Tänään sain tekstarin miehen sedän vaimolta. Siinä kerrottiin suoraan, mitä mieltä hän on moisesta kortista ja kaiveltiin vielä vanhoja (joista minulla eikä miehellä ollut aavistustakaan, mitä mahtoi tarkoittaa). Myönnän, etten ehtinyt ajatella ennen kuvan liimaamista. Olen pahoillani, että heidän tyttärensä kuoli marraskuussa.
Siltikin ajattelin, että edes se tervehdysosio olisi ilahduttanut heitä, että joku ajattelee heitä. Näköjään ajattelin väärin.
Heidän ei tarvitse pelätä enää ensi jouluna tai sitä seuraavina joulukorttiamme. He eivät sitä tule saamaan. Pitäkööt tunkkinsa.
