Hyvä mieli tuli aamulla kävellessämme pienimmän kera eskariin. Erityisen hyvä mieli tuli siitä, että oli kaunis ilma eikä ollut kiirettä, joten pienin saattoi rikkoa lätäköiden pintoja mielin määrin. Se oli aina lapsena minusta parasta syksyn ja kevään koulumatkoissa. Paitsi sen kerran, kun ystäväni Sussu mulahti takalistolleen lätäkköön ja joutui juoksemaan kotiin vaihtamaan vaatteet ja minä selitin opettajalle mitä oli tapahtunut. Vaikka oli se sittenkin hauskaa. Olimme ekalla silloin, vielä jotain muistaa meikä-dementikkokin.
Vähemmän hyvä mieli on nyt kuitenkin siitä, että pienin on nyt kuumeessa. Aamulla oli hiukan matala ääni, mutta nyt nousi kuume ja meikä on sitten huomenna kotona herran kera. No, eipä se haittaa onneksi. Kuume menee ohi sairastaen.
Loppuun hiukan ruotsipoppia.
