Elävä kuollut

Tänään aloitin työmatkapyöräilyn ja ihme ja kumma, selvisin hengissä. Mies saatteli minua puolimatkaan saakka, Tekniikan museolla tiemme erkanivat eri suuntiin.

Paluumatkalla oli pakko kävellä yhden mäen puolivälistä ylös, enmillään jaksanut polkea pitkää ja loivaa tappomäkeä. Olin arvellut niin käyvän jo aamulla, kun nautin samasta mäestä alaspäin.

Nyt kaadun petiin. Huomenna jälleen pyöräilyaamu. Auh.

Työkaveri

Työkaveri, joka ei ole ollut poissa päivääkään tämän puolentoista vuoden aikana, kun olen talossa ollut, oli sairaana. Tai ei oikeastaan sairaana vaan sairaalassa. Aamulenkillä oli mennyt oikea puoli voimattomaksi ja amppari oli kyydinnyt Hyksin neurolle. Työkaverilla on MS-tauti, joka on ollut viimeiset 10 vuotta lepotilassa mutta elokuussa hän joutui punkin uhriksi ja lääkärit arvelivatkin ensin, että mokoma pikkupiru olisi aktoivoinut MS-taudin. Nyt äsken sitten kyselin, että mitä kuuluu, kun aamulla tuo oli kovasti sitä mieltä, että tulee jo huomenna töihin. Vastaus tulikin vauhdilla... Syy ei ollutkaan ilmeisesti punkki vaan lievä aivohalvaus la-su-yönä.

Töikaveri on mua vuoden vanhempi.