Pöntöstä asiaa

Sarjassa 'Asioita, joita en ymmärrä' eli pöntön istuinrengas ja sen herättämät tunteet.

Huomasin muutama päivä sitten Twitterissä tuttavan twiitanneen siitä, kun työpaikan miehet jättävät unisex-vessoissa renkaan ylös käyntinsä jälkeen. (Tämä tuttava on siis ranskalaisnainen, joka opiskelee Aallossa, olemme olleet vuosia nettituttuja.)

Hänen tviitistään muistui mieleeni, kuinka entisessä työpaikassani oli alkuun kaksi unisex-vessaa. Lähdin kolmeksi vuodeksi kotiin lapsen kanssa ja palatessani työmaalle näin vessojen ovessa M- ja N-kirjaimet. Kysyin syytä joltakulta ja sain selitykseksi, että eräs naiskirjastonhoitajista oli aina henkilökuntakokouksissa vaahdonnut ylösjätetyistä rinkuloista ja sitten oli päädytty tähän ratkaisuun. Tietysti kaikki, joita renkaan ylösjättäminen ei haitannut, voivat hyvin käyttää M-vessaa edelleen (esim. allekirjoittanut).

Viishenkisessä perheessä, jossa minä olen ainoa naispuolinen kissan lisäksi, tästä saisi varmaan megaluokan perheriidan, jos vain ymmärtäisin miksi en voisi ihan itse laskea rinkulaa miehen jäljiltä. Olen ajatellut, että minulta varmaan puuttuu joku nais-geeni-juttu.

Tämä aihe on ilmeisesti monelle naiselle yksi esimerkiksi suhteen suurista kompastuskivistä. Toivoisinkin armaiden lukijoideni selitystä tälle, jos siis tunnet kuuluvasi siihen joukkoon, jolle renkaan ylösjättö on kaikkein pahin mahdollinen asia (tai jotain sinne päin), niin kerro miksi?

Loppuun vielä hupaisa mainosvideo.

Keskari

Keskiviikkoa siis. Tai voisihan sen käsittää niinkin, että näytän keskaria dieetille, sillä mässytän parhaillaan eilisten leffaherkkujen jämiä. Salmiakkisuklaamanteleita. OI! Ihanat ystävät niistä vinkkasivat jokin aika sitten ja nyt vihdoin olen jo muutaman kerran saanut niitä Kampin K-kaupasta ostettua. Harmillista on vain, että muu perhe myös pitää niistä.. Pitää ottaa aina iso säkillinen, jos aion itsekin saada muutaman.

Saattaa olla, että niitä ilmaantuu myös Kaisaniemen metroaseman karkkikauppaan. Onnistuin nimittäin eilen houreissani menemään Kamppiin ja vasta siellä tajusin, että leffahan on Kaisaniemessä kuten kaverikin. Menin sitten mantelikaupan kautta Kaisikseen, jossa kävimme karkkikaupassa ja esittelin mantelit kauppiaalle (joka on muuten todella mukava herrahenkilö). Hän paljasti meille eräänlaisen ammattisalaisuudenkin; hän ei vie töitään kotiin :P Ilmankos onkin suht hoikka mies edelleen, itse en varmaan pystyisi samaan.

Sain tänään ihanalta ystävältä (eri kuin eilinen leffakaveri) lainaan Spooks-tv-sarjan 7- ja 8- kaudet. Myöhemmin saan vielä 9:nnen kauden, kunhan hän ehtii katsoa sen ensin. Ne ehkä riittävät siksi aikaa, kun odottelen Richardin seuraavaa elokuvaa tulevaksi *krhm*. Elokuvassa on luvassa ilmeisesti melkoista myrskyä, kun isä etsii hurrikaanin viemää poikaansa (tosin koko army odottaa märkiä paitoja.. uuuh..).

Olikohan mulla jotain asiaakin?.. Ainiin, vapaita miehiä olisi muitakin tarjolla. Pepper Potts eli Gwyneth Paltrow ja Chris Martin ovat eronneet ja ilmeisesti myös Johnny Depp on jälleen vapaalla jalalla. Tosin Johnnylle eilinen ystäväni on jo lähettämässä surunvalittelukirjettä, että ei ehkä kannata muiden vaivautua.

Pistetään nyt loppuun vaikka joku piisi eilisestä leffasta.

Kissamaista menoa

Totesin jälleen olevani puuma. Sikäli se ei minua haittaa, koska sehän vain pitää mehut liikkeessä, mutta ehkä vähän ihmettelen välillä kuinka voinkin ihastua aivan päättömästi ja nopeasti ties kehen.

Viimeisin ihastus on nyt eräs kääpiö. Siis elokuvakääpiö. *huokaus* Kuten olen joskus sanonut, voisin niin mielelläni muuttaa Keski-Maahan... Mutta palatakseni kääpiöihin, nämä veljekset ovat elokuvan parasta antia ja erityisesti tuo vaalea Fili. Hänellä on se tietty pilke silmissään ;)

Katsokaa vaikka, eikö vain olekin tässäkin? Onneksi en kuulu tuon alan ihmisiin eikä ole pelkoa, että koskaan häntä tapaisin. Se voisi olla noloa. Pyyhkisin kuolaa rinnuksiltani ennen kuin ehtisin sanoa mitään järjellistä.

*huokaus* Taidan mennä kylmään kylpyyn. Lähetin eilen Salarakas nro1:lle jouluntoivotukset. Tosin naamioin sen työasiaksi. Voi itkut.

Fanityttö

Tunnustan; olen fanityttö. Fanitan suht moniakin asioita, mutta nyt on kyseessä eräs ihanista miehistäni :) Menen huomenna erään hyvän tyttöystäväni kera katsomaan Judge Dredd-leffan. Sen pääosaa esittää Karl. Tosin kypärä päässä, hänestä näkyy vain hurmaava komea leuka ja suloinen mutrusuu. Oi. Nyt jo sukat pyörii jalassa.

Sen sijaan voin jo arvata, että ensi kesänä tänne kotoSuomeen karauttavat Rammstein Tilleineen ja 30 Sekkaa Marsiin Jaredeineen juuri kesälomani aikaan, joita en nyt sitten näe. Joka ikinen kerta olen ollut pois kotoa, kun Rammstein on vieraillut täällä. Jaredi olen kyllä nähnyt jo kahdesti. Joskus pohdin, vieläkö hän mahtaa käyttää neulomiani lapasia. *punastelee*

Faneiluuni liittyen minulla on myös Lucius-figuuri seisoskelemassa ikkunalaudalla edessäni tälläkin hetkellä. Sekä Jason-kalenteri. Ehkä pitäisi olla jo hiljaa.. :D

Lopuksi vielä yksi suosikkivideoni. Jasonista/lta :)

Sori vaan. Tiedän, että tällaiset postit on vähän liikaa. Mutta joskus on pakko :)

Ryppy rakkaudessa

Puolipakosti olen alkanut seurata Aatamin ja Saulin rakkaustarinaa erään ystävän hurahdettua heihin täysin. Ovathan pojat kumpikin söpöjä, mutta eipä minulla ollut aavistustakaan Saulista ennen tätä, kun en ole koskaan BBtä seurannut. Aatamin sentään tiesin jotenkuten, koska tuppaan lukemaan Yahoon uutisten otsikoita odotellessani postilootan aukeamista.

Jokatapauksessa olin iloissani Saulin perheen puolesta heidän saadessaan vävypojan tänne viettämään joulua ja sitten aamulla luin otsakkeet. Voi venäjä, että otti pannuun. Eikö pojat nyt olisi voineet nujakoida jossain muualla kun keskustassa? Vaikka Saulin kototalon takapihalla, vaikka sielläkin olisi varmaan joku paparazzi väijynyt. Tonttupipo päässä.

No, ehkä se siitä ja asia on selvitetty. Sen verran tiedän noista piireistä, että tuppaavat olemaan kovin mustat sukat jalassa nuo. Ehkäpä kaikki menee hyvin sittenkin. Eikä ystävänikään tarvitse pelätä :P

Tosin itse jetlagissä kävelin lasiseinää päin, niin että sälähti. Onneksi ei mennyt rikki.

Kävelevä muistihirviö

Mieheni on kyseinen olento. Olen nyt ainakin tiistaista asti puhunut, että joudun perjantaina olemaan iltakuuteen töissä, kun se työkaverini (joka osaa mm. kirjoittaa) on sairaalassa.

No ensin mies ihmetteli, pitääkö hänen ottaa pienin mukaan tukkuun hakemaan lauantain koulupäivän tarjoiluja. Ei tarvitse, saavat isoveljet nyt tämän kerran vahtia sen puolituntisen.

Äsken sitten seuraava ihmetys, enkö minä tulekaan ennen viittä töistä kun piti käydä niitä keittiön tasoja hakemassa Bauhaussista. No EN! Edelleenkään!

Miehet!

Parta

Parta on nykyajan miehen suosituimpia asusteita. Ainakin todella monia sellaisia näkee liikkuvan kaupunkikuvassa. Enkä puhu nyt siisteistä ja trimmatuista lyhyistä leukakarvoista vaan ns. jeesusparroista. Luomuparta voisi myös olla sopivahko nimitys sellaisille valtoimenaan rinnuksille saakka velloville parroille. Ehkä ne ovatkin kunnianosoitus kansalliskirjailija F. E. Sillanpäälle? Joka tapauksessa en tykkää. Tekisi mieli joskus kysyä moisen parran omistajalta onko löytynyt elämää. Parrasta.