Koskapa viime viikonloppu meni Göteborgin katuja mittaillessa olin koko viikon aika poikki. Asiaa ei parantanut Ismo Alangon torstai-illan keikka Tavastialla, vaikka Jäätyneet laulut voimaannuttivatkin. Onneksi perjantaiaamulle olin varannut osteopaatin ja se auttoikin suht hyvin.
Minäkin näyn tällä videolla, olen melko keskellä pitkän naisen (ystäväni Heidi)
edessä pomppimassa :)
Lauantaina nukuin pitkään ja luin, pesin pyykkiä ja imuroin, askartelin ja surffailin netissä. Illalla saunan jälkeen katselin hetken Buffy vampyyrintappajaa. Tänään heräsin jo peräti kymmenen maissa ja aamukahvin jälkeen luin Hassan Blasimin Allah99:ä puoleenväliin, otin pienet torkut, sen jälkeen silitin pyykit. Mies laittoi ruoan ja syötyämme askartelin vielä hetken, kunnes Sirius halusi tulla syliin.
On ollut mukava viikonloppu kotona, kun ei ole ollut mitään pakollisia tehtäviä. Olen lerännyt voimia ensi viikkoon, joka illalle on taas jotain, jos ei muuta niin töitä ainakin. Ja keskiviikkona kolmen tunnin sessio hammaslääkärin kanssa uusien kruunujen merkeissä.
Onneksi kohta on Itsenäisyyspäivävapaa ja sitten pieni pätkä ja on joululoma. Tuskin maltan odottaa.
Ainiin, vielä piti mainita sellaisesta pikkuasiasta, etten pääse enää bloggeriin työkoneella tällä profiililla. Hieman ärsyttävää.
Ajattelin pitää teitä ajan tasalla nuorimmaisen tuulenhalkojaa koskevassa uutisoinnissa.
Kävimme eilen Kirralla konsultoitavana eli lääkäri väänteli nuorimmaista nenästä ja tuli siihen tulokseen, että on se edelleen murtunut ja pitää oikaista. Oikaisu tapahtuu tiistaiaamuna paikallispuudutuksessa. Jee.
Suurin ongelma tullee olemaan nenälastan suojeleminen kastumiselta ja nenätamponin poisto. Tuskin maltan odottaa näitä kohtaamisia. Sanoimme lapselle, että onneksi nyt tuli yläkouluunkin maskisuositus, niin voi suojauta nenälastan sen alle.
Matkan varrella takaisin metrolle (lapsi) ja töihin (minä) kävimme Fazerilla aamupäiväkahvilla. Siellä oli yllättävän vilkasta, saimme ovensuupöydästä paikat. Sen jälkeen olikin mukava mennä töihin koko loppupäiväksi.
En saa loppuun liitettyä musavideota, sivun layout menee ihan p*skaksi. Tässä siis Ismon piisi, jonka soidessa ei pysy takalisto tuolissa :)
Mitään ei kuulu sen kummempia tännepäin, kuin huominen Ismon keikka Tavastialla. Olen nyt jo ihan täpinöissä, mitähän huomisesta tulee?
Taas on aikaa vilahtanut viime päivittelystä. Viime loppuviikko ja viikonloppu meni tuskassa, nimittäin syvät vatsa- ja selkälihakset oli niin jumissa, että oikeastaan vasta maanantaina pystyin hengittämään kunnolla syvään ja haukottelemaankin. Tiistain pilates ei onneksi uusinut vaivaa, päinvastoin.
Aion tänään katsoa The Crownin loppuun, enää viimeinen osa jäljellä. Neuleetkin valmistuivat jo eilen ja pitäisi aloitella uutta, mutta ehkä jätän sen lauantaille. Huomenna ei ehdi.
Huomenna pitää mennä kokoukseen töihin ja ajattelin olla pari tuntia lisääkin ihan siksi, jos Postin tukilakot laajenevat niin, että metrokuskit päättävät maanantaina olla ajamatta junia. Joka tapauksessa eivät ne tunnit hukkaan mene, koska joululomakin lähestyy uhkaavasti ja aion pitää koko sen kaksi viikkoa vapaata.
Kaiken muun lisäksi on ollut havaittavissa lievää blondi-ilmiötä, mutta sen voi varmaankin laittaa liian vähien yöunien ja pimeyden syyksi, eikös vain? :)
Jyväskylään käy matka nuorimmaisen kanssa tänään, ihan kohtapuoliin lähdemme bussille. kunhan nyt pakkaan hammasharjat mukaan.
Olen ollut työpäivien jälkeen sen verran poikki, etten ole jaksanut tännekään kirjoitella. Lähinnä olen istunut sohvalla katsomassa töllöä ja neulonut.
Tiistai-iltana ollessani tulossa metrolla kotiinpäin, Itäkeskuksessa vastapäätä istahti vanhempi nainen ja haukotellen totesi, että pitää keittää vielä kahvit kun kotiin pääsee. vastasin, että niin pitää ja ettei minua ole koskaan haitannut myöhäinen kahvinjuonti. Juttelimme siinä sitten loppumatkan mm. rouvan lehtitilauskylkiäisenä saamasta askelmittarista, joka oli jostain syystä jäänyt uniasentoon eikä siis oikein mitannut sitä mitä piti. Se huvitti meitä molempia suuresti.
Eilen menin töiden jälkeen kampaajalle ja sen jälkeen käymään jalkaleikatulla ystävällä, mutta jotta olisi ollut riittävän kiire aioin lähteä töistä hyvissä ajoin ja käydä ostamassa talvikengät matkan varrella. Tähän lisätään takin vetoketjun hajoaminen niin katastrofi oli aika lähellä, nimittäin se 'hyvä aika', jonka olin varannut hupeni kymmenellä minuutilla. ehdin kuitenkin loppujen lopuksi kampaajalle vartin myöhässä ja kakki meni hyvin, kunnes lähtiessänis ieltä tajusin, että kello oli seitsemän. Olin sanonut ystävälle, että tulen sinne noin seitsemältä.. No, soitin ystävälle ja hän sanoi, että tervetuloa vain. Kiva! Ja sitten puhelimesta loppui akku.
Myöhästyin bussista, joka olisi mennyt ystävän kotioven viereen. Kipitin asemalle, menin P-junaan ja tajusin, että se pysähtyy Pasilan jälkeen Ilmalassa. Onneksi ehdin ulos ennen kuin juna lähti ja katsoin I-junan aikataulua huomatakseni sen juuri lähtevän aseman toiselta puolelta. En ehtinyt siihen ja odottelin vartin seuraavaa. No, pääsin vihdoin ystävän luo varttia yli kahdeksan ja heittelin pikkukiviä ikkunaan, että hän tulisi avaamaan rappukäytävän oven.
Kyllä oli melkoinen seikkailu. Huomasin myös, kuinka riippuvainen olen puhelimesta nykyään, kun siinä on kaikki. Ihan hurjaa.
Eilen, juuri ollessani lähdössä töistä, soitti pääluottamusmies ja kyseli, josko voisin mennä yhteen parin henkilön YT-tilaisuuteen ja tietysti sanoin joo. Ikinä en ole moisessa ollut (siis noin pienessä) ja olin lievässä paniikissa. Illalla kielsin itseäni ajattelemasta koko juttua ja yllättäen sainkin nukuttua jopa ihan hyvin sen ansiosta.
Puoliltapäivin vaelsin sitten kohti Roihikkaa ja ilokseni näinkin toisen ammattiyhdistyksen pääluottiksen odottelemassa siellä. Hän on oikein mukava ihminen ja niinpä olin ns. kuunteluoppilaana ja kaikki meni hyvin. Hyvä paniikki olisi mennyt aika lailla hukkaan, jos olisin sellaista kehitellyt yhtään enempää. Yritin kyllä aamusella, mutta sitten päätin etteivät ne muut ainakaan purematta niele.
Lisäksi tilaisuudessa oli yksi ihminen, jota olen nähnyt johtoryhmän ja henkilöstötoimikunnan kokouksissa, joten sekin oli ihan hyvä juttu, vaikka hän onkin työnantajaleirissä.
Olen todennut, että joskus on ihan hyvä mennä kohti pelkojaan ja huomata, ettei niihin kuole (aina) eivätkä ne aina ole ihan niin järkyttävän kamalia kuin olen etukäteen ajatellut.
Pari kuvaa matkan varrelta.
Mielestäni nämä kuvat kuuluvat yhteen
mutta eivät ne nyt halua enää mennä rinnakkain
Lisäksi jouduin eilen illalla yllättäen työillalliselle, kun erään tiimin palkintoillalliselle ilmoittautunut henkilö olikin estynyt osallistumasta. Ihan mukavaa oli, mutta aikaa meni yli kolme tuntia ruuhkan vuoksi. Omalla rahalla en välttämättä olisi vieläkään mennyt Farangiin, vaikka se onkin kuulemma yksi Helsingin parhaista ruokapaikoista Michelintähtineen.
Ajattelin vain ilmoitella olevani hengissä edelleen. En vain ole ehtinyt/jaksanut päivitellä ja päivät vilahtavat ohi kovin nopeasti. Tosin nyt ne tuntuvat hidastuvan, kun on enää vajaa kaksi viikkoa jäljellä ennen kesälomaa.
Viime viikolla kävin katsomassa Ateneumissa Frantisek Kupkan näyttelyn, tykkäsin tosi paljon.
Taulun nimi Bibliofiili oli minusta hupaisa
Valo on upea
Kahta viimeistä olisin voinut tuijotella tuntikausia, samoin punaista. Kuvasta ei oikein näy punaisen eri sävyjen syvyys.
Tänään kävin ystäväni kanssa katsomassa Kansalliskirjastossa ex-työkaverimme kokoaman pelinäyttelyn. Näimme 1800-luvun lautapelejä ja siitä siirryttiin Nintendoon ja SuperMarioon. Oli kiva ja mielenkiintoinen sekin.
Kävimme myös Redissä syömässä, kiva näkymä keskustaan.
Vänrikki Stool haluaa olla väärinpäin.
50-luvun lapsia
Ainakin kolmen kirkon tornit tms erottuivat kivasti.
Lisäksi olen kuunnellut Ismon uutta levyä, se on todella hyvä!
joka ärsyttää juuri nyt eniten, on se, että tämä ruutu on vinossa. Onneksi se on toistaiseksi helppo korjata *noin* ja nyt ei enää ärsytä. Paitsi se, että olen pitkästä aikaa kitutuntia viettämässä huoneessa, jossa saan pahimmat oireet ja täältä on hävinnyt rullahiiri. Olen laittanut siitä kyselyn it-tuelle, mutta en ole saanut vastausta. Tahdon rullahiireni takaisin!
Asia, josta olen oikeasti iloinnut tänään, on ollut uutinen Englannin Prinssi Harryn kihlautumisesta. Niin, joku varmaan pitää minua tosi pinnallisena, mutta kun muistan hänet pikkuisena poikana veljnsä kanssa äitinsä hautajaisissa kulkemassa surun murtamana arkun perässä, en voi muuta kuin ajatella, miten hienoa on, että hän on löytänyt rakkaan ihmisen rinnalleen ja että isoäiti ei laittanut pahemmin kapuloita rattaisiin.
Tuon äskeisenkin uutisen kommentteja kävin aiemmin lukemassa Ylen fb-sivuilla. En ihan ymmärrä, miksi kaikkeen pitää valittaa miten huonosti itsellä menee. Välillä toivoisi, että ihmiset ottaisivat päänsä pois perseestään ja katsoisivat vähän ympärilleen.
Luin ip-lehdestä, että santahaminalaiset ovat sotaharjoituksessa ja kuulemma kevätpuolella esikoinen pääsee niissä merkeissä myös läntiseen naapurimaahan reippailemaan. En juuri ehtinyt nähdä esikoista viikonloppuna, hän tuli torstaina ja lähti perjantaina kaverille, josta kotiutui eilen. Ehdimme syödä yhdessä ja sitten hän palautui armeijan kurkkusalaattiin.
Muut viettävät mustaa perjantaita, minulla on ollut koko viikko musta. Vasta tänään alkoi helpottaa, kun aurinko pilkahti. Olen itkenyt aamuin illoin ja väliin töissäkin.Tänään kävin puoliltapäivin keskimmäisen koululla vanhempainvartissa ja nautin päivän ei-niin-harmaaasta-valosta.
Alkuviikosta onnistuin hävittämään kaksista korvakoruista toisen puolen parista ja vitutti kuin pientä oravaa. Kumpaakaan ei löydy, toinen tippui luultavasti pyykkikoneen vieressä olevaan lattiakaivoon pyykkikoneen ollessa käynnissä ja toinen on jossain.. Se oli aamulla korvassa kiinni, mutta lähtötohinassa laittaessani pipoa päähän huomasin sen hävinneen. Ensi etsimältä se ei löytynyt, mutta huomenna kun äidin vanha puusohva vihdoin lähtee eteisestä pääsen siivoamaan kunnolla, ehkä se löytyy vielä.
Muuten olimme tänään pienimmän kanssa elokuvissa katsomassa Tatun ja Patun seikkailuja ja olipa hauska elokuva :) Oli myös ihanaa katsella lumista Helsinkiä ilmasta. Kyllä Helsinki on kaunis, vaikka itse sanonkin (näin syntyperäisenä).
Keskiviikkona olleen Ismon nimipäivän kunniaksi jaoin tämän piisin FB:ssä, joten jaan sen tähänkin. Ehkä vielä joskus uskon laulun sanoihin.
Aamulla ennen töihin lähtöä ehdin katsella Game of Thronesin ykköskauden ihan ekan jakson. Olen tähän saakka menestyksekkäästi vältellyt sarjaa, koska aikoiaan aloitin sen ja oli pakko jättää se kesken. Nyt kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että kai se on puolipakko katsoa, varsinkin kun roolitus on mielestäni varsin onnistunut.
Kirjathan puolestaan olen lukenut (pariinkin kertaan) alkukielellä ja minusta ne (lainatakseni jotakuta itseäni viisaampaa) täyttävät aukon, joka on ollut eeppisessä fantasiakirjallisuudessa Tolkienin jälkeen. Siis ihan puhtaassa fantasiassa, onhan esmes dark-fantasiaa paljonkin ja mielestäni Robin Hobb puolestaan ei ole ns. eeppistä fantasiaa. No, tästä voisin keskustella aika kauankin, mutta mieluiten kasvotusten :)
Itse asiassa en taida keksiä tähän oikein mitään, joten jääköön lyhyeksi tämän päivän virsi. Nähdään taas.
Olin eilen baletissa katsomassa Pientä Merenneitoa pienimmän kanssa ja olihan se kaunis. Tausta/lavastevideon 3D-osuus oli hyvä ja tosiaan auttoi merenalaisen tunnelman luomisessa, mutta oikeastaan pidin Andersenin saduista kertovista pienistä lyhyistä tanssiosuuksista enemmän kuin itse päätarinasta, joka oli hiukan pirstaleinen. Hesarin Abba-housuiksi ristimät merenneitojen asut olikin aika kuvaava nimitys, isojen pyrstöjen myötä merenneidot eivät oikeastaan tanssineet ollenkaan vaan liikahtelivat erinomaisen kalamaisesti pitkin lavaa. Loppu oli kaunis ja musiikki sai minut taas itkemään..
Ulkomainos
Prinsessa ja herne oli hauska
Oopperan kummitus-leivos ei oikein ollut lupaavan ulkonäkönsä verto
Tänään huomasin fb-seinälläni Ismon uuden piisin, mutta en voinut töissä sitä kuunnella vaan piti säästää kotiin. Voi, miten kaunis! Istuin silmät kiinni ja kuuntelin sen aika monesti. Ja itkin joka kerta.
Joo, olen pöljä. Nyt menen ripustamaan pyykit ja sitten petiin.
Eilen illalla alkoi päänsärky ja luulin sen menneen menojaan, mutta se palasikin puolen päivän jälkeen kerättyään voimia. Lähdin töistä aikaisemmin ja tulin kotiin. Onneksi ei tarvinnut matkan varrella laatoittaa, vaikka sitäkin pelkäsin.
Marjaanalla oli kivoja kysymyksiä, joihin ajattelin vastata. En nyt jaksa oikein muutakaan tässä.
Oletko käynyt luonnonpuistossa? Missä?
En ole käynyt varsinaisessa luonnonpuistossa, sillä niihin käsittääkseni tarvitsee kirjallisen luvan, mutta olen käynyt monessa kansallispuistossamme. Olen vaeltanut Hetta-Pallasreitin ja ollut isosena Saariselän vaelluskella, jossa kävimme Rajajoosepissa (se vasta oli kaunis paikka!) asti. Lisäksi olen käynyt Nuuksiossa monta kertaa ja Tammisaaressa.
Minkä luonnonvaraisen eläimen olet nähnyt viimeksi?
Oravanperkeleen hyppimässä katolle. Yhden rusakon hätistimme pienimmän kanssa naapurin krookuksista pois pari iltaa sitten.
Hämähäkki lattialla. Mitä teet?
Huudan perheen miesväen apuun. Olen siedättänyt itseäni niin, etten enää kilju kauhusta, mutta vapaaehtoisesti en niihin koske. Eräänä kesäiltana pojat kantoivat alakerran vessasta 16 lukkia pois, ne rakastavat siporexia jostain syystä.
Millaisessa saunassa tykkäät saunoa?
Ihan millaisessa vain. Parhaat löylyt ikinä on olleet savusaunassa (mökillä, osasin lämmittääkin sen) ja omassa puulämmitteisessä. Mitä muutosta haluaisit kotiisi?
Ylimääräisestä ryönästä pitäisi päästä eroon. Muuten on ihan hyvin. Uskotko henkiin, ts. kummituksiin?
Uskon etiäisiin ja siihen, että kuolleet käyvät meitä tervehtimässä. Toiset näkevät henget selvemmin, itse en ole koskaan nähnyt. Se ei silti tarkoita, etteikö niitä olisi. Miten vietät mieluiten vapaa-aikasi?
Lukemalla ja neulomalla. Mitä katsot mieluiten tv:stä?
Sellaisia sarjoja tai elokuvia, jotka kiinnostavat. Reality tv:tä en jaksa ollenkaan, paskaa saa seurata ilmaiseksikin livenä joka päivä.
Mitä eläimiä sinulla on? Jos ei ole nyt mitään, niin mitä on ollut?
Meillä on 19-vuotias kissavanhus nimeltään Sysi. Aiemmin meillä oli akvaario, mutta se levittyi niin pahasti, ettei sitä saanut enääpuhtaaksi ja siitä oli luovuttava.
Lempielokuvasi?
Paha kysymys.. niin paljon on hienoja elokuvia, mutta ehkä yksi parhaita on Tim Burtonin ohjaama Big Fish. Mieluisin laulaja tai bändi?
Laulajista Ismo Alangon ääntä jaksan kuunnella aina ja yhtyeistä voisin sanoa vaikka Queen. Siinä on kaikki kohdillaan.
Minä särkylääkepöhnässä ja katti ajattelee vain, että päästäkää mut pois..
Illan piisi voisi olla vaikka nyt sitä Alankoa sitten..
Mistä johtunee, että Pitkä perjantai on ihan oikeasti yksi vuoden pisimmistä päivistä?
Tänään olen ehtinyt lukea kaksi kirjaa kokonaan ja metrokirjan loppuun, pestä kolme koneellista pyykkiä, vaihtaa lakanat ja hoitaa nuorimmaista, joka on kuumeessa.
Nyt kaadun petiin. Luin yhdestä seuraamastani ficistä pari lukua. Kyseinen tarina on todella hyvin kirjoitettu ja jokainen luku saa minut itkemään kuin pikkulapsen. Kirjoittaja on erinomaisen taitava tarinankertoja.
Ponnistin äsken jokapuolikuisen laskujenmaksun, voi kuinka nautin katsoessani senttien hupenevan tililtäni! NOT! Ilahtuisin jos ne sentit häviäisivät vyötäröltä. Nou kän duu. Pakko on maksaa.
Ponnistin tänään myös uimahallille. Ensi kertaa neljään viikkoon pääsin altaaseen ja olipa mukava veto. Piti hiukan varoa kinttua sen taannoisen kaatumisen vuoksi ja siksi aika jäi huonoksi, sain sivallettua kilometrin 32:een minuuttiin. Kaatumista edeltävällä viikolla tein henk.kohtaisen ennätykseni ikinä ja vetäisin saman matkan 30 minuuttiin, mutta ehkä se tästä vielä iloksi muuttuu.
Ponnistelin tänään, ettei tämä maanantai olisi edeltäjiensä kaltainen. En onnistunut telomaan itseäni, eli ponnistukset tuottivat tulosta.
Parhaillaan ponnistelen ollakseni kyynelehtimättä katsellessani kääpiötäni. Pelkään olevani kohta pehmustetussa pyöreässä huoneessa etsimässä nurkkia. Sitten voin tietysti lopettaa ponnisteluni ja uuvahtaa pahnoille.
Loppuun Ismon piisi, joka pulpahti mieleeni puhuessani laskujenmaksusta. Olkaatten hyvät.
Peppone heitti tällä 11-kohdan haasteella, joten koitan haastella. En kyllä haasta ketään, koska en jaksa etsiä 11 bloggajaa, jotka eivät olisi tätä tehneet. Voin keksiä kysymykset ja niihin saa sitten vastata se joka tykkää.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.
*******************
Kysymykset:
1. Uskotko omaan itseesi?
2. Elämäsi ehdottomasti paras päivä?
3. Vihaatko jotain sukulaistasi erityisesti?
4. Kumpi ohjaa päätöksenteossasi, järki vai rakkaus?
5. Kuinka pitkälle olet valmis menemään saadaksesi haluamasi?
6. Kaunisteletko asioita blogissasi?
7. Kuinka usein sana rakkaus tulee mieleesi?
8. Paljonko olisit valmis tunnustamaan asioita blogissasi jos sinun ei tarvitsisi miettiä mitä muut ajattelevat?
9. Miksi sinä olet unohtanut sotaveteraanit?
10. Mikä on pahin (rehellisyys maan perii) pakkomielteesi?
11. Kuinka paljon uskot minun puhuvan paskaa?
(Keksi 11 uutta kysymystä)
*****************
11 Asiaa meikäläisestä
1. En astu kaivonkansien päälle, jos on mahdollista välttää se. Ihan siksi, että kansi voi aueta ja sitten tipahdan jonnekin Kiinaan asti.
2. Matala verenpaineeni aiheuttaa ihmetystä kanssakulkijoissa. Alimmillaan paineeni ovat olleet noin 75/54 ja olen toimintakykyinen.
3. Paineista johtuen syön paljon salmiakkia.
4. Myös paineista johtuen minut on ollut vaikea saada hereille leikkausten jälkeen.
5. En syö kovin paljon suklaata. Se maistuu rasvalta.
6. En pelkää lentämistä. Kone tulee joka tapauksessa alas.
7. Olen kätevä käsistäni.
8. Haaveilen piirtämisestä. Haluaisin joskus mennä piirustuskurssille, mutta en oikein tiedä. Ehkä jatkan posliininmaalausta joskus.
9. En juurikaan osta vaatteita itselleni, ainakaan täältä. Ostan suurimman osan matkoilta, esim. kaikki farkut ovat ameriikoista sillä sovin juuri sopivasti yhden sikäläisen ketjun malleihin. Tällä hetkellä kaikki juhlamekkoni ovat itsetekemiäni.
10. Kirjahyllyni ei ole aakkosissa, saan niistä tarpeekseni töissä. Sen sijaan olen järjestänyt kirjani aiheen tms mukaan kotona. Tiedän itse, missä ne ovat.
11. Olen aloittanut cd-levyjen kopioimisen kotiserverille, huonolla menestyksellä. Vasta viidesosa on kopioitu. Niitä kun on muutama ja ostan lisää sellaisia, jotka haluan omaksi. Näihin lukeutuvat Prince, Ismo ja Thirty seconds to Mars.
*****
Pepposen kysymyksiin vastaukset:
1. Joo, useimmiten.
2. Hääpäivä. Luulisin.
3. eeh.. Yhtä miehen tädeistä.
4. Molemmat, sopivasti
5. Riippuu asiasta ja miten se vaikuttaa muihin
6. En kovin paljon :)
7. Jatkuvasti, sillä elämä on rakkautta
8. Tuskin nykyistä enempää
9. Enkä ole!
10. Eräs kääpiö (tästä ei sen enempää)
11. Fifty-sixty
Ja 11 uutta kysymystä. Saa vastata ken haluaa.
1. Ken söi kesävoin?
2. Kissa vai koira?
3. Villasukilla vai ilman?
4. Minkä elokuvan näit viimeksi?
5. Ketä filmitähteä panisit?
6. Minkä kirjan luit viimeksi?
7. Kenen fiktiivisen henkilön kanssa voisit kuvitella asuvasi?
8. Kuinka monta suklaapääsiäismunaa söit?
9. Mistä näit unta viimeksi?
10. Kuinka paljon jäätelöä syöt vuodessa?
11. Mikä on ollut sinulle vaikeinta elämässä?
Loppuun Ismon piisi Vanha nuori uudelta levyltä. Tykkään :)
Muistelen joskus lukeneeni artikkelin, jossa verrattiin televisiota nuotioon. Samalla tavalla se kokoaa ihmiset ympärilleen jakamaan iltaa ja pimeää. Pohdiskelin, mikä olisi tämän hetken nuotio. Ihan itsekkäästi ajattelin, että sehän voisi olla vaikka netti, sillä meillä ei olla katsottu tv:tä enää vuosiin. Toki käytämme laitetta elokuvien katseluun, mutta tv-lähetyksiä emme pysty vastaanottamaan ilman antennia.
Partioajoilta muistan, kuinka hauskoja olivat iltanuotiot. Varsinkin johtajien ohjelmat olivat ihan parhaita, ne olivat usein sekä fiksuja että hauskoja huumoripläjäyksiä. Monta hienoa hetkeä on tallentunut muistiin juuri iltanuotion ansiosta.
Loppuun tämä Ismon piisi, jota olen kauan kaivannut Juutuupiin. Sanat ovat ihanat :)
Viettelen aatonaattoiltaa lukien ficcejä ja seikkaillen tumblrissa. Mies paistaa torttuja parhaillaan ja taidan mennä tästä pyörittelemään minttusuklaapalleroita seuraksi. Jossain vaiheessa pitäisi kääräistä loput lahjat pakettiin, mutta esikoinen kummittelee vielä keittiössä.
Huomenna luultavasti tarvitsen purukiskon koko päiväksi, ettei hampaat kuoleennu. Äitini ja appiukko ovat nimittäin tulossa viettämään aattoa ja äitini jää yöksikin, koska bussit eivät kulje iltasella Porvooseen saati muuallekaan. No, ei auta. Kestettävä on.
Harjasin kissan tänään, hullu eläin rakastaa piikkiharjaa. Hyvä, ettei silmiään puskenut siihen. Pohdin katinvillalapasten tekoa, olisiko se lienee hankalaa. Hankalin osuus olisi luultavasti karvojen pesu. Ehkä kokeilen sitä joskus.
Nyt menen sonnustautumaan essuuni, jossa lukee ennakoivasti 'Queen of fucking everything'. Nähdään. Kunhan saan sössittyä hommat.
Eli cake pops ameriikaksi. Sellaisia jouduin/pääsin tänään töissä väkertämään. Meillä oli nimittäin hallinto- ja kehittämisosaston kokous ja jokavuotiseen tapaan teemme joulukuun kokouksessa jotain teemaan sopivaa.
Koskapa taikina oli hieman liian lämmintä, lötkähtivät muutamat popsit pöydälle, mutta eipä se makua haitannut. Näyttää siltä, että monessa ohjeessa neuvotaan tekemään massa kuivakakusta. me teimme jauhetuista kekseistä ja hyvin onnistuivat nekin. Kannattaa kuukkeloida joko cake pops-hakusanalla tai Cookie pops'illa. Ei niitä monta syö silti :P
allekirjoittanut
Joulun ohimenoon on enää seitsemän päivää, vaikkei se varsinaisesti piisiin liitykään :D
Syksy on vihdoin todellakin. Haravoin miehen kanssa pihan ja siirsimme kesäkalusteet kuistille. Taas yksi kesä mennyt. Jonnekin. Ei hukkaan ehkä kumminkaan.
Eniten syksyssä hirvittää valoton aika. Kestän sitä huonosti. Siksi toivonkin, että lunta sataisi pian ja paljon. Marraskuu alkaa ylihuomenna. Vuoden pisin kuukausi. Toiseksi pisin on tammikuu, joka on kuin kuukauden mittainen maanantai.
