V

Olen aivan sekaisin väsymyksestä. Eilen oli viimeinen pilates tälle vuodelle. Jos ei olisi ollut viimeinen, en olisi mennyt. Puolikuntoisuus väsyttää, enkä ainakaan töissä parane, eilenkin meni ääni loppujen lopuksi eikä tämä päivä ole sen parempi.

Illalla menin neljä kertaa nukkumaan. Neljästi siksi, että kissa leikki jollakin ja se piti käydä ottamassa pois. Neljännellä kerralla olin jo sen verran kypsä, että kastelin kissan kodinhoitohuoneen isossa lavuaarissa kunnolla. Hän ei tykännyt, mutta olipa sen jälkeen hiljaa. Toki aamulla heräsin kuudelta (tuntia ennen kellon soimista) vessaan enkä sitten enää saanut unen päästä kiinni.

Tänään menin kampaajalle ja sen jälkeen lounastin miehen kanssa. Kävelimme räntäsateessa Prestoon, siellä  oli hyvä lounasbuffet. Mies meni töihinsä ja minä pienen Sokoskierroksen jälkeen ratikalla töihin, koska olin luvannut mennä rakentamaan lukunuotiota kirjastoon. Tosin työkaverit olivatkin sitten jo hoitaneet senkin ja istuin siellä sitten pari tuntia tyhjänpanttina surffaamassa. Saanpahan plussatunteja.

Metsää on kannettu sisään sen verran, että on varmasti aivan järkyttävä siivoaminen sunnuntaina. Harry Potter-kirjoista tuttu Hedwig-tunturipöllö oli saapunut kirjastoon.

Olin sopinut ystävien kanssa kahvitapaamisesta, joten lähdin sitten hyvissä ajoin sinne. Kävelimme KakkuGallerian Kakkubuffettiin ja juttelimme kaikenlaista ja oli oikein mukavaa. Söin kahdeksan kakkupalaa, ne ovat pieniä mutta niin hyviä. Suosikkini on mango-lime.

Keskimmäinen on yökoulussa, sentään oli hoitanut tiskikoneen kun muistutin siitä aamulla. Pienin kiukkuaa, koska ensi viikoksi pitää tehdä kirja-arvostelu ja hän on vasta puolivälissä kirjaa, josta aikoo jutun tehdä. Arvatkaa, kuinka monesti olen kehoittanut lukemaan? Niinpä.

Olen ihan helvetin väsynyt.

Hahtuva

Kyllästyin tukkaan ja pikaetsinnän tuloksena löysin työpaikan vierestä kampaamon, jonne sain ajan vähän ennen neljää. Leikkaus oli ok ja muutenkin kampaaja oli oikein mukava vanhempi täti, mutta hän föönasi tukan pystyyn niin, että näytin aivan kukkineelta voikukalta kotimatkalla. Ei se mitään, huvitti vain. Kotona pesin tukasta kaikki vahat pois ja heti on parempi. En ottanut kuvaa :P

Aamulla metrossa vastapäätä istuva mieshenkilö, jonka olen nähnyt eri aikoina eri kirjastoissa työskennellessäni, kysyi mistä olen hankkinut sormukseni. Sen hymiö-sormuksen.. Hän arveli ehkä hankkivansa vaimolle sellaisen. Ja tämä mies on siis ihan kiva ihminen, hänen lempinimensä on 'Oopperalaulaja' vaikka en yhtään tiedä onko hän oikeasti laulaja. (Hän on yksi niistä asiakkaista, jonka tuntee puoli kaupunkia. Niitä on muutama.)

Eilisaamuna parvekelasiasentaja tuli laittamaan viimeiset osat paikoilleen aj nyt parveke on aika mukava. Sen sijaan metrossa oli tunnelmaa. Pääsin seisomapaikalle ihan Kontulasta saakka. No kosahtihan se Espoon metrotesti sitten iltapäivästä, saa nähdä milloin se saadaan oikeasti kulkemaan. Proleputki.

Kävin eilen töiden jälkeen pilateksessa, se auttoi kyllä jonkin verran. Tosin nyt on oikea olkavarsi niin kipeä, etten saa oikein mitään tehtyä. Itse asiassa kipu säteilee olkanivelestä saakka ranteeseen. Olen ajatellut ehkä meneväni ensi viikolla työterveyteen vinkumaan fysioterapiaa, varpaiden nivelrikkokin on aiheuttanut jalkoihin väärää asentoa ja siksi nekin jumittavat.

Menemme huomenna pienimmän ja ystäväni kanssa katsomaan Hämistä, meille se on toinen kerta mutta ystävälle ensimmäinen. Pääsen korkkaamaan ensimmäiset voittoliput :P

Uutta pukkaa

Nimittäin nyt olis uusi pää ja uusi fillari. Olen ehkä iloisempi fillarista :)

Sain tällä viikolla jostain kimmokkeen katsoa hybridipyöriä ja päädyinkin katselemaan Nishikin malleja. Vanhakin on Nishiki ja hyvin se on palvellut, runko vain on hurjan raskas. Näytin eilen miehelle yhtä hybridiä ja hän lupasi kysyä töistä yhdeltä himopyöräilijältä arviota.

Näkymä miehen työpaikalta

Tänään sitten menin hiustenleikkuun jälkeen hakemaan miehen työpaikaltaan ja kävimme ostamassa pyörän. Ihan putkeen ei kaikki sujunut, ensin Forumin Intersportissa ei myyjiä kiinnostanut kaupanteko ja sitten saatuamme pyörän Mikonkadun Intersportista metrossa joku piripää mustalaispoika nappasi takapakkarilta kiinnityslenkin mukaansa. Elämää suurkaupungissa.

Ajelin Kontulasta kotiin ja oi, miten kulki liukkaasti matka! Tuskin maltan odottaa, että pääsen muutaman viikon päästä testaamaan pyörää oikealla reitillä :)

Uusi Niskahiki. Vanha punainen takana.

Esikoinen lähti ripsalle ja keskimmäinen samoin (muka kirkon hommissa..). Me vanhukset ja pienin vietämme rauhallista koti-iltaa, minä neuloen kuorsaavan kissan vieressä sohvalla pienimmän pelatessa äänekkäästi poikien huoneen koneella. Mies katselee jotain alakerrassa.

Sitä sun tätä

Tai ehkei sittenkään. Tai en tiedä. Ei oikein ole mitään kirjoitettavaa. Aina välillä tuntuu, että jokin päivän aikana tapahtunut olisi kiva jakaa täällä ja sitten kun alan kirjoittaa, en muistakaan mitään.

Eilen oli kokous kokoushuoneessa, josta saan oireet. Nyt sentään tajusin ottaa avaavan lääkkeen jo ennen kokousta, mutta silmät tuntuivat pahalta. Eilen illalla kotona nousi lämmöt taas melkein 37:ään. Kauhea väsytys myös, kuten tänäänkin.

Kävin tänään karvurissa ja nyt on uusi pää, sekä väri että lyhyt. Oikein kiva. Kävin eräällä kivalla kampaajalla, jonka löysin muutama vuosi sitten, hänen serkkunsa asuivat lapsuudenkotini naapurissa (samassa taloyhtiössä). Sekin selvisi vasta muutaman käynnin jälkeen. Kerroin kampaajalle, että äitini kuoli keväällä ja hän kertoi oman äitinsä kuolleen lokakuussa. Puhuimme hautajaisista ja testamenteista ja sen sellaista. Totesimme vain, että outoa on.

Olen kahtena aamuna herännyt tuntia ennen herätystä siihen, että jalat kramppaa. Ei ole kylmä, mikä taas häiritsee nukahtamista. Taidan laittaa tänäiltana sukat jalkaan, niin nukahdan nopeammin.

Tänä aamuna suihkun jälkeen löin varpaan penkkiin sillä seurauksella, että nyt illalla huomasin kynnen menneen halki lyhyeltä matkalta pitkittäin. Pitää laittaa siihen laastari, koska se takertuu koko ajan sukan sisäosaan.

Mutta nyt tarvitsen unta palloon. Nähdään taas.

Vastakarvaan

Tuntuu menevän kampaajan sopiminen. Viime viikolla sovin luottokampaajani kanssa hiustenleikkuusta siten, että hän tulisi meille töihin leikkaamaan mun tukan, kun hänelle ei juuri nyt ole tuolia missään. Sovimme silloin tästä keskiviikkoaamusta, silloin olisi sopivasti vapaata tilaa meillä firmassa tällaiseen touhuun. Tänä aamuna hän laittoi viestiä, ettei pääsekään koska kissalle oli sattunut onnettomuus ja siirsimme tapaamisen huomiselle aamulle samaan aikaan samaan paikkaan.

Nyt sain häneltä viestin, jollaisen joudun piakkoin luultavasti itsekin lähettämään eli kissaparka on lähetetty viimeiselle matkalleen eikä hän huomenna pysty mitään tekemään. Surettaa ihan hurjasti :/ Hän on niin kiltti ihminen, mutta aina tuntuu menevän asiat jotenkin ristiin juuri työmarkkinoilla ja tämä kissa on viimeinen kolmesta, kaikki ovat menneet muutaman vuoden kuluessa paremmille hiirestysmaille. Toivoisin voivani tehdä jotain ilahduttaakseni, mutta en keksi mitään.

(Jos joku nyt luulee, että olen hänelle vihainen siitä, että minun karvani ovat kissaa arvottomammaksi katsottu, niin erehtyy pahasti. Kissanomistajana ja kissan menettäneenä (ja pian menettävänä) voin kertoa, etten todellakaan ajattele siten. Ihan vain toim.huom. )

Muihin asioihin: Esikoinen sai ajokorttinsa eilen ja oli niin polleana. Kävi illalla ajelemassa miehen kanssa, meidän 20v vanha farmariVolvo on hiukan erilainen kuin autokoulun auto, ja ostivat kakun iltakahville :) Tänään minut haettiin metrolta ja mies istui ensi kertaa ikinä auton takapenkillä, minä sain aitiopaikan nuoren kuskin vieressä. Hyvin sujui. Mies valitti, ettei kuullut takapenkille meidän puhettamme, johon esikoinen sanoi 'Sinä et vain kuuntele' isäänsä lainaten :D

Huomenna tapaan ystävän, jonka kanssa olisi tarkoitus matkustaa Göteborgiin helmikuussa. Pitääkin tarkistaa paikalliset lankakaupat.. *vilks*

Kruunuja

Kävin eilen hammaslääkärissä saamassa taas uuden kruunun kalustoon. Keikka kesti pari tuntia kaikkinensa, uusi kruunu tulostettiin 3D-printterillä ja siinä kesti hiukan, mutta nyt on hampaat kunnossa. Käyn vielä perjantaina näyttämässä, kuinka kruunu on asettunut paikalleen.

Hammaslääkärin jälkeen kävin kampaajalla ja nyt on lyhyt kesätukka taas. Mä niin tykkään! Tämä kesä on muutenkin ollut sellainen paluu aikaan ennen murrosikää, ettei paremmasta väliä. Kun ei tarvitse huolehtia (ei enää muutamana vuoteen) vuodoista ja nyt vielä on uudet tissit, jotka eivät hiosta samalla tavalla kuin ennen, niin kesä on ihan parasta aikaa!

Tapasin eilen vielä hyvän ystävän kahvin merkeissä Café Aallossa Akateemisen yläkerrassa. Käymme siellä aina silloin tällöin, emme koskaan alakerran Starbucksissa. Pahoittelin ystävälle, ettei minulla ollut tuliaisiksi kuin yksi dekkari. Olin hiukan harkinnut kissa-aiheista värityskirjaa, mutta koska en itse niistä pidä, niin en ostanut ja ystävä sanoi, että hän ei voi ymmärtää aikuisten ihmisten tekevän jotain niin pöljää, kuin värittävän kuvia. Sanoin, että viimeistään nyt tiedän, miksi olemme ystäviä. Toki kaikki saavat värittää ihan niin paljon kuin haluavat, se vain ei  ole meidän juttumme.

Tänään en ole tehnyt juuri mitään, kävin pienimmän kanssa kissanruokaostoksilla pyörällä. Siinä kaikki. Niin ja katsoimme Tohtorin kuudennen kauden loppuun.

Huomenna menemme Lintsille koko päiväksi. Tapaamme kummipoikani äitinsä kanssa siellä klo 12 maissa ja viivymme niin kauan, että mieskin tulee töistä sinne. Varmaan menee suunnilleen sulkemisaikaan saakka :)

Kevyesti kampaajalla

Kävin eilen kampaajalla. Olen käynyt hänellä jo vuosia, vaikka pari vuotta jäi välistä kun hän muutti hetkeksi pois, onneksi löysimme kuitenkin toisemme uudestaan.

Eilen istuin väri päässä ja juttelimme kaikenlaista päätyen Euroviisuihin. Saman huoneen toisella puolella oli menossa ripsien kestovärjäys, kun Petri-kampaajani alkoi imitoida Suomen Euroviisuesitystä. Hyvä, ettei ripsiasiakkaan värit menneet ihan hullusti kun nauroimme niin kovasti Petrin esitykselle. Se oli hieno analyysi Sandhan tyylistä :D

On niin mukava, kun olemme Petrin kanssa samalla aaltopituudella. Meistä tuli ystävät varmaan heti ensimmäisellä kerralla, kun astuin hänen liikkeensä ovesta sisälle vuosia sitten. Jotenkin hän on minulle se tyttökaveri, jonka kanssa voin puhua kaikesta.  Se on helpottavaa.

Ja nyt on hieno pää taas kerran :) Kuva Petrin FB-sivulta.

Niin ja miehen leikkaus meni hienosti :)