Eilinen oli ja meni ilman mitään kummallisempia tapahtumia. Paitsi että Sirius haisi kuulemma sille ihtelleen tullessaan sisälle, minä en osaa sanoa kun en haista mitään sisäilmaongelman vuoksi. Hiukan takkuinen se oli, mutta suihkutettuaan itsensä ( = nuoltuaan) oli sileä ja ihana ja tuli syliin nukkumaan.
Tänään sain töissä tehtyä yhden ärsyttävän homman pois ja toisenkin puoliväliin (kielten oppikirjojen perkaus) ja töiden jälkeen kävin syömässä keskustelupalstaystävän kanssa. Hän asuu Joutsan ja Jyväskylän välimaissa ja tuli Helsinkiin katsomaan keikkaa, jonne voitti liput. Ehdimme vaihtaa kuulumisia ja kerroin mökkeilyaikatauluistamme ja oli mukavaa.
Äsken kävin keittiössä hakemassa lisää kahvia ja ajattelin, että vilkaisempa onko Sirius jo tulossa kotiinpäin ja kurkatessani ikkunasta ulos kissa jolkotteli juuri syreenipuskasta kuistille päin. Saimme hänet sisälle ja ruokakuppi oli hetken täysi.
Lukaisin Johannes Anyurun kirjan "He hukkuvat äitiensä kyyneliin", johon suhtauduin hieman skeptisesti kaiken hypetyksen vuoksi, mutta se olikin yllättävä. Olen jonkin verran pohdiskellut juuri Ruotsin tilannetta maahanmuuttajien suhteen ja tämä kirja kyllä antaa lisää ajatuksenjuurta. Lisäksi teoksessa oli muutamia niin kauniita kuvailuja, että piti ihan pysähtyä miettimään niitäkin. Itse pohjajuoni on suht nopeasti tajuttavissa, jos yhtään ymmärtää lukemaansa, mutta kaikkinensa varsin hyvä teos siis.
Kannattaa lukea, eikä siihen edes mene kauan, koska kirjassa on noin 300 sivua suht isoa tekstiä.
Yritän ehdottaa miehelle (ja muulle perheelle) syyslomaa Oxfordissa. Bodleianin kirjastossa olisi Tolkien-näyttely lokakuun loppuun, saisin a) kirjastomatkan ja b)fanityttömatkan :P
Loppukevennys. En ehkä uskalla ikinä lentää EgyptAirilla.
