Tervehdys Lontoosta

Käväisimme ystäväni M:n kanssa teatteriretkellä Lontoossa ja olikin aika hauska retki taas. Lähdimme perjantai-aamuna aikaisin ja palasimme lauantai-iltana myöhään, melkein taisi olla jo sunnuntai.

Matkan päätarkoitus oli mennä katsomaan Richardia Tsehovin 'Vanja-enossa', mikä onnistuikin mainiosti. Itse näytelmä oli hauska ja ajatuksiaherättävä, pääosassa oli Toby Jones ja Richard oli Vanjan ystävä Tohtori Astrov. Professori Serebrjakovia esitti Ciaran Hinds ja oli oikein hyvä hänkin. Teatteri oli vanha ja pienehkö, jyrkät katsomot mutta hyvin kyllä näki. Lavastus oli kiva myös. Tärkein kohtaus näin fanityttö-näkökulmasta oli tietysti juopuneen Astrovin karkaaminen ulos ukkosmyrskyyn paidatta :D No ei, kyllä se oli kokonaisuudessaan oikein hyvä :) Jos joku haluaa lukea arvostelun, niin tässä on yksi (Guardian) ja tässä teatterin sivut.

Näytelmän jälkeen pääsimme suht nopeasti ulos ja takaovelle jonottamaan nimmareita. Ensimmäisenä tuli Jelenaa esittänyt Rosalind Eleazar ulos ja käveli jonottajien ohitse, hän oli hiukan hämmentynyt saamastaan huomiosta, kun me kaikki kiittelimme häntä. Hetken päästä ulos tuli Ciaran Hinds, jolta saimme nimmarin käsiohjelmaan. Hän kulki hitaahkosti jonon päähän ja jutteli mielellään ihmisten kanssa. Sitten tuli Richard ja hänpä aloittikin nimmareiden jakamisen jonon loppupäästä, koska ihan ekana olivat ammattimaiset nimmarien metsästäjät eikä R voi sietää heitä. Annoimme lahjamme (Kissamme Jugoslavia englanninkielisenä ja Fasun suklaakonvehteja) ja saimme nimmarit. Jotkut meitä urheammat pyysivät ja saivat selfietkin Richardin kera. 

Olin jo vessajonossa bongannut yhden Rachel-nimisen englantilaisfanin ja jonotuksen yms jälkeen menimme hänen ja hänen ystävänsä luokse ja mietimme, mitä tekisimme. Päätimme sitten mennä läheiseen PizzaExpressiin syömään ja juttelemaan ja olikin tosi kivaa. Olisimme varmaan jutelleet koko yön, mutta alkoi jo uni painaa pitkän päivän jälkeen ja piti lähteä hotellille.
 

Olimme ehtineet perjantaina shoppailla hieman, kävimme Shepherd's Bushin isossa (siis isossa) Westfield-ostarissa  HMVssä, syömässä ja vähän vaatekaupoilla. Tarkoitus oli ensin mennä syömään ennen teatteria, mutta olimme niin poikki, että ostimme eväitä hotellille ja loikoilimme hetken ennen teatterikeikkaa.

Perjantain löydöt

Sunnuntaina ihanan aamiaisen jälkeen laitoimme laukut kasaan ja jätimme ne hotellille odottamaan, kun kävimme vielä kirjakaupoilla. Kävimme ensin Foylesilla ja oli kova valinta, ettei lähtenyt ihan koko kauppa mukaan. Sitten menimme Forbidden Planetiin, josta löysin pari kirjaa ja käppäillessämme takaisin hotellillepäin löysimme vielä yhden levy- ja leffakaupan sekä Primarkin. Hotellilla respan tyttöä huvitti, kun seisoin M:n laukun päällä, että saimme sen kiinni. Jätimme vielä laukut hetkeksi odottelemaan ja kävimme naapuriravintolassa syömässä ja sitten lähdimme seikkailemaan lentokentälle, jossa olimme juuri sopivasti.

Aamupalaa

Porkkanakakkua Primarkin Insomnia-kahvilassa

Tykkäsin tästä :D

Saalis

Ruokaa TASissa, M:n pihvi ja mun lammaskofta

Hiukan väsytti sunnuntaina ja nyt on kurkku kipeä, mutta ei se mitään. Oli oikein kiva miniloma!

Yritimme pysytellä metrossa hereillä bongaamalla pöllöjä. Ehkä Pöllöäkin kiinnostaisi? :D

Helei

Hengissä ollaan edelleen. Olen lukenut, katsonut telkkaria ja neulonut ja kävin katsomassa Tähtien sodankin miehen ja nuorimmaisen kanssa. Mitään sellaista raivausasiaa, joita olin aikonut tehdä, en ole saanut aikaiseksi ruveta.

Yritin saada viime vuonna lukemiani kirjoja esille tuonne sivut-osioon, mutta se ei vain tule näkyviin. En tiedä miksi. Saattaa johtua siitäkin, että kone on päivitetty W10:een. Ihan sama. Tässä linkki kuitenkin

Enää kolme viikkoa Lontooseen, kuvissa syy ;)

Jussi

Jussi on taas ja sataa kuin Esterin ahterista ja välillä välähtelee. Onneksi se ei pahemmin liikauta meitä, koska huomenna iltapäivällä nousemme ilmaan kohti kaukaisia rantoja ja esikoinen jää kissavahdiksi. Esikoinen aikoo pitää grillibileet ja onneksi ilmeisesti sateen pitäisi loppu jo ennen niitäkin, mutta ainahan pihvit saa paistettua pannullakin.

Eilen loman alkajaisiksi kävin leffassa ystävieni kanssa. Sitä ennen hain luotto-kosmetologilta naamarasvan ja se olikin metka juttu. Menin putiikkiin sisälle ja siinä eteisessä istui joku vanhempi rouva katsomassa puhelinta. Tarkoitan nyt vanhemmalla noin 80-vuotiasta. Astuin sisään ja hän nosti päätään ja nyökkäsimme toisillemme kohteliaasti ja vasta sen jälkeen tajusin, että se oli Seela Sella :O En kehdannut häiritä häntä enempää, vaikka mieli teki sanoa, että hän on yksi mun Idoleita isolla alkukirjaimella.

Menin sitten siitä Kamppiin ja hirveässä nälässä ostin aivan järkyn määrän salmiakkia ja vielä vähän lisää leffateatterista. Olin hyvissä ajoin ja menin kahvilaan, jossa olimme sopineet tapaavamme. Leffan alussa söin ehkä kolme salmiakkia varastoistani, koska olin kahvilassa vetänyt ison porkkanakakun palasen eikä ollut enää yhtään nälkä :P

Leffa oli tosi kiva kevyt veijarikomedia Ocean's 8, jossa miespääosaa esittää Richard. Hänen lisäkseen siinä oli mm. Cate Blanchett (edelleen mun mielestä maailman kaunein nainen), Anne Hathaway, Helena Bonham-Carter ja Sandra Bullock ja Rihanna. Oikein hauska kesäleffa, voin lämpimästi suositella :)

Pyörijä

On se osa, joka on hajonnut autosta. Mies lähti hakemaan sellaista Itiksestä, toivottavasti löytyy niin saa auton korjattua.

Ihme kyllä, nukuin kuin tukki koko yön ja aamullakin, lähetettyäni pienimmän kouluun, sammuin vielä pariksi tunniksi. Ohutneulanäyte on otettu ja lääkäri arveli sen olevan vanhaa verta, mitä kyhmyssä on sisällä. Tuloksissa kestää kymmenisen päivää, sitten tiedän taas enemmän. Nyt on kaula vähän arka, mutta ei siitä pistoskohdasta tullut edes verta. Nätisti otti.

Ehdin lääkärikäynnin jälkeen hoitaa kaikki loput jouluostokset ja käydä juttelemassa entisen työkaverinkin (=työpikkuveli) kanssa Kympissä ja mennä miestä vastaan, joten tulimme yhdessä kotiin. Kävimme kaupassakin ja nyt ei enää puutu paljoakaan jouluruoista.

Tuntuu, että on ehkä migreeni iskemässä. Äsken alkoi särkeä 'silmän takaa' ja pitää keskittyä osumaan oikeisiin kirjaimiin. Jos on virheitä, niin syyttäkää migreeniä. Saatan nimittäin ihan säryttömässäkin kohtauksessa puhua ja kirjoittaa mitä sattuu.

Tänään tuli ulos Richardin seuraavan leffan traileri <3 Jotkut ystävälliset fanit ihmiset ovat jo ehtineet tehdä useammankin kuvakaappauksen noista parin sekunnin pätkistä, mutta en valita :P On tuossa leffassa ihan hyvät naisnäyttelijätkin, mm. maailman kaunein nainen Cate Blanchett <3

Lähdenkin tästä neulomaan..

LISÄYS

Auto on kunnossa!

Hiljaiseloa

Kävimme tiistaina ystävän luona kahvilla, nuorimmainen ja minä. Nuorempi kissa kaipasi leikittämistä ja sitä saikin runsain mitoin, pienin onnellisena leikki sen kanssa samalla kun minä ja ystävä joimme kahvia ja juttelimme tulevasta Lontoon matkasta.

Tänään kävimme saman ystävän ja hänen tyttärensä kanssa (+ nuorin) katsomassa uuden Hämis-leffan ja voi että se oli hyvä! Niin hauska ja vitsikäs :) Lisäksi Michael Keatonin esittämä pahis oli aika inhimillinen loppujen lopuksi ja toisaalta tuli pieni muistuma herran Birdman-elokuvaan.

Tänään olen pohdiskellut mm. sellaista asiaa, että nykyään näyttelijät joutuvat treenaamaan kuin kilpaurheilijat. Tämäkin nuori mies on treenannut kaksi vuotta Hämishyppyjä yms. Vaikka hänellä onkin tanssijatausta, en silti usko sen olevan aina helppoa. Myös suomalaisnäyttelijät ovat aina  Turkan päivistä lähtien ihan erilaisia kuin aiemmat näyttelijäpolvet ja ilmeisesti myös terveemmät elämäntavat ovat pop. Aika vähän (minusta) näkee enää otsikoita, että joku näyttelijä tai artisti olisi heilunut kännissä pitkin baareja tappelemassa, toista oli Kaurismäkien Helsingin-aikoina :P Kirjailijat lienevät edelleen oma lukunsa :D

Tästä tulikin taas mieleeni Richardin uusin elokuva, jota odottelen saapuvaksi postilaatikkoon hetkenä minä hyvänsä. Siinä esiintyy myös tämä Hämiksen näyttelijä Tom Holland ja Richard varoitti jo twitterissä, että leffa voi olla aika raaka. Mielenkiinnolla siis odotan.

Huvitukseksi laitan Tom Hollandin LipSync-kilpailuesityksen. Voisi sanoa, että tykkään ja arvostan :)

Olen tänään katsonut melkoisen määrän näitä LipSync-pätkiä, hauskojahan ne ovat mutta kyllä tämä on ehkä paras tähän asti. Ihan omassa lajissaan.

Kesä saapui

Oli mukava ilma tänään, nautimme lounaan Kuntatalon aurinkoisella terassilla. Luultavasti kesän ainut päivä, kun sinne pääsimme (erinäisistä syistä johtuen). Tänään oli myös viimeinen varsinainen työpäiväni ennen kesälomaa, joten menimme kahville työpaikan läheiseen kahvilaan.

Kotimatkalla ostin litran kirsikoita odotellessani miestä ja pienintä ruokakauppailemaan. Nyt olen melkein syönyt ne, ovat taivaallisen hyviä :)

Keskimmäinen sai paikan Viikin Normaalilukiosta, joka oli ensimmäisenä vaihtoehtona. Myös paras ystävä pääsi sinne, oikein kiva :) Kävivät jo varmistamassa paikat ja tekemässä alustavat kurssivalinnat.

Veljeni soitteli myös kesämökkivuoroista. Ihme kyllä tänä kesänä ei tarvitse vääntää sopivista viikoista ollenkaan, koska heidän lomansa loppuvat heinäkuun lopussa ja se elokuun eka viikko on ainoa, jolloin me pienimmän kanssa pääsemme sinne. Veljeni yritti kovasti sanoa, että menkää juhannukseksi mökille, mutta en minä eikä mies kumpikaan halua sinne silloin. Ensinnäkin molemmilla on todella huonoja muistoja lapsuudesta ja lisäksi yleensä jussina on helvetin kylmä. (Varsinkin viime vuosina.)  Veli itse kertoi, että hän ja vaimonsa ovat lähdössä jonnekin lämpimään juhannuksena...

Pitäisi saada yksi villasukka neulottua loppuun ja tehtyä sille kaveri. Aion lahjoittaa ne lempikirjailijalleni elokuun Worldconissa Helsingissä. Sain liputkin edullisesti tuttavalta, joka ei itse pääsekään, joten minä ja pienin olemme varmasti siellä melkein joka päivä jos jaksamme :P


Tilasin yhden Richardin uudemman elokuvankin, se ilmestyy levylle heinäkuun alussa. IIH. Sanon yhden sanan: korvat. *uuh*

Taidan lähteä nukkumaan, huomenna olisi vielä viimeinen pienehkö kokous ja sitten pääsen kesälaitumelle :)

Lyhyestä virsi kaunis

Joo, en usko tästä kirjoituksesta kovin lyhyttä tulevan. Tajusin nimittäin tänään päivällä, että tyypilliseen tapaani olen unohtanut päivitellä torstaina, perjantaina ja eilen.

Torstaissa ei ollut muuta kummallista tai muistettavaa kuin joukkoseulonta eli kaikkien naisten rakastama papakoe ja sisätutkimus. Sen voin sanoa, että tähän ikää jo muutaman sisätutkimuksen kokeneena IKINÄ ei ole se homma sattunut niin paljon kuin nyt. En tiedä, mikä oli, oliko vika hoitajassa vai minussa, mutta  ihan todella se tuntui. Tuntui vielä lauantainakin. Käsittämätöntä. Kotimatkalla muistin lähimmän työkaverin sanat eläinlääkärin tuomiosta ("Ihan kamalaa!") ja tietysti aloin itkeä jo etukäteen kissan kuolemaa, ihme kyllä onneksi siihen aikaan illasta ei ollut yhtään vastaantulijaa ja sain valua rauhassa.

Perjantaina olin työkaverieni keralla Kulttuurikeskus Sofiassa. Aamupäivän kuuntelimme jokseenkin järkeviä konsultteja (vaikka aika samanlaisiahan kaikki ovat..) ja opimme (ikävä kyllä), että nyt vasta tänä syksynä aletaan selvittää johdon toimenkuvia ja tehtäviä. Aargh, minun ja ystävän mielestä ne olisi pitänyt selvittää jo organisaatiomuutoksen yhteydessä.  Iltapäivällä osa meni melomaan (uaah) ja osa luontokävelylle, minä ja ystävä menimme tutustumaan keskuksen taidekokoelmiin ja kappeliin muutaman muun kanssa ja olikin oikein mukavaa. Lopulta pääsimme kahville ennen varsinaista aikaa ja siten siis myös viikonlopun viettoon jo hyvissä ajoin.

Kävelimme ystävän kanssa pois Kallahdenniemestä ja keräsimme samalla hiukan mustikoita, jotka tosin söimme samantien. Niitä oli paljon. Oikeasti paljon. Saavuttuamme sivistyksen pariin seikkailimme uudella hienolla bussilinja 560:llä Mellunmäkeen, josta kävelimme meille. Ystävä nimittäin sai kyydin kotiin appiukon kirjahyllyn kera, joka hänelle oli luvattu kesän alussa. Näin hän tapasi myös Sysin ja me miehen kanssa tapasimme heidän kissansa ja paluureissulla veimme kaksi isoa paperikassillista vanhoja lakanoita ja pyyhkeitä Hesyyn ja kävimme kaupassa. Hyvin käytetty päivä siis :)

Lauantaina heräsin aivan järkyn päänsäryn kera. Siivosimme pihaa rikkaruohoista ja ruohosilpusta, sillä ensi viikonloppuna on taas Elojuhlat kavereille. Täytyy sanoa, että oli aika tuskaisaa se kukkapenkin lieväkin raivaus sen päänsäryn kanssa, hyvä etten oksentanut. Mies ja isommat pojat pystyttivät myös ruokailukatoksen, näytti olevan kunnossa. Keskimmäinen meni leffaan kaverinsa kanssa ja minä siivosin  tein tilaa kirjahyllyyn uusille kirjoille valitsemalla joitain vietäväksi kirjastoon sekä kierrätyshyllyyn että ihan lainakappaleiksi. Sain myös langat vihdoin setvittyä ja nyt on kolme siistiä laatikollista vaatehuoneessa. Muistelin vuoden takaista Lontoon-reissua ja Richardin syntymäpäivääkin vietin toivottamalla hänelle rattoisaa päivää ja katselemalla muiden toivotuksia netistä.

Tänään olen pessyt pyykkiä, käynyt leffassa katsomassa AntMania pienimmän kanssa (se oli mahtava!) ja silittänyt aika kasan pyykkejä kuunnellen samalla Richardin lukemaa äänikirjaa. Nyt voisin mennä petiin, sillä huomenna on taas maanantai.. Pitää muistaa viedä työpaikkasuhteelle kassillinen poikien vaatetta, jota meillä ei enää tarvita.

Keskimmäinen on iskenyt silmänsä parisataa maksaviin kuulokkeisiin.. Lupasin joistain 'ylimääräisistä' kotihommista pienen maksun, jos sellainen tienaaminen kiinnostaa.

Pari päivää

On taas vierähtänyt muutama päivä viime päivityksestä. Keskiviikkona ei ollut mitään ihmeitä töissä ja niiden jälkeen kävin hankkimassa itselleni viileän sään pyöräilyyn sopivia kamoja eli softcell-takin ja housut, joissa on kiristysnyörit lahkeissa. Tähän asti olen pyöräillyt vain lämpinä kesäaamuina, mutta alan kaivata fillarin selkään eikä sää näytä juuri kesäistyvän. Eilenkin tuli rakeita, kun olimme autolla matkalla appiukon kämpille.

Keskiviikkona armyssa kuohui, sillä Richard tekee elokuvan Aku Louhimiehen kanssa. Naispääosassa tulee olemaan Naomie Harris, joka lienee suurimmalle osalle tuttu uusista Bond-leffoista Miss Moneypennynä sekä POTC-leffoista Tia Dalmana. Twiitissään Richard kehui Akun leffoja, joten kaipa minunkin on ne katsottava. En juurikaan katso suomalaisia, koska ne lähinnä masentavat minua enkä jaksa sitä kiroilun määrää kuunnella. (Ehdimme jo muiden suomalaisten kanssa hiukan haaveilla, että ensi-ilta pidettäisiin Helsingissä, mutta en oikein jaksa uskoa... Olisihan se kiva, mutta.)

Niin, Helatorstai sujui suurimmaksi osaksi minulla ja miehellä sekä miehen tädillä appiukon kämpillä. Onneksi miehen täti oli käynyt jo suurimman osan tavaroista läpi, joten meille jäi lähinnä astioiden ja liinavaatteiden läpikäynti sekä valokuvien pakkaus. Meni siinä silti useampi tunti aikaa ja sen jälkeen oli jokseenkin suruisa olo koko loppuillan. Vietyämme miehen tädin takaisin Herttoniemeen ajelimme hanamipuiston ohitse iahn vain varmistaaksemme, että sinne ne kaikki ihmiset metrolta päin virtasivat. En ihan jaksa ymmärtää.. Näimme muutamia animehahmoiksi pukeutuneita henkilöitä myös, se näytti hauskalta.

Miehen vanhemmat joskus 50-luvun lopussa

Tänään nautin vapaapäivästä nuorimman kera, muut olivat koulussa ja töissä. Pesin pari koneellista appiukon pyyhkeitä ja tiskasin astiat, jotka evakuoin meille. Eipä niitä paljoa ole, mutta on nyt jotain. Otin yhdet Arabian kahvikupit ja Kalinka-lasit, joita meillä on jo ennestäänkin. Lisäksi pelastimme miehen äidille kuuluneen kummallisen lasisysteemin, joka on luultavasti 60-luvun suomalaista taidelasia. Ei sillä mitään käyttöä ole, mutta onpahan nyt kirjahyllyssä.

Olen myös neulonut hullun lailla vauvan neuletakkia, joka lähtee lahjaksi Italiaan. Neuloessani olen katsellut jo kahdeksan osaa Fortitude-sarjasta. Aivan mahtava sarja, lisäksi siinä on Stanley Tucci rikospaikkatukijana. 

Vilkaisin myös opiskeluhommia ja viimeiseen kirjoitusjuttuun ei tarvitsekaan kehittää kuin 5-8 sivua tekstiä, joten eiköhän se tästä sekin loppune aika pian. Parityön arvosanat oli annettu ja meidän Keskustakirjastoa koskeva työmme oli saanut kolmosen. Se on enemmän kuin me kumpikaan odotimme :) Lisäksi parin kanssa oli mukava työskennellä, kuten parini sanoi: 'valitsimme hyvän työparin itsellemme' :)

Huomenna onkin sitten uurnan lasku heti aamukymmeneltä, joten aion kohta kellahtaa petiin. Nähdään taas.

Keskiviikko taas

Istun iltaa töissä, vielä parikymmentä minuuttia. Ehkä ehdin päivitellä.

Olin  maanantaina spirometriassa ja se kai meni ihna kohtuullisesti. Kuulemma keuhkoni ovat 100% sesti sellaiset, kuin minun ikäiselläni ja kokoisellani naiseläjällä pitäisi olla (eli nelisen litraa tilavuus). Sain ohjeet jatkaa työpaikkaPEFfiä ja sitä olenkin harrastanut.

Eilen sitten iskikin tiistai taas.. Tällä kertaa oikeastaan muihin kuin minuun. Pienin jätti vanhingossa avaimet kotiin ensimmäisen kerran sitten ikinä ja mies joutui tulemaan Tapiolasta asti päästämään sisälle, koska isoveljet olivat pääsemässä kouluistaan vasta neljältä. Tämä aiheutti sen, että miehen piti olla myöhempään töissä ja minä sitten paahdoin töiden jälkeen kotio ja takaisen metrolle ja kaupunkiin teatterielämykseen.

Eli Maximiin kavereiden kanssa ihastelemaan Richardia The Crucible-näytelmän digitallennetta. Täytyy sanoa, että näytelmä oli melkein parempi näin kuin livenä, koska nyt näimme sen ns. lavatasosta. Mieletön kokemus taas. Myös porukan nuorin eli 18-vuotias neiti oli aivan liekeissä näytöksen jälkeen, kuten me muutkin. Alla pari kuvaa taltioinnista *köh* (nämä ovat siis tumblrista jo aikaa sitten blogattuja).

Joo.. tänä aamuna olikin lieviä käynnistysvaikeuksia. Onneksi tulin iltavuoroon, mutta voi miten pitkä ilta. Työkavereista se puolikas oli joutunut eilen sairaalaan anemian vuoksi ja kuulemma sai pari pussia vertakin. Kuitenkaan ei ole sen ihmeemmästä kyse kuin B12-vitamiinin puutteesta ja kykenee tulemaan huomenna töihin. Mutta kyllä me hiukan säikähdettiin täällä.

Huomenna aamusta menen keskimmäisen kanssa tikinpoistoon (luomen jäljiltä) ja illalla kaverien kanssa leffaan.

Kohta pääsen kotio. Vaihdoin aamusella tennarit jalkaa, oudon tuntuista.

Viikon puoliväli

Kuvittelin koko ajan, että olin päivitelly blogia maanantaina, mutta en näköjään. Eipä se haitanne, mitään mullistavaa ei ole tapahtunut sitten viimenäkemän.

Miehen silmäluomesta leikattiin eilen luomi, joka ilmiintyi siihen syksyllä ja on häirinnyt jonkin verran. Leikkaus kesti puolisen tuntia ja sen suoritti silmäkirurgi, koska luomi oli ihan ripsien tyvessä. Ihmeen vähän on turvotusta eikä ollenkaan mustelmaa. Nätisti kuopaistu. Nyt odottelemme tuloksia.

Yritän tässä miettiä, mitä kirjoittamisen arvoista olisi tapahtunut. En keksi oikeastaan mitään.. Töissä juttelin työkaverin kanssa hänen kissastaan, joka oli saanut toisenmerkkistä muonaa kuin aiemmin ja sen seurauksena kalvanut itseltään rinnuksista kasan karvoja. Ilmeisesti jonkinlainen allerginen reaktio. Homma on hoidossa ja ruoat poistettu.

Pienimmällä oli tänään koulussa ulkoilupäivä ja tuo ilmoittautui pulkkamäkeen. Kuulemma synttärilahjaksi saatu pyöreä mäenlaskuvekotin oli ollut kaikkein paras ja liukunut ihan ylivoimasen hienosti, opettajatkin olivat katsoneet silmät pyöreinä. Pienin oli tosi iloinen :)

Olen katsonut Hannibalia kohta puoli kautta enkä oikein tiedä, mitä siitä ajattelen. Aavistuksen tylsähkö.. pitää nyt katsella kuitenkin, kai se paranee.

Sain juuri ladattua luuriin Audiblesta klassisia rakkausrunoja erään henkilön lukemina. Näytteitä löytyy esim. Soundcloudista (sain aivan järkyt feelsit e.e.cummings in runosta ja itkin kuin pieni eläin, se on niin kaunis runo kuten cummings muutenkin). 

Loppuun laitan jonkun ... aaah joo! Jasonin haastattelu oli kiva :)

Hip

Sunnuntai-iltaa saunaa odotellessa.

Eilen käväisin leffassa nuorimman kanssa katsomassa BigHero6:n ja se oli yllättävän hyvä. Tykkäsin paljon ja pienin myös.  Muuten eilinen olikin varsin tapahtumaton päivä, kuten tämä sunnuntaikin.

Tänään luin tenttiin, tosin en jaksanut lukea kuin puolet tenttikirjasta ja siihenkin olin nukahtaa. Pyykkejä ripustaessani kuuntelin vihdoin loppuun 'Venetia'-äänikirjan. Olen yrittänyt säästellä sitä, koska Richard on niin hyvä lukija ja näyttelee kaikki ihmiset todella hyvin. Pitänee siirtyä Hamletin seuraan jatkossa..

Katselin Ylen sivuilta 'True detective'n loppuun. Aivan hurjan hyvä sarja, en malta odottaa kakkoskautta. Olen saanut puolet neuletakkini takakappaleesta neulottua sen avulla.. no eilen illalla katselin kyllä Johnsonin poikien kolmoskauden loppuun, sekin oli hyvä. Harmi vain, että sitä ei enää jatkettu.. tosin loppu oli sellainen, etten oikein tiedä, miten olisivat siitä jatkaneetkaan. Tänään voisin aloitella Hannibal-sarjan ekan kauden. Madsiakin katselee ilokseen kolmoskautta odotellessa ;)

No mutta.. huomenna työpävä ja sen jälkeen hammaslääkärillä vilahtaminen. Purulelu istuu huonosti ja on pakko käydä näyttämässä sitä. Onneksi hammaslääkäri on melkein työpaikan naapurissa ja häntä on aina mukava nähdä.

Piti oikeastaan kirjoittaa enemmänkin, koska eilen leffassa otti niin pannuun Minisunin d-vitamiinimainos, mutta olkoon. Ei voi muuta sanoa kuin, että sen seksistisyys on jotain aivan kamalaa enkä käsitä, että sellaista sontaa näytetään aina lastenleffojen yhteydessä. AARGH. Tulen taas vihaiseksi tästä. *hengittää syvään*

Perjantain kunniaksi

Ihan ajattelin päivitellä. Viikko on vilahtanut ihan supernopeasti ja tekemistä on riittänyt.

Tiistaina olin kotona kahden nuoremman pojan kanssa, pienin oli vihdoin kuumeeton ja keskimmäistä huimasi. Omakaan olo ei ollut ihan paras, joten vietin päivän lukien tenttiin ja taisinpa kirjoittaa joulukortit valmiiksi.

Keskiviikkona oli THE päivä. Kävimme Keski-Maassa koko perhe ja täytyy sanoa, että me jotka olimme lukeneet kirjan, saimme huomattavasti enemmän irti leffasta,  kuin mies.. Viiden armeijan taistelu oli hieno, Jackson on todella parhaimmillaan action-ohjaajana, MUTTA ilman Martinin esittämää Bilboa ja Richardin Thorinia leffa ei olisi yhtä hyvä. Martin varsinkin.. aivan uskomaton. Melkein toivoisin hänen saavan Oscarin suorituksestaan, oikeasti.

Ke-aamuna ennen töitä käväisin vampyyrien luona.. siis työterkassa. Sain viimein lähetteen siihen kauan haluamaani kilpparikokeeseen enkä nyt oikein tiedä, mitä sanoisin tuloksista.  Ne kun ovat kuulemma alarajoilla.. en ilmeisesti tarvitse lääkitystä ja hemppakin oli 139, joten anemiasta eiole kyse. Silti edelleen oirelistasta osuu enempi kuin puolet meikäläiseen.

Eilen torstaina tapasin ensin meillä töissä lukioaikaisen luokkatoverin. Meillä oli yhtä paljon puhuttavaa nyt kuin silloinkin.. eli eipä juuri mitään. Vaihdoimme pari sanaa, hän oli lähdössä ja minä menossa jonnekin talon sisällä. Metrossa kotimatkalla näin siskoni, ehdimme vaihtaa kuulumisia yhden pysäkinvälin ajan :D

Tentti oli.. meinasin saada sätkyn, kun tentin oli saanut aloittaa jo neljältä enkä tennyt sitä, joten ennen viittä avatessani tenttikansion ajattelin, että olen myöhästynyt koko jutusta. Onneksi asia ei ollut niin, vaan ope oli reissunsa takia avannut kansion jo aiemmin, ettei vain unohda eri aikavyöhykkeellä. No.. kirjoitin vajaat pari tuntia ja mielestäni ihan riittävästi (suht helpot kysymykset oli). Tosin nyt mietin, että jos ne olivat helpot niin pääsenkö läpi ollenkaan. Uaah. Loppuillan väänsin pienimmän kanssa joulukortteja ja saimmekin kaikki kotimaan kortit valmiiksi. Tosin viimeiset laitoin yksinäni ja puoliltaöin ne olivat punaisissa kuorissa.

Tänään vein joulukortit postiin ja kävin jouluounaalla töipaikalla, oli kivaa ja sain aivan mahtavan upean kortin työkaverin/ystävän tyttäreltä. Uijui.

Kävin kotimatkalla vanhassa työpaikassa hakemassa varauksia ja juttelemassa Lontoon-reissukaverin kanssa. Tultuani kotiin tein ulkomaille menevät joulukortit valmiiksi, rustasin ruotsinkielisen kirjeen appiukon 'ruotsinveljille' (=sotalapsiperheen pojille) ja vasta sitten pääsin koneelle. Aaargh.. The Cruciblen digitaalitallenne näytetään maaliskuussa leffateatterissa ja sain varattua siihen 10 lippua lievien (blondi)ongelmien jälkeen. *köh*

Niin ja mies sai puhelun Marian sairaalasta. Appiukon muisti on huonontunut nyt niin, että hänet oli viime viikonloppuna löydetty ulkoa harhailemasta. Hän etsi vanhempiaan.. vielä viime viikolla hän soitteli, kun ei saanut miehen 80-luvun alussa kuollutta äitiä kiinni. Mutta nyt hän on siis hoidossa ja miestä informoitiin, että hän on tästäedes Laaksossa. Kai meille jossain vaiheessa kerrotaan lisää.. Appiukon asuntokin pitänee tyhjentää varmaan suht lähiaikoina.

Huomenna on opiskelujen lähipäivä. Paljon mieluummin olisin kotona tekemässä jotain järkevää (neulomassa joululahjoja), mutta ei auta. 

Mutta nyt menen lukemana nuorimmalla Harry Potterin viimeistä osaa. Alla ystävän serkun bändi :)

Uupu-uupu

Olen juuri matkalla petiin. Nukuin viime yönä todella huonosti johtuen mm. uimakisoista, joissa oli eräänlainen vastavirtavesieste. OSa ihmisistä oli jo pinnan alla ja aina välillä virtaus käännettiin toiseen suuntaan. Pääsin kuitenkin juuri hetkeä ennen kellon soittoa vastarannalle, jossa koneenkäyttäjä totesi , että kai sitä virtausta voisi vähän lieventää..

Siinä uituani puolen yötä raahustin enemmän unessa kuin hereillä vessaan  aj sieltä tullessani astuin kissan päälle. Mokoma raukkanen makoili umpiunessa vessan ja khh:n välisessä oviaukossa, josta ilmeisesti näkee mukavasti joka suuntaan kun kuulo ei enää toimi. No, rauhoittelin kissan ja jatkoin aamurutiineja.

Pääsin vihdoin töihinkin ja totesin, että päätä vähän särkee. Tein hommat ja iltapäivällä päätin lähteä pois vähän etuajassa, koska en enää oikein nähnyt mitä ruudulla luki. Sain kuitenkin päivän hommat valmiiksi ja huomenna pääsen (!) vaarojenarviointi-kävelylle.. voi jeee.. Kävin vielä kotimatkalla hakemassa pari tenttikirjaa lisää, ettei lopu kesken.

No joka tapauksessa kotona päänsärky melkolailla väheni, ehkä suklaasalmiakkimanteleiden ansiosta. Sain viestin, että luettelointitehtävät olivat menneet lävitse (jee) ja näin tämän videopätkän (josta iski hurjat feelsit).  Jos vain tuo taltiointi jossain täällä näytetään, menen ehdottomasti katsomaan. Se oli niin huikea kokemus.

Olen ehtinyt kirjoittaa jonkin matkaa seuraava Salien lukua ja nyt taidan lähteä vaaka-asentoon. Loppuun piisi, joka jostain syystä on minusta kiva.

Myrskystä selvittyä

Kohta voin jälleen alkaa odottamaan ensi vuoden syyskuun viimeistä päivää. Tämänkertainen päivä meni kivuttomasti ja niin uskon seuraavankin menevän.

Työpari tarjosi minulle lounaan ja se olikin varsin mukava kokemus. Kävimme naapurikahvilassa ja salaattimme jälkeen jaksoimme syödä vielä palaset kakkua kahvin kera. Mansikka-marenkikakku oli namia :)

Iltapäivällä livistin hyvissäajoin leffaan. Pojat eivät sitten halunneetkaan tulal elokuviin, joten menimme tyttökaverini kanssa kahdestaan, mikä olikin loppujen lopuksi varsin oivallinen ratkaisu. Elokuva oli nimittäin niin surkea, että nauroin katketakseni. Eihän siinä muutakaan voi.. Richard sentään pelasti jotakin ja lopputekstien jälkeen vaihdoimme muutaman sanan erään samanikäisen naisen kanssa, joka kertoi käyneensä Lontoossa kolmesti! katsomassa Cruciblen. (En ole katkera, en.) Joka tapauksessa hänkin oli sitä mieltä, että elokuva oli aika onneton.

Tulin kotiin, join kahvit mutakakun lopun kera ja kohta menen pelastamaan Englantia loppuiltaa Guyn kera. Edes jotain .. silmäniloa.. :P

Kuun viimeisen kuvahaasteen aiheena oli 'mistä olen kotoisin'. Arvatkaa :P

Loppuun päivän piisi, random-otantana Juutuupista.

Päivittelyä

Olen palannut kotomaan kamaralle fyysisesti, henkisesti olen vielä jossain sfääreissä. Olen ehkä joskus maininnut, että Lontoo on henkinen kotini. Jollain tavalla/tasolla kaipaan sinne aina. Eräs ystäväni sanoi sen johtuvan siitä, että olen jossain aiemmassa elämässäni elänyt silleä ja voin hyvinkin kuvitella itseni heittelemässä aatelisia mädillä tomaateilla Rotten Row'lla :P

Joka tapauksessa perjantaina menimme teatteriin kreikkalaisen ravintolan kautta. Maailman ihanin suklaakakku.. en ole missään ikinämilloinkaan saanut yhtä hyvää.

Näytelmä itsessään oli huikea. Olen aina pitänyt Arthur Millerin näytelmistä, eikä tämä ollut poikkeus. Vaikka loppu on traaginen, se on ainut mahdollinen ja lisäksi siinä on toivoa kuitenkin, paremmasta tulevaisuudesta. Koko näyttelijäkaarti oli hieno, pidin Richardin lisäksi erityisesti Adrian Schillerin esittämästä Reverend Hale'sta. Lavastuksen minimalistisuus oli myös hyvä ja toi tekstin ja näyttelijöiden pienet eleet hyvin esiin.

Perjantaina näytelmän jälkeen menimme jonottamaan nimikirjoitusta takaovelle. Koska oli Richardin syntymäpäivä, hän ilmaantui paikalle kolmiosaisessa puvussa hieman kiireisen oloisena. Lauloimme hänelle synttärionnittelut ja sen jatkeeksi hänen päähänsä kaadettiin saavillinen jäävettä. En tykännyt.. lopputuloksena nimittäin erinomaisen kiireesti sujunut nimmarienjako, koska selkä märkä ja kylmä tuuli. Hänellä siis. Pelkäsin, että raukka vilustuu. No, sain pakettini annettua hänelle ja saimme nimikirjoitukset käsiohjelmiin. Mutta koska siitä jäi vähän 'juostenkustu' olo päätimme mennä lauantaina uudestaan.

Käväisimme British libraryssa (tietysti) sekä British Museumissa ja shoppailtuamme sekä HMV:ssä että M&S:llä jalkamme kipeiksi  pidimme tauon hotellilla ja sen jälkeen kävimme syömässä italialaisessa ravintolassa. Aivan ihanaa ruokaa ja jälkkäriksi tiramisua. Ystävä söi pannacottaa, itse en ole koskaan päässyt sen makuun.

Tällä kertaa pääsimme suht lähelle takaovea ja jonkin aikaa odoteltuamme alkoi näyttelijöitä virrata ulos. Näimme mm. Betty Parris'ia näytelleen Marama Corlett'in ja Adrian Schillerin (jonka kuva tärähti niin pahasti, etten sitä tänne edes yritä laittaa).

Myös Richardin vanhemmat ilmiintyivät ja katselivat hieman hämmentyneinä joukkoa, joka odotteli heidän poikaansa ulkona :) Hetken päästä Richard itsekin tuli ulos ja oli paljon rennompi kuin edellisenä iltana. Tällä kertaa ystäväni oli ostanut Richardille suklaita, jotka olivat paperipussissa. Richard oli sen verran vauhti päällä, että veti nimmarin siihen pussiin ennen kuin ystävä ehti sanoa mitään ja niinpä ystävä huudahti 'No no, it's for you!' johon Richard vastasi hiukan hämmentyneenä kiitos ja ojensi pussin takapirulleen. Minä pyysin nimmarin tällä kertaa 'The Crucible'-näytelmän kanteen ja sitten lähdimme kävelemään takaisin hotellille.

Siinä tepastellessamme huomasimme Richardin vanhempien kävelevän edellämme ja yllättäen he menivät yhteen naapurihotelleista. Pohdimme mahtaako Richard asua jossain siinä lähistöllä ja ystävä oli sitä mieltä, että olisi pitänyt ujuttaa gsm-paikannin jompaankumpaan lahjapakettiin :D

Sunnuntaina kävelimme Tate Modernin kautta Covent Gardeniin, sitten löysimme minun suosikki-kirjakauppani Foyles'in ja sieltä huristimme bussilla Harrodsille, joka oli ihan liian täynnä ihmisiä. Ostin miehelle leikkuulautoja varten vahaa ja joitain muita tuliaisia myös.

Sunnuntai-iltana olimme aikeissa mennä jälleen notkumaan teatterille, mutta muistimme sen olevankin suljettu sinä iltana. Kävelimme takaisin hotellille ja ostimme matkan varrella kummallekin ihanat pehmeät sormikkaat Tescosta. Kassapoikaa huvitti, kun valitin viileyttä. Kävimme matkan varrella nauttimassa viimeiset palat sitä syntisen ihanaa suklaakakkua.

Maanantai oli yleinen vapaapäivä ja sen pelossa lähdimme kohti lentokenttää heti tsekattuamme itsemme ulos hotellista. Yllättäen metro oli aivan tyhjä, luultavasti vesisateen vuoksi ja saimme istua iha rauhassa aina Heathrow'hun asti, jossa kävimme jälleen syömässä italialaisessa ja jatkoin empiiristä tutkimusta tiramisuista.

Iltayhdeksältä laskeuduimme Helsinkiin, mies ja pienin olivat vastassa ja kaikki oli hyvin ja maassa rauha.

Hyvää vappua

Tai vapun aattoiltaa vielä toistaiseksi. Meillä on kaikki kotona ja illan ratoksi ajattelin katsoa Rambon kunhan saan pienimmän sammumaan. Rattoisa ilta tiedossa :)

Samalla voin varoittaa kamalasta uutuudesta eli Fazerin uusi appelsiinisuklaa. Hyi helkatti, että oli kamalaa. YYYH. En varmasti ikinä koske siihen töhkään hanskat kädessä talikollakaan. Hyi. Yök. En. Syö.

Lisäksi feissari (naamakirja) pääsi taas yllättämään. Entinen työkaveri linkitti kaverinsa haastattelun tms, johon kommentoin. Kommentoi sitten joku muukin, toinen ex-työkaveri ja heidän yhteinen ystävänsä, jolla yllättäen onkin kaverina minun vanhin veljeni. Nyt yritän pohtia pääni puhki onko tämä kommentoija serkkuni poika vai muuten saman (serkkuni) sukunimen omaava.

Yöunet ovat olleet tällä viikolla muutenkin huonot. Syynä niinkin typerä asia kuin Cats-musikaali. Niin. Se on suosikkimusikaalini, voisin katsoa sen vaikka kuinka monesti (=kissoja siis). Nyt on niin, että Richard Armitage (mm. Thorin Hobitista) on tanssinut Cats-musikaalissa Macavity-kissan roolin vuonna 1994. Sunnuntai-iltana katselin harjoitusvideota ehkä neljä kertaa, jonka seurauksena Richard on hypähdellyt kissamaisesti pari yötä meikäläisen unissa. Hän on se pisin tanssija sinissä trikoissa, jos ketä kiinnostaa. Voi Macavity, kurja rontti!

Vastapainoksi saatte hiukan uudempaa punk rockia. Tykästyin tähän.