Esikoisella on meidän perheen pisin tukka, sellainen surffaritukka. Seitsemännen luokan alkuun asti hiukset sai leikata ihan lyhyeksi, mutta sitten alkoi teinix-elämä ja ajattelimme, että olkoon. Pitäköön. Eksyin aiheesta eli esikoisen hius oli ruudun päällä roikkumassa siksi, että hän majailee parvella minun tämän kirjoituspaikkani yläpuolella. Meillä on huoneiden korkeus kolme ja puoli metriä yläkerran makkareissa, hyvin mahtuu parvet (ja taas mentiin ohi aiheen).
Oman hiuksistoni kävin leikkauttamssa eilen kotimatkalla. Parturini on sopivasti puolivälissä töistä metrolle, joten poikkeaminen ei ole iso askel. Lisäksi seikka, jota arvostan; hän on nopea. Yleensä leikkaukseen menee puolesta tunnista kolmeenvarttiin pesuineen ja föönauksineen. Nyt meni vähän kauemmin, kun lätkittiin uusi väri päähän.
Hiusten lisäksi siivosin muuta karvastoa tänään pienimmän ollessa eskarissa. Pidän eniten sokerihommista, mutta nyt kokeilin vahaa. Juu, ei ole mun juttu. Minä ja vaha ei sovita samaan huusholliin :P
Eniveis, tässä mun ikisuosikkini Gunnareilta :)
