Ahistus

Eilen, juuri ollessani lähdössä töistä, soitti pääluottamusmies ja kyseli, josko voisin mennä yhteen parin henkilön YT-tilaisuuteen ja tietysti sanoin joo. Ikinä en ole moisessa ollut (siis noin pienessä) ja olin lievässä paniikissa. Illalla kielsin itseäni ajattelemasta koko juttua ja yllättäen sainkin nukuttua jopa ihan hyvin sen ansiosta.

Puoliltapäivin vaelsin sitten kohti Roihikkaa ja ilokseni näinkin toisen ammattiyhdistyksen pääluottiksen odottelemassa siellä. Hän on oikein mukava ihminen ja niinpä olin ns. kuunteluoppilaana ja kaikki meni hyvin. Hyvä paniikki olisi mennyt aika lailla hukkaan, jos olisin sellaista kehitellyt yhtään enempää. Yritin kyllä aamusella, mutta sitten päätin etteivät ne muut ainakaan purematta niele.

Lisäksi tilaisuudessa oli yksi ihminen, jota olen nähnyt johtoryhmän ja henkilöstötoimikunnan kokouksissa, joten sekin oli ihan hyvä juttu, vaikka hän onkin työnantajaleirissä.

Olen todennut, että joskus on ihan hyvä mennä kohti pelkojaan ja huomata, ettei niihin kuole (aina) eivätkä ne aina ole ihan niin järkyttävän kamalia kuin olen etukäteen ajatellut.

Pari kuvaa matkan varrelta.

Mielestäni nämä kuvat kuuluvat yhteen

mutta eivät ne nyt halua enää mennä rinnakkain

Lisäksi jouduin eilen illalla yllättäen työillalliselle, kun erään tiimin palkintoillalliselle ilmoittautunut henkilö olikin estynyt osallistumasta. Ihan mukavaa oli, mutta aikaa meni yli kolme tuntia ruuhkan vuoksi. Omalla rahalla en välttämättä olisi vieläkään mennyt Farangiin, vaikka se onkin kuulemma yksi Helsingin parhaista ruokapaikoista Michelintähtineen.

Loppuun vielä yksi suosikkibiisini Ismolta.

Lataus

Jumppakorttiin on ladattu seuraavat 10 kertaa, jotka pitää käyttää kahden vuoden kuluessa. Ehkä nyt saan sen käytettyä hiukan aikaisemmin kuin viimeisen 6kk aikana, jos kukaan ei kuole. Nimittäin silloin kaksi vuotta sitten, kun hankin tuon ekan 10n kerran kortin helmikuussa, äiti kuoli maaliskuussa. Ei paljon jumpauttanut ja sen kesänhän ajoin fillarilla ihan riittävästi.

Töissä jumituin lukemaan  Havaijille muuttaneen suomalaisnaisen blogia. He (koko perhe) muuttivat Big Islandille heinäkuussa. Tuli aivan kauhea hinku päästä taas sinne kauas, siellä sielu lepää ja lämpö hivelee jäseniä.

Nyt illalla luin fasesta, että eräs entinen luokkakaveri aikoo osallistua ensi syksynä Sveitsin Alpeilla johonkin 90km:n polkujuoksuun, naisten sarjassa oli neljä osallistujaa kun katsoin listaa. Siinä on oikeasti kova mimmi. Aloitti juoksuharrastuksen oikeasti pari vuotta sitten ja hurahti täysin maasto- ja polkujuoksuun ja on käynyt niissä kisoissa juoksemassa mm Ranskan alpeilla. Hän on myös aivan hurjan mukava ihminen, oli jo koulussa vaikkemme olleetkaan mitään sydänystäviä :)

Huomenna pitäisi selviytyä kahdesta kokouksesta. Ensin aamulla on meidän 'alajaoston' johtoryhmän kokous, sitten menen töihin ja iltapäivällä viideltä on JHLn yhdistyksen kokous. Kummastakaan kokouksesta en tunne kuin yhden ihmisen ja jännittää ihan sikana. No, ei kai ne purematta niele.