Runo-iltamat

Tai ehkä Kesäinen iltapäivä runouden parissa voisi kuvata tämänpäiväisiä juhlia.

Kuten edellä kerroin, oli työtuttavan 60-vuotispäivät. Koska kyseinen herrahenkilö on yksi maan tunnetuimmista lausujista, olivat juhlatkin runopainotteiset. Ihan hakemattakin muistui mieleeni miehen runoilijatädin häät keskimmäisen ollessa kolmeviikkoinen.

Onneksi siellä oli ihan oikeitakin ihmisiä, jotka tunnen jo useamman vuoden ajalta enkä ollut kuin orpo piru vieraassa helvetissä. Työparin lisäksi paikalle olivat tulleet mm. entinen esinaiseni, josta kovasti pidän sekä pari muuta mukavaa ihmistä. Lisäksi päivänsankarin vaimoke oli tuttuja töistä hänkin, myöskin lausujaihmisiä.

Päivänsankari on kotoisin Raumalta, joten kuulimme myös raum kiält ja loppuvaiheessa vaihdoin muutaman sanan parin sellaisen ihmisen kanssa, jotka tunsivat serkkujani sekä muistivat tätini. Tulipa kauhea Rauman-kaipuu, pitäisi ehkä mennä kesällä käymään.

No, eniveis... mansikkakakun jälkeen livistimme samoin kuin suurin osa vieraista. Ihan mukavaa oli, mutta siltikin olisin mieluummin nauttinut aurinkoisesta päivästä ihan kotipihalla. Onneksi huomenna on sunnuntai.

 Loppuun uusi biisi Florencelta. yritin katsoa Euroviisuja, en jaksa/pysty/kykene. Siirryn siis Agentti Carterin seuraan.

Loppuviikon lätinöitä

Ajattelin tervehtää ennen kuin taas pitää mennä.

Torstaina kävimme miehen ja pienimmän voimin katsomassa The Death of Stalin-elokuvan. Täytyy sanoa, että se oli aika ravisuttava ja lopussa hetken mietin itkisinkö vai nauraisinko. Mietin koko iltapäivän ja illan sitä, miten hyvä oikeasti oli, että saksalaiset olivat aseveljiä Toisen Maailmansodan aikaan, vaikka sittemmin menikin sukset ristiin.

Eilen olin pienimmän kanssa asioilla eli kävimme Itiksessä ensin lääkärissä hakemassa siitepölylääkkeet hänelle ja sitten optikolla molemmat.

Koulussa olisi ollut ulkoilupäivä (Unicef-kävely), en päästänyt lasta kouluun ja lääkäri kehui päätöstä. Saimme melkoisen määrän lääkkeitä, toivottavasti ne nyt auttavat. Nuhasuihke on sama, jota itse käytän koko työkauden. Puhuin lääkärirouvan kanssa mysö esmes lasten työpaikan saamisesta armeijan jälkeen sekä opinnoista ja myös sivusimme Jan Vapaavuorta ja hänen mahdollista urakehitystään. Oli aika erilainen lääkärikäynti.

Optikko oli pienimmän kummitäti, joten vaihdoimme kuulumisia samalla. Pienimmän näkö on erinomainen, ilmeisesti näköhäiriöt johtuvat vain aivojen hitaasta kalibroitumisesta näytön tuijottmisen jälkeen. Minä sain uudet lasit, vanhat ovatkin jo jotain 20 vuotta vanhat. Vieläkään en periaatteessa tarvitsisi muuten, mutta näyttö on tarkempi lasien kanssa kuin ilman.

Optikon jälkeen katsastimme shortsitarjonnan huonolla menestyksellä ja samalla ostin sitten Akateemisesta lahjakortin ihmiselle, jonka 60-vuotispäiville olen lähdössä kohtapuoliin työparin kanssa edustamaan. Tein kortinkin.

Illalla keskimmäisen oli tarkoitus tulla kotiin Lontoosta siten, että lento olisi puolenyön maissa täällä. Lapsi soittaa kuuden jälkeen, että olivat olleet check-in'iä tekemässä ja huomanneet, että matkatoimisto olikin ottanut lennot seuraavalle päivälle.. No, opettajat hoitivat homman kotiin ja saivat kaikki kotiin. Keskimmäinen tuli tuntia myöhemmällä lennolla. Kuulemma koneet oli ylibuukattuja, mutta hyvin olivat silti pääseet. Lapset vissiin on etusijalla kuitenkin.

Nyt menen maalaamaan silmät päähän. Kiinnostaisi huomattavasti enemmän mennä pihalle aurinkoon lukemaan, kuin lähteä puolitutun juhliin. No ei auta.

Esikoinen tulee huomenna lomille ja lähtee tiistaina. Vähiin käy ennen kuin loppuu.