Tämä päivä on tökkinyt ihan urakalla.. (ja torakalla.. tämä on ns. sisäpiirivitsi ja perustuu Olli Jalosen Kara tolla-nimiseen kirjaan). Eniveis olen aivan kypsä.
Töissä oli jokseenkin mahdotonta tehdä mitään, saati töitä, tietokoneella. Se nimittäin tökki. Yhdenkin s-postin avaamista taisin odottaa viitisen minuuttia.. Tehokasta työaikaa?
Kotona alkoi myös tökkiä vähän kaikki ja hetken jo harkitsin pienen kunnollisen ulvontatuokion vetämistä, mutten sitten viitsinyt. Parhaillaan pohdin, menenkö huomenna pilatekseen vai en, kun sekin loppuu niin hel****n myöhään. Eijjaksais..
Aamu oli kaunis, tuntui aivan toukokuulta paitsi, että olisi voinut olla hiukan lämpimämpi. Töissä oli kivaa jne jne, kunnes sain Wilmaviestin Pienintä koskien. Säikähdin, että lapsi on taas törttöillyt mutta eipäs.
Opettaja kirjoitti viestissä, että ruokajonossa joku luokan pjista oli sanonut Pienimmälle, että se ei olisi saanut edes syntyä ja tästä oli Pienimmälle tullut kamalan paha mieli. Ope oli heti puhunut poikien kanssa ja asia oli sovittu, mutta hän laittoi viestiä tuon toisen pojan vanhemmille ja meille, että tiedämme, mistä on kyse, jos lapsi puhuu tästä. Minähän tietysti järkytyin tosi pahasti, mutta Pienimmän soittaessa koulun loppuessa kysyin vain, että miten meni ja miltä nyt tuntuu eikä tuo ollut yhtään pahoilla mielin enää, koska ope oli heti jutellut ja selvittänyt asian.
Illalla mies tuli metrolle vastaan ja kysyin sitten autossa, kun vietimme sitä kuuluisaa kahdenkeskistä laatuaikaa sen viisi minuuttia mitä ajomatka kestää, että oliko se jutellut lapsen kanssa ja olihan tuo. Mies oli kysynyt Pienimmältä, että mitä tapahtui ja Pienin oli vastannut, että hänellä on uusi kaveri. Eikä siitä sitten puhuttu sen enempää.
Ihan hyvä, että asia meni näin :)
Minullakin on uusi kaveri, nimittäin erään tosi mukavan luentokaverinaisen kanssa kuljemme aina yhdessä metromatkat. Hän pääsisi useammallakin metrolla kotiinsa, mutta odottaa aina kanssani Mellunmäkeen menevää junaa, että voimme jutella matkalla. Oikein mukavaa :)
