torstai 14. kesäkuuta 2018

Outo

Tykkään aika usein kaikenlaisesta oudosta musiikista. Tässä yksi näyte.

Siinäpä sitä, tälle päivälle.

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Jotain piti kirjoittaa

Mutta en enää muista mitä se oli.

Ajelin aamusella fillarilla töihin ja iltasella takaisin, oikein oli mukava ajelu ja tein jopa henkkohtaisen ennätyksen molempiin suuntiin. Keveästi kulki. Työpaikan pihalla oli lokinpoikasia tutustumassa suureen maailmaan.

Olen taas tänään ihmetelly sitä, miten paikkansapitävä on ensivaikutelma, jonka ihmisestä muodostaa. Tähän mennessä vain kerran olen erehtynyt ja silloinkin positiiviseen suuntaan.

Eilen kävin katsomassa Jurassic Park : Fallen kingdomin nuorimmaisen kanssa ja olikin oikein viihdyttävä pätkä. Jossain arvostelussa sanottiin, että Chris Pratt on kuin Indiana Jones ja olihan se hiukan joo, mutta eipä se haitannut. Sen sijaan tuntui, että naispääosa oli lähinnä silmien räpsyttelyä varten mukana. Loppuvitsi oli hupaisa :)


maanantai 11. kesäkuuta 2018

Rokkivaareja

Tai miksi niitä kutsuisi? Osa eilisistä esiintyjistä kuitenkin on vasta mieheni sekä veljeni ikätovereita. Mutta hyvin vetivät, sekä Michael Monroe (veljeni luokkakaveri) ja Johnny Depp ynnä kumppanit.

Niin, aloittaakseni viime torstaista: keskimmäinen lähti Lappiin aamulla puoli kuusi, joten nukuin todella katkonaisesti koko yön. Lisäksi torstai-aamuna oli kokous Pasilassa Pääkirjastossa sen yhteistyö-homman ttimoilta. Pohdimme eri virastojemme organisaatio- ynnä muita muutoksia, mm. Oodin sekä Stadin ao:n reformin myötä. Oli mielenkiintoista kuulla ja keskustella niistä.

Perjantaina esikoinen tuli viimeiselle viikonloppulomalleen, ensi torstaina on 330 täynnä ja Ohi on-bileet illalla. (Kiitos SUS' korjauksesta!)

Ihmettelimme lähimailta kuuluvaa jytinää ja arvelimme, että jollain on kotibileet kunnes tajusimme metelin kuuluvan Malmin lentokentältä, jonne nyt on kuitenkin parisen kilometrin verran matkaa jopa linnuntietä. Siellä vietettiin jotain räppi-iltamia, jotka jatkuivat lauantaina.

Lauantain vietin ommellen uimapukua ja se onkin nyt helmakäännettä vaille valmis, toki pöksyt pitää ommella vielä ja tehdä viimeiset siistimiset. Olen yllättynyt siitä, miten nopea se loppujen lopuksi oli tehdä (vaikka jouduinkin yhden liiviosan purkamaan kolmesti..) ja se on jopa ihan oikean kokoinen ja sennäköinen, että kehtaan varmaan pukea sen jopa ylleni.

Lauantai-iltana työkaveri soitteli, että on lähimailla käymässä ja voisi hakea sunnuntain keikkaliput, koska lähettämäni s-posti skannattujen lippujen kanssa ei ollut koskaan löytänyt perille. Joimme iltateetä ja -kahvia ja saattelin ystävän Mellariin metrolle. Paluumatkalla pysähdyin läheiselle mäennyppylälle kuuntelemaan räppimeteliä, hyvin kuuluivat ihan lyriikatkin (ei kyllä olisi ollut niin väliksi).

Eilen kävimme sitten ennen keikkaa syömässä. Michael Monroe aloitti settinsä 18.30 eli ei myöhästynyt kuin kymmenisen minuuttia ja oli tosi hyvä. En ole koskaan nähnyt MM:ää livenä. Sam Yaffa oli myös mukana ja soittivat pari Hanoi Rocksin biisiä myös. Tuli ihan nuoruusajat mieleen :D

Ja sitten ne Vampyyrit! Oi, ne oli niin ihq <3 Ja täytyy sanoa, etten ole ennen oikein tajunnut Johnnyn vetovoimaa, mutta nyt eilisen jälkeen voisin sanoa, että KYLLÄ. Ihan mihin vain :D Oli aika hot.

Sen sijaan ihmisten käyttäytyminen oli ikävää, suomalaiset ei vaan kestä alkoholia ja siitä tulee ikäviä lieveilmiöitä. Ainakin kolmesti yhdet nuoret naiset yrittivät tunkea lähemmäs lavaa, vaikka olivat aika kaatokunnossa, ja sittenpä kolmesti sama järjestysmies komensi ne kauemmas. Toisen ystäväni vieressä heilui nuori nainen sammumispisteessä ja kaverinsa veivätkin hänet sitten kesken keikan jonnekin kauemmas. Varmaan kannatti maksaa kalliit liput, kun ei muista mitään.

Mutta meillä oli oikein kiva ilta, kesä alkoi hauskasti ja oli yllättävän lämmin keli. Olin myöskin kotona jo ennen yhtätoista, koska myös Vampyyrien osuus alkoi minuutilleen 20.20.

Tässä eilisen tunnelmia, Johnny kuulostaa aivan Bowielta <3


keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Keksiviikko

Jostain syystä tänään olen puhunut diabeteksesta työtoverini Karin kanssa. Se alkoi aamukahvilla. Keskustelimme erään entisen työntekijän uudesta koirasta, joka on koulutettu diabetes-koiraksi, koska omistajallaan on kyseinen sairaus. Jotenkin Kari onnistui sanomaan 'Nyt haisee, snif snif' todella osuvasti ja nauroimme vedet silmissä varmaan kymmenen minuuttia. Onneksi kukaan ei tullut sillä hetkellä henkiläkunnan taukohuoneeseen. Suorastaan ulvoimme. Nauru alkoi uudelleen heti, kun vilkaisimme toisiimme.

Lounaalle suunnistimme Kaviin ja istahdimme pöytään, jossa istui eräs afrikkalaissyntyinen keski-ikäinen mies parin tuolin päässä. Siinä syödessämme ihmettelin Karille sitä, kuinka moni tuntemani diabeetikko syö esimerkiksi paketin keksejä ja nostaa sen jälkeen inskaa tai syö lounaan päälle pari riviä suklaata ja lisää inskaa. Kari siinä ihmetteli ja se afrikkalaissyntyinen mies sanoi, että 'anteeksi, mutta minulla on diabetes'... hups. Pyysin anteeksi, jos olin loukannut häntä puheillani, mutta hän sanoi, ettei ollut hätää ja ihmetteli hänkin näitä tuttujani pudistellen päätään. Hän ei ollut koskaan kuullut, että jotkut tekevät siten ja oli aivan hämmentynyt. (Puhui hyvää suomea, joten ainakaan kielimuurista ei ollut ongelmaa.)

Tulin kotiin heti lounaan jälkeen, koska päätä on särkenyt aivan julmasti pari päivää. Aamulla leukanivelet on aivan jumissa ja poskilihakset kivikovat. Leivoin sitten cookieseja, lähinnä siksi että keskimmäinen lähtee aamulla Lappiin klo 6. Nyt illalla tässä kävi pari hänen ystäväänsä saunomassa ja minä ja mieskin kävimme sitten näin yllättäen saunassa. Mies hieroi mun niskoja, mutta käsivoimat ei oikein riitä.


Aloitin aamulla uuden kirjan, en tiedä jaksanko lukea sen loppuun. Päähenkilö puhuu eräänlaista slangia (engl.) ja kielioppivirheet 'puheessa' tökkivät aika pahasti (would of). Katsotaan, kuinka käy.

Mutta nyt kutsuu peti. Aamulla pitää mennä Pasilaan kokoukseen ja siitä sitten työpaikalle. 


tiistai 5. kesäkuuta 2018

Pikapikaa

Pikaisesti siksi, että haluan epätoivoisesti sohvalle katsomaan Netflixistä Luciferia :D

Eilinen oli ja meni ilman mitään kummallisempia tapahtumia. Paitsi että Sirius haisi kuulemma sille ihtelleen tullessaan sisälle, minä en osaa sanoa kun en haista mitään sisäilmaongelman vuoksi. Hiukan takkuinen se oli, mutta suihkutettuaan itsensä ( = nuoltuaan) oli sileä ja ihana ja tuli syliin nukkumaan.

 Tänään sain töissä tehtyä yhden ärsyttävän homman pois ja toisenkin puoliväliin (kielten oppikirjojen perkaus) ja töiden jälkeen kävin syömässä keskustelupalstaystävän kanssa. Hän asuu Joutsan ja Jyväskylän välimaissa ja tuli Helsinkiin katsomaan keikkaa, jonne voitti liput. Ehdimme vaihtaa kuulumisia ja kerroin mökkeilyaikatauluistamme ja oli mukavaa.

Äsken kävin keittiössä hakemassa lisää kahvia ja ajattelin, että vilkaisempa onko Sirius jo tulossa kotiinpäin ja kurkatessani ikkunasta ulos kissa jolkotteli juuri syreenipuskasta kuistille päin. Saimme hänet sisälle ja ruokakuppi oli hetken täysi.

Lukaisin Johannes Anyurun kirjan "He hukkuvat äitiensä kyyneliin", johon suhtauduin hieman skeptisesti kaiken hypetyksen vuoksi, mutta se olikin yllättävä. Olen jonkin verran pohdiskellut juuri Ruotsin tilannetta maahanmuuttajien suhteen ja tämä kirja kyllä antaa lisää ajatuksenjuurta. Lisäksi teoksessa oli muutamia niin kauniita kuvailuja, että piti ihan pysähtyä miettimään niitäkin. Itse pohjajuoni on suht nopeasti tajuttavissa, jos yhtään ymmärtää lukemaansa, mutta kaikkinensa varsin hyvä teos siis.

Kannattaa lukea, eikä siihen edes mene kauan, koska kirjassa on noin 300 sivua suht isoa tekstiä.

Yritän ehdottaa miehelle (ja muulle perheelle) syyslomaa Oxfordissa. Bodleianin kirjastossa olisi Tolkien-näyttely lokakuun loppuun, saisin a) kirjastomatkan ja b)fanityttömatkan :P

Loppukevennys. En ehkä uskalla ikinä lentää EgyptAirilla.


perjantai 1. kesäkuuta 2018

Luokkailtaa ja leffaa

Eilen vietimme illan koululla. Kevätjuhlan jälkeen oli vielä omassa luokassa kaikkien lasten vanhemmat ja opettaja piti puheen ja me annoimme hänelle lahjaksi KalevalaKorun 'Valoisa'-kaulakorun, jonka olin käynyt ostamassa juuri ennen juhlaa (luokan rahoilla).

En romahtanut vaikka muutama muu äiti näytti liikuttuneelta, saa nähdä kuinka käy huomenna todistustenjaossa. Leirikoulurahoja jäi niin paljon, että jokainen lapsi saa yli 30€ kesärahaa. Aika kivasti.

Tänään kävimme katsomassa Han Solo-elokuvan ja se oli kyllä hyvä. Seurueessamme oli miehen ja työkaverin lisäksi nuorimmainen ja hänen kaksi kaveriaan, oli ihan hauskaa. Suotamo oli hieno Chewbaccana, sen sijaan Emilia Clarke ei edelleenkään minusta ole kovin kummoinen näyttelijä.

Fasessa koukutuin tänään sellaiseen juttuun, jossa pitää emojeilla tehdä eri yhtyeiden nimiä ja sitten toiset arvailee. Meni työpäivä aika hujauksessa :P

Nyt olen aivan poikki ja huomennakin on noustava kukon kissanlaulun aikaan. Illempana esikoinen tulee pikalomalle, menee sunnuntaina takaisin.


keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Kokoustamassa

Olin taas kokoustamassa. Tällä kertaa jouduin jopa puhumaan, koska jos ehkä muistatte maaliskuussa olimn mennyt avaamaan suuni virastojen kirjastojen välisestä yhteistyöstä ja silloin osiomme pääjohtaja sanoi, että voisin pitää tästä pinene esityksen. Nyt oli sitten sen aika.

Sain itseni psyykattua enkä jännittänyt pahasti, en esim valvonut yötä tämän asian takia. Olen siis edistynyt. Olin tehnyt muutaman powerpointin ja sanoinkin, että tein ne siksi, ettei kuulijoiden tarvitse tuijottaa minua koko ajan :P

Noin kymmenessä minuutissa sain asian hoidettua ja olikin kiva, kun ihmiset kyselivät joitain asioita ja ehdottivat uusia yhteistyöjuttuja, joita emme olleet ajatelleet itse vielä.

Oli myös hupaisaa, kun pääjohtaja sanoi, että 'Olipa mukavaa, kun halusit kertoa tästä meille.' Ööö.. itsehän hän sitä ehdotti :P No, seuraavaksi sitten työsuojelu haluaa kertoa jotain vastaavaa eli ei mennyt hukkaan tämäkään kärsimys.

Kuva eilisaamulta
Olen taas kahtena päivänä pyöräillyt töihin, nyt minulla on koossa 158 kilsaa. Tänään kotimatkalla sain pienen proteiinivahvistuksen, kun Viikin ruovikoissa kärpänen lensi suoraan kurkkuun, onneksi ehdin nielaista :/ Seuraaava yrittikin sitten henkitorveen, sen sain sylkäistyä pöpelikköön. Myös molempiin näkimiin lensi ötökkä, onneksi ei keskelle näkökenttää vaan jäivät ripsiin killumaan, joten eivät haitanneet pahemmin menoa.

Huomenna on koulun kevätjuhla, viimeinen tuossa opinahjossa meidän perheelle.


tiistai 29. toukokuuta 2018

Kesäisiä kysymyksiä ja vastauksia

Pöllön pesästä poimin.

1. Lippis vai lierihattu?

Lippis. Kun tulee liian kuuma, vaikkapa hiekkarannalla tau vesipuistossa, sen voi kastella ja sitten on taas hetken pää viileänä. Lippis on kiva auringossa, varjostaa sopivasti. Ainoa huono puoli on, että korvat saattavat palaa.

2. Pehmis vai jäätelöpallo

No ihan sama, kunhan sitä on riittävästi :P

 3. Herneet vai mansikat

Mansikat. En ole koskaan ihan sisäistänyt herneiden autuutta. Tosin vuosia sitten uusi-seelantilainen vieraamme oli hämmentynyt, kun ostimme herneitä torilta ja söimme niitä kävellessämme kotiinpäin. Hän kyllä tykkäsi.

4. Palju vai järvivesi

Järvi (tai meri). Ehdottomasti. Palju karmii.

5. Grilliherkut vai kesäkeitto

Grilli. Pitäkää kesäkeittonne kaukana minusta, huu.

6. Mökki vai teltta

Kumpi vain käy, paikasta riippuen. Olemme telttailleet pitkin Ruotsia ja Tanskaa huvilateltan kera ja se oli oikein kivaa.

7. Varjo vai auringonpaiste

No aikansa kutakin. Yleensä aloitan auringossa ja vetäydyn varjoon sitten, kun pää ei enää kestä.

8. Kesäsade vai kesätuuli

Onpa hassuja kysymyksiä. Molemmat. Lämmin kesäsade on ihana ja samoin kesäinen lämmin tuulenvire on ihana.

9. Lavatanssit vai festarit

Lavatansseissa en ole koskaan ollut ja festareista olen kerran käynyt Flow'ssa katsomassa tasan Florencen keikan. Mieluiten kuuntelen linnunlaulufestareita kesäisin.

10. Roadtrip vai riippumatto

Ottaen huomioon, että tulen merisairaaksi riippumatossa, niin kai se olisi roadtrip. Mieluiten jossain Ameriikan ihmemaassa.

11. Hiirenkorvat vai syreenintuoksu

Molemmat ovat ihanat kesän ensimerkkeinä, mutta sittenkin valitsen syreenin huumaavan tuoksun.

12. Mato-onki vai golfmaila

En ole ikuna koskenut kolopallomailaan, joten eiköhän se mato-onki olisi. Tosin yleensä laitamme vain katiskan järveen mökillä, mutta kyllä esikoinen ja pienin tykkäävät kalastaakin.

Tähän alle laitan pari kuvaa eiliseltä. Kävimme luultavasti viimeistä kertaa nuorimmaisen luokan lasten ja vanhempien sekä open kera Uutelassa grillaamassa. Varmaan ensimmäinen kerta ikinä, että oli näin hieno ilma. On toki ollut aurinkoisia kertoja, samoin kuin pitkien kalsareiden kertoja, mutta nyt oli ennätyslämmin.