Kuusitoista vuotta sitten olimme menneet nukkumaan vähän puolenyön jälkeen (Babylon 5 tuli todella pöljään aikaan), kun aamuyöstä heräsin outoon oloon. Hyppäsin sängystä ylös ja olin aikeissä syöksyä vessaan, mutta lapsivedet ehtivät ensin. No, sitten lähdimmekin kohti Naistenklinikkaa (mies luuttusi lattian ensin ja minä etsin pyyhkeitä autoa varten). Noin kahdentoista tunnin jälkeen maanantai-iltapäivällä minusta vihdoin tuli äiti. Seuraavana aamuna katselin 6:nnen kerroksen ikkunasta ensilumen tuloa vauvan kanssa :)
Nyt tuo rontti on siis 16-vuotias. Paljon olen oppinut häneltä, hänestä
ja itsestäni. Aina ei ole ollut helppoa, mutta aina on selvitty.
Nyt taidan mennä neulomaan hetkeksi töllön ääreen. Olen lukenut koko päivän tekijänoikeudesta kirjastojen näkökulmasta ja keskiviikkona kun tentti on ohi, voin huokaista. Toki poikkean täälläkin vielä ennen sitä, mihinkäs kissa karvoistaan pääsisi :)
Tapasin eilen ystävän. Tutustuimme aikoinaan istuessamme kaksi vuotta samoilla tunneilla opiskelemassa kirjastoalaa. Silloin en vielä tuntenut häntä hyvin, hän on kymmenen vuotta minua vanhempi.
Sitten tutustuimme uudestaan työskennellessämme samoissa kirjastoissa ja aloimme käydä silloin tällöin yhdessä kahvilla ja satunnaisesti elokuvissa. Olemme käyneet myös kuuntelemassa 30 Sekkaa Marsiin yhdessä, jopa kahdesti. Ystävyytemme käynnistyi hiljalleen.
Sittemmin hänestä on tullut minulle Hyvin Tärkeä Ihminen. Hän on minulle enemmän isosisko kuin 'oikea' isosiskoni ja ainoa ns. tyttökaverini, jonka kanssa keskustelemme meikeistä ja koruista ja sen sellaisesta. Ymmärrämme toisiamme hyvin puolesta sanasta ja meillä on aina hauskaa. Luulen, että hän myös tuntee minut paremmin kuin kukaan muu.
Tutustuimme eilen ja tänään hän on ystäväni. Toivottavasti huomenna vierailemme toistemme luona rollaatoreinemme. Kiitos Ystävä, että olet.
Nyt sanon heipat teille maaliskuun alkuun saakka. Voin kertoa sen verran, että jos lompakossa on kolme miljoonaa niin lompakko ei taivu kiinni. Nähdään!
