Punk

Mun viidenkympin villitys alkaa etuajassa. Tänään vihdoin tein sen, mitä olen jo jonkin aikaa harkinnut eli hankin helix-lävistyksen korvaan. Ensimmäinen kysymys työkavereilta ja muilta oli, sattuiko? No ei sattunut. Olin jo etukäteen valmistautunut kipuun nipistelemällä kys. kohtaa voimakkaasti, jotta osaisin varautua eikä se itseasiassa sattunut juuri ollenkaan. Pahempiakin kipuja on tässä elämässä tullut koettua.

Kunhan se paranee, niin laitan siihen kissan tassua kuvaavan napin. Oli kivan tuntuinen tatuointi- ja lävistysliike, jossa kävin tuon laitattamassa. Työ-ystävän tytär oli käynyt siellä ja tykännyt.

Tein Wilman kautta loma-anomukset peruskoululaisille matkaa varten ja siitä juutuinkin sitten pienimmän kanssa katsomaan Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä, jonka alkuperäisjäsen pienimmän reksi on. (Ihan sivuhuomautuksena; tuollaiset uber-seksikkäät reksit pitäisi kieltää jossain laissa.. uuh.)

Pienin oli tänään miehen kanssa jousiammuntaseuran jäsenten treeneissä ja on entistä ihastuneempi lajiin. Kuulemma nämäkin enemmän treenanneet olivat kovasti ihastuneita pienimmän taitoihin, hän ampui mm. seinään kiinnitettyyn pieneen teipinpalaan aika matkan päästä. Jousi oli myös parempi ja jäykempi (120 paunaa=n. 10 kg). Minäkin pääsen ihailemaan tuota ensi lauantaina, kun lupasin mennä miehen puolesta aamutreeneihin :P

HY. Toivotaan, että nukun vaikka korva valuisikin..

Kauneudesta

En useinkaan huomaa ihmisten kauneutta tai rumuutta, minulle riittää kun on suunnilleen puhdas ja käyttäytyy hyvin. Hieman joskus saattaa säälittää paha aknetapaus. Sen sijaan minua inhottavat useinkin lävistykset. Ne useimmiten pilaavat muuten siedettävän ulkonäön aivan totaalisesti. Lisäksi kun ihminen joskus kasvaa ulos lävistysvillityksestään, saattaa niistä jäädä rumat arvet. Itselläni on sen verran muheva arpeutumistaipumus, etten moista ottaisi.

Viime kesänä tukussa istui kassalla nuori nainen, jonka hymykuopissa oli lävistykset. Sen verran elämäänsä kyllästyneeltä tuo vaikutti, että oli ihan tipalla, etten kysynyt josko hän hymyilee pujottamalla langat lävistyskoruista ja vetämällä langanpäistä. Onneksi sain hillittyä itseni, olisin luultavasti saanut nitojasta otsikkoon.

Tämän purkauksen aiheutti seikkailuni blogistanian nuoremman ikäluokan blogeissa. Kaikkea voi tällainen keski-ikäinen täti-ihminen ihmetellä.

Muistan lisäksi erään ystäväni miehen joutuneen varsin arkaan tilanteeseen kielilävistyksen vuoksi välilaskulla Pakistanissa, kun koko matkustajiston piti kulkea metallinpaljastimen läpi. Hänet oli loppujen lopuksi viety pieneen koppiin ja käsketty polvilleen teloitusasentoon, 20 kalashnikovia sojottamassa kohti päätä. Onneksi kaveri sai sitten jotenkin selvitettyä kieli ulkona suusta roikkuen, että lävistyshän se vain piipittää... Paluumatkan lävistyskoru teki matkalaukussa eikä enää sen jälkeen palannut alkuperäiseen paikkaansa.