Tänä aamuna metrossa istahti eräs poikanen vastapäätä. Ennen pitkää raukka sammui ja minä aloin huolehtia, missä sen pitää jäädä pois. Ettei myöhästy koulusta. Muutaman pysäkinvälin maltoin mutta sitten oli pakko herätellä ja kysyä. Onneksi tuo oli menossa Kamppiin saakka, kehotin jatkamaan unia.
Ajattelin itsekseni, että olisin kovin kiitollinen jos omista pojista joku ohikulkija huolehtisi vastaavassa tilanteessa.