Itiksestä käytävän toiselle puolelle loosiin istahti perhe. Isä, äiti ja poika. Eipä siinä muuten mitään, muta sillä pienimmällä torvella oli joku saakelin torvi mukana. Ensin luulin sen olevan jokin huuliharppu, mutta sivusilmällä vilkaistessani tajusin kyseessä olevan leikki-trumpetin. Sitähän piti sitten puhallella. Vanhemmat iloisesti hymyillen ja jutellen kannustivat lastaan terrorisoimaan koko vaunua.Oli vähällä, etten kietonut koko torvea sen penskan kaulaan. Räyh!
Päästyäni ulos metrosta yritän päästä mahdollisimman pian myös kotiinpäin liikutellen jalkojani vuorotahtiin. Niin tänäänkin. Ikävä kyllä laituri oli täynnä ihmisiä, jotka eivät liiku!! Riittävän nopeasti siis. Luulisi, että suomalaisten liikuntainnostus näkyisi myös muualla, mutta ei! Jalkoja laahataan ja seistään rullaportaiden päässä ihmettelemässä, että minnekäs sitä oltiinkaan laahustamassa.
Jos ihmettelette kaupunkiin päin mennessänne, miksi joku nousee Kalasatamassa odottamaan Sörkassa ovien avautumista, niin se olen minä!! AAARGH!!
