Olen ollut koko viikon JHL:n kurssilla ja huomenna on vielä viimeinen puserrus. On ollut tosi kivaa ja mielenkiintoista ja hauskaa, kivoja uusia ihmisiä ja paljon asiallista ja asiatonta juttelua. Eli varsin antoisa viikko siis.
Kursseilun lisäksi kävin tiistaina ystävän ja pienimmän kanssa katsomassa Bohemian Rhapsodyn ja olihan se hyvä, sitä ei voi kieltää. Kukaanhan ei voi korvata Freddietä, koska hän nyt vain oli niin karismaattinen jne mutta Rami Malek on hyvä roolissaan, kuten muutkin bändin jäseniä näyttelevät tyypit. Elokuva ei ole dokkari, mitä joku kriitikko jo ehti itkemään, mutta eihän sen ollut tarkoituskaan olla sitä. Eniten pidin elokuva loppupuolen Live Aid-keikan alkuperäismateriaaleista.
Tuli kamala hinku lähteä Lontooseen katsomaan Carnaby Streetin Queen-valoja.
Keskiviikkona kävin Kulttuuritalolla ystävän kanssa katsomassa Seynabo Sey-nimistä ruotsalaista laulajatarta, joka oli todella hyvä laulaja. Ääniala oli laaja ja hieno, pidin kovasti. Se, mistä emme kumpikaan pitäneet, olivat strobovalot - migreenitaipuvaiselle vaaralliset, samoin epileptikoille. Ihmettelimme hieman, ettei niistä mainittu missään mainoksissakaan.
Tänä aamuna kyllä hiukan väsytti. Niinpä olikin erittäin järkevää käydä kurssin jälkeen tapaamassa ystävää Tikkurilassa kahvilla, sain häneltä lankaa ja jaoimme yhdessä hyvät naurut :)
Huomasin, etten olekaan melkein viikkoon kirjoittanut tänne, vaikka kovasti piti.
Torstaina kävin Kampissa Terveysladossa kilpirauhaslääkärillä, joka oli tosi mukava ja asiallinen. Kerroin, että haluan sisäilma-altistuksen vuoksi tarkistuttaa, onko todellakin kilpirauhasen toiminta kunnossa, kuten työterveys on mieltä. Hän tutki tarkkaan ja otatti pari verikoetta, joista hän soittaa perjantaina. Alustavasti hän on sitä mieltä, että kaikki on kunnossa kilpirauhasessa. Tuntui tosi hyvältä saada toisenkin lääkärin mielipide ja vaikka se ei ehkä olekaan se, mitä odotin, olen silti tyytyväinen.
Lääkärikäynnin jälkeen kävin miehen kanssa lounastreffeillä Kampin Factoryssa ja sen jälkeen pyörin ratikkaan ja takaisin töihin. Huh. Onneksi oli muutama tunti ennen pilatesta, että vatsa ehti vähän laskea.
Lapsuuskodin nurkilla voi törmätä hirveen
Perjantaina aloitin aamun JHLn luottamusmiesten tapaamisella, jossa ensinnäkin varaamamme kokoushuone oli tuplabuukattu ja piti etsiä uusi paikka ja toiseksi olikin kerrankin ihan oikeita asioita, mm. tulospalkkiolisien henkilökohtaisuus. Eli esimiehet eivät todellakaan saa jakaa listaa kaikille s-postitse.
Kokouksen jälkeen jäin lounastamaan JHL-naisten kanssa. Olin ensin aikonut lähteä Kuntatalolle, mutta selvisi louaan olevan halvempi tuolla (ammattioppilaitos) ja lisäksi ajattelin vähän sosialisoitua näiden naisten kanssa, kun emme oikeastaan tapaa muuten kuin näissä kokouksissa.
Menin takaisin töihin puuhastelemaan jotain ja neljän maissa lähdin työ-ystäväni kanssa kaupunkiin ja syömään sekä leffaan. Matkan varrella kävimme myös kangaskaupassa.
"Three billboards outside Ebbing, Missouri" oli hyvä, näyttelijät ovat Oscarinsa ansainneet. Leffan varsinainen viesti oli myös hyvä eli kuinka päästää irti vihasta ja alkaa elää jälleen, kun on kokenut trauman tai on erilainen.
Lauantaina olin kaksi tuntia pihalla haravan varressa ja Sirius ulkoili itsekseen käyden aina välillä tarkastamassa omia nurkkia. Hyvin se selviytyi. Samoin eilen se oli ehkä kuusi tuntia itsekseen ulkona, piti käydä jo hakemassa takaisin kotiin (kuistilta asti) ja sitten tuli kauhea valitus, kun ei pääse ulos. Nukkui se kuitenkin koko illan ja yön ihan sikeästi.
Ihan hyvä on tuo puhelimen kamera
Sunnuntaina luin yhden törkeän pitkän Drarry-ficin enkä muuta tehnytkään :P
Ja tänään kävin uimassa ja sitten menin töihin. Kohta pääsen nukkumaan. Kaikki jäsenet särkee uinnin vuoksi, joten pitänee doupata kunnolla särkkäreillä, että saa nukuttua.
Aah joo. Otsikko tulee siitä, että työmatkan varrella on kapakka nimeltä Ipanema, mutta I-kirjain on joko sammunut tai ruuvattu pois. Samassa korttelissa sijaitseva Riviera saa ihmettelemään maailman pienentymistä.
Eilen autoin kurssikaveria asentamaan Instan puhelimeensa ja siitähän seurasi ratkiriemukasta menoa, kun on tarpeeksi väsynyttä porukkaa. Nimittäin hän ihmetteli ääneen, että miten jonkun käyttäjänimi voi olla 'peralapia', kunnes samantien tajusi sen olevan meidän kouluttajamme. Ään pilkkujen lisääminen aiheutti hysteerisiä tyrskähdyksiä, repeilin vielä pilatestunnilla sekä tänään kävellessäni metrolta kotiin. Joku varmaan piti hulluna, kun itsekseni hihitin :D
Kävin eilen pilateksen jälkeen vielä Juttutuvassa ..ööh.. suunnittelemassa vuosikelloa kurssikavereiden kanssa..
