Hankalia päiviä

Ovat nämä kuun loppupäivät. Eilen oli äidin kuolinpäivä (3 v sitten tapahtui se) ja tänään Sysikki-kissan muistopäivä, siitäkin on jo 2 vuotta.

Unohdin kertoa aiemmin, että maanantaina kun olimme rantatutuneet sain keskimmäiseltä veljeltäni viestin. Siinä luki "Oletko jo hankkinut Sakarin (sedän) hautajaiskukat?". Verenpaineet nousi välittömästi jonnekin taivaisiin, koska tästähän ei oltu sovittu yhtään mitään. Vastasin sitten, että "En ole enkä millään ehdi sitä hoitamaan, on kiire viikko." Vähän ajan päästä tuli viesti "Onko 100 hyvä? Voin hoitaa", samalta veljeltä. Huuh.



Keskimmäinen aloitti tänään kirjoitukset kemialla, toivottavasti menee hyvin niin ei tarttis ensi keväänä uusia. Hän leipoi itselleen evääksi patonkia eilen illalla, hyvää siitä tuli :)

Että sellaista tänne.

Blondihetki

En vaan ymmärrä.

Eilen eräs entinen työkaverini jakoi fasessa mielipidekirjoituksensa Hesarista ja kyseli, mitä mieltä ystävänsä ovat asiasta. Asia on siis lentomatkailun rajoittaminen lisämaksuilla. En viitsinyt kommentoida mitään, vaikka mieli teki.

Se, mitä en ymmärrä, on tämä keskustelunpätkä:

Niinkuin että mistä helvetistä se pakokaasunjämä/polttoainepäästö siellä pilvessä tietää, minkä maan ilmatilassa se on? Ihan aikuisten oikeasti hei, voisko joku kertoa?

Kun keskustelu on tätä tasoa, niin ei viitsi vaivautua. Sitä paitsi se lisämaksu tulee kuitenkin, koska sehän on helppo lätkäistä siihen loppusumman päälle plus nyt media muokkaa ihmisten mieliä hyvää vauhtia.

Katselin nyt iltasella kotona Euroviisukappaleita juutuupista. Mun Top3:ssa on Unkari, Norja ja Israel. Hyviä olivat myös Albania ja Tsekki. Unkarin biisissä erityisesti lämmitti se, että tavallaan he näin kunnioittavat oman maansa proge ja heavy musiikkiyhtyeitä, joita maassa on lukuisia. Ehkä raskaampi musa on joku suomalais-ugrilainen juttu?

Hedvekki

Menee niin hermo yhden keskustelupalstan jeesustelijan kanssa, ettei ole todellista. Kyse on siis ns. Raamattu-uskovaisesta ihmisestä ja asia liittyi tähän uutiseen. Minun mielestäni asiassa ei ole minkäänlaista ongelmaa, mutta tämän ihmisen mielestä tämä kuvastaa 'kaikki mulle heti tänne nyt'-aikaamme. *ggrrrr* Ja nyt en sano siitä enää enempää.*

Töissä oli suht rauhallista, työkaveri oli edelleen poissa ja puolikas onneksi töissä. Ehdin tehdä puolitoista osiota tiedonhakutehtävää. Töiden jälkeen kävin hakemassa Hobitin liput ja joulukorttitarvikkeita. Nyt sitten vain hommiin.. uuhuu.

Ääni on karannut ja aivastuttaa, lisäksi palelen kuin pieni eläin. Kai se tästä tauti iskee minuunkin. En juuri nyt olisi ehkä kaivannut (mieluummin ensi viikolla), mutta minkäs teet.

Nyt kaivaudun vällyihin.

CU .. eiku HY.

*Sanon sittenkin. Vastasin hänelle näin:

(Kyse on) ihmisarvoisesta elämästä. Jos haluaa saada lapsia tai ei halua, ei se kuulu kenellekään muulle kuin sille ihmiselle ja hänen mahdolliselle kumppanilleen, oli mitkä värkit tahansa. Ihan sama kuin seksuaalisuuden kanssa.

Ilkeä ihminen

Minä nimittäin.
Seisoin töiden jälkeen ratikkapysäkillä matkalla joogaan, kun siihen huojuu mieshenkilö. Hyvä, ettei jäänyt Ykkösen ratikan alle, tie oli kovin kapea hänelle.
'Mihin tää menee?', kysyy minulta.
'Kauppatorille', vastasin.
Ratikka lähtee, mies huojuu lähelläni. Korkkaa limupullon ja tarjoaa minulle. Kieltäydyin päänpudistuksella, jatkan kirjan lukemista. Siirryn kauemmas miehestä ja yritän tiirata puiden lehvästön läpi kellonaikaa urheilukentältä. Mies huojuu lähemmäs ja vilkaisen sivusilmällä.
'Menisitkö kauemmas', sanon.
'Miksi?', mies kysyy.
'En jaksa sinua nyt', vastaan rehellisesti. Hän pysyttelee siinä missä on, muttei tule lähemmäs. 
Ratikassa syöksyn viimeiselle yksittäiselle vapaalle paikalle, mies menee erään nuoren naisen viereen.

Olen jo nuorena ottanut käyttöön tämän tavan. En yksinkertaisesti jaksa kuunnella känniläisten örinöitä. Menköön sellaisen luo, joka jaksaa.

Loppuun piisi yhtyeeltä, jonka löysin Laiskiksen kautta. Kiitos jälleen :)