Aamulla jo oli iso särki päässä, mutta vedin nappeja ja lähdin reippaana töihin. Olinkin jo ennen kahdeksaa kustannuspaikalla, koska mies tipautti metrolle matkan varrella. Varttia yli kahdeksan uusi pöytäni saapui ja lähdin kahvinkeittoon pois jaloista. Ennen kuin pääsin keittiöön asti (jäin suustani kiinni yhden ihmisen kanssa) pöytämiehet olivat jo kasanneet pöydän ja marssivat matkoihinsa. Nopeaa toimintaa..
Sitten sainkin odottaa tietokoneen paikalleenasentamista puolille päivin, mikä tarkoittaa sitä, että on parin päivän hommat huomenna edessä. Lähdin nimittäin ennen yhtä kotiin, en enää pystynyt olemaan pääni kanssa.
Kotona asettauduin sohvalle ensin lukemaan. Sitten kokeilin syömistä ja särkyläkkeitä, jotka kaikki melkein tulivat paluupostissa takaisin. Onneksi kuitenkin sain pidäteltyä ja yllättäen nukahdinkin sohvalle pariksi tunniksi. Nyt on suht ihmisellinen olo, mies vielä hieroi niskoja äsken ja se helpotti. Ikävä vain, että hänellä alkaa aina kädet krampata, kun mun niskat on niin jumissa. Pitäisi varmaan mennä ihan oikealle hierojalle joskus.
Joo, että sellaista tänne tänään. Nyt taidan lähteä iham oikeaan sänkyyn koisimaan. Iltapiisin sijaan saatte kuvatuksen ompun kukista.
