Kekeke

Keksiviikkoa!

Olen aivan ryyd! Töiden jälkeen huristelin bussilla Haagaan treffaamaan miestä siivouksen merkeissä ja meinasi tulla huono olokin jo ennen kuin sinne asti pääsin. Hyvänen aika, etten enää tykkää istua dösässä. Ihan tuskaa oli se.

Vietimme miehen kera parisen tuntia parisuhdeaikaa luuttuamalla appiukon vanhaa kämppää. Mies ehti pestä koko muun asunnon sillä aikaa, kun minä hinkkasin keittiön kaapit puhtaiksi. Voi elämä sentään.. Mutta nyt on tehty. Olimem niin väsyjä, että vasta kotona tajusimme jättäneemme appiukolla Apuvälinelainaamosta lainassa olleen suihkujakkaran sinne rappukäytävään. No, ei voi mitään.. jos se on hävinnyt niin sitten on.

Veimme kotimatkan varrella avaimet miehen tädille, joka kertoi että vuokrayhtiöstä oli jo kyselty milloin asuntoa voiis mennä katsomaan. Täti oli sanonut, että eihän sinne nyt voi ketään laittaa, kun siellä on kylppäriremontti juuri alkanut ja yhtiön täti oli kuulostanut hieman nololta. Ihmettelimme.

Päivän uutisiin sanon vain sen, että kummallisinta on se, ettei mitenkään yllättänyt tuo keski- ja pienituloisilta leikkaaminen. Kepu pettää aina. Niin se vain on. Muistaakseni olen sanonut myös jotakin siitä, että yritysjohtaja valtion ruorissa ei ole ihan paras mahdollinen juttu, mutta minkäs teet. Kansa on valinnut.

Nyt menen nukkumaan, sammun jo pystyyn. Ainiin, ja äänikin katosi siellä appiukon kämpillä. Mahdollisesti pesuaine tai sitten jokin muu.. itse epäilen sitä jotain muuta.