Se oli siis ensimmäinen kohtaus eli kyllästyspiste.
Toinen kohtaus on kestänyt pitempään. Puhuin viime viikolla työtoverini kanssa hammasimplanteista ja kehuin oman hammaslääkärini tosi korkealle. Lupasin sitten meilata hänelle ja kysyä jonkinlaista tarjousta työkaverille implantista. Nyt kun ajattelee, että olen ihminen joka on pelännyt hammaslääkäriä sairaaloisesti noin 30 ensimmäistä elinvuottaan, niin oli aika kova paikka. Sitä ei yhtään helpottanut se, että kys. henkilö on Salarakas numero 1. (Pitäisi ehkä lopettaa jo.) Mutta siis tiedätte varmaankin kaikki sen tunteen, kun yhtäaikaa haluaa ja pelkää ottaa yhteyttä johonkuhun (..mitä jos se ei vastaa.. mitä jos se vastaakin.. entäs jos se vastaa heti.. entäs jos vastauksessa kestää useampi päivä..) Vatsahaava on taattu.
Miksihän mä avauduin tästäkin? Voi itkut.
Ainiin ja se kolmas. Alaston totuus olis sit tässä, kuva on otettu heinäkuussa Waikiki beachillä.
Loppuun vielä piisi kaukaisesta nuoruudesta.
