Voisin sanoa, että maanantai oli kerrankin nimensä veroinen ja olen jotakuinkin kuitti. Myös siksi, että jouduin opastamaan Tilakeskuksen tutkijasedän kirjavarastoon tutkailemaan sitä valkoista jotain, minkä bongasin perjantaina. Onneksi setä huomasi, että minulla alkoi olla hengitysvaikeuksia noin parinkymmenen sekunnin varasto-oleilun jälkeen ja käski minut ulos sieltä. Jatkoa odotellessa..
Olin töissä kasiin, kuten olin luvannut, vaikka olo ei ollut hääppöinen ja vietettyäni nelisen tuntia kolmannessa kerroksessa tuntui siltä, että silmät haluavat kuoriutua itsestään, pääsin vihdoin ulos talosta. Hyvä onni iski sikäli, että olin ennen päivystysvuoroa saanut käydä happihyppelyllä naapurikirjastossa.
Väsyttää sen verran, etten ole varma jaksanko mennä neulomaan töllön ääreen.
