tiistai 22. toukokuuta 2018

Saalis

Tämän päivän saaliit.

Lisäksi sain pyöräiltyä sen kaameimmankin mäen ylös tänään, kun huvikseni kokeilin. Varmaan läähätin niin, että kuului Kontulan ostarille asti, mutta mitäpä siitä. Vähänkö olen tyytyväinen :)

Työkaveri oli eilen ollut käymässä HUSissa eräässä toimenpiteessä ja oli sen jälkeen ävellyt vähän sekaisena ulos ratikasta törmäten sen takapäähän ja murtaen pari kylkiluuta. Ratikan nuori naiskuski oli ollut aivan kauhuissaan, mutta työkaveri oli vaan että ei hätiä ja jatkanut kotiin. Tänä aamuna oli sitten soittanut työterveyteen, josta passittivat Mehiläiseen teipattavaksi. Hän soitti sieltä minulle hihkuen iloisena, että oli saanut parit hyvät särkylääkkeet ja oli aivan pilvessä :D

maanantai 21. toukokuuta 2018

Iltakevennys

vasta Marjaanan kommentista edellisessä postissa tajusin unohtaneeni kuvan nuorimmaisen kässäntunti-projektista.

Muut tekivät jalkapallon..


Alkuviikko alkoi

Meinasin kyllä päivitellä jo aikaisemmin, mutten ole oikeastaan jaksanut kauheasti istua koneella.

Perjantaina kävin töiden jälkeen syömässä ystävän kanssa ja ihastelemassa Roihuvuoren kirsikankukkia, jotka olivat jo suurimmaksi osaksi tippuneetkin. Niissä japanilaisten lahjoittamissa erikoiskirsikoissa oli vielä kukkia.

Kesäinen näkymä Kaivarinrannan Carusellista


 
 

Lauantaina leivoin ja katselin Harryn ja Meghanin häitä parkuen kuin mummo, kun ne oli niin sööttejä. Yksi heppasista varasti shown kärryajelun aikana yrittämällä lähteä laukalle koko ajan :)

Keskimmäisen tyttöystäväkin tuli käymään. Onneksi Pavlova onnistui hienosti. Illan ratoksi nuo katsoivat Princess Bride-leffan, joka on yksi parhaita ikinä tehtyjä leffoja.



Sunnuntaina nautimme Hesarin ohjeella tekemääni St. Clementsin piirakkaa, joka olikin tosi hyvää ja helppo tehdä. Oletan tekeväni sitä toistekin.



Kävimme miehen kanssa myös puutarhamyymälässä ostoksilla, halusin magnolian yhden japaninsyreenin tilalle, joka muutti syreeniaitaan häpeämään. Muuten pesin pyykkiä taas koko viikonlopun, luin auringossa istuen Leena Krohnin uuden kirjan Kadotus (jolta odotin kyllä enemmän) ja katselin Sense8-tv-sarjaa.

Sirius toi molempina iltoina itselleen iltapalan valmiiksi tapettuna, mies kloorasi lattiat syöntihetken jälkeen ja minä kehuin kissaa :)

 

torstai 17. toukokuuta 2018

Junpe

Tänään oli viimeinen pilates tälle keväälle. Ensi syksynä se siirtyy tiistai-illalle ja vaikka tykkään sekä ohjaajasta että opettajasta tosi paljon, voi olla etten pysty tiistairyhmään erinäisistä syistä. Pitää yrittää sumplia sitä vielä työ-iltavuorojen suhteen.

Wilma paukuttaa viestejä hulluna, kyseessä on 5-luokkien yhteisen leirikoulurahaston varojen jako nyt, kun leirikoulu on ensi viikolla ja on siis maksettu. Rahaa jää rutkasti yli, vaikka oppilaat tosiaan kävivät jo Linnanmäellä ja söivätkin siellä näillä rahoilla. Olen huomannut, että nuorimmaisen luokan vanhemmat eivät ole juuri ottaneet osaa keskusteluun, jossa laineet käyvät jo suht korkeina, vaan katsovat miten käy. Suht yksimielisiä keskustelussa on oltu siitä, että rahat jaettaisiin luokille lapsimäärän mukaan. Jos niin käy, niin ehdotin luokkamme vanhemmille WA-ryhmässä, että niillä rahoillahan voisi hankkia opettajalle lahjan, kun hän nyt ei seuraa lapsia kutoselle eri kouluun. Kunnollinen läksiäislahja olisi kiva ja onneksi nuo muut 'meidän luokan' vanhemmat tuntuvat kannattavan ajatusta.

Kysyin pienimmältä, oliko koulussa puhuttu mitään eilisestä ja hän kertoi, että hissantunnilla puolet luokasta oli mennyt jonnekin, koska 'marttyyriope' piti heille puhuttelun. Olin ihan hiljaa, mutta myöhemmin puhuin asiasta miehen kanssa. Olemme yhtä mieltä siitä, että kyseinen opettaja ei oikein hallitse hommaa. (Edelleen olemme samaa mieltä siitä, että hän tuhosi pienimmän kouluinnostuksen aika helvetin hyvin, vasta oikeastaan tänä vuonna innostus on palannut.)

Piti vielä lisätä: Pilatestunnin jälkeen katsoin puhelinta, että vanhin veljeni oli soittanut. No, soitin takaisin ja hän sanoi, että oli vahingossa ottanut mun numeron. Eipä haitannut, juteltiin sit hetki ja oli ihan mukavaa. Yleensä hänen kanssaan juttelu on hiukan tuskallista, kun hän pitää pitkiä taukoja enkä aina tiedä jatkuuko juttu vielä, mutta nyt ei ollutkaan mitään sellaista. Oli kiva kuulla heidän kuulumisiaan Ähtäristä asti :)

Nyt on pakko laittaa tähän loppuun korvamato, joka iskeytyi tänään päälle. Nupit kaakkoon!


keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Pummi

Minä nimittäin. Pienimmän luokka + rinnakkaiset olivat Linnanmäellä ihan tilausajolla, joten kysyin luokanvalvojalta jos pääsen kyydissä kotiin ja se sopi. Ehdin käydä myös Vuoristoradassa, kesä alkoi <3

Bussin lähtö myöhästyi hieman, koska kuski oli vähän kypsä: muutama poika oli onnistunut tulomatkalla irrottamaan jonkin reunapalan sellaisesta pöydästä (neljänistuttava looshi, jonka keskellä pöytä) ja sitä selvitettiin, lisäksi osa lapsista oli heittänyt rannekkeiden tarrataustat lattialle. Ymmärrän, että se kiukutti kuskia nyppiä moisia lipareita lattialta. Enemmän kuitenkin säälitti yksi poika, joka itki aiheuttamaansa vahinkoa. Onneksi pienimmän luokanvalvoja on järkevä ihminen ja sanoi vain, että tottakai harmittaa, kun oli kiva päivä ja sitten sen lopuksi tulee tällaista. Olin pöyristynyt kuullessani, kuinka toinen rinnakkaisluokan ope sanoi luokkalaiselleen, että häntä harmittaa niin, että aikoo mennä kotiin sohvalle itkemään koko illaksi, koska lapset olivat sotkeneet ja rikkoneet paikkoja bussissa. (Arvaatte varmaan, kuka opettajista tämä oli..)

Olen pyöräillyt töihin maanantaina ja tiistaina ja eilen menikin ensimmäiset 100 km rikki. Olen aika tyytyväinen. Huomenna on viimeinen pilateskerta, sekin jää kesätauolle.

Nyt kellistyn petiin. Tässä teillekin kiva korvamato sitä ennen :P


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Raakaruokaa äitienpäivänä

Sirius siirtyi raakaruokaan tänään eli esitteli meille ensimmäisen saaliinsa kovasti naukuen naapurin pihalla. Onneksi naapuri ei ollut vielä kotona mökkireissultaan, joten hiivin sinne kehumaan kattia. Päästäinen oli jo aika hengetön ja Sirius leikki sillä hetkisen ja taisi haukata palasen, vaikak yleensä kissat eivät päästäisistä tykkää niiden pahan hajun vuoksi. Kutsuin myös jälkikasvun ja miehen pihalle kiittämään kissaa.

Pari tuntia myöhemmin olimme nauttimassa grilliruokaa pihalla koko perheen ja keskimmäisen tyttöystävän kera, kun eräs naapuri tuli pihaan Sirius sylissään ja sanoi, että onneton katti tunkee sisälle. Laitoimme kissan toistaiseksi (illaksi) arestiin, oli kyllä aika valmis tapaus jo. Saa nähdä, miten Siriuksen harharetket jatkuvat.

Aloitin tänään Yaa Gyasin kirjan Homegoing ja olen positiivisesti yllättynyt. Usein paljon kehutut kirjat ovat olleet pettymyksiä, mutta tämä on kyllä hyvä.

Äitienpäivän kunniaksi pari kuvaa minusta ja äidistäni joskus kauan sitten.

Joutsassa

Raumalla
Pian pääsee nukkumaan ja aamusella fillarin selkään. Ainakin alkuviikko pitäisi olla ihan hyvät fillarikelit :)

lauantai 12. toukokuuta 2018

Runo-iltamat

Tai ehkä Kesäinen iltapäivä runouden parissa voisi kuvata tämänpäiväisiä juhlia.

Kuten edellä kerroin, oli työtuttavan 60-vuotispäivät. Koska kyseinen herrahenkilö on yksi maan tunnetuimmista lausujista, olivat juhlatkin runopainotteiset. Ihan hakemattakin muistui mieleeni miehen runoilijatädin häät keskimmäisen ollessa kolmeviikkoinen.

Onneksi siellä oli ihan oikeitakin ihmisiä, jotka tunnen jo useamman vuoden ajalta enkä ollut kuin orpo piru vieraassa helvetissä. Työparin lisäksi paikalle olivat tulleet mm. entinen esinaiseni, josta kovasti pidän sekä pari muuta mukavaa ihmistä. Lisäksi päivänsankarin vaimoke oli tuttuja töistä hänkin, myöskin lausujaihmisiä.

Päivänsankari on kotoisin Raumalta, joten kuulimme myös raum kiält ja loppuvaiheessa vaihdoin muutaman sanan parin sellaisen ihmisen kanssa, jotka tunsivat serkkujani sekä muistivat tätini. Tulipa kauhea Rauman-kaipuu, pitäisi ehkä mennä kesällä käymään.

No, eniveis... mansikkakakun jälkeen livistimme samoin kuin suurin osa vieraista. Ihan mukavaa oli, mutta siltikin olisin mieluummin nauttinut aurinkoisesta päivästä ihan kotipihalla. Onneksi huomenna on sunnuntai.

 Loppuun uusi biisi Florencelta. yritin katsoa Euroviisuja, en jaksa/pysty/kykene. Siirryn siis Agentti Carterin seuraan.


Loppuviikon lätinöitä

Ajattelin tervehtää ennen kuin taas pitää mennä.

Torstaina kävimme miehen ja pienimmän voimin katsomassa The Death of Stalin-elokuvan. Täytyy sanoa, että se oli aika ravisuttava ja lopussa hetken mietin itkisinkö vai nauraisinko. Mietin koko iltapäivän ja illan sitä, miten hyvä oikeasti oli, että saksalaiset olivat aseveljiä Toisen Maailmansodan aikaan, vaikka sittemmin menikin sukset ristiin.

Eilen olin pienimmän kanssa asioilla eli kävimme Itiksessä ensin lääkärissä hakemassa siitepölylääkkeet hänelle ja sitten optikolla molemmat.

Koulussa olisi ollut ulkoilupäivä (Unicef-kävely), en päästänyt lasta kouluun ja lääkäri kehui päätöstä. Saimme melkoisen määrän lääkkeitä, toivottavasti ne nyt auttavat. Nuhasuihke on sama, jota itse käytän koko työkauden. Puhuin lääkärirouvan kanssa mysö esmes lasten työpaikan saamisesta armeijan jälkeen sekä opinnoista ja myös sivusimme Jan Vapaavuorta ja hänen mahdollista urakehitystään. Oli aika erilainen lääkärikäynti.

Optikko oli pienimmän kummitäti, joten vaihdoimme kuulumisia samalla. Pienimmän näkö on erinomainen, ilmeisesti näköhäiriöt johtuvat vain aivojen hitaasta kalibroitumisesta näytön tuijottmisen jälkeen. Minä sain uudet lasit, vanhat ovatkin jo jotain 20 vuotta vanhat. Vieläkään en periaatteessa tarvitsisi muuten, mutta näyttö on tarkempi lasien kanssa kuin ilman.

Optikon jälkeen katsastimme shortsitarjonnan huonolla menestyksellä ja samalla ostin sitten Akateemisesta lahjakortin ihmiselle, jonka 60-vuotispäiville olen lähdössä kohtapuoliin työparin kanssa edustamaan. Tein kortinkin.

Illalla keskimmäisen oli tarkoitus tulla kotiin Lontoosta siten, että lento olisi puolenyön maissa täällä. Lapsi soittaa kuuden jälkeen, että olivat olleet check-in'iä tekemässä ja huomanneet, että matkatoimisto olikin ottanut lennot seuraavalle päivälle.. No, opettajat hoitivat homman kotiin ja saivat kaikki kotiin. Keskimmäinen tuli tuntia myöhemmällä lennolla. Kuulemma koneet oli ylibuukattuja, mutta hyvin olivat silti pääseet. Lapset vissiin on etusijalla kuitenkin.

Nyt menen maalaamaan silmät päähän. Kiinnostaisi huomattavasti enemmän mennä pihalle aurinkoon lukemaan, kuin lähteä puolitutun juhliin. No ei auta.

Esikoinen tulee huomenna lomille ja lähtee tiistaina. Vähiin käy ennen kuin loppuu.