Nyt vihdoin kyykkäysartikkeli on vapaasti luettavissa tässä linkissä. Täytyy tunnustaa, että olen autuaasti unohtanut koko kykkimisen tässä viime päivinä, mutta ainahan voi parantaa tapansa. En tiedä, johtuiko siitä vai mistä, mutta vasemman jalan kolme pienintä varvasta ovat särkeneet päkiästä asti aivan törkeästi pari yötä ja väpättäneet. (Vamma, jonka sain kaatuessani pahasti iskiashermon päälle pienimmän eskarivuonna.)
Nauroimme töissä makeasti Kaupungin työntekijöiden mahtaville eduille. Keskustelimme siis siitä, ettemme enää saa ns. Liikuntaseteleitä, koska henkilökuntaedut ovet 'niin' upeat. Tämä upea etu koskee esim. Kaupunginteatterin lippuja, joista saamme noin kolmen euron alennuksen esittämällä henkilökortin. Eikä siinä kaikki; henkilökortin esittämisen lisäksi pitää täyttää lappu, josta selviää nimi + organisaatio. Välillä ei oikein kehtaa edes esittää sitä henkilökorttia, kun ajattelee, että on ostamassa helkkarin kalliita teatterilippuja ja sitten alkaa itkeä jotain superminialennusta.
En ollut näköjään laittanutkaan tänne kuvaa melkein-valmiista villapaidastani. Tämä on ensimmäinen, jonka olen neulonut ylhäältä alaspäin. tai no oikeasti toinen, mutta sen ensimmäisen ohje oli niin surkea, että luovutin ja sittemmin purkasin koko tekeleen. Langat löytyvät edelleen jostain.
Hihat palo.. eikun siis puuttuvat vielä
Tuli kuvatekstistä mieleen, että harmitti kun kuulin Mentalwear-kaupan menneen nurin muutama vuosi sitten. Onneksi kaapissa on edelleen Aivan valtavan upea päivä-t-paita sekä Avainlapsi-avainnauhakin on jossain.
Näin tämän tänään, aika osuva
Taidan mennä nyt sohvalle katsomaan Daredevilin seikkailuja ja neulomaan niitä hihoja. Suen sukat on seuraavana listalla.
Tänään on taas kertaalleen vietetty Taiteiden yötä eikä voisi kiinnostaa vähempää. En oikein tiedä, mikä tai millainen ohjelma siellä minua oikeasti kiinnostaisi niin paljon, että haluaisin lähteä oman kodin rauhasta tunkemaan miljoonan muun ihmisen kanssa kulttuurielämyksiin.
Päivällä näin FB:ssa erään tuttavan, Havaijilla opiskelevan suomalaisen opiskelijaneitosen, kuvan. Hän oli juossut eräät portaat ylös.. siis sellaiset portaat, joita katsoin aina kauhulla ajaessamme niiden ohitse Hanauma Beachille. Katsoin juuri googlella, että kyseiset portaat ovat entinen rautatie ja portaita on 1048 askelmaa. Siis melko suoraan vuorenrinnettä ylös Honolulun lähellä. (tutustuimme tuohon nuoreen naiseen koneiden vaihtoa odotellessamme.) En ikinä kykenisi moiseen suoritukseen. Ehkä jos olisin 30 vuotta nuorempi voisin harkita.
Väsyttää ihan järjettömästi. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä tällä viikolla, mutta lauantaina pienimmällä on koulupäivä. Uaah.
Elämä täällä Kattilassa on yhtä riemua kuulkaa! Viikonloppu meni, pipareita paisteltiin (minä + juniorit) ja väännettiin itku silmässä kotitehtäviä (minä). Luin myös tenttiin viikonloppuna ja nautiskelin itsenäisyyspäivän vastaanoton tuijottelusta, koska siellä oli tuttavan tytär (nuorin linann vieraista tänä vuonna).
Eilen oli tuskaisa päivä. Päässä oli särki ja yksi tehtävä pisti hanttiin niin maan perusteellisesti, että ihan oikeasti sain hyperventilaatiokohtauksen. Pidin pienen itkuhetken ja selvitin ne saamarin hommat loppuun. Pienin sai kuumeen ja tänä aamuna hänen lisäkeen kotiin jäivät myös isoveljet. Minä ja mies lähdimme hiukan huonovointisina töihimme. Tulin aiemmin töistä ja tein loput tehtävät, jotka olivat hävyttömän helppoja (oikeasti).
Nyt on tuosta yhdestä kurssistä jäljellä enää oppimisnäkökulmasta kirjoittaminen ja tentti joskus helmikuun lopulla. Toisesta kurssista on tentti torstaina. Alkaa hivenen helpottaa.. tosin joulukorttistressiä alkaa pukata.
Pikkuhiiret ovat poissa ja kissat hyppivät pöydällä :) Toisin sanoen kävimme miehen kanssa ulkona syömässä, koska pojat ovat partioretkellä emmekä viitsineet ruveta ruoanlaittoon. Lisäksi minulla on ensi viikolla syntymäpäivä, sekin ihan hyvä tekosyy. Kävimme sellaisessa ravintolassa, jossa olemme käyneet viimeksi noin 16 vuotta sitten.. aikaan ennen esikoista. Samalta näytti ja ruoka oli edelleen aivan yhtä hyvää, ellei parempaakin, kuin silloin ennen. Yksi iso plussa siitä, että enää ei saa tupakoida sisätiloissa, sisäilma oli huomattavan raikasta.
Tämän päivän kuvan aiheena on 'Celebration'. Juhlin hetken hiljaisuutta kuolaamalla katsomalla Guy of Gisbornea sillä aikaa, kun mies vei pojat partioretken lähtöpaikalle.
Nyt mies laittaa meille juuri jälkiruokakahveja, joten siirryn tv:n ääreen.
Vihdoin olemme kotona ja kissakin on, mies ja isommat hakivat sen nyt päivällä. Kuulemma oli ollut lieviä vaikeuksia saada pojat ulos Panssarimuseosta (meidän lapset!) ja kissa olisi mielellään jäänyt hoitolaan, kuten aiemminkin. No, kaikki ovat kuitenkin kotona nyt.
Kotimatka kesti kaikkine odotteluineen noin 30 tuntia, joista kalleimmaksi tuli kuuden tunnin vaihto LAn kentällä. Minä nimittäin löysin aivan ihanan käsilaukun ja tarvitsin sen ehdottomasti. Se nimittäin on juuri sellainen, jota olen ajatellut Lontoonreissulle.. siihen mahtuu sateenvarjo yms sälä ja se on edustavan näköinen sitten teatterissa. *köh* Pojat rypistelivät hiukan, kun puoli tuntia ennen portille vääntäytymistä kävin iskemässä lopputaalat laukkuliikkeen tiskiin (plus pankkikortin).
Samalla kentällä istuskellessamme huomasin erään nuoren miehen, en oikein tiedä miksi, mutta kunhan sattui silmään. Oikein mukavan perienglantilaisen näköinen ehkä 30v, en ajatellut hänestä sen enempää ja jossain vaiheessa panin merkille, että hän oli vaihtanut paikkaa jonnekin ihan siitä lähettyviltämme. Istuessamme koneessa lähtökuopissa minun vieressäni oli tyhjä paikka ja viime minuuteilla siihen rynnisti tämä nuori mies. Jotenkin hupaisaa :) Hän oli hurjan kiltti ja kohtelias, oikein malliesimerkki. Hyvin Kasvatettu selkeästi.
Lontoon vaihto olikin vähän tiukempi, mutta ehdimme hyvin vaikka meinasimme jo hukata toisemme. En muistanut tarkistaa tapaamispaikkaa mieheltä ennen kuin erkanin pienimmän kanssa, mutta löysimme toisemme viime hetkillä. Pieni vinkki kanssamatkustajille: Harrodsin myymälä on suht varma nakki meikäläisen kohdalla.
Me ja matkalaukut löysimme toisemme Helsingistä, laudat eivät. Ne ovat kuulemma tulleet puoliltapäivin Helsinkiin, mutta eivät vielä ole kotiutuneet. Kaipa ne huomenna tulevat..
Sunnuntaina lähden poikien kanssa mökille, sillä mies vihaa mökkeilyä ja hänen lomansa on nyt lopussa. Soitin Äidilleni ja hänellä on aika paha mieli, sillä veljeni vaimoineen ja kissoineen (noin viisi, kissoja siis) ovat mökillä sunnuntaihin asti. Veljeni oli pitänyt hakea Äiti mökille perjantaina, mutta ei hän kuulemma ehdi/jaksa/viitsi vaan vie Äidin sitten maanantaina. Minuahan tämä ei haittaa niin kauan kuin he tosiaan häipyvät sunnuntaina aika ajoissa. Äitini vain olisi halunnut olla paikalla meidän tullessamme, mutta sanoin ettei huolisi, tiedän kyllä paikat jne. Mies puolestaan haluaisi viedä meidät aika aikaisin, koska hän joutuu ajamaan edestakaisin ja koska kaikkien lomat loppuvat nyt, saattaa paluuliikennettä olla. Veljeni kissojen vuoksi me taas emme viitsisi olla mökillä kovin kauan Sysin ja heidän kanssa, koska Sysi stressaa vieraita kissoja. Sukulaiset... huokaus.
Olen tosiaan sitten elokuun loppupuolella, noin viiden viikon päästä,
lähdössä Lontooseen teatteriretkelle.. Huomenna matkaseuralainen tulee
käymään ja katsomme hotellia, lentoliput ja teatteriliput on jo ostettu.
Tosin matkaseura ehdotti, että voisimme päivystää teatterin takaovella
koko viikonlopun emmekä tarvitsi koko hotellia :P
Alan olla kestokykyni äärirajoilla. Ensi viikolla on onneksi enää kolme työpäivää ja sitten seitsemän viikon vapaus!
Olen jo aiemmin mielestäni vinkunut siitä, etten vain yksinkertaisesti pysty tähän yksivuorotyöhön. Se ei sovi minulle. En osaa nukkua, vaan alan odottaa tuntia aiemmin kellon soimista ja stressaan niin, että päässä soi ja särkylääkkeet loppuvat talosta. Sitä ei koskaan tapahdu silloin, kun teen normaalivuoroa menin sitten mihin kellonaikaan tahansa kustannuspaikalle. Ehkä olen tehnyt kaksivuoroa liian kauan.
Tänä aamuna mies soitti, kun olin juuri saanut aamukahvit kitaan työpaikalla (en juo kahveja kotona). Hän kertoi ilouutisen eli esikoinen pääsi yhteishaussa ensimmäiseen vaihtoehtoonsa Käpylän luonnontieteelliseen lukioon. Oikein hyvä :)
Samoin tuli tieto keskimmäisen luokkajaosta ensi vuodelle/yläasteelle ja yhden kaverin äiti jo soitteli luokanvaihdosta. Saa nähdä pääseekö keskimmäisen tämä kaveri samalle luokalle. Olisihan se mukavaa, pojat tuntevat kuitenkin jo tarhasta asti toisensa. Keskimmäinen ei ole aivan niin yksinäinen susi kuin esikoinen oli.
Tänään on ollut Helsinki-päivä, en osallistunut yhtään mitenkään. Tänään on myös äitini 84-vuotissyntymäpäivä :)
Töiden jälkeen kävin kangaskaupassa. Tunnin tutkailun jälkeen löysin oivallisen shortsikankaan ja ostin siihen tilpehööritkin. Huomenna voisin piirtää kaavat ja leikata kankaan ja sitten viikonlopun kuluessa ommella. En olekaan aikoihin tehnyt mitään itselleni.
Kävin myös karkkikaupassa, päänsärky on hyvä syy ostaa salmiakkia.. tosin en tiedä pitääkö huolestua, kun karkkikauppias tervehtii jo kaukaa :P
Eilen 'ostin' Akateemisesta pokkaripassilla ilmaisen kirjan yhdeltä suosikkikirjailijaltani. Yritän hiukan toppuutella itseäni, etten lukisi sitä kertaistumalta.. jatkoa saa taas odottaa, sillä tämä on uuden sarjan ensimmäinen osa.
Olen myös kuunnellut nyt melkolailla tauotta Alt-j-yhtyettä. Täytyy sanoa, että kolahtihan se sittenkin, vaikka ensin luulin etten tykkää. Tässä vielä sanat alempaan piisiin.
Aahhhaaa.. katkeen alla vielä kuva, jonka vuoksi harkitsen vakavasti loppukesälle/alkusyksylle kulttuurimatkailua Londoniumiin..
Aamulla tapasin ex-työkaverin metrossa. Hän kyseli olenko hakenut yhtä paikkaa heiltä, mutta sanoin etten viitsinyt kun en edelleenkään halua olla töissä sunnuntaisin ja hän ymmärsi. Töistä tullessa poikkesin kyseisessä paikassa hakemassa yhtä varausta, jota ei ollutkaan. Se löytyi kuitenkin musan työhuoneesta ja juoruilin hetken siellä olevan ex-työkaverin kanssa hänen laittaessaan levyn lainauskuntoon.
Näistä ja siitä Avoimen ilmoittautmis-epäonnistumisesta johtuen aloinkin tässä illalla pohtia, jos alkaisinkin puutarhatontuksi. Erään ystävän kanssa jo sovimme, että hän voisi olla sellainen pyllistävä tonttu ja minä voisin näyttää käsimerkkejä. Samalla pääsisi mukavasti irti varsinaisesta työelämästä, mutta ainut haittapuoli olisi tietysti sääolot. Toisaalta voisi olla ihan virallisesti tonttu ja ulkona.
Joo. Loppuun kummallinen video. En oikein tiedä pidänkö tästä kappaleesta vai en.
