Sielunsisko ja muita asioita

Työpäivän jälkeen olin sopinut tapaavani ystävän, jonka olen viimeksi nähnyt monta monta vuotta sitten. Oikeastaan ihan siksi, että hän asuu Lapissa (siellä, mihin melkein lähdin poromiehen vaimoksi) ja siksi, että kummallakin on ollut perhe ja työ jne jne.

Aikoinaan tutustuimme englannin kielikurssilla Cambridgessa ja olimme kaikki ne viisi viikkoa erottamattomat. Pidimme yhteyttä myöhemminkin, minä kävin Lapissa ja hän meillä ja hän tuli vieläpä Helsinkiin opiskelemaankin. Voi miten meillä oli aina hauskaa yhdessä!

Ja nyt! Puhuimme kaikesta mahdollisesta kuin olisimme nähneet ihan äsken. Tai kuin emme olisi ollenkaan olleetkaan erossa. Kenenkään muun kanssa ei ole samanlaista yhteyttä.

Kävimme vielä ennen eroamistamme Kampin K-kaupassa ostamassa salmiakkisuklaamanteleita. Onnistuin myös osumaan sille kassalle, jossa istui vuorossa se hurmaava suloinen syötävänihana hipsterikundi. Ihan paras ilta :)  

Muihin asioihin eli hetkeä ennen kuin lähdin lounaalle ja olin vielä hyllyttämässä hiljaa, yksi työkaveri tuli kirjastoon. Hän etsi hiljaista tilaa voidakseen huutaa ja hyppiä turhautumisensa ulos, joten annoin luvan. Hänen saatuaan pahan olon purettua halasimme ja keskustelimme talon asioista. Iltapäivällä hän kävi vielä kiittämässä. Oli mukava kokemus :)

Tilulii

Käväisin aamusella bussikyydillä Espoon perukoilla eli Jorvissa ns. pre-op-käynnillä. Muuten meni kivasti, mutta meni hiukan aikaa hukkaan oman hölmöilyni takia (unohdin ilmoittautua, koska ohjekirje meni piilon viereen) ja siten koko vierailussa kesti vähän odotettua kauemmin. Kysyin hoitajalta, paljonko hän arvelee otettavaksi ja hän sanoi, että vähintään puoli kiloa per rinta. Minusta tulee PIENI. Ihanaaaa!!

Mutta nyt on asiat hoidettu, verikokeet otettuna ja tukisukat valmiina keskiviikkoaamuun. Taksin aion vielä huomenna tilata valmiiksi, sillä julkisilla matka kestää puolitoista tuntia ellei pitempäänkin enkä halua syyllistyä kanssamatkustajien murhaan.

Töihin pääsin tasan tunnissa, mikä suuresti huvitti minua ja työparia :) Tosin kolmella eri kulkuvälineellä, mutta ehdinpä käydä kaupassa hakemassa lounaankin tuossa ajassa.

Työt sujuivat jotenkin, asiakkaat olivat oikein mukavia ja sain jopa suklaata. Illalla mies tuli pienimmän kera hakemaan, kun olivat jousiammuntaradalla.

Hiukan harmittaa se, että olin ajatellut katsovani Hobitti-maratonin jo tällä viikolla, mutta viimeisen osan ee-versio tuleekin Suomen kauppoihin vasta 23s päivä. En oikein tiedä, miten nyt tästä selviän. Sentään viikko kestettävä vielä. Voi nyyh. 

Täytyy sanoa, että nyt alkaa olla mehut aika vähissä. Huomisesta kunhan selviän ja keskiviikkona Jorviin, niin jo helpottaa.

Hyvää Vappuaattoa

Vappuaattoni on kulunut varsin mukavasti ensin töissä ja sitten kotona. Mutta ennen kuin menen siihen, haluaisin huomauttaa Paimenelle, että hänen kannattaisi nythetivälittömästi tsekata postilaatikkonsa!

Työpaikalla oli varsin hiljaista, koko päivänä kävi yhteensä kolme asiakasta, jotka eivät olleet talon vakinaista väkeä. Kävin lounaalla ihanan Heidin kanssa ja join kuumat päiväkahvit työpaikkasuhteeni kera ;) Hmm.. Niin. Sitten pistin ovet kiinni loppuviikoksi ja lähdin kotiin.

Astuttuani ovesta sisään jäin suu auki toljottamaan. Mies äkseerasi jälkikasvua siivouksessa. Toinnuttuani raahauduin avustamaan ja saimmekin talon interiöörin sen verran siistiksi, että kummipoikani ja äitinsä saattoivat saapua. Ilta kului rattoisasti patojen äärellä ja isompien poikien paukutellessa vesi-ilmapalloja ulkona huolimatta varsin koleasta tuulesta.

Onneksi vajaa kolmevuotias alkoi sammua suht aikaisin ja pääsimme oman väen rauhaan. Huomasimme mm. yhden kaktuksistamme alkaneen kukkia ensi kertaa ikinä (=n. 10 vuotta). Nyt olen hetken koettanut etäopettaa ystävääni käyttämään Twitteriä kehumalla julkisesti hänen munkkejaan siellä. En ole nauttinut kaupan simaa vahvempaa.

Vappukukka 

Nyt nautin iltateetä ja kohta sammun petiin. Onneksi ei tarvitse neljään aamuun nousta kellonsoittoon. Alla yksi Eppujen parhaita piisejä.

Viikonloppu vilahti

Taas yksi viikonloppu lähempänä joulua. Eilen esikoinen lähti tuttavaperheen pojan kanssa moneksi tunniksi metsään softaamaan. Itse luin puolet kirjallisuudenhistorian alueesta, joka tulee tenttiin ja sitten keskityin muihin asioihin. Toki tenttiin lukiessani ehdin jo tehdä yhden kämmekän ja toista aloittaa, ennen kuin lanka loppui ja lisäksi kursin loppuun erään kesän alussa kesken jääneen neulontaprojektin kokoamisvaiheen. Sitä oli jäljellä noin viisi senttiä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tänään olen tenttiinluvun ohessa pessyt pyykkiä ja neulonut, ja tenttiinluvun loputtua silittänyt, ripustanut pyykkejä, korjannut vanhan kännykkäpussin (eli vaihdoin tarranauhan), lukenut muuta ja neulonut. Lakkasin varpaankynnetkin uudestaan taas. Pohdin juuri, pitäisikö laittaa pari tarraa vai jätänkö ilman.

Saatan aamulla painella uimahallin kautta töihin, jos jaksan. Olisi muitakin asioita hoidettavana, mutta ne ehdin hyvin hoitaa uinnin jälkeenkin.

Kohtauksia

Kylläännyin sitten vihdoin siihen ruskeaan maailmankarttaan ja päätin kokeilla taustakuvan vaihtoa tähän malliin. Onnistuihan sekin, kun hetken kikkailin kuvakoon kanssa. Saa nähdä kauanko jaksan tätä katsella, vaikka Golden Gate olikin hieno livenäkin.

Se oli siis ensimmäinen kohtaus eli kyllästyspiste.

Toinen kohtaus on kestänyt pitempään. Puhuin viime viikolla työtoverini kanssa hammasimplanteista ja kehuin oman hammaslääkärini tosi korkealle. Lupasin sitten meilata hänelle ja kysyä jonkinlaista tarjousta työkaverille implantista. Nyt kun ajattelee, että olen ihminen joka on pelännyt hammaslääkäriä sairaaloisesti noin 30 ensimmäistä elinvuottaan, niin oli aika kova paikka. Sitä ei yhtään helpottanut se, että kys. henkilö on Salarakas numero 1. (Pitäisi ehkä lopettaa jo.) Mutta siis tiedätte varmaankin kaikki sen tunteen, kun yhtäaikaa haluaa ja pelkää ottaa yhteyttä johonkuhun (..mitä jos se ei vastaa.. mitä jos se vastaakin.. entäs jos se vastaa heti.. entäs jos vastauksessa kestää useampi päivä..) Vatsahaava on taattu.

Miksihän mä avauduin tästäkin? Voi itkut.

Ainiin ja se kolmas. Alaston totuus olis sit tässä, kuva on otettu heinäkuussa Waikiki beachillä.

Loppuun vielä piisi kaukaisesta nuoruudesta.