Kesis

Näyttää siltä, että viimeksi kun postasin, teini oli vielä matkalla Lapista kotiin. Hän tuli keskiviikkoaamuna, olin jo ehtinyt lähteä töihin itse, mutta hyvin oli mennyt ilmeisesti kaikki. Ainakin ihan tyytyväiseltä vaikutti. Nyt tietysti pitää vielä kesän aikana kerätä messukäyntejä ja yksi nuorison musiikki-ilta (elokuussa), siksi istunkin tähän aikaan koneella kun piti herätellä lapsi kirkkoon.

Myös keskimmäinen on palautunut maan pinnalle. Tosin näyttää pahasti siltä, että pääsee varapaikalta kadetiksi, joten asuu ensi talven kotona ja sitten lähtee jonnekin lennostoon lentelemään. 

Juhannuksen jälkeen alkoi miehelläkin loma ja juhlistimme sitä ajelemalla Mänttään tsekkaamaan Banksy-näyttelyn, raahasimme teininkin mukaan. Olihan se ihan mukava nähdä sekin, vaikka olikin ihan kokopäiväretki. 

Olen käynyt hammaslääkärini suosituksesta purulihashieronnassa, että saamme syksyllä purennan mahdollisesti oikeaan asentoon vähän vähemmällä säätämisellä. Paikka, jossa käyn, tekee myös osteopatiaa oppilastyönä ja olenkin jo kerran käynyt siinäkin. Oli oikein ihanaa ja painotimme enemmän hoitoa jalkoihin, mistä syystä sitten olikin vähän kankeata menoa muutama päivä. Pitää jatkaa molempia alkavalla viikolla. 

Taidenäyttelyissä on tullut myös vaellettua. Kesäkuun lopussa kävin Tennispalatsin HAMissa katsomassa saksalaisen Katharine Grossin upeita valtavia kankaita ja siinä sivussa toki myös Tove Janssonin teokset tuli katsottua läpi.   

Perjantaina kävin elokuvissa ekan kerran sitten marraskuun, kyllä oli mukavaa! Ennen elokuvaa kipaisin Ateneumissa Repin-näyttelyssä ja tietysti myös perusnäyttelyn kävelin läpi. Pahimpaan ruuhka-aikaan eli vähän ennen klo 16 jouduin jonottamaan 15 minuuttia sisäänpääsyä Ateneumiin ja sisällä vielä viitisen minuuttia Repiniin, mutta ihmisiä oli suht väljästi ja teokset olivat hyvin katsottavissa. Alimmalle kuvan taululle naurahdin ääneen, se on mielestäni niin hauska :)

Sadko vedenalaisessa valtakunnassa

Mikä vapaus!

Näyttelyn jälkeen olikin aika tavata ystävät kahvilla ja sitten suunnata elokuviin Cruellaa katsomaan. Olikin erittäin hyvä elokuva, tykkäsin todella paljon ihan itse tarinasta eli miten Cruellasta tuli Cruella, vaikka se eroaakin Disneyn piirrettyjen pahiksesta. Näyttelijät olivat aivan mahtavat, samoin puvustus ja musiikki piste i:n päälle. Myös kuvaus oli todella hieno. Kaiken kaikkiaan oikein mukava elokuvakokemus, voisin katsoa uudestaankin. 

Tämän henkisen kulttuuripläjäyksen lisäksi olen harrastanut ruumiinkulttuuria eli käynyt uimassa meressä Kallvikin niemessä. Toistaiseksi sinilevää ei ole ollut ja meri on ollut ihanan lämmin. Mies on minua rantaan kuskannut iltaisin, vaikka voisin pyöräilläkin. Ongelmana on vain se, ettei rannalla ole mitään lukittavaa säilytyslokerikkoa, mihin voisi jättää tavarat kun on yksinään uimassa. Ehdin kyllä käydä kesäkuussa parikin kertaa Itiksen hallissa, ennen kuin se meni kesätauolle. Oli mukavaa sekin :)

Olemme myös juhlineet keskimmäisen 20-vuotissyntymäpäivää koko perheen voimin, esikoinenkin kävi. Kaikki perheen aikuiset on nyt piikitetty, minut jo kahdesti ja mies ensi viikolla samoin. Toisesta piikistä ei tullut minulle muita oireita kuin, että vasen kainalo oli pari päivää niin kipeä kuin olisi puukolla tuikattu. Piti nukkuakin niin, että käsivarsi oli tiiviisti kehoa vasten. Ensimmäinen rokotus oli paljon vaikuttavampi.

Ostin viikko sitten uuden puhelimenkin, vanha alkoi kuumeta tosi nopeasti ja söi akkua. Uusi puhelin on muuten oikein hyvä, mutta vielä isompi kuin vanha. Jossain olikin siitä, kuinka laitteet (erityisesti puhelimet) tehdään miesten käteen sopivaksi ja sen huomaa. Hyvä tämä silti on :)

 

Voihan nenä ja muita juttuja

 Viikonloppuna, tarkemmin sanottuna lauantaina, nuorimmainen lähti kavereineen SuperParkiin urheilemaan. Ajattelin, että siellä menee koko iltapäivä, mutta lapsi soittikin isänsä hakemaan jo parin tunnin päästä. Kotiin päästyä syykin selvisi: kaverin kyynärpää oli osunut nenään aika reippaasti ja nyt nenä oli turvoksissa. Vähän vertakin sieltä valui. 

Sunnuntai valkeni ja lapsi sanoi, että haluaisi lähteä lääkäriin näyttämään nenää. Lähdimme sitten esittelemään nenää Tikkurilan Mehiläiseen, koska Peijaksessa menisi koko päivä. Mehiläislääkäri ohjasi meidät jatkohoitoon Kirralle, johon mies meidät sitten kuskasi. 

Kirralla odotimme hetken lääkäriä ja sillä aikaa juttelin erään rouvan kanssa, tai hän jutteli ja minä kuuntelin. Teini odotti. Pian lääkäri tulikin ja pääsimme näyttämään nenää taas kertaalleen. Lopputuloksena lääkäri totesi, että nenä on hiukan oikealle vinossa, mutta pitää odotella turvotuksen laskemista ennen toimenpiteitä. Tervetuloa perjantaina.

Teinin nenä on sen verran kipeä, että koulunkäynti on sujunut vähän heikosti. Maanantaina kävi ekalla tunnilla ja eilen koko päivän, mutta sitten olikin niin heikkona, että annoin jäädä tänään kotiin. Turvotus kuonossa alkaa laskea ja nyt näyttäisi näin maallikon silmään, että operaatiota ei tarvita. Perjantaina menemme sitten minä ja lapsi viettämään aikaa Kirralle taas. Ehkä sinne saisi kantiskortin jo?

Muihin juttuihin: Keskimmäinen lähti sunnuntaina takaisin Tikikselle ja ehdin suunnilleen sanoa hei ovenraossa, kun tulimme juuri Kirralta takaisin. Ohjaajaoppilas tulee lomille kuuden viikon päästä Tapaninpäivänä(!). Pian on tämäkin vuosi mennyt, vaikka välillä onkin tuntunut pitemmältä kuin aiemmat. 

Työpaikalla on ollut konservaattori hoitamassa patsaitamme ja se on ollut sekä meistä että asiakkaista aika mielenkiintoista. Mielenkiintoista oli myös se, että viimeisimmästä patsaasta (Haaksirikkoisten kopio) löytyi luoti. Olisi kiva tietää, miten se on patsaaseen joutunut. Talohan on ollut pystyssä kohta sata vuotta, mutta ei vielä sisällissodan aikaan, mikä äkkiseltään vaikuttaisi luontevimmalta hetkeltä luodin ampumiselle jos se on talolla tapahtunut. Wikipediasta selviää kuitenkin, että nämä varsinaisen patsaan kopiot on ilmeisesti valmistuneet jo 1900 eli luoti voi olla aiemmaltakin ajalta. 

Nyt vähän alkaa jännittää huominen Uudenmaan koronatilannetiedotus. Keväällä vitsailin siitä, että onneksi koronteeni osui keväälle, kun oli valoisaa, eikä marraskuulle.. Nyt ei oikein naurata enää. Eräs tuttavani sanoi juuri fasessa, että on ollut puoli vuotta etähommissa ja alkaa pää hajota. Siihen nähden olen ollut onnekas.

Kaikenlaista

 Yksi lapsi on taas lähtenyt takaisin kasarmille jo viikko sitten ja meillä palauduttu arkeen syysloman jälkeen. Olikin varsinainen viikko, kun mulla oli töiden lisäksi joka päivälle jotain menoa ja sen lisäksi olen totutellut uuteen dieettiin hammasrautojeni myötä. 

Ohjaajaoppilaan hihamerkit

 

Länsimäen kallioilla

Viikko sitten lauantaina kävin ystävän kanssa sienenmetsästyksessä Nuuksion reunoilla ja löytyikin suppiksia melkein kaksi kiloa. Sitten olikin pakko lopettaa, koska alkoi sataa emmekä enää jaksaneet kykkiä metsässä, vaikka suppiksia olisi kyllä riittänyt. 

 

Nuuksion maisemia

 

Keskiviikkona olin KOM-teatterissa työkaverin kanssa. Alunperin piti olla jo toukokuussa tämän Valehtelijan peruukin esityksen, mutta sattuneesta syystä johtuen pääsimme nyt näkemään esityksen. Tämä oli henkilöstökerholle myyty juttu ja niinpä meidänkin neljän hengen porukasta puolet jäi kotiin olon vuoksi, toisella syysflunssan loppuköhät ja toisella varovaisuus. 

Esitys oli erittäin hauska katsaus Pirkko Saision ja Marja Packalénin elämiin, suht paljon mustaa huumoria viljeltiin. Mielenkiintoista oli. Turvavälejä pidettiin ja maskit oli kaikilla katsomon puolella naamalla, hyvin meni. 

Perjantaina olin menossa kahvitreffeille ystävän kanssa ja ehdin sitä ennen juosta Taidehallin läpi katsomassa sieltä tänään poistuneen Patricia Piccininin näyttelyn. Voin sanoa, ettei ihan osunut omaan mukavuusalueeseen taideteokset, mutta se kai on toisaalta taiteen tarkoitus. Osa teoksia aiheutti suorastaan ällötystä. 

Patricia Piccinini: Kaappaus

 

Ystävän tapaaminen ilahdutti ja juttelimmekin parisen tuntia kahvin äärellä.

Eilen illalla olin tapaamassa entisiä työkavereita entisen työpaikkani juhlissa. Ikävä kyllä juhlat olivat aika laimeat, meitä oli vain noin 20 osallistujaa ja niistäkin osa saapui klo 17 asemesta klo 19, eivätkä tarjoukset olleet ihan sitä, mitä odotin. Lähdimmekin sitten M:n kanssa muualle syömään ja meillä oli oikein hauska ilta kahdestaankin. 

Nuorimmaisella on nyt ollut korvalehden yläosassa patti, jota on käyty näyttämässä lääkäreille muutaman kerran ja sitä epäiltiin jo epätyypilliseksi borreliaoireeksikin, mitä se ei kuitenkaan ollut. Huomenna taas kesken päivän menemme Kirralle ja nyt saamme varmaan operointipäivän. Patti siis täyttyy jatkuvasti sidekudosnesteellä ja viimeksi lääkäri sanoi, että jos se edelleen täyttyy, on imusuonet poltettava. Toivottavasti saamme sellaisen ajan, ettei tarvitse olla koko ajan pois töistä ja koulusta.

Kokkasin ensi viikkoa varten porkkana-punainen linssi-sosekeitteoa sekä bataattisosekeittoa. Eiköhän niillä pärjää.. Viime viikon saldo oli kilo miinusta, hyvä niin :P

Sirius vahtipaikallaan

 

Olen ommellut takkia ja se alkaa olla valmis, vaikka luultavasti joudun vielä irrottamaan hihat kertaalleen. Sirius pitää huolen vaatteiden karvatilanteesta.

Täällä taas

Olen palautunut mökkielämästä jo viikko sitten perjantaina, mutta en ole yksinkertaisesti jaksanut enää työpäivien jälkeen päivitellä.

Mökillä oli mukavaa, vaikka emme ehtineetkään nähdä Marjaanan kanssa :/ Kävimme kerran Jyväskylässä moikkaamassa serkkuani ja hänen pientä poikaansa ja söimme lounasta konttiravintola Mortonissa. Erinomaisen kiva purilaispaikka, kaikkiin purilaisiin saatavilla myös kasvispihvi. Harmiksemme Toivolan Vanhan pihan seppä ei ollut pajassa vallitsevan tautitilanteen vuoksi.

Keskimmäinen tuli yhdeksi yöksi mökille, esikoinen kävi kaupungissa olutfestareilla ja poimi asevelvollisen mukaansa ja vei seuraavana päivänä kasarmille. Minä kävin metsässä mustikassa ja löysin mökin pihapiiristä niin paljon herkkutatteja, että sain pakastimeenkin jonkin verran. Uimavedet olivat hiukan viileät, vain kolme kertaa pääsin järveen. Sääkin oli hieman koleahko, kunnes toisella viikolla alkoi lämmetä.

Töissä on käyty tämä viikko. Viime viikonloppuna ompelin maskeja ja alkuviikon olinkin melkein ainoa kummajainen metrossa maskin kera, loppuviikosta niitä alkoi olla jo aika monella.

Kävin hammaslääkärissä ja sain uuden kruunun. Hammaslääkäri ehdotti oikomishoitoa, koska nyt takahampaat ovat kovilla purentani vuoksi ja olenkin menossa konsultaatioon ensi kuun puolivälissä. Olisihan se kiva, jos omat hampaat kestäisivät mahdollisimman pitkään.

Perjantaina kävin ystävän kanssa AmosRexissä ja sen jälkeen Kiasmassa, jossa söimme ja sitten kiersimme näyttelyn ja sen jälkeen joimme kahvit. 

Tänäaamuna katselimme miehen kanssa asevelvollisen valatilaisuuden striimistä, oli vähän surkealaatuinen mutta muuten ookoo. Tietysti harmi, ettemme päässeet Tikkakoskelle livenä. 

Siinäpä taitaa olla kiihkeimmät uutiset täältäpäin. Nähdään!

Täällä ollaan edelleen

Ajattelin vain ilmoitella olevani hengissä edelleen. En vain ole ehtinyt/jaksanut päivitellä ja päivät vilahtavat ohi kovin nopeasti. Tosin nyt ne tuntuvat hidastuvan, kun on enää vajaa kaksi viikkoa jäljellä ennen kesälomaa.

Viime viikolla kävin katsomassa Ateneumissa Frantisek Kupkan näyttelyn, tykkäsin tosi paljon.

Taulun nimi Bibliofiili oli minusta hupaisa

Valo on upea

Kahta viimeistä olisin voinut tuijotella tuntikausia, samoin punaista. Kuvasta ei oikein näy punaisen eri sävyjen syvyys.

Tänään kävin ystäväni kanssa katsomassa Kansalliskirjastossa ex-työkaverimme kokoaman pelinäyttelyn. Näimme 1800-luvun lautapelejä ja siitä siirryttiin Nintendoon ja SuperMarioon. Oli kiva ja mielenkiintoinen sekin.

Kävimme myös Redissä syömässä, kiva näkymä keskustaan.

Vänrikki Stool haluaa olla väärinpäin.

50-luvun lapsia

Ainakin kolmen kirkon tornit tms erottuivat kivasti.

Lisäksi olen kuunnellut Ismon uutta levyä, se on todella hyvä!

Sivistymässä

Kävin tänään kokouksessa ja sen jälkeen tapasin mieheni keskustassa lounaan merkeissä Kampin Backyard Pick'issä. Siellä on todella hyvä lounasbuffet.


Lounaan jälkeen mies meni takaisin työpaikalleen ja mietin siinä mitä tekisin, ja päätin sitten mennä katsomaan onko Amos Rexiin kuinka kauhea jono, koskapa  vietin viimeistä virallista 4-päiväistä työviikkoani.

Magritteen ei ollut jonoa laisinkaan ja niinpä kävin sitten ihailemassa surrealistisia (ja muitakin) Magritten teoksia. Olen aina pitänyt hänen teoksistaan ja nytkin liikutuin varsinkin allaolevasta taulusta aivan kyyneliin asti. (Olen luullut olevani outo, mutta olenkin aivan normaali, hurmio vain kummittelee.)

Katse kaukaisuuteen

Kirous

 Kiersin myös perusnäyttelyn eli Sigurd Frosteruksen keräämä kokoelma suomalaista jälki-impressionismia, joka olivat aiemmin ahtaasti Amos Anderssonin kotimuseossa, ovat nyt kauniisti yhdessä isossa salissa esillä kaikki.

Lisäksi ihastelin ja kummastelin Studio Driftin leijuvaa Drifter-betonimöhkälettä ja Materialism-näyttelyä, jossa erilaisia esineitä oli pelkistetty perusaineksiinsa sekä Fragile future III:n voikukka-ledvalosysteemiä.

Drifter

Vähän eri kuvakulma valaistuksen vuoksi

Fiskarsin sakset Materialism-osiossa

Fragile Future III

Teletappimaa kevätauringossa

Vihdoin pääsin kotiin ja siellä minua odotti Freddie, joka saapui pitkän odottelun jälkeen ilokseni.

Loppuun kuitenkin Princeä, joka juuri soi Spotifystä. Tämä Princen levy on mielestäni yksi hänen parhaistaan, toki joku muu voi olla toista mieltä.

Vierailupäivä

Tänään oli asiakkaita tai oikeammin sanottuna kirjastoon tutustujia enemmän kuin varsinaisina aukiolopäivinä.

Tietysti ensimmäisenä tuli veljeni hakemaan yhtä allekirjoitusta, jotta saamme kuolipesän veronpalautukset itsellemme. No, siinä ei kauan mennyt (onneksi). Oli kiva nähdä Kimmoakin pitkästä aikaa. Hän kertoi käyneensä maanantaina mökillä hakemassa pari taulua, jotke menevät keväällä Riihimäelle taidenäyttelyyn lainaan.

Ollessamme lähdössä lounaalle Palolaitokselle tuli eräs opettaja hakemaan hänelle luvattua aineistoa, onneksi sekin oli nopea homma ja pääsimme syömään makoisia maksapihvejä.

Lounaan jälkeen saimme vieraiksemme erään lähistön opetuspaikan maahanmuuttajaopiskelijat. He puhuivat jo hyvää suomea ja olivat varsin hauskoja. Kaksi opettajaa oli mukana ja esittelimme sitten koko taloa hieman heille kaikille. Kävimme myös tutustumassa juhlasaliin, jossa Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaat harjoittelivat tulevan joulujuhlan ohjelmaa, heillä kun on liian pieni sali itsellään.

Heistä päästyämme kaksi omaa opettajaamme poikkesi jouluntoivotuskäynnillä ja vaihdoimme kuulumiset sekä päivittelimme eilisen uutisia.. Kopioin tähän erään tuttavani fasekaverin sanat.

"Kelluva kakka jota ei saa millään vedettyä viemäriin.

 Aina kuuluu "plumps" ja Hakkarainen pilkistää pöntöstä" 

Näiden jälkeen tulikin kaksi taideharrastajaa hieman porrastetusti paikalle kyselemään talon taideteosten nimistä ja tekijöistä. Toinen kyseli vanhoista ja työpari lähti hänen kanssaan kirjavarastoon etsimään tietoa ja toinen kyseli uudemmista, hänelle lupasin laittaa s-postia kunhan saamme tiedot kaivettua johtajasta. 

Alla yksi talon taideaarteista, joka on tosin tällä hetkellä näyttelyssä jossain (en muista missä).  Jos haluatte kuukkeloida työpaikkani niin siitä vain :P

Contrapunctus

Vihdoin pääsin pois töistä ja mies oli vastassa autolla, testiajoa suorittamassa. Se sujui hyvin, joten kävimme sitten kahdessa(!) tukussa ostamassa loput joulu-yms. ruoat. Pitää syödä muulloinkin, kuin pyhinä. 

Nyt lähden nukkumaan. Huomenna menen JHLn luottamusmiesten tapaamiseen (kääk) Opeviin ja illalla katsomaan Tähtien Sodan uudestaan. Nähdään!

Huomenna

Huomenna on vihdoin se päivä, kun haemme kisun kotiin. Torstai-iltana mies pyysi nähdä kissan kuvan, 'kun olet sen kaikille muille näyttänyt, mutta et hänelle'. Kuvan jälkeen kommentti oli "Sysi II, mutta hienommilal rintakarvoilla" eli kaipa sekin tykästyi. Ainakin nurisematta tuli kuskiksi, kun piti mennä ostamaan vessaa ja kuljetuskoppaa :P

Unohdin viimeksi siinä kissapöllyssäni kertoa, että kävin silloin tiistaina Taidehallissa katsomassa Julian Rosefeldtin mediateoksen 'Manifesto', jossa Cate Blanchett esittää 13 erilaista monologia taiteen merkityksestä. Se oli mielestäni hieno, sekä viesti että toteutustapa. Cate on myös ykkös-naisnäyttelijäsuosikkini, joten sikälikin teos oli hieno kokemus.

Lapsuusmaisemissa

Sivistin äsken itseäni katsomalla alkuperäisen BladeRunner-elokuvan. Yritin vuosia sitten katsoa sen, mutta silloin en jaksanut kovin pitkälle ja nytkin se oli aika tipalla, ettei jäänyt kesken. Menen ensi viikolla katsomaan uuden ja siksi oli nyt pakko katsoa tämä. En edelleenkään koe tuota mitenkään elämää suuremmaksi kokemukseksi vaikka olihan se parempi kuin esimerkiksi Avaruusseikkailu 2001 tai Apinoiden planeetta (ihan miltä vuodelta tahansa).

Muutama kuva vielä viikon säätiloista. Jos joskus ostan uuden puhelimen, toivon siinä olevan yhtä hyvän kameran. Toisaalta saatan tehdä marjaanat :P

Johdon kiitokset

Eilen osuin yhtäaikaa työpaikan keittiöön viestinnän ihmisten kanssa ja he alkoivat katsoa saamiamme joulukortteja. Hiukan pyrskähdimme Sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan (eli naapurimme) lähettämää korttia. Toki se on hieno HAMin kokoelmaan kuuluvan taulun kuvatus.. En tiedä oliko sen viestiä edes katsottu, mutta tässä teillekin kuva. Alla tosiaan taideteoksen nimi.

Europe's greatest shame I

Toinen 'kiitos' tuli väsyttämällä. Nimittäin me kaksi (minä ja työpari) saamme pitää iltalisämme. Henkilö, joka huolehtii yksikön tuntilistoista, oli kysynyt osastopäälliköltä mitä tehdään meidän marras- ja joulukuun iltalisille, niitä kun väännettiin loppusyksy. Päällikkö sanoi, että tottakai ne kuuluvat meille.

Niinkuin että siis häh. Hirveä kitinä ja meilipommitus ja nyt sitten jatketaan, kuten ennenkin. Voi herranen aika. En tiedä, mikä tai mistä johtuu (ehkä pääluottamusmies on sanonut jotain), mutta toki hyväksyn päätöksen :P

Nyt menen vielä hetkeksi takaisin neulomaan.

P.S. Se tapahtui taas, nimittäin olin juuri päässyt kotimatkalle eli olin ostarin ulkonurkalla, kun siinä seisoskeleva eksyneen näköinen vanhempi herra kysyi minulta, missä mahtaa sijaita rollaattorilainaamo (!?). Koska en todellakaan tiennyt, ehdotin että hän menisi läheiseen kirjastoon tiedustelemaan asiaa ja hän tallusti osoittamaani suuntaan.

MUTTA missä minulla on se leima otsassa? Itse en sitä näe, mutta ilmeisesti otsassani lukee isoin kirjaimin 'KYSY MITÄ VAIN' (ja vastaan mitä vain). huokaus.

Hämyilyä

Hämyilimme Hämeenlinnaan työkaverien kanssa VR:n suosiollisella avustuksella. Siitä on todella kauan, kun olen viimeksi mennyt junalla mihinkään pääkaupunkiseudun rajojen ulkopuolelle ja samalla menetin neitsyyteni InterCity-junailussa. Hämmentävää sikäli, että niitäkin on ollut liikenteessä jo parikymmentä vuotta ainakin.

Kaunis vanha hirsirakennus ja työkaveri

 Ensimmäinen etappimme oli Verkatehdas ja se olikin ihan jännittävä paikka, kurkistelimme erilaisten ovien taakse ja yllätimme paikallisia henkilöitä jopa siten, että pääsimme omaamme vastaavaan puljuun tutustumiskäynnille extempore. Oli mielenkiintoista ja mukavia ihmisiä. Lähtiessämme poikkesimme alakerran galleria+taidelainaamossa, jossa oli juuri vaihtunut näyttely ja näimmekin sen ihan ensimmäisinä, sillä avajaiset olisivat olleet vasta tänä iltana.

Toinen etappimme olikin sitten kylän taidemuseo, jossa tutkailimme kaksikin näyttelyä eli Eija-Liisa Ahtilan sekä Mika Taanilan tuotoksia. Taanilan lyhytfilmi 'Suomen sähköisin kunta' oli mm. yksi näyttelyn teoksista. Ahtilan teoksista osa oli minusta ehkä hiukan liian paljon seksiin jne liittyviä, minusta taiteen (myös videotaiteen) tulisi olla jotain muutakin kuin samaa, mitä tulee joka tuutista.

Näkymä taidemuseon eri osien välipihalle

Selviydyttyämme tästä taidepläjäyksestä lähdimme urheasti pakkasen armoille etsimään ruokaa tundralta ja löysimmekin erään aiemman vinkin avulla Ravintola Piparkakkutalo-nimisen paikan kirkon vierestä. Meitä viehätti talon kaukainen yhteys Albert Edelfeltiin ja ruoka oli erinomaista kuten myös palvelu. Syötyämme lähdimme katsomaan, jos pääsisimme vielä kiepahtamaan kirkossa, mutta sen ovet olivatkin kiinni! Kipittelimme sitten kohti bussiasemaa ja koska meillä oli hetki aikaa, käväisimme Wetterhoffin kaupassa. Juu, ostin lankaa ja se on jo puikoilla :)

Vihdoin pääsimme kotiinkin, tällä kertaa bussikyydillä. Kävin vielä kampissakin yhdessä lankaliikkessä, joten varastoissa löytyy taas... huoks. Ylä- ja alapuolella näkymiä bussin ikkunasta.

Huomenna tulee kummipoika äitinsä kera visiitille, joten saatan olla aika väsy illalla. Nyt menen vielä jatkaman neulomista ja Spookseja.

Pikapäivitys

Kävin tänään Espoossa. Voin kertoa, että edellisestä kerrast aon aikaa aika helkkaristi ja nyt oli kyseessä työpaikan virkistysretki Emma-museoon.

Museo oli ihan mielenkiintoinen ja seura oli mukavaa, mutta Espoo.. anteeksi nyt, mutta kyllä Espoo on mielentila, josta en tykkää.

Itse näyttely (Saastamoisen säätiön kokoelmat) oli mielenkiintoinen ja kerrankin jopa nautittavaa nykytaidetta. Otin pari kuvaakin, vaikken tiedä olisinko saanut (tosin otti siellä yksi koululuokkakin kuvia).

Aina silloin tällöin taide (kuvataide, baletti, elokuva jne.) saavat minut hurmioitumaan ja liikutun. Tällä kertaa sen aiheutti yksi taulu, joka ei vaikuta kovin kummoiselta näin, mutta läheltä katsottuna se oli juuri minuun iskevä. Taitelijan nimeä en tietenkään muista enää ja taulunkin nimestä vain osan. Sen tärkeimmän osan.

I'm still here

Lähtiessäni Tapiolasta kohti sivistystä jouduin kääntymään takaisin ensimmäisestä bussista, sillä matkakortin arvo ei riittänyt (enkä koskaan pidä käteistä mukanani). Kävelin sitten yhden pysäkinvälin löytääkseni R-kioskin ja sain lipun ladattua ja vihdoin pääsin jollain kaikki maitolaiturit kiertävällä bussilla takaisin Kamppiin, jossa hyppäsin metroon ja menin peräti Kaisaniemeen saakka.

Menin nimittäin vielä elokuviin ystäväni Kristiinan kanssa. Kävimme katsomassa 'Birdman'-leffan, joka olikin varsin hyvä. En tiennyt siitä paljaokaan etukäteen, tarina oli outo ja erinomainen ja aivan mahdottoman upea. Liikutuin siitäkin ja jossain vaiheessa naurattikin. Kannattaa mennä katsomaan, muodostakaa oma mielipide. Minä pidin sen surrealismista.

Nyt menen nukkumaan, sillä lupasin pienimmälle huomenna elokuvareissun. Pä on halkeamaisillaan.