Kuukin jo vaihtui

Ja ollaan taas lähempänä kesää. Pääsiäinen meni menojansa, kuten myös keskimmäinen ja avokkinsa takaisin Jyväskylään. He tulivatkin pääisäisenviettoon jo keskiviikkona, koska keskimmäisellä oli jokin lentäjähommiin liittyvä happipuutostesti Meilahdessa heti torstaiaamusta. Kestikin koko päivän sekin hommeli, en kyllä alkais 😶

Pariisilainen pääsiäisnoitamme

Pääsiäissunnuntaina söimme perinteisesti intialaistyyppistä currylammasta ja jälkkäriksi olin tehnyt Key Lime-piirakan osittain siksi, että ostimme Lidlistä kaksi hävikki-hevi-kassia ja molemmissa oli hurja määrä limettejä. 

Pääsiäisteemainen Key lime pie

Olen ehtinyt käydä kahdesti leffassakin, tosin elokuva oli sama molemmilla kerroilla eli Operaatio Ave Maria. Kävin pari viikkoa sitten katsomassa sen ystävän kanssa ja eilen miehen kanssa. Kuuntelin kirjan äänikirjana parisen vuotta sitten ja se oli hyvä ja hauska ja elokuva täytti kyllä odotukset. Voin suositella, vaikka mies sanoikin, että kun sulkee tiedepuolen 'asiatiedot' pois niin leffa paranee huomattavasti. Itse kun en ole niin perillä sellaisista, niin ne eivät minua häiritse. 

Töissä kökötämme luurit päässä, kun porausäänten kovuus saattaa yllättää. Äänet vähän vaihtelevat päivittäin, viime viikolla jokapäiväinen jytistys oli meidän päädyssä (suorastaan ikkunan takana) ja tällä viikolla on jytistelty enemmän talon toisessa päässä. Välillä katon purkamisesta tulee hurjia jysähdyksiä ja lisäksi ukkelit huutavat toisilleen aika äänekkäästikin. 

Maanantaina pääsin vihdoin vesijuoksemaan aamulla pitkän tauon jälkeen ja siinä pukuhuoneessa kiskoessani vaatteita niskaan kuulin tällaisen aivan mahtavan piisin. Piristi päivän ellei jopa koko viikon :) 

Näköjään unohdin parista kuvasta vesileiman, evvk. 

Täällä taas

Näköjään kirjoittelen melkein joka maanantai kuulumisia tänne. Hyvä, että edes tässä olen aktivoitunut. 

Mitään ihmeitä ei ole tapahtunut sitten viime näkemän. Viime viikko oli aika raskas, mm. erilaisten juttujen vuoksi ja muutama pitkä päiväkin mahtui sekaan. Teen nykyään tiistaisin noin yhdeksän tunnin työpäivän, koska vakituinen pilatestunti alkaa niin myöhään ja kuitenkin tulen aamulla puoli yhdeksäksi töihin, koska eräs suurehko ryhmä mummeleita saapuu hyvissä ajoin aktiviteettiinsa. Viime viikolla myös torstai oli pitkä, aamu alkoi yhdeksältä kokouksilla Kalasatamassa ja siitä sitten iltavuoroon, joka yleensä loppuu seitsemältä, mutta nyt luennon vuoksi olin melkein kahdeksaan kirjastossa. Otin kyllä vahingon takaisin sitten perjantaina, kun koko firman henkilökuntakokous Stoassa alkoi klo 10 ja lähdin neljältä. 

Kävin perjantaina leffassa ystävän kanssa. Elokuvaksi valikoitui Die my love, joka oli kyllä hyvä, mutta totesimme ystävän kanssa, että seuraava elokuva voisi olla vähän kevyempi ja vähemmän osastoa 'mitä juuri katsoin'. Jennifer Lawrence ja Robert Pattinson tekivät hienot roolit, mutta silti synnytyksen jälkeisen masennuksen kuvaus ei ollut ehkä se ihan paras vaihtoehto perjantai-iltaan. Seuraava leffa onkin varmaan sitten Operaatio Hail Mary, jonka (ääni)kirja on mainio ja ilmeisesti myös elokuva on onnistunut.

 

Aloitin viikonloppuna jo pitkään aikomani Riddari-villapaidan esikoiselle. Sävyiksi valikoitui harmaanvihreä, tummanvihreä, ruoste ja valkoinen. Tiedän siis, mitä teen iltaisin telkkarin ääressä seuraavat pari viikkoa. 

Vielä oli hiukan lunta Länsimäen vallituksilla

Tautista menoa

Olin viikonloppuna Tampesterissa teatteriretkellä ystävän kanssa. Kävimme katsomassa Ylpeys ja Ennakkoluulo *tavallaan-näytelmän Tampereen Työväen teatterissa. Oli mukava viikonloppu, mutta sunnuntaina oli jo kaktus kurkussa ja alkuviikon olenkin ollut sairaana. Maanantaina oli mieskin kotona sairaana sairastettuaan jo viikonlopun.   

Tällä kertaa en tavannut nuorimmaista, hän sanoi olevansa kiireinen opintojensa kanssa ja se on ihan ookoo. Ehdimme kuitenkin joulun aikaan nähdä ihan kunnollakin.

Viime päivityksen jälkeen ei ole ollut oikein muuta kuin ihan normiarkea. Tosin edellisviikonloppuna olin harvinaista kyllä lauantaina töissä, meillä oli ensimmäistä kertaa aikuisten kauhutapahtuma eli Yöväen messut ja se onnistui varsin hyvin. Meillä kirjastossa järjestettiin murharoolipeli, jota en tosin vetänyt itse, mutta se näytti varsin hauskalta. 

Tässä marraskuun edetessä alkaa hieman stressata jo joulukiireet, nimittäin joulukortteja pitäisi alkaa askartelemaan ja tänä vuonna työpaikan pikkujoulut ovat meidän yksikön varassa, teemana on kuohuva 1920-luku ja puku on vielä kankaana kaapissa. Että vähän hirvittää. Helmet-lukuhaasteen olen sentään juuri tänään saanut valmiiksi, kerrankin näin ajoissa.

Vähitellen alkaa pakastua täällä etelässäkin.
 

Lokakuusta päästyä

Lokakuu meni jotenkin yllättäen ja nyt ollaan jo marraskuussa kohta ensimmäinen viikko kulutettuna. Marraskuun pimeys ja synkkyys alkoi jo heti kellojensiirrosta, on pimeää ja märkää, jatkuvasti sadetta. Yhtenä aamuna oli pilvissä railo, josta näkyi jotain valoisaa. 

Viime päivityksen jälkeen kävin Tampereella katsomassa nuorimmaista syyslomalla. Kävimme Vapriikki-museokeskuksessa suunnilleen kaikki museot läpi ja kävelimme jalat puhki. Sen jälkeen Kauppahallin japanilaiseen syömään, Natsussa on aina niin hyvä ruoka. Tallipihan suklaapuodista lähti vähän herkkuja kotiin sekä nuorimmalle että minulle ja sitten ehdittiin vielä käydä Vihkokaupassa katselemassa. 

Syyslomaviikon perjantaina kävin ystävän kanssa Tammisaaressa, matkan varrella tsekkasimme Salon uuden kirpputorin, joka oli ihan kiva ja löysin töihin yhden palapelin. Ehdimme katsoa myös pari vanhaa tuttua kirpputoria. Teimme välilaskun Muurlaan, josta ostin keskimmäiselle ja vaimokkeelleen joululahjan (en ole koskaan ollut näin ajoissa). 

Lokakuun lopussa minä ja pari muuta kolleegaa saimme Kuntatyönantajan kunniamerkit pitkästä urasta. Koskapa meitä tämän toimialan merkinsaajia oli vähän alle 600 niin juhla järjestettiin Finlandia-talolla, jossa olen viimeksi ollut ehkä parikymmentä vuotta sitten. Voin vain sanoa, että olihan huonosti järjestetty homma... No, mutta saimme kuohuviiniä ja suklaakakkua ja Ylioppilaskunnan laulajatkin meille pari kappaletta lurauttivat, joten olkoon. Toki hieman huvitti sekin, että tämä kunniamerkki oli 20 vuoden palveluksesta, vaikka olen jo omalta työnantajalta saanut peräti viikon lomankin 30 vuoden tultua täyteen tuossa pari vuotta sitten.

Viime perjantaina jotkut viettivät Halloweeniä, mutta minä olin ystäväni kanssa Tavastialla katsomassa Royal Republicia ja oli kyllä ihan mahtava meno, katto oli lentää ilmaan. Täytyy sanoa, että puolentoista tunnin tanssiminen kyllä tuntui jaloissa hiukan vielä alkuviikosta. 

Lauantaina kutsuimme esikoisen Itikseen syömään ja hän tulikin mieluusti japanilaiseen Itsuyakiin. Illan lopuksi veimme hänet kotiin Matinkylään ja ajelimme miehen kanssa keskustan kautta kotiin. 

Viikonloppuretkellä Tukholmassa

 

Syksyinen autoretki Tukholmassa ja sen liepeillä.

Lähdimme Naantalista auton kera torstai-iltana ja anivarhain perjantaina olimme Kapellskärissä. Koska meillä ei ollut kiire mihinkään, hotellihuoneenkin saisi vasta puolenpäivän jälkeen, ajelimme pikkuteitä pitkin aikeenamme mennä Kungens kurvaan. Löysimmekin itsemme Drottningholmista ja sen toiselta puolen löysimme lossin! 

                                            

Oli varsin hauskaa. Kungens kurvan Ikeassa olimme juuri lounasaikaan ja sen nautittuamme menimme ostoksille CityGross-ruokakauppaan. Se on vähän kuin Prisma tai Kitumarket täällä ja päätinkin vilkaista valaisinosastoa. Löysin sieltä mökille juuri sellaisen kattolampun, jota olen etsinyt pari vuotta. 

Pääsimme mukavasti hotellille ja sitten sen parkkihalliin. Jos olette koskaan joutuneet parkkeeraaman Tukholman keskustassa hotellin parkkihalliin, niin arvostan. Ystävällä on onneksi pikkuinen auto, joten sikäli oli suht helppoa, mutta vanhan kaupunkitalon kellarin kakkostason halli on kyllä varsin rattoisa paikka. Olimme onneksi harjoitelleet jo vuosi sitten vaikkakin eri hotellin parkkihallissa, joten emme olleet ihan niin paniikissa kuin silloin. 

Päästyämme huoneeseemme otimme muistaakseni pienet päiväunet ennen kuin lähdimme katsomaan maisemia ja illallista.

Oikein hyvä mocktail tarjoiltiin Ciao Ciao Dua-ravintolassa

Lauantaina menimme aamiaiselle Mr Cake-kahvilaan ja sen jälkeen kiertelimme Akademiska bokhandelissa. Ostin neljä kirjaa ja joitain kyniä yms siinä meditoinnin lomassa ja muistelin, kuinka ihana oma Akateemisemme oli silloin joskus. Kirjakauppailun jälkeen menimme vielä NK:in läpi ja sitten lähdimme suunnistamaan takaisin hotelliin. Saimme auton oikein hyvään paikkaan kellarissa sunnuntaiaamun aikaista lähtöä silmällä pitäen ja sitten menimme katsomaan töllöä ja päiväunille. 

Päiväunien jälkeen olikin aika lähteä illan keikkapaikkaa kohti. Ystävä on ruotsalaisen popin suurkuluttaja ja oli hankkinut meille liput illallisineen Niklas Strömstedtin esitykseen. Kyseinen herra on pitkän linjan pop-muusikko ja on nyt julkaissut muistelmansa, joista kertoili pätkiä musisoinnin lomassa meidän syödessämme herkullisia pieniä ruokia puikoilla. Keikka oli varsin rattoisa. Pääsimme hotellille ja katsoimme vielä telkkarista NottingHill’in ennen valojen sammuttamista. 

Aamulla olimme onneksi varanneet runsaasti aikaa, sillä (ilmeisesti uusi) respa ottikin meiltä kaikki avainkortit pois sillä seurauksella, että jäimme jumiin kakkoskerrokseen auton kanssa. No, minä sitten kipaisin ylös kellarista (pääsin ulos hätäovesta) ja kävin sanomassa, että saataisko joku avain, kun jäätiin lukkojen taakse. Onneksi (kokeempi) respahenkilö ymmärsi heti ja sain avaimen ja pääsimme matkaan mitä pikimmiten. Ajelimme sumuisessa aamussa Kapellskäriin ja ehdimme laivaan oikein hyvin. Laivassa yllättäen nukuimme, sitten heräsimme päivälliselle ja ostoksille. Illalla olimme kotona joskus 23 maissa. 

Matkalla Kapellskäriin

 

Auringonlasku saaristossa

 

 

 

 

 P.S. En tiedä, mitä tekstille tapahtui tuossa keskellä. Kaikki on kirjoitettu samalla fontilla ja samalla pistekoolla, ilmeisesti joku blogger-homma taas. 

 

Iltaturinoita

Istun palelemassa yksinäni täällä kirjaston tiskillä. Talossa on toki muitakin ihmisiä, mutta juuri nyt ei ole asiakkaita. Ja palelen siksi, että meidän ilmastointi puhaltaa täysillä, osin toki menee pään yli, mutta osa iskeytyy selkään ja jalkoihin. Onneksi en vienyt paksua villahuiviani kotiin keväällä, arvelin saattavani tarvita sitä jo tässä vaiheessa. On mulla myös silkkinen huivi kaulassa villahuivin alla, on melkein lämmin. 

Ajattelin jurputtaa ihan yhdentekevistä asioista tässä nyt. 

Esimerkiksi siitä, että erään ystäväpariskunnan  (lauantain vieraita) miesoletettu osapuoli on ystäväpiirissämme ainoa, joka polttaa. Alkukesästä he eivät päässeet meille nuorimmaisen yo-juhliin, koska tämä miekkonen oli saanut keuhkokuumeen ja keuhkotulehduksen. Toki sai myös pari kuukautta sairaslomaa, jahka tokeni ulos sairaalasta. arvatkaapa, onko hän lopettanut röökaamisen? Niin, ei ole. Vaimonsa oli hyvin huolissaan, palaako tuo edes lasaretista ja nyt äijä vetää taas spaddua kuin viimeistä päivää. 

Toinen asia, joka jurppii vieläkin, on tiistainen elokuvaretkemme. Olimme miehen kanssa katsomassa 'Mies ja alaston ase'-leffaa sellaisessa salissa, jossa on ne loikoilupenkit eli niitähän ei kovin monta sinne saliin edes mahdu. Miehen edessäolevalla rivillä joku ukkeli katseli luuriaan vielä salin pimetessä mainosten ajaksi ja mies sitten hetken kuluttua kävi sanomassa, että voisiko tyyppi laittaa luurinsa pois. Sanoin hänelle ajaessamme kotiin päin, että onneksi hän kävi sanomassa. Mieheni (joka ei yleensä käy näistä sanomassa, vaan murisee mulle jälkikäteen) sanoi ettei hän uskaltanut odottaa sitä, että meikäläinen ojentaa kanssakatsojaa. 

Kaihoisasti muistelimme kännykkäaikojen alkuhämäriä, kun eräänkin kerran joku heitti luurihäirikön puhelimen kohti valkokangasta. Voin kertoa, että kaikki taputtivat. Silloin ammoisina aikoina oli myös tapana jonkun vastatessa puhelimeen jo hiljentyneessä salissa huutaa 'sano terveisiä'. Olisi aika mukavaa palata tällaiseen kansalaistottelemattomuuteen. 

Vielä hieman rutinaa zumbasta. Eilen siis palasin tai entinen ohjaani palasi vetämään zumbaa vauvalomansa jälkeen. Ohjaaja on todella mukava nuori nainen, ongelmana on vain se, että hän ei juurikaan puhu suomea vaikka on asunut täällä jo kymmenkunta vuotta. Silloin pari vuotta sitten löytäessäni tämän ryhmän olin ainoa suomea äidinkielenäni puhuva, muut puhuivat venäjää ja pari ihmistä hindiä ja tagalokia. Voin sanoa, että oli hiukan erikoinen olo. Nyt eilen ryhmässä oli sentään toinen äidinkieleltään suomenkielinen nainen, mutta taas ohjaaja ja pari muuta pulputtivat venäjää keskenään. Kerroin vetäjälle, että en ehkä pääse ihan joka viikko. Osasyynä on myös se, että keksiviikkoiltaisin Töölön urheiluhallilla on myös tosi hyvä Baila-tunti eli aika samanlainen kuin zumba ja sen vetäjä on tosi tiukka mimmi. Molemmissa on ollut hauskaa ja molemmissa viimeisenä tanssibiisinä tämä. 

Kaikenlaista hupsutusta

Perjantaina vietimme työpaikalla erään kauanpalvelleen henkilön eläkejuhlia ja oli varsin rattoisaa. Taas kertaalleen voi sanoa,  että humanisteilla on parhaat kemut. Päivänsankari oli leiponut aivan ihanaa porkkanakakkua ja muutakin oli tarjolla.  

Eilen meillä oli jälleen jokavuotiset Elojuhlat ystäville. Nämä olivat jo luultavasti 30nnet, vähän laskutavasta riippuen. Joka tapauksessa aika monennet.

On kiva nähdä vanhoja kavereita, joista osa on ollut mukana omassa elämässäni jo peruskoulu- ja lukioajoilta saakka.  Kaikki olemme vanhenneet, ensimmäiset vauvat kasvattavat jo omiaan ja meillä alkaa olla vanhusten vaivoja,  kuten verenpainetta ja muuta mukavaa.  

Söimme hyvin, grillasimme kanaa, nautaa ja possua sekä vegepihvejä, myös vihanneksia,  ja jälkkäriksi olin leiponut marjapiirakkaa,  jossa oli valkoherukkaa ja karviaisia. 

Grilli- ja ruokakuvat otti eräs ystävä.

Toki edelleen olemme hiukan hassuja ja eräskin pariskunta on hankkinut kolme lemmikkikanaa, joista riittää tarinaa. Kuulemma niillä on ihan omat valjaat kävelyretkiä varten. (Meillähän ei ole edes kissalla valjaita.. )

Katselin torstai-iltana Netflixistä juuri ilmestyneen Torstain murhakerho-elokuvan, joka oli erittäin hauska.  Todella hyvät näyttelijät kantoivat koko leffan upeasti. 

Nyt katselen Siriuksen kanssa Areenasta uutta tanskalaista sarjaa Sukupolvien salaisuus. 

New achievement

Nimittäin tämä kirjoitus. Otsikko on scifi-kirjasarjasta, johon olen täysin koukussa. Ensimmäinen lukemani (=kuuntelemani) LitRPG ikinä ja niin hauska, nimittäin Dungeon Crawler Carl ja hänen kissansa Donut. Voin sanoa, että äänikirjat ovat todella hyvin äänitetty, voisi jopa sanoa lukijan esittävän hienosti kaikki eri henkilöt. Sarjalla on ihan oma fandom Redditissa enkä siis ole yksin mielipiteessäni. 

Olin viime viikon töissä paitsi perjantain, jonka pidin lomaa. Tämä järjestely siksi, että oli tarkoitus lähteä jonnekin reissuun kunhan nuorimmaisen kirjoitukset olisivat ohitse, mutta tämä ilmoittikin, ettei kiinnosta vaan haluaa mieluummin olla kotosalla. Eipä haittaa, voin pidellä muutamat päivät silloin tällöin ja toukokuun lopussa pitää vaikka juhlasiivousloman. Ai että kuulostaa rattoisalta! (no ei, kyllä keksin jo ainakin yhden lomantapaisen tyttökavereideni kesken)

Mitähän muuta? Leffassa olen käynyt myös, nuorimmaisen ja yhden kaverini kanssa kävimme katsomassa Nosferatun. Ihan ookoo, mutta koska mussa on jokin valuvika kauhun suhteen niin en kyllä saanut mitään pelkoviboja. Hienosti kuvattu, oikein hyvä puvustus ja Lily Rose Depp oli erittäin hyvä roolissaan. Nykyään mulla on myös jokin hellä kohta Aaron Taylor-Jonesin kohdalla, joten pidin myös hänen suorituksestaan perheensä menettävänä puolisona ja isänä. Nicholas Hoult oli Nicholas Hoult. 

Viime viikolla oli tarkoitus mennä katsomaan uusi Kapteeni Amerikka nuorimmaisen ja kahden ystäväni kanssa, mutta nuorimmainen sairastui, joten menimme sitten naisporukassa ja olihan se taas sellainen rytinä, aivot narikkaan-leffa. Harrison Ford (jolle olen nykyään melkein sukua, kun tyttökaverin tytär oli Indiana Jonesissa extrana ja meikattavana Harrisonin viereisessä tuolissa) oli hyvä roolissaan. Setä jaksaa heilua. Tässä leffassa näimme taas Buckyn (<3), mutta vain lyhyesti. Tykkäsin myös Anthony Mackiesta Sam Wilsonin roolissa.

Leivontapuolella olen kokeillut viimeisessä Glorian ruoka&viini-lehdessä ollutta Pyhiinvaeltajan kakkua ja sepä onkin niin mahtavan hyvä, että olen tehnyt sitä jo kahdesti. 

Eka ja toka versio, jostain syystä blogger taas kääntää alemman kuvan. 

 Voin myös paljastaa, että pidän Erikan Ich komme-piisistä ihan tosi paljon.  Siis meidän euroviisusta. Olen ajatellut, että alkaisin kommentoida somessa kaikille Erikan lyttääjille piisin sanoin: " Let go ja anna tapahtuu, beibi vielä voit ittees rakastuu", mutta en ole vielä jaksanut. Ja nythän Suomella on vahvat mahdollisuudet voittaa myös Ruotsin Mellot, heh. Ainiin ja sitten on Viron Espresso macchiato, kaikkien kahvinjuojien hymni :D Myös mahtava Trump-parodia.

 

                                            Life is like spaghetti, it's hard until you make it

Koko perheen askarteluviikot

Meillä on viimeiset pari viikkoa vietetty koko perheen askarteluviikkoja, kun nuorimmainen ilmoitti haluavansa olla velho penkkareissa. Eikä kuka tahansa velho, vaan Gandalf. 

Sattumalta löysin heti seuraavana päivänä kolmen metrin pätkän harmaahkoa villakangasta kangaskaupan laarista ja siitä saatiin sekä viitta että hattu. Hattu oli huomattavasti hankalampi tapaus väkertää, mutta saatiin sekin tehtyä. Laukku löytyi työpaikan viereisestä uffasta ja kepin mies löysi metsästä ohiajaessaan. Torstaina minä, mies ja esikoinen olimme Vanhan kirkon puistossa (=Ruttopuistossa) katsomassa nuorten riemua. Penkkarit on aina yhtä liikuttava ja riemukas tapahtuma, sellainen toivon täyttämä hetki. 

 Onnistuin viime viikolla saamaan jonkinlaisen vatsapöpön, tiistaina meinasin pyörtyä ja oksentaa töissä ja lähdin kesken työpäivän kotiin ja olin myös keskiviikon kotona. Onneksi se meni sillä ohi, mutta jostain syystä tänään on ollut vähän halju olo vielä. 

Perjantaina kävin katsomassa ystävän kanssa Levottoman tuhkimon elokuvissa ja se oli meistä oikein hyvä. Ajankuvaus oli kohdillaan ja muutenkin onnistunut. Itse pidin siitä, että mukana oli aitoa kuvaa Dingon keikoilta, vaikka joku kriitikko sitä olikin kritisoinut kummalliseksi. Loppu osui jotenkin aika syvälle tunteisiin, olimme molemmat ystävän kanssa aika liikuttuneita. 

Eilen juhlistimme nuorimmaisen 19-vuotissyntymäpäivää käymällä syömässä Itiksen Itsuyaki-ravintolassa ja se olikin todella kiva kokemus. Nuori kehui susheja parhaiksi ikinä, lisäksi siellä oli teppanyaki-tiski (asiakas kerää itse lautaselleen raaka-aineet ja vie kokille paistettavaksi), joka oli todella hyvä, suuri salaattipöytä sekä friteerattuja ruokia ja ramen + nuudeliosio. Niin ja jälkkäripöytä. Oli kyllä asiakkaitakin, mutta jonotus toimi hienosti eikä kauan tarvinnut odotellakaan. Voin lämpimästi suositella isoon nälkään.

 

Leivoin toki myös laskiaispullia eilen ja kokeilimme Biscoff-keksitahnaa. Löysin sitä Normal-kaupasta vinot pinot ja nuorimmaisen iloksi ostin, minusta se on liian makeaa, mutta nuori tykkäsi. Karkkia meillä on vielä jonkin verran muutenkin, makeaa elämää taas.     

Kävin viikko sitten ystävän kanssa Tammisaaressa, onnistuimme bongaamaan kauniin auringonlaskun. 

Venus ja kuu

Tervehdys

Täällä ollaan edelleen, hauska nähdä :) 

Näköjään olen viimeksi päivitellyt kesäloman alkaessa mökkimaisemista, jossa viihdyinkin koko kesäloman eli kuutisen viikkoa. Mieskin lähti jo ennen meikäläistä takaisin kaupunkiin ja sitten ajelin kissan kanssa kotiin heinäkuun loppuvaiheissa. Elokuun alussa lähdin ystävän kanssa Tukholmaan ja Uppsalaan neljäksi yöksi musiikkikiertueelle, Tukholmassa näimme Benjamin Ingrosson keikan Tukholman stadionilla ja se oli todella hyvä. Uppsalassa puolestaan oli Diggiloo-ulkoilmakonsertti, joka oli myös oikein kiva musiikkishow, kuten ruotsalaiset osaavat. Reissusta selvittyä alkoivatkin työt, joissa oli katkos syysloman aikaan. 

Taxingen linnan muotopuutarha

 

Benjaminin keikalla oli järkyttävä kaatosade koko illan, mutta ei annettu sen haitata menoa

Syyslomalla kävimme minä, mies ja nuorimmainen Visbyssä risteilyllä, oli oikein kiva reissu ja Visby oli mukava pieni kaupunki. Emme menneet uuden kaupungin puolelle vaan viihdyimme keskiaikaisella puolella. Vielä lokakuussa siellä kukkivat ruusut ja näimme yhden kissankin ulkoilevan itsenäisesti. 

Visbyn kujilla

Marras- ja joulukuu hujahtivat omalla painollaan vauhdikkaasti ohitse. Joulukuun puolivälissä työpaikkamme 80-lukuteemaisissa pikkujouluissa oli aivan mahtava meininki, deejii sanoi että eka kerta hänen 80-luvulla alkaneella työurallaan, kun lattia oli koko ajan täynnä :D 

Auringonnousu joulukuussa Hietalahden torin tuntumassa

 Joulun ajan meillä on ollut taas kaikki pojat kotona, tosin esikoinen lähti perjantaina kotiinsa ja aattona ja joulupäivänä oli keskimmäisen avokki syömässä. Joulupäivänä tapasimme hänen vanhempansa, jotka tulivat noutamaan tyttärensä kotiin ja myöhemmin sanoin miehelle, että tunsin itseni aivan hobitiksi, kun he olivat niin pitkiä :D

Alunperin kuusen piti olla pienempi kuin viime jouluna, mutta myyjän mittavirheestä johtuen se oli jopa isompi.

 

Tässäpä nämä suurimmat uutiset tai päivttelyt.

Laitan hetken päästä vielä viime vuoden luetut kirjat esille, luin 'vain' 102 kirjaa. Niistä voisin mainita erityisesti Kate Atkinsonin Jason Brodie-sarjan viimeisimmän kirjan Death at the sign of the rook, jonka kuuntelin äänikirjana ja oli pakko välillä nauraa ääneen, kun se oli  niin hauska. Toinen ilahduttava tuttavuus oli Hanna Rentolan Laivakirja, jossa Tallinnan lautta ja miehistö kuvataan maagis-realistisesti. Suosittelen myös lämpimästi Reetta Hännisen kirjoittamaa Tulisydän: Maissi Erkon kiihkeä elämä-teosta, jossa Suomen itsenäisyyden alkuvuosia kuvataan erittäin hienosti Maissi Erkon eli Päivälehden (nyk. Hesarin)  perustajan Eero Erkon puolison elämän kautta. 

Negatiivisia lukukokemuksia olivat Satu Rämön Hildur-sarjan kaksi ensimmäistä osaa, en voi käsittää niiden suosiota. Myös Delia Owensin Suon villi laulu oli mielestäni epäuskottava ja tylsä, varsinkin oikeussalidraama. Totesin myös, että olen väärää kohderyhmää cosy crime-genrelle, kun onnistuin kuuntelemaan eräänkin dekkarin kyseistä.