapin takaseinässä eikä käsivarret yltäneet sinne asti. Huomasin, että takanani jugurttihyllyn oven välissä oli nuorempi mies ja kysyin häneltä, jos hän voisi kurottaa minulle yhden pussin.

Iloisesti hymyillen hän teki työtä käskettyä ja veti kaikki pussit siihen hyllyn etureunaan ja lopuksi antoi minulle niistä yhden. Kiitin kauniisti ja ajattelin, että olipa hän ajattelevainen.

Mukava maanantai :)

Sateenkaaripirtelö

Aamulla metrossa isä ja pieni ihminen juttelivat leikkisästi. Isä kysyy lapselta, mitä tämä haluaisi syödä ja lapsi sanoo 'leipää, juusto, makkaraa, kakkua'. Sitten isä kysyy, mitä lapsi haluaisi juoda.

"Sateenkaaripirtelöä!"

Ilahdutti koko päivän ei vain minua, vaan myös työkavereita :)

Kokoustamassa

Olin taas kokoustamassa. Tällä kertaa jouduin jopa puhumaan, koska jos ehkä muistatte maaliskuussa olimn mennyt avaamaan suuni virastojen kirjastojen välisestä yhteistyöstä ja silloin osiomme pääjohtaja sanoi, että voisin pitää tästä pinene esityksen. Nyt oli sitten sen aika.

Sain itseni psyykattua enkä jännittänyt pahasti, en esim valvonut yötä tämän asian takia. Olen siis edistynyt. Olin tehnyt muutaman powerpointin ja sanoinkin, että tein ne siksi, ettei kuulijoiden tarvitse tuijottaa minua koko ajan :P

Noin kymmenessä minuutissa sain asian hoidettua ja olikin kiva, kun ihmiset kyselivät joitain asioita ja ehdottivat uusia yhteistyöjuttuja, joita emme olleet ajatelleet itse vielä.

Oli myös hupaisaa, kun pääjohtaja sanoi, että 'Olipa mukavaa, kun halusit kertoa tästä meille.' Ööö.. itsehän hän sitä ehdotti :P No, seuraavaksi sitten työsuojelu haluaa kertoa jotain vastaavaa eli ei mennyt hukkaan tämäkään kärsimys.

Kuva eilisaamulta

Olen taas kahtena päivänä pyöräillyt töihin, nyt minulla on koossa 158 kilsaa. Tänään kotimatkalla sain pienen proteiinivahvistuksen, kun Viikin ruovikoissa kärpänen lensi suoraan kurkkuun, onneksi ehdin nielaista :/ Seuraaava yrittikin sitten henkitorveen, sen sain sylkäistyä pöpelikköön. Myös molempiin näkimiin lensi ötökkä, onneksi ei keskelle näkökenttää vaan jäivät ripsiin killumaan, joten eivät haitanneet pahemmin menoa.

Huomenna on koulun kevätjuhla, viimeinen tuossa opinahjossa meidän perheelle.

Kotimatka pitkä on..

Olipa mukava kotimatka. Mies oli vienyt pienimmän jousiammuntaan ja lähtivät kotia kohti sieltä varttia ennen kuin mä pääsin töistä. Ensin sovittiin, että odottavat mua Mellunmäessä ja käyvät kaupassa siinä odotellessaan, mut sit aikaa kuluikin sen verran, että sovittiin heidän ajavan Kontulaan, että olisi jotain ajankulua. Metro pääsi Itikseen asti ja kuski kuulutti, että sori vaan, mutta Mellunmäki jää ajamatta kaukolämpöputken rikkoutumisen vuoksi. Soitin miehelle, että tulevat hakemaan mut Itiksestä. Onneksi tulivat, päästiin kotiin Myllypuron kautta, koska Kehä I oli poikki länteenpäin ketjukolarin vuoksi. Siellähän olisin istunut bussissa ihmettelemässä. 

Kuva Tilannehuoneen uutisesta

Sen verran vielä jousiammunnasta, että jousiammuntaseurasta on nyt lähestytty pienintä ja hänet halutaan seuran junioritoimintaan mukaan. Tänään oli saanut kuulemma ihan ikioman radan, muut saivat ammuskella keskenään. Aika hauskaa :)

P. S. jostain syystä blogger säätää taas omiaan. Huokaus.

Sitä sun tätä

Metrossa oli aamulla iäkkäämpi isokokoinen herra, jonka kanssa satuin samaa loosiin istumaan. Onneksi minulla oli (enkunkielinen) kirja mukana, sillä hän yritti kovasti jutella. Koska en halunnut mitään kontaktia hänen kanssaan johtuen siitä, että hän oli vähän outo, keskityin kirjaan ja esitin ei-ymmärtäväni suomea. Olin ilkeä ja nautin siitä.

Ennen töihinmenoa kävin läheisessä kuntoiluhallissa ostamassa kymmenen kerran ryhmäliikuntakortin. Olin varautunut maksamaan siitä enemmän, mutta tämän kuun alusta se onkin tarjouksessa vain 70 euroa. Hyvä, etten ostanut sitä viime viikolla, olisiko hiukan ottanut pattiin!

Päästyäni töihin katselin hetken ikkunasta ulos ja näin retkueen pikkuisia ihmisenalkuja, jotka olivat olleet luistelemassa. Jonossa kävelivät ohjaajiensa kanssa tien yli ja jostain syystä koin heidät kovin liikuttavina, varsinkin kun autoilijatkin ihan kiltisti odottivat sitä viimeistäkin mukulaa. Ehkä vielä on toivoa ihmiskunnalla.

Soittivat Allergiasairaalasta minut tutkimuksiin ja niinpä olinkin sitten jo puoli kolmen aikoihin puhkumassa spirometriin. Huomenna menen lääkärille aamupuolella, kuulemma lääkäri haluaa minun tekevän taas yhden parinviikon pef-seurannan. Olen aika yllättynyt ja tyytyväinen, että näin nopeasti pääsin tutkimuksiin.

Lähi-esimieheni ja pari muuta kävi tänään kirjastonhoitajamme kanssa katsomassa kirjavarastoa. Kaikki muut menivät tukkoon ja heitä alkoi ahdistaa, paitsi kirjastonhoitajaamme. Ihan hyvä niin. Tuntuu, että ottavat minut todesta nyt paremmin.

Töistä tullessa osuin puolestaan nuoren naisen kanssa samaan loosiin. Ei siinä mitään muuten, mutta hän söi katkarapu(!)salaattia, sellaista K-kaupan salaattibaarista ostettua. Olen kerran ostanut salaatin sellaisesta ja vatsa meni sekaisin. En uskaltaisi edes unelmoida katkarapujen syömistä sellaisesta, menee vatsa kuralle jo ajatuksesta. JA se salaatti haisi, yök. (>.<)

Huomenna ajattelin käydä töiden jälkeen hankkimassa uuden uimapuvun. Enhän voi mennä uimaan, kun vanha ei enää sovi! Jotenkin outoa. Ehkä selviän siitä kuitenkin.

Hellemellakka

Ollut mukavan lämmin päivä tänään, josta johtuen keskustelupalstalla joku pohti kuinka ihmeessä mellakkapoliisit jaksavat kaikkien kamojensa kanssa tässä säässä painaa Arkadianmäellä. Niin.. lienee olisi työsuojeluasia?

Eilen menin fillarilla töihin ja takaisin, sujui yllättävän kivuttomasti eli jaksoin paremmin kuin viime vuonna kaikki 26 kilometriä. Jopa ne Viikin tappomäet menivät aika hyvin, toki Kivikon järkyttävän mäen puolivälistä kävelin jälleen. Se on aivan mahdoton.Minulle.

Illalla olin aivan poikki, jaksoin juuri lukea muutaman sivun Azkabanista pienimmälle, joka leikki kotiloa sängyssään hetken ajan. Katsoimme Simon's cat-videota kotiloiden nopeuskilpailuista ja siitä juontui tämä idea.

Esikoinen oli eilen ja tänään kotona tekemässä projektiaan eli maalaamassa parvekkeen aluslautoja, joista raportoi kouluun ja saa sitten numeron. Aamulla, lähetettyäni pienimmän ja keskimmäisen kouluun, menin takaisin petiin ja heräsin puoli yksitoista samoin kuin tuo. Puolenpäivän maissa sain esikoisen jatkamaan projektiaan ja itse imuroin talon. Kylläpä tuli lämmin siinä puuhassa. Iltapäivällä lähdin pienimmän kanssa käymään postikaupassa (se onneton paketti tuli takaisin rapakon takaa ja piti hakea), joka on menossa remonttiin ja niinpä piti hakea jätskit toisesta paikasta.

Pienin huomautti, että tämä oli ensimmäinen kerta kun fillaroin hänen kanssaan mihinkään ja niin olikin. Aiemmin olen juossut kävellyt hänen vierellään tarhaan, mutten fillaroinut. Se meni ihan mukavasti kyllä ja laitoin jopa kypärän päähäni.

Loppuun pätkä, josta tulee aina hyvä mieli. Muistaakseni joku kys. henkilöistä kertoi, että olivat nauraneet itsensä tärviölle tätä kuvattaessa. Jostain ymmärsin, että tämä elokuva oli tänään töllössä.

Iltaa

Voisin sanoa, että olen palellut koko päivän. Siihen malliin, etten ole varma olenko kuumessa vai en. Luultavasti en, alhainen verenpaine ja matala ruumiinlämpö tekevät olon joskus kuumeiseksi.

Metrossa jouduin seisomaan hetken, kunnes eräs paikka vapautui. Olisin päästänyt erään vanhemman rouvan siihen, mutta hän sanoi minulla olevan isomman kassin ja lisäksi kirjan, joten antoi paikan minulle. Olin hämmentynyt, mutta muistin kiittää kauniisti. Joka tapauksessa selvisin töistä kotiin ja laitoin jopa ruokaa kerrankin. Yleisön pyynnöstä kookos-currykanaa. Sen jälkeen olenkin lähinnä koomannut tässä koneen ääressä.

Huomenna pitäisi koettaa opiskella eli lukea ainakin eka osio tenttikirjasta, joka vanhan kokemukseni mukaan on kuivempi kuin beduiinin sandaalinpohja. Tai ei se ole tenttikirja, mutta se pitää silti lukaista, jotta osaan yhdistellä oikeat asiat runousopin mukaan analyyseissäni. Hesus. Mutta koska olen prinsessa, niin aion suoriutua siitä.

Ettäs tiedätte. Leia sai Han Solon..*krhm*

Noniin, alkaa mennä levottomaksi. Ehkä olisi syytä mennä nukkumaan. Loppuun piisi yhtyeeltä, josta en ole ennen kuullutkaan. Kuulemma tämä piisi on yhden suosikkitv-sarjani kolmannen kauden ilmeisesti loppujaksossa. Pitäis katsoa sekin.. jos vain olisi enemmän tunteja vuorokaudessa.