Aamulla istahdin metrossa vastapäätä suunnilleen ikäistäni naishenkilöä, jolla oli kudin kädessä. Siinä körötellessämme hän ensinnäkin hihkaisi eräälle kanssamatkustajalle kuulokkeiden käytöstä ja kertoi sitten minulle, että jos joku ei tajua laittaa kuulokkeita, niin hän alkaa luukuttaa suomalaista suosikkikappalettaan luuristaan niin lujaa, että varmasti menee perille.
Juttelimme sitten neulomisesta ynnä muista käsitöistä ja paljastui, että olemme molemmat kaupungin palveluksessa. Sörnäisissä erosimme, hän jatkoi Käpylään päin ja siinä hän muisti vielä varoittaa lankakaupasta, jonka ohitse kuljen töihin.
Varsin hauska aamuhetki :)
Viikonloppu kuluneekin ompelukoneen ääressä, pikkujuhlamekko pitäisi vääntää. Juhlien teemana on kuohuva 1920-luku. Kääk.
Viikonlopun ratoksi yksi suosikkibiiseistäni ja suosikkivideoistani. Sam Rockwell on ihq <3
Ei, kuulkaa, kannata käydä ainakaan Vaajakoskella sellaisen mustavalkoisen nallekarhun kaupassa. Kyllä oli laukku täynnä suklaata ja lakritsia. Samoin olisi pitänyt välttää Taito-kauppaa ja Titityytä, mutta minkäs teet, kun lanka houkuttaa :D
Nyt on taas arki alkanut, mutta lyhyt lomasemme oli juuri sopivan pitkä arkihuolien heittämiseen. Jaksoin aloittaa maanantain uintiretkellä, vaikka lättäreistä tulikin vasen hartia niin kipeäksi, että nauraessa sattuu jonnekin syvälle olkaan. Pitänee vältellä nauramista.
Eilen pilateksessa oli sijainen ja olkapään takia olikin mielenkiintoista vääntää liikkeitä. Loppujen lopuksi pilates kyllä sujui, mutta illalla (ja aamulla) piti laittaa Feldeniä olkaan ja särkylääkettä huiviin.
Aamulla metrossa ärsytti eräs reppuselkäinen matkustaja. Hän seisoi ovivälikössä juttelemassa ystävänsä kanssa, vaikka tyhjiä paikkojakin olisi ollut, ja onnistui reppuineen tukkimaan sekä käytävän että ovivälikön. En ymmärrä, miksi ihmiset käyttävät sellaisia ylisuuria reppuja. Aikoinaan muistan ihmetelleeni Harrodsilla näkemääni reput kieltävää huomiotaulua, mutta kyllähän sen aika pian tajusi. Itse harvoin reppua käyttävänä riisun sen metrossa aina selästä, vaikka seisoisinkin.
Nyt pitää mennä ripustamaan pyykit.
Ainiin! Tilasin itselleni äsken sileän hulavanteen! Marjaana, voidaan hulata yhdessä :D
Jyväskylään käy matka nuorimmaisen kanssa tänään, ihan kohtapuoliin lähdemme bussille. kunhan nyt pakkaan hammasharjat mukaan.
Olen ollut työpäivien jälkeen sen verran poikki, etten ole jaksanut tännekään kirjoitella. Lähinnä olen istunut sohvalla katsomassa töllöä ja neulonut.
Tiistai-iltana ollessani tulossa metrolla kotiinpäin, Itäkeskuksessa vastapäätä istahti vanhempi nainen ja haukotellen totesi, että pitää keittää vielä kahvit kun kotiin pääsee. vastasin, että niin pitää ja ettei minua ole koskaan haitannut myöhäinen kahvinjuonti. Juttelimme siinä sitten loppumatkan mm. rouvan lehtitilauskylkiäisenä saamasta askelmittarista, joka oli jostain syystä jäänyt uniasentoon eikä siis oikein mitannut sitä mitä piti. Se huvitti meitä molempia suuresti.
Eilen menin töiden jälkeen kampaajalle ja sen jälkeen käymään jalkaleikatulla ystävällä, mutta jotta olisi ollut riittävän kiire aioin lähteä töistä hyvissä ajoin ja käydä ostamassa talvikengät matkan varrella. Tähän lisätään takin vetoketjun hajoaminen niin katastrofi oli aika lähellä, nimittäin se 'hyvä aika', jonka olin varannut hupeni kymmenellä minuutilla. ehdin kuitenkin loppujen lopuksi kampaajalle vartin myöhässä ja kakki meni hyvin, kunnes lähtiessänis ieltä tajusin, että kello oli seitsemän. Olin sanonut ystävälle, että tulen sinne noin seitsemältä.. No, soitin ystävälle ja hän sanoi, että tervetuloa vain. Kiva! Ja sitten puhelimesta loppui akku.
Myöhästyin bussista, joka olisi mennyt ystävän kotioven viereen. Kipitin asemalle, menin P-junaan ja tajusin, että se pysähtyy Pasilan jälkeen Ilmalassa. Onneksi ehdin ulos ennen kuin juna lähti ja katsoin I-junan aikataulua huomatakseni sen juuri lähtevän aseman toiselta puolelta. En ehtinyt siihen ja odottelin vartin seuraavaa. No, pääsin vihdoin ystävän luo varttia yli kahdeksan ja heittelin pikkukiviä ikkunaan, että hän tulisi avaamaan rappukäytävän oven.
Kyllä oli melkoinen seikkailu. Huomasin myös, kuinka riippuvainen olen puhelimesta nykyään, kun siinä on kaikki. Ihan hurjaa.
Mietin joskus suunnilleen viikko sitten, mitä mahtaa kuulua eräälle entiselle työkaverille. Aloitimme samana vuonna työt Idän suurimmassa kirjastossa. Silloin aina samana vuonna aloittaneet järjestivät henkilökunnan syysjuhlat ja meistä sekä muista tuli hyvät ystävät, vietimme vapaa-aikaa yhdessä esim baarireissuilla (mies jäi aina kotiin, vaikka nämä muut olivatkin nuoria miehiä myös ja yrittivät houkutella mukaan), joilla minä olin yleensä joko ainoa nainen tai toinen.
Torstai-iltana olin lähellä metroasemaa, kun huomasin hänen kävelevän kohti. Ehdin juuri sanoa hänen nimensä, kun olimme kohdakkain ja vaihdoimme muutaman sanan. Oli iloinen kohtaaminen ja olin tyytyväinen, että uskalsin huikata hänelle. (Introverttina luonteena en aina uskalla.)
Perjantai-aamuna ratikassa ihailin erästä naista, joka jaksoi olla kohtelias eräälle juopolle tämän yrittäessä kaikkensa saadakseen naisen mukaansa. Johdonmukaisesti nainen vastasi tälle ystävällisesti ja kun miekkonen esimerkiksi rupesi yhdelle nuorelle teinipojalle sanomaan, ett' "Olteko imenyt.." niin nainen sanoi, että sellaisia asioita ei sanota varsinkaan nuorille pojille. Miehen lähdettyä pois minä ja tuo nainen pyörittelimme silmiämme hetken aikaa, seisoin siis niin lähellä että olin todistanut koko keskustelun. Ei voi kuin ihailla joitain ihmisiä, arvelen hänen olleen sosiaalialalla tms.
Töiden jälkeen perjantaina menin ystävieni kanssa Fredan Kakkugalleriaan juhlistamaan maanantaina koittavaa syntymäpäivääni ja oli oikein hauskaa. Juttua riitti niin, että pari tuntia kului kuin siivillä ja vaeltaessamme kohti Kamppia poikkesimme vielä Fredan UFFassa. Tosin minun piti mennä hetken päästä ulos odottamaan, kun alkoi ahdistaa ja siellä oli aika paljon ihmisiäkin.
Esikoinenkin tuli vielä perjantai-iltana käymään, osuimme juuri peräkkäisiin metroihin ja pääsimme sitten samalla kyydillä miehen hakemana kotiin. Leikkasin opiskelijan tukan, kerrankin onnistuin erittäin hyvin, ja juttelimme kaikenlaisista asioista. Esikoinen kertoi mm. ystävänsä kirjailija-vanhemmista ja opiskeluaikeistaan.
Eilen aloitin nuorimmaisen kanssa Harry Potter-elokuvamaratonin jälleen, katsoimme kaksi ensimmäistä ja ehkä jatkamme tänään. Olemme menossa koko porukalla syömään illalla Eliteen, joten en ole varma, mutta elokuvat jaksavat odottaa.
Nimittäin yo-kirjoitukset, osa 2. Huomenna keskimmäinen tekee enkun kokeen ja ensi viikolla on vuorossa bilsa. Loput sitten keväällä. Äsken se teki tuossa eväitä itselleen.
Muihin kuulumisiin; olen edelleen kurkkukipuinen ja vähän kipeänoloinen, mutta olen nyt ollut töissä tämän viikon. En osaa sanoa, johtuuko olo flunssasta vai sisäilmasta. Lisäksi niskat on niin jumissa, että korvia vihloo ja menenkin huomenna hierojalle töiden jälkeen.
Eilen tein viikon hyvän työn, kun kaupassa kassalla oli pari pikkukundia. Toinen yritti ostaa heille jäätelöpuikkoja K-kortilla (?), jossa oli kuitenkin liian vähän arvoa ja koska mulla nyt sattui olemaan yksi euron kolikko lompakossa vapaana, niin sanoin kassalle, että maksan poikien jätskit. Pojat olivat aika liikuttavia sanoessaan moneen kertaan kiitoksiaan :)
Tänään kävin ennen töihinmenoa viemässä entiseen työpaikkaan kirjoja kierrätyshyllyyn ja juutuin juttelemaan parin vanhan työkaverin kanssa, mikä oli sinällään ihan kiva, mutta kun piti ehtiä vielä muuallekin niin tuli kiire :) Kävin nimittäin Menitassa ostamassa nappeja villatakkiin ja pääsin ulos sieltä ilman lankoja! Ihan ennenkuulumaton juttu!!
Nyt taidan mennä petiin. Aamulla pääsen miehen kyydillä Itikseen, kun viemme keskimmäisen ensin koululleen.
Ensimmäinen työviikko on ohi. Olin jo tiistaina niin poikki, että koko illan makasin parvekkeen sohvalla kissa kainalossa lukemassa. Oikeasti oli kyllä ihan mukava viikko ja kaienlaista ehti tapahtua.
Siriuksen uusi leikkikaveri
Keskiviikkona oli eka oikea kokous ja onnistuin kommentoimaan erääseen asiaan ihan fiksusti, asian esittelijä sanoi paneutuvansa esiinnostamaani syvemmin. Myöhemmin metrossa eräs nuori mies istui penkillä koivet oikosenaan. Sanoin hänelle, että " Nosta koipesi pois, että pääsee ihmiset istumaan." Totteli hyvin, vissiin tuli jotenkin äitipainotteisesti sanottua.
Torstaina kävin töiden jälkeen luovuttamassa verta, kutsu kilahti s-postiin ja löytyi sopiva aika. Osui kiva hoitajakin, jonka kanssa juttelimme kissoista ja harrastamisesta ja sen sellaisesta. Lopuksi join kahvit ja söin jäätelön, ja illalla luin taas parvekkeella kirjan kanssa.
Linnunlaulun villat
Eilen perjantaina kävin ystävän kanssa katsomassa 'Suruton kaupunki'-näyttelyn ja se oli oikein hyvin tehty ja mielenkiintoinen. Jälkeenpäin kävimme pihapiirin kahvilassa kahvilla ja söin feta-pinaattipiirakkaa sivusalaatin kera. Siinä istuskellessamme vierestämme vilahti jokin pieni ja karvainen kukkapenkkiin. Naapuripöydän naiset kysyivät meiltä, ehdimmekö nähdä mikä se oli ja vastasimme yksissätuumin, että päätimme juuri sen olevan isohko metsähiiri.
Pehtoorin talo
Nam
Nyt olemme taas miehen kanssa kahden viettämässä lauantai-iltaa, nuoriso lähti omiin huvituksiinsa. Kävimme jo aikaisemmin tukussa ja ruokakaupassa miehen kera, joten siirryn kohta telkkarin ääreen katsomaan Downton Abbeyä Areenasta, en muista vitos- ja kutoskaudesta mitään ja elokuva tulee teattereihin syksyllä.
Aamulla reviskelin seinäkalenterista kuluneita päiviä pois ja tsekkasin, että tänään vietetään Ritvan ja Fingerporin nimipäivää. Juu ei, kyllä siinä sittenkin luki Ingeborg, mutta olen koko päivän naureskellut tuolle mokalle.
Perjantaina tyhyilin yksikkömme kera. Olin jopa mukana suunnitteluryhmässä ja vastuualueenani oli aamiaisbuffan varaaminen lähikahvilasta. Olin paikalla jo varttia ennen, mutta yllätyksekseni paikka olikin kovin suljetun näköinen vaikka sen piti olla ollut jo tovin verran aukikin. Siihen saapui sitten pari muutakin työkaveria ihmettelemään asiaa ja hetken kuluttua eräs nuori nainen fillarilla.
Saimme kuulla, että yöllä oli keittiössä iskenyt vesivahinko plus siitä johtuva sähkökatko eli harmillisesti aamiaisbuffa siirtyisi... No vaelsimme sitten parijonossa pitkin Kalliota etsimässä sen verran isoa kahvilaa, johon mahtuisi noin 15 henkeä aamiaiselle ja vihdoin löysimmekin itsemme Tannerista entisen HOK Elannon tiloista. Saimme lämmitellä ja nauttia vihdoin aamukahvia ja kelvollista aamupalaa.
Tannerin granola oli kunnollisen kokoinen
Upeat syreenit
Tannerista siirryimme Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan, jossa oli mukavasti lämmin ja opastetun kierroksen jälkeen teimme vielä pienen ryhmätyön. Sitten siirryimme keittolounaalle Violaan puutarhan toiseen reunaan.
Jättilumme
Sininen jokin, en muista enää mikä
Neito naavan takana
Banaanin kukka
Violan neilikat. Tuoksuvat edelleen hautajaisille.
Täytyy sanoa, että oli aika kiva tyhypäivä. Ensinnäkin suunnitellessamme aktiviteetteja olimme varautuneet keväiseen säähän eli räntäsadevaraukseen ja toisekseen suht kevyt ohjelma plus syömiset ja vapaa seurustelu oli oikein kivaa. (Varsinkin kun yksi energiasyöppö oli estynyt osallistumasta, niin oli ehkä siksikin todella kiva päivä.)
Viikonloppuna kävimme juhlistamassa kummipojan 8v-synttäreitä ja sekin oli ihan kiva juttu nyt, kun lapsi osaa hieman käyttäytyä paremmin. Esikoinen lähti sieltä suoraan vielä kaverinsa synttäreille Kiloon ja saimme hyvän syyn liueta, kun hänet piti heittää junalle.
Oman pihan lemmikit, naapurin karkulaiset
Päivänliljakin kukkii jo
Sunnuntai kului vesisadetta katsellessa ja ommellessa, sain uuden kesämekon melkein valmiiksi, siitä puuttuu enää kaarrokkeet ja kädentiet sekä helmakäänne. Tankini-toppi pitää vielä ommella kasaan torstai-perjantai-akselilla ja sitten olenkin valmis lomalle.
Niin ja tänään kävimme Uutelan niemessä grillaamassa makkaraa nuorimmaisen entisten luokkalaisten ja heidän vanhempiensa sekä entisen opettajan kanssa. Meitä ei ollut monta, mutta mukavaa oli :)
Minulla on luultavasti jonkinasteinen ääniyliherkkyys. Ärsyynnyn helposti jos joku lätkyttää esim purkkaa suu auki tai pitää jotain muuta outoa ääntä, samoin jos on pakko julkisessa kulkuneuvossa katsoa videoita äänet päällä (rattoisaa metromatkaa.. minulle). Jatkuva tinnitus on myös kokoaikainen kaverini.
Meillä on asiakkaana eräs herrahenkilö, joka korisee jatkuvasti. Hän siis hengittää ilmeisen raskaasti sekä liikkuessaan että paikallaan istuessaan, ihan salin toiselta puolelta asti kuuluu jatkuva korina. Ja se riipii!! En KESTÄ!!
Tähän voitte lisätä Mörön tälle illalle, niin paketti oli täydellinen. Paitsi Mörön kynnysten paukuttelua ja korinaa myös ilmastointi humisee jatkuvasti.
..uhhuh.. Loppupelejä odotellessa voi vaikka katsoa traileria. Meinas tulla tippa linssiin. (Haluaisin halia Steven litteäksi, kun hän tajusi Buckyn menneen.)
Spoilerivaroitus! Piti alunperinkin laittaa tämä video, mutta en ehtinyt sitä töissä etsiä.
Työmatkan varrella kävin hakemassa eväitä Alepasta. Halusin parsakaalia, mutta kaikki pakasteet olivat ihan kaapin takaseinässä eikä käsivarret yltäneet sinne asti. Huomasin, että takanani jugurttihyllyn oven välissä oli nuorempi mies ja kysyin häneltä, jos hän voisi kurottaa minulle yhden pussin.
Iloisesti hymyillen hän teki työtä käskettyä ja veti kaikki pussit siihen hyllyn etureunaan ja lopuksi antoi minulle niistä yhden. Kiitin kauniisti ja ajattelin, että olipa hän ajattelevainen.
Eräs entinen työkaverini yrittää päivittäin nähdä yksisarvisen. Maanantaina hän kertoi, että oli ollut aivan hirveä aamu ja kun hän lähti töihin, hän toivoi oikein kovasti näkevänsä yksisarvisen.
Työpaikallaan pienessä kirjastossa hän yhtäkkiä huomasi, että eräällä pienellä tytöllä oli yksisarvishattu ja -käsineet!
Eilen hän kertoi, että työmatkan varrella on eräs valtion virasto ja vaikka hän on kulkenut siitä ohi jo kuukausia (ellei jopa vuosia), niin vasta eilen hän oli huomannut eräässä ikkunassa neljä yksisarvista!
Aamulla metrossa isä ja pieni ihminen juttelivat leikkisästi. Isä kysyy lapselta, mitä tämä haluaisi syödä ja lapsi sanoo 'leipää, juusto, makkaraa, kakkua'. Sitten isä kysyy, mitä lapsi haluaisi juoda.
"Sateenkaaripirtelöä!"
Ilahdutti koko päivän ei vain minua, vaan myös työkavereita :)
Kävin uimassa pitkästä aikaa aamulla. Olen kuvitellut olevani suht koht hyväkuntoinen, mutta uituani 200m olin aivan kuoleman kielissä, tuntui kuin olisin vetänyt vähintään cooper-testin siellä altaassa. Aivan käsittämätön juttu.
Uin kyllä sen normaalin kilsan ja vähän veto paranikin, mutta puoli 10 jälkeen altaat alkaa täyttyä niin, että hyvä kun sekaan mahtuu. Vähän ärsyttävää. Loppuvaiheessa oli pakko vaihtaa rataa, kun sille radalle millä olin minä ja yksi toinen nainen, tunki kolme miestä. Viereisellä radalla oli yksi mies, jolla oli jonkinlainen kumipuku yllään. Sekin sitten vielä lopuksi, kun meinasin mennä kylmäaltaaseen, niin kökki siellä rukoilemassa tjsp niin, että oli pakko jättää kylmäallas väliin.
Töissä oli ihan kivaa, tein yhden (tai kaksi) tiedonhakua eräistä kirjailijoista ja loppuillasta tuli vielä asiakkaaksi yksi entinen Puistolan aikainen asiakas. Hän ei tunnistanut minua (hei vaan 25v tai jotain), mutta muisti sitten kun sanoin, että hiuket oli vähän pitemmät silloin. Oli tosi kiva :)
Metroasemalla juttelin erään pienen ihmisen ja hänen äitinsä kanssa, he kertoivat nähneensä suden aamupäivällä Myllypurossa. Siriukselle napsahti ulkoilukielto ainakin huomiselle.
Ehdin myös kirjoittaa suunnilleen puoli arkkia lisää tarinaa. Jatkoin sitä äsken vielä hieman, mutta nyt aion pitää neulomistauon ja mennä katsomaan Riverdalea :P
Olen tehnyt kaikki joulukortit ja ulkmoaiden jo lähettänytkin. Saattaa olla, että ensi jouluna en lähetä mitään kortteja, kun katson paljonko nuo maksoivat loppujen lopuksi. Viisikymmentä (noin) korttia ja niihin merkit, yksi paketti Kanadaan ja lopputulos on vähän päälle satanen. Voisin antaa senkin rahan jollekin muulle tai vaikka Hesylle kissanruokaan.
Vähän alakuloinen olo alkaa iskeä, väsymyksestä ja pimeästä aiheutuen. Olen nukkunut muutaman viikon todella huonosti, heräilen välillä ja hikoan niin, että vesi valuu norona kaulasta alas. Lisäksi tänään eräs asiakas kertoi menettäneensä 40-vuotiaan vaimonsa keuhkokuumeelle vähän aikaa sitten, oli aika vaikeaa olla menemättä mukaan siihen suruun.
Lisäksi Poika Yrjö peruutti keikkansa, mutta eipä se niin minua haittaa, Mareettaa ehkä ennemminkin. Menen kuitenkin Tukholmaan viikonlopuksi hänen kanssaan, minulle se kirjallinen tilaisuus on tärkeämpi kuin BG.
Kohta pääsen kotiin. Työpari oli päivitelly SportsTrackeriin jotain rännästä, yritin hypätä nopsaa sen sanan yli. Kylmä siellä on kuitenkin.
Ainiin, tapasin meidän uuden esimiehemmekin pikaisesti hänen käydessään tässä pyörähtämässä viransijaisensa kanssa katselemassa taloa. Ihan mukavan tuntuinen miekkonen, minua nuorempi. Twitter-profiilistaan tiedän hänen olevan vihreä historioitsija ja hänen perheeseensä kuuluvan myös aviomiehen. Mielenkiintoista on nähdä, minne hän meidät luotsaa tässä maailmantilassa.
Nyt pistän pillit pussiin ja suunnistan kotio. Nähdään taas!
-pienin viihtyy koulussa ihan eri tavalla kuin ennen ja wilmasta tulee VAIN positiivista palautetta.
-keskimmäiselle käytiin varaamassa frakki. Kyllä vain vaatteet tekevät miehen.
-esikoisen yliopistohommat ovat käynnistyneet ja muutto sekä -remontti alkavat olla tehtynä.
Sitten niihin toisiin asioihin. Ystävä valitteli Fbssä sitä, että Boy George tulee Tukholmaan, mutta kukaan ei lähde keikalle seuraksi... *köh*. Avasin siten suuni ja sanoin, että voisin lähteä, jos se käy perheelle. Nyt on sitten keikkaliput ostettu joulukuun alkuun :D
Saatamme (hyvin iso ehkä) päästä samalla reissulla 'uuden Nobel-palkinnon' juhliin eli Nya Akademiens Nobelpris-juhlat. Jos muistatte vielä sen keikan, kun lähdin tämän ystävän kanssa Göteborgiin tapaamaan Alexandra Pascalidouta.. nyt Alexandra kutsui ystävän noihin juhliin, jotka osuvat samalle viikonlopulle Boy Georgen kanssa. Alkaa ihan jänskättää. Tiedotan asiasta lisää, kunhan selviää :D
Mitähän vielä.. Olen täysin kyllästynyt puhelinzombeihin metrossa ja muualla. Ihan oikeasti ihmiset! Koittakaa edes vähän katsoa mihin menette. esimerkiksi työpaikalla katselin, kun kaksi asiakasta seisoskeli portaikossa luurejaan tuijottaen täysin kuuroina ympäristölle. Siinä kun olisivat astuneet hassusti portaissa, niin kaupunkihan sen olisi maksanut.
Olen käynyt jo pilateksessakin kahdesti, tiistaina vanhassa ryhmässäni ja tänään kesken työpäivän. Molemmat kerrat puolitoista tuntia, hiukan tuntuu mukavasti eri puolilla kehoa että on jotain tehty.
Tai miksi niitä kutsuisi? Osa eilisistä esiintyjistä kuitenkin on vasta mieheni sekä veljeni ikätovereita. Mutta hyvin vetivät, sekä Michael Monroe (veljeni luokkakaveri) ja Johnny Depp ynnä kumppanit.
Niin, aloittaakseni viime torstaista: keskimmäinen lähti Lappiin aamulla puoli kuusi, joten nukuin todella katkonaisesti koko yön. Lisäksi torstai-aamuna oli kokous Pasilassa Pääkirjastossa sen yhteistyö-homman ttimoilta. Pohdimme eri virastojemme organisaatio- ynnä muita muutoksia, mm. Oodin sekä Stadin ao:n reformin myötä. Oli mielenkiintoista kuulla ja keskustella niistä.
Perjantaina esikoinen tuli viimeiselle viikonloppulomalleen, ensi torstaina on 330 täynnä ja Ohi on-bileet illalla. (Kiitos SUS' korjauksesta!)
Ihmettelimme lähimailta kuuluvaa jytinää ja arvelimme, että jollain on kotibileet kunnes tajusimme metelin kuuluvan Malmin lentokentältä, jonne nyt on kuitenkin parisen kilometrin verran matkaa jopa linnuntietä. Siellä vietettiin jotain räppi-iltamia, jotka jatkuivat lauantaina.
Lauantain vietin ommellen uimapukua ja se onkin nyt helmakäännettä vaille valmis, toki pöksyt pitää ommella vielä ja tehdä viimeiset siistimiset. Olen yllättynyt siitä, miten nopea se loppujen lopuksi oli tehdä (vaikka jouduinkin yhden liiviosan purkamaan kolmesti..) ja se on jopa ihan oikean kokoinen ja sennäköinen, että kehtaan varmaan pukea sen jopa ylleni.
Lauantai-iltana työkaveri soitteli, että on lähimailla käymässä ja voisi hakea sunnuntain keikkaliput, koska lähettämäni s-posti skannattujen lippujen kanssa ei ollut koskaan löytänyt perille. Joimme iltateetä ja -kahvia ja saattelin ystävän Mellariin metrolle. Paluumatkalla pysähdyin läheiselle mäennyppylälle kuuntelemaan räppimeteliä, hyvin kuuluivat ihan lyriikatkin (ei kyllä olisi ollut niin väliksi).
Eilen kävimme sitten ennen keikkaa syömässä. Michael Monroe aloitti settinsä 18.30 eli ei myöhästynyt kuin kymmenisen minuuttia ja oli tosi hyvä. En ole koskaan nähnyt MM:ää livenä. Sam Yaffa oli myös mukana ja soittivat pari Hanoi Rocksin biisiä myös. Tuli ihan nuoruusajat mieleen :D
Ja sitten ne Vampyyrit! Oi, ne oli niin ihq <3 Ja täytyy sanoa, etten ole ennen oikein tajunnut Johnnyn vetovoimaa, mutta nyt eilisen jälkeen voisin sanoa, että KYLLÄ. Ihan mihin vain :D Oli aika hot.
Sen sijaan ihmisten käyttäytyminen oli ikävää, suomalaiset ei vaan kestä alkoholia ja siitä tulee ikäviä lieveilmiöitä. Ainakin kolmesti yhdet nuoret naiset yrittivät tunkea lähemmäs lavaa, vaikka olivat aika kaatokunnossa, ja sittenpä kolmesti sama järjestysmies komensi ne kauemmas. Toisen ystäväni vieressä heilui nuori nainen sammumispisteessä ja kaverinsa veivätkin hänet sitten kesken keikan jonnekin kauemmas. Varmaan kannatti maksaa kalliit liput, kun ei muista mitään.
Mutta meillä oli oikein kiva ilta, kesä alkoi hauskasti ja oli yllättävän lämmin keli. Olin myöskin kotona jo ennen yhtätoista, koska myös Vampyyrien osuus alkoi minuutilleen 20.20.
Tässä eilisen tunnelmia, Johnny kuulostaa aivan Bowielta <3
Tai ehkä Kesäinen iltapäivä runouden parissa voisi kuvata tämänpäiväisiä juhlia.
Kuten edellä kerroin, oli työtuttavan 60-vuotispäivät. Koska kyseinen herrahenkilö on yksi maan tunnetuimmista lausujista, olivat juhlatkin runopainotteiset. Ihan hakemattakin muistui mieleeni miehen runoilijatädin häät keskimmäisen ollessa kolmeviikkoinen.
Onneksi siellä oli ihan oikeitakin ihmisiä, jotka tunnen jo useamman vuoden ajalta enkä ollut kuin orpo piru vieraassa helvetissä. Työparin lisäksi paikalle olivat tulleet mm. entinen esinaiseni, josta kovasti pidän sekä pari muuta mukavaa ihmistä. Lisäksi päivänsankarin vaimoke oli tuttuja töistä hänkin, myöskin lausujaihmisiä.
Päivänsankari on kotoisin Raumalta, joten kuulimme myös raum kiält ja loppuvaiheessa vaihdoin muutaman sanan parin sellaisen ihmisen kanssa, jotka tunsivat serkkujani sekä muistivat tätini. Tulipa kauhea Rauman-kaipuu, pitäisi ehkä mennä kesällä käymään.
No, eniveis... mansikkakakun jälkeen livistimme samoin kuin suurin osa vieraista. Ihan mukavaa oli, mutta siltikin olisin mieluummin nauttinut aurinkoisesta päivästä ihan kotipihalla. Onneksi huomenna on sunnuntai.
Loppuun uusi biisi Florencelta. yritin katsoa Euroviisuja, en jaksa/pysty/kykene. Siirryn siis Agentti Carterin seuraan.
Eilen eräs entinen työkaverini jakoi fasessa mielipidekirjoituksensa Hesarista ja kyseli, mitä mieltä ystävänsä ovat asiasta. Asia on siis lentomatkailun rajoittaminen lisämaksuilla. En viitsinyt kommentoida mitään, vaikka mieli teki.
Se, mitä en ymmärrä, on tämä keskustelunpätkä:
Niinkuin että mistä helvetistä se pakokaasunjämä/polttoainepäästö siellä pilvessä tietää, minkä maan ilmatilassa se on? Ihan aikuisten oikeasti hei, voisko joku kertoa?
Kun keskustelu on tätä tasoa, niin ei viitsi vaivautua. Sitä paitsi se lisämaksu tulee kuitenkin, koska sehän on helppo lätkäistä siihen loppusumman päälle plus nyt media muokkaa ihmisten mieliä hyvää vauhtia.
Katselin nyt iltasella kotona Euroviisukappaleita juutuupista. Mun Top3:ssa on Unkari, Norja ja Israel. Hyviä olivat myös Albania ja Tsekki. Unkarin biisissä erityisesti lämmitti se, että tavallaan he näin kunnioittavat oman maansa proge ja heavy musiikkiyhtyeitä, joita maassa on lukuisia. Ehkä raskaampi musa on joku suomalais-ugrilainen juttu?
Eilen istuin työpöytäni ääressä iltapäivällä neljän jälkeen, kun puhelin soi. Katsoi, että numeroa ei löydy ja mietin, vastaanko - ettei olisi puhelinmyyjä. No vastasin sitten ja siellä olikin mukavan kuuloinen naisääni.
"Saakohan teidän kissa olla yksinään ulkona?"
"Ööh.. joo? Poika päästi sen tultuaan koulusta." (mietin, onko kissa käynyt hiekkalatikolla tms..)
"Juu, kun se tuli meille sisälle vaikka oma kissa on pihalla." (.."niin, olet sinä sellainen ihana kisu" kuului puhelimen toisesta päästä)
"Aijaa, sepä hassua."
"Niin, missäs te asutte? Kun me ollaan tässä S-tiellä" ..(suunnilleen parinsadan metrin päässä meiltä, ensimmäinen poikkitie.)
"Siinä R-tiellä, ei kovin kaukana. Se on varmaan tullut pihojen läpi. Laittakaa vain takaisin ulos, kyllä se kotiin löytää."
Se siitä puhelusta, mukava täti oli kyllä. Soitin sitten pienimmälle, että menee pihalle huutelemaan Siriusta kotiinpäin. Pienin sanoi, että Sirius oli mennyt sadevesiviemärin kautta tien alitse ja ilmeisesti jatkanut siitä sitten suoraan eteenpäin pihojen läpi, kuten olin arvellutkin.
Illalla Sirius vielä puolusti reviiriään kovin äänekkäästi sitä yhtä isoa harmaata kissaa vastaan, joka tässä on vileksinyt. Hyvä kisu :)
Olen eilen ja tänään pyöräillyt töihin, kahden päivän saldo on n. 53 kilometriä. Ihan mukavasti ja kaikkein parasta on, että satula on aivan mahtava. Ostin siis pari viikkoa sitten sellaisen memory foam-satulan ja se on kyllä hintansa arvoinen jo nyt. Toivon saavani tänä kesänä ajettua parin kesän takaisen 300km ainakin ja ehkä ylikin.
Viikin arboretumin laitamilla
Istuin parvekkeella nauttimassa sen käytettävyydestä nyt. Käyttöaste remontin jälkeen on kasvanut noin 100%.
Mutta nyt menen silittämään yhden paidan itselleni huomiseksi ja sitten varmaan kaadun petiin.
Menin töiden jälkeen ammattiyhdistyksen virkistysjaoksen kokoukseen. Kuulostaa jokseenkin hassulta tuo litania :D
Tapasin vanhan ystäväni Teron sekä pari muuta kirjastoaikojen tuttavaa ja sain pari uutta tuttavaa, mikä on aika hauskaa. Juttelimme kaikenlaista enkä onnistunut saamaan kuin yhden nakkihomman :P
Työkaverilla oli syöpä selkärangassa. Alunperin piti leikata vain yhtä
nikamaa, mutta kasvainta ei olisi saatu kokonaan pois, joten
alkuvuodesta otettiin sitten kunnolla kolme nikamaa sekä selkäydin siitä matkalta ja asennettiin 'tunkki' sijalle. Nyt sitten alle 60-vuotias on loppuelämänsä
pyörätuolissa. Hän on valoisa ihminen ja on (jo) asian kanssa sinut,
mutta aloin itse miettiä, että jos osuisi omalle kohdalle niin
saattaisin mieluummin pitää liikuntakyvyn ja elää lyhyemmän ja kivuliamman elämän, kuin
viettää seuraavat parikymmentä vuotta pyörätuolissa.
