Sateenkaaripirtelö

Aamulla metrossa isä ja pieni ihminen juttelivat leikkisästi. Isä kysyy lapselta, mitä tämä haluaisi syödä ja lapsi sanoo 'leipää, juusto, makkaraa, kakkua'. Sitten isä kysyy, mitä lapsi haluaisi juoda.

"Sateenkaaripirtelöä!"

Ilahdutti koko päivän ei vain minua, vaan myös työkavereita :)

Sitä sun tätä

Metrossa oli aamulla iäkkäämpi isokokoinen herra, jonka kanssa satuin samaa loosiin istumaan. Onneksi minulla oli (enkunkielinen) kirja mukana, sillä hän yritti kovasti jutella. Koska en halunnut mitään kontaktia hänen kanssaan johtuen siitä, että hän oli vähän outo, keskityin kirjaan ja esitin ei-ymmärtäväni suomea. Olin ilkeä ja nautin siitä.

Ennen töihinmenoa kävin läheisessä kuntoiluhallissa ostamassa kymmenen kerran ryhmäliikuntakortin. Olin varautunut maksamaan siitä enemmän, mutta tämän kuun alusta se onkin tarjouksessa vain 70 euroa. Hyvä, etten ostanut sitä viime viikolla, olisiko hiukan ottanut pattiin!

Päästyäni töihin katselin hetken ikkunasta ulos ja näin retkueen pikkuisia ihmisenalkuja, jotka olivat olleet luistelemassa. Jonossa kävelivät ohjaajiensa kanssa tien yli ja jostain syystä koin heidät kovin liikuttavina, varsinkin kun autoilijatkin ihan kiltisti odottivat sitä viimeistäkin mukulaa. Ehkä vielä on toivoa ihmiskunnalla.

Soittivat Allergiasairaalasta minut tutkimuksiin ja niinpä olinkin sitten jo puoli kolmen aikoihin puhkumassa spirometriin. Huomenna menen lääkärille aamupuolella, kuulemma lääkäri haluaa minun tekevän taas yhden parinviikon pef-seurannan. Olen aika yllättynyt ja tyytyväinen, että näin nopeasti pääsin tutkimuksiin.

Lähi-esimieheni ja pari muuta kävi tänään kirjastonhoitajamme kanssa katsomassa kirjavarastoa. Kaikki muut menivät tukkoon ja heitä alkoi ahdistaa, paitsi kirjastonhoitajaamme. Ihan hyvä niin. Tuntuu, että ottavat minut todesta nyt paremmin.

Töistä tullessa osuin puolestaan nuoren naisen kanssa samaan loosiin. Ei siinä mitään muuten, mutta hän söi katkarapu(!)salaattia, sellaista K-kaupan salaattibaarista ostettua. Olen kerran ostanut salaatin sellaisesta ja vatsa meni sekaisin. En uskaltaisi edes unelmoida katkarapujen syömistä sellaisesta, menee vatsa kuralle jo ajatuksesta. JA se salaatti haisi, yök. (>.<)

Huomenna ajattelin käydä töiden jälkeen hankkimassa uuden uimapuvun. Enhän voi mennä uimaan, kun vanha ei enää sovi! Jotenkin outoa. Ehkä selviän siitä kuitenkin.

Torstaita

Voisin sanoa, että torstai on tosiaan toivoa täynnä. Aloitin aamun etsimällä kissaa. Se oksenteli aika kovasti eilen ja ajattelin, että se on ryöminyt kuolemaan jonnekin, kun en löytänyt sitä mistään enkä kuullut kuorsaustakaan. Loppujen lopuksi katti veti sikeitä olkkarin ikkunalaudalla verhon takana nukkuen niin sikeästi, ettei edes kuorsannut. Tarkkailin sitä hetken, että näin sen varmasti hengittävän.


Tänään jossain mielenhäiriössä päätin tarkastaa feissarin viestikansioista sen 'roskalaatikon' eli muut ja yllättäen löysinkin sieltä pari ihan oikeaakin postia. Toinen niistä oli eräältä ihmiseltä, jonka olen pari vuotta luullut olleen kuollut kun hän katosi aivan täysin maan pinnalta. Olen todella iloinen siitä, että löysin hänet taas :) Viestittelimme sitten jonkin aikaa ja päivittelimme tiedot, olipa oikeasti mukava yllätys.

 Kävimme kolleegan kera kahvilla pienessä kivassa kuppilassa työpaikan lähellä muutaman muun ihmisen kanssa ja oli tosi kivaa. Juttelimme joogasta ja buddhismista jne kaikenlaista. Huomasin, että eräs asiakas kuunteli meitä ja naureskeli samoille kohdille jutuissamme kuin mekin. Ihan hauska huomata, koska itse harrastan samaa :P

Töiden jälkeen ajattelin käydä luovuttamassa verta ja pääsinkin niin pitkälle, että tyttö otti hempan. Sitten kerroin hänelle, että olen menossa ensi viikolla jatkotutkimuksiin altistumisen vuoksi ja siihen tyssäsi.. kuulemma verenluovutus laskee hemppaa sen verran, että se haittaa pef-mittauksia. No, menen syksyllä sitten uudestaan.

Luin 'Fight Club' -kirjan loppuun enkä oikein tiedä, viitsinkö edelleenkään katsoa elokuvaa. Arvasin jutun juonen jo ennen puoltaväliä..

Unohdin eilen mainita saamastamme kutsusta. Vanhimman veljeni nuorimmainen (poika) on menossa vihdoin naimisiin pitkäaikaisen tyttöystävänsä kanssa ja häät pidetään Ähtärissä asti. Sinänsä tosi kiva juttu, mutta.. nou kän duu. Vaikutamme varmaankin tosi tylsiltä oudoilta, mutta ne kemut olisivat juuri kahden mökkiviikkomme välissä, mies joutuisi ajamaan ~900km pelkästään niiden vuoksi, minun pitäisi rahdata juhlakamat mökille.. juu ei kiitos. Menemme joskus sitten ihan rauhassa mieluummin, kuin muutamaksi tunniksi kauhean hässäkän kera. Että kiva kun kutsuivat. Niih.

Sellainen päivä tänään. Ihan kiva. Allaoleva video valittu monestakin syystä eikä ehkä vähiten siksi, että yksi tyypeistä muistuttaa Thorinia..

Loppuviikon alku

Tänään menen keskimmäisen kanssa teatteriin katsomaan 'Kiviä taskussa' jo kolmatta kertaa. Minä siis, keskimmäinen ensimmäistä. Jotenkin se on sellainen näytelmä/tarina, joka kestää aikaa ja katsomiskertoja. Aina löytyy uusia asioita.

Mies lupasi viedä meidät ihan perille asti, hän nimittäin menee ostoksille Verkkokauppaan. Hänen kotikoneestaan hajosi kovalevy sen sähkö-onnettomuuden myötä. jei.

Kävin töiden jälkeen seikkailemassa Kaisa-talossa ja ihme kyllä löysin etsimäni hetken sekoiltuani hyllyjen välissä. Mikä parasta löysin toisenkin kirjan samasta aiheesta, joka saattaa olla vielä sopivampi lähde. Hyvä minä.

Metrossa istuin vastapäätä kahta nuorta miestä.. tai toinen oli arvioni mukaan noin 16 ja toinen ehkä kymmenen. He olivat tulossa tänne meillepäin skeittamaan halliin ja puhuivat koko matkan ajan kovaäänisesti erilaisista flipeistä sun muista. Metkaa.

Nyt menen vaihtamaan teatterikuteet. No ei kun villatakin ja siistin puseron.

Kaikenlaista

Vihdoin olemme kotona ja kissakin on, mies ja isommat hakivat sen nyt päivällä. Kuulemma oli ollut lieviä vaikeuksia saada pojat ulos Panssarimuseosta (meidän lapset!) ja kissa olisi mielellään jäänyt hoitolaan, kuten aiemminkin. No, kaikki ovat kuitenkin kotona nyt.

Kotimatka kesti kaikkine odotteluineen noin 30 tuntia, joista kalleimmaksi tuli kuuden tunnin vaihto LAn kentällä. Minä nimittäin löysin aivan ihanan käsilaukun ja tarvitsin sen ehdottomasti. Se nimittäin on juuri sellainen, jota olen ajatellut Lontoonreissulle.. siihen mahtuu sateenvarjo yms sälä ja se on edustavan näköinen sitten teatterissa. *köh* Pojat rypistelivät hiukan, kun puoli tuntia ennen portille vääntäytymistä kävin iskemässä lopputaalat laukkuliikkeen tiskiin (plus pankkikortin).

Samalla kentällä istuskellessamme huomasin erään nuoren miehen, en oikein tiedä miksi, mutta kunhan sattui silmään. Oikein mukavan perienglantilaisen näköinen ehkä 30v, en ajatellut hänestä sen enempää ja jossain vaiheessa panin merkille, että hän oli vaihtanut paikkaa jonnekin ihan siitä lähettyviltämme. Istuessamme koneessa lähtökuopissa minun vieressäni oli tyhjä paikka ja viime minuuteilla siihen rynnisti tämä nuori mies. Jotenkin hupaisaa :) Hän oli hurjan kiltti ja kohtelias, oikein malliesimerkki. Hyvin Kasvatettu selkeästi.

Lontoon vaihto olikin vähän tiukempi, mutta ehdimme hyvin vaikka meinasimme jo hukata toisemme. En muistanut tarkistaa tapaamispaikkaa mieheltä ennen kuin erkanin pienimmän kanssa, mutta löysimme toisemme viime hetkillä. Pieni vinkki kanssamatkustajille: Harrodsin myymälä on suht varma nakki meikäläisen kohdalla.

Me ja matkalaukut löysimme toisemme Helsingistä, laudat eivät. Ne ovat kuulemma tulleet puoliltapäivin Helsinkiin, mutta eivät vielä ole kotiutuneet. Kaipa ne huomenna tulevat..


Sunnuntaina lähden poikien kanssa mökille, sillä mies vihaa mökkeilyä ja hänen lomansa on nyt lopussa. Soitin Äidilleni ja hänellä on aika paha mieli, sillä veljeni vaimoineen ja kissoineen (noin viisi, kissoja siis) ovat mökillä sunnuntaihin asti. Veljeni oli pitänyt hakea Äiti mökille perjantaina, mutta ei hän kuulemma ehdi/jaksa/viitsi vaan vie Äidin sitten maanantaina. Minuahan tämä ei haittaa niin kauan kuin he tosiaan häipyvät sunnuntaina aika ajoissa. Äitini vain olisi halunnut olla paikalla meidän tullessamme, mutta sanoin ettei huolisi, tiedän kyllä paikat jne. Mies puolestaan haluaisi viedä meidät aika aikaisin, koska hän joutuu ajamaan edestakaisin ja koska kaikkien lomat loppuvat nyt, saattaa paluuliikennettä olla. Veljeni kissojen vuoksi me taas emme viitsisi olla mökillä kovin kauan Sysin ja heidän kanssa, koska Sysi stressaa vieraita kissoja. Sukulaiset... huokaus.

Olen tosiaan sitten elokuun loppupuolella, noin viiden viikon päästä, lähdössä Lontooseen teatteriretkelle.. Huomenna matkaseuralainen tulee käymään ja katsomme hotellia, lentoliput ja teatteriliput on jo ostettu. Tosin matkaseura ehdotti, että voisimme päivystää teatterin takaovella koko viikonlopun emmekä tarvitsi koko hotellia :P

Ja nyt menen petiin. Nähdään joskus.