Kävin myös uimassa aamulla. Joku pöpö on mullakin, koska tuntui kuin ei olisi saanut keuhkoihin kunnolla ilmaa. Oli aika raskas keikka, jopa raskaampi kuin kesän jälkeen, mutta tulipa tehtyä. Ensi maanantaina en ehdi ja viimeiset kaksi maanantaita jäi väliin pienimmän taudin vuoksi.
Yksi päätös liittyy naapurin rouvaan. Kotikaupunkimme valitsi hänet kaupunginjohtajaksi. Hän juuri viikko sitten valitteli miehelle haravoinnin lomassa, ettei ikinä enää hae mitään virkaa, kun hakuprosessi on niin raskas. No, nyt hänen ei tarvinnekaan enää hakea muita. Ja vuoden päästä Linnan juhlien kutsu menee jälleen kerran heidän laatikkoonsa. (Edelleen huvittaa se yksi vuosi, kun kolme naapuria sai kutsun. Vitsailimme, että postimies oli hukannut meidän kutsumme. Tosiasiassa en tiedä, mitä tekisin jos niihin kemuihin tulisi kutsu.)
Pienin oli tänään koulussa ensimmäistä kertaa kahteen viikkoon ja jaksoi hyvin, meni jopa luokkakaverille koulun jälkeen.
Työpari on lenkkeillessään kaatunut ja ilmeisesti murtanut kylkiluunsa. Urheilija ei tervettä päivää näe, tapasi isäni sanoa. Niin ja toinen työkaveri oli saanut molempiin polviinsa niveltulehduksen.
Metrossa oli tunnelmaa taas kotiinpäin tullessa. Istuin kaikessa rauhassa lukemassa, kun joltain asemalta viereeni tuli nuori nainen, joka alkoi koväänisesti valittaa 'aaah' ja 'uuh' ja vääntelehti. En kysynyt mihin sattuu, koska vamma vaikutti enemmän itseaiheutetulta (=pillereitä tms). Jossain vaiheessa hän melkein tippui lattialle ja siirtyikin sitten seisomaan edelleen valitellen ja jäi Itiksessä pois. Kysymys; MIKSI AINA MINUN VIEREENI? AARGH!
Vielä loppuhuomautus: teen aika hyvää kaalilaatikkoa.
