Minä nimittäin. Vietin perjantaina oikein kuunollisen Hobitti-maratonin ja katsoin kaikki kolme pidennettyä versiota. Meni noin niinkuin aika monta tuntia. Viikonloppuna ja tänään olen katsellut viimeisen levyn extroja enkä ole vieläkään aivan lopussa.
Tänään sentään kävin pienimmän kanssa hammastarkastuksessa, jossa todettiin että tuo ehkä saa raudat kevätpuolella. Yläleuka on kapea. Ja katsoin Sillan kolmannen kauden loppuun, arvasin jo muutama jakso sitten lopun ;)
Mutta siis... olen edelleen Keski-Maassa, mitä nyt huomenna menen Jorviin tikkienpoistoon. Niin että nähdään taas joskus. Kauheat vieroitusoireet. Niisk.
Tämä torstai on ollut aika epätoivoinen suoraan sanottuna. Ei oikeastaan minun suhteeni, minä pääsin vihdoin joogaankin ja kampaajalle, mutta mies ilmoitti joutuvansa lomautetuksi kolmeksi kuukaudeksi alkaen 15.11. Lisäksi johto on ruotsinkielinen, joten yllättäen yksikään alempi ruotsinkielinen työntekijäkään ei ole joutunut lomautetuksi. In Finland we have this thing called reilu meininki (ja sitten ihmiset ihmettelevät, miksi emme ihan hirveästi pidä svenskatalandebättrefolkista. Voisin kertoa lisääkin hämmentäviä tarinoita).
Tämän ilouutisen lisäksi huomasimme jokin aika sitten, että oravat olivat repineet reiän vesikatteseen ja mies korjasi sen. Nyt kuitenkin huomasimme, että vettä on tullut myös toisesta kohdasta ja sisäseinän rappaus alkaa murentua. Kai tuossa kohta kasvaa jotain levää.
Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!, kuten Aku Ankkakin sanoo. Alla vielä tänään julkaistu Hobitin viimeisen osan traileri. Turha kai sanoa, että itkin jo sitäkin kuin pieni eläin.
